Stormskärs Maja

Stormskärs Maja

Myrskyävä meri, hyytävä tuuli, keväinen sade jäiden lähtöä odotellessa – ulkosaariston elementtejä kaikki, mutta miten tuoda ne sisälle, näyttämölle.
Sven Haraldsson onnistuu tässä hyvin Åbo Svenska Teaterin musikaalissa Myrskyluodon Maijasta (Stormskärs Maja). Meren tuo näyttämölle myös Heidi Wikarin sinivalkoinen puvustus: monen sinisen sävyihin värjätyt pitkät hameet tanssivat näyttämöllä aaltojen tahtiin.

Stormskärs Maja
Kuva ÅST/Pette Rissanen

Esitys alkaa iloisissa merkeissä jo oikeastaan ennen sen alkua: nuoret tanssivat ja laulavat näyttämön reunalla yleisön asettuessa paikalleen pienen, mutta ylellisen teatterin katsomoon. Oikeastaan se alkaa liian iloisesti: omat mielikuvani Anni Blomqvistin kirjoista ja Åke Lindmanin ohjauksesta ovat vakavampia ja sävyt hiukan synkempiä, mutta iloinen musiikki ja tanssi vetävät suupielet hymyyn ja ottavat katsojan mukaansa Maijan ja Jannen yhteisen elämän alkutaipaleelle. Nuorilta ei paljoa kysytä, ja Maijan hetkellinen pettymys syrjäyttääkin ilon hetkeksi, mutta elämä jatkuu: nuori pari matkaa aavan meren yli Myrskyluodolle, rakentaa talon ja saavat esikoisensa, Marian. Saariston ankara talvi ja erityisesti kirkon ankaruus näissä olosuhteissa tuntuvat nykyihmiselle käsittämättömiltä.

Stormskärs Maja

Perhe kasvaa, näyttämötoteutuksessa nopeasti ja myös tämän kuvaaminen näyttämöllä muutamassa tunnissa on haasteellista ja hetkittäin mennäänkin komedian puolelle.

Maijan ja Jannen tarinan hyvin tuntevia katsojia onnen hauraus ahdistaa aina jo hetken ennen suuria tragedioita: lapsen kuolema tai kodin palaminen ovat aina järkyttäviä elämän taitekohtia. Onneksi perhe ja ystävät auttavat, jopa kirkko joustaa maavuokran suhteen. Sven Haraldssonille täydet pisteet tulipalosta näyttämöllä, oikeine liekkeineen.

Stormskärs Maja Stormskärs Maja
Kuvat ÅST/Pette Rissanen

Väliajan jälkeen tarinan toteutus näyttämöllä on jo vienyt mukanaan, poissa ovat niin kirjan kuin televisiosarjan hahmot ja Maija ja Janne ovat tässä, Emma Klingenbergin ja Elmer Bäckin hahmoissa. Elämä Myrskyluodolla aloitetaan uudelleen, rakennetaan uusi talo, saadaan vielä lisää lapsia, eletään, vaurastutaan hiukan, vanhetaan ja kuollaan. Musikaalin viimeisillä hetkillä Maijakin jättää Myrskyluodon, viimeisenä, lasten jo muutettua Simskälaan, hiukan helpompaan elämään tai kauas maailmalle.

Stormskärs Maja Stormskärs Maja
Kuvat ÅST/Pette Rissanen

Musikaali esitetään Åbo Svenska Teaternissa ruotsiksi, mutta tekstitettynä niin ruotsiksi kuin suomeksi, joten etenkin kun tarina pääpiirteissään on varmasti monelle tuttu, onnistunee musikaalin seuraaminen vähäiselläkin ruotsin kielen taidolla.

Väliaikatarjoilut voi tilata ennakkoon ja ainakin lokakuisena lauantaina valitsemamme tyrnileivos oli sekä ajankohtaan että juuri tähän esitykseen hyvin sopiva – ja maultaan erinomainen. Cafe Tiljanin koko valikoiman voi halutessaan tarkistaa jo etukäteen pääpiirteittäin täältä.

Tyrnileivos

Myrskyluodon Maijan tarinaan, niin kirjana kuin televisiosarjana, ihastuneena, kävimme joitakin vuosia myös televisiosarjan kuvaussaarella, Väderskärillä, ja asuimme majatalossa Simskälassa. Simskälassa on myös Anni Blomqvistin kotitalo, joka ainakin vielä tuolloin toimi kirjailijaresidenssinä ja sinnekin pääsi vierailusta etukäteen sopimalla käymään.

Simskäla Anni Blomqvistin kotitalo
Anni Blomqvistin kotitalo Simskälassa (ja kirjoittaja)

Tällaisissa puitteissa tämä tarina on syntynyt ja tällaisissa maisemissa se ”oikeasti” tapahtui.

Väderskär (Stormskär)

Väderskär (Stormskär)
Väderskär (Stormskär)

Lisää vierailustamme Simskälassa ja Väderskärillä tuolloin tuoreeltaan kesällä 2011 blogiimme kirjoitetussa jutussa.

(Näytelmän kävimme katsomassa Åbo Svenska Teaterissa lehdistölipuilla.
ÅST/Pette Rissanen -merkityt kuvat ovat teatterin sivulta, luvalla. Muut kuvat ovat omiamme.)

Tags from the story
, ,
Join the Conversation

4 Comments

  1. says: Rosita

    Eikä miten siistä! Nyt mulla on kaksi merikohdetta Suomessa käytäväksi: Tove Janssonin mökkisaari ja tuo Anni Blomqvistin kotipaikka. Oon aina rakastanut Myrskyluodon Maijaa.

    Lentokentällä tsemppaan aamu viiden vuoroon tullessa itteäni ajattelemalla Maijaa. Minä sain sentäs lämpimässä autossa ajaa töihin aamuyöllä kahvia termosmukissa siemaillen ja siistillä lentokentällä auktoriteettiani käyttää ja joskus istahtaakin töiden lomassa. Maija joutui aamu viideltä kiikkerään veneeseen verkkoja nostamaan ja kastui läpimäräksi jääkylmästä merivedestä kesät talvet!

    1. says: Pirkko

      Kiitos kommentistasi Rosita! Väderskärin retkimahdollisuudet kannattaa tsekata hyvissä ajoin, ainakin tuolloin kuin me olimme, niin niitä oli viikossa vain tiistai-iltaisin. Ja majoittuminen yhdeksi yöksi Simskälassa on kiva lisä tuohon teemaan, ja melkein pakko, sillä retki ainakin tuolloin oli illalla, jolloin on todennäköisemmin hiukan tyynempää, mikä helpottaa saarelle rantautumista.

  2. says: Marjo

    Myrskyluodon Maija näytelmä olisi todella mielenkiintoista nähdä. En olekaan koskaan ollut Åbo Svenska Teaterissa. Muistan teini-ikäisenä katsoneeni joskus tv-sarjaa miettien miten kovaa elämä on saaristossa ollut. Teeveessä kaikki näytti niin karulta ja surulliseltakin ja usein ajattelin silloin ”miten ihmiset voi asua noin ankeassa paikassa? eihän tuolla ole mitään?” Näin vanhempana sitä osaa myös arvostaa luonnon ja saariston kauneutta myrskyistä huolimatta. Täytyy laittaa mietintämyssyyn josko Turkuun tässä syksyllä teatteriretkelle….

    1. says: Pirkko

      Kiitos kommentistasi Marjo! Åbo Svenska Teater on kyllä nähtävyys ihan sellaisenaankin, sellainen korurasian oloinen pieni teatteri!

Leave a comment
Leave a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *