Avainsana-arkisto: Turku

Laivahostelli Borea

Laivahostelli Borea – siis Kristina Regina

Käymme Turussa useita kertoja vuodessa sukuloinnin, tapahtumien tai muun asioinnin takia. Usein myös yövymme Turussa ja vuosien mittaan olemmekin tainneet testata vähintään kertaalleen kaikki Turun hotellit. Tällä kertaa päätimme kokeilla Laivahostelli Boreaa Aurajoen rannalla Forum Marinumin alueella.

Laivahostelli Borea

Emme ole hostelli-ihmisiä vaan tyypillisimmin yövymme neljän tähden hotelleissa, mutta Borean menneisyys Kristina Reginana uteloitti meitä riittävästi valitaksemme yhden yön kodiksemme hostellin. Osa laivan hyteistähän ovat kuin vaatimattomia hotellihuoneita, eli vaatimuksista oman huoneen, wc:n ja suihkun suhteen ei tarvitse tinkiä.

Forum Marinumin kupeessa

Saavuimme hostellille iltapäivällä ja asetuimme taloksi ennen iltaohjelmaamme. Hostellissa yöpyjät voivat käyttää Forum Marinumin paikoitusaluetta – vastaanotosta saa pysäköintiluvan, jolla voi ylittää paikoitusaikarajoituksen.
Paikoitusalueelta laivalle on lyhyt kävelymatka. Jos halaa ajaa auton ihan laivan eteen sen joutuu peruuttamaan takaisin, eli en suosittele, ellei matkatavaroita ole todella paljon.

Laivahostelli Borea

Laivahostelli Borea
Laivahostelli Borea – hytti 502 keväällä 2018. Samat verhot kuin 2008!

Olimme varanneet vähän isomman hytin, joka käytännössä osoittautui kahden pienen hytin yhdistelmäksi: pieni makuuhytti ja siihen liitettynä toinen pieni hytti, jonka kalustuksena oli sohvaryhmä. Sängyt olivat kumpikin omalla seinällään ja melko kapeita ja sanoisin, etteivät ainakaan liian pehmeitä. Hostellielämään tottumattomille meille oli uutta, että vaikka liinavaatteet sisältyivät hintaan, niin sänkyjen petaaminen ei.

Risteillessämme Kristina Reginalla kymmenisen vuotta sitten Edinburghista Skotlannin ympäri Bretagneen meillä oli saman kokoinen hytti, mutta ilman väliseinää, jolloin kahden sängyn välille jäi runsaasti tilaa!

Kristina Regina 2008
Kristina Regina – hytti 605 elokuussa 2008.
Ainakin kirjapinojen osalta matkustaminen on osaltamme muuttunut 10 vuodessa.

Laivan historiahan alkoi jo 1960, jolloin uusi laiva teki ensimmäisen Turku-Tukholma -risteilynsä tuolloin Bore-nimisenä. Silja Line luopui laivasta 1977 ja laiva lähti kiertämään maailmaa: Pietarsaareen, Skotlantiin, takaisin Suomeen Kaskisiin, muutama vuosi Algeriassa ja hetkeksi paluu Turku-Tukholma -reitille. Kristina Cruises osti laivat 1987 ja tässä vaiheessa nimikin vaihtui Kristina Reginaksi. 2010 Laiva palasi Aurajokeen, taas Boren väreissä ja Bore-nimisenä.

Roxterissa nauttimamme illallisen jälkeen palasimme laivalle. Forum Marinumin alue olikin jo hiljentynyt iltaan ja Aurajoen rannalla oli ihanan rauhallista!
Laivan kahvila, Cafe Navigare, oli vielä hetken auki (klo 20 asti), joten pääsimme vielä kurkkaamaan myös tähän taannoiselta risteilyltämme tuttuun kahvilaan.

Laivahostelli Borea
Laivahostelli Borea – Cafe Navigare

Kristina Reginan mennyt maailma

Vähän myöhemmin illalla hipsimme kannelle katsomaan auringonlaskua ja kiertelimme enemmänkin tavallaan tuttuja paikkoja. Hostellikäytössä olevat kannet on pidetty kunnossa myös ulkoterassien osalta, mutta ylemmillä kansilla näkyi miten nopeasti tällainen laiva vuosien mittaan rapistuu: ei taida tästä laivasta enää olla merelle lähtijäksi.

Laivahostelli Borea Laivahostelli BoreaLaivahostelli BoreaLaivahostelli BoreaLaivahostelli Borea

Sataman aamu

Kohtuullisesti nukutun yön jälkeen heräsin aamulla jo hetken ennen varmuuden vuoksi virittämääni herätystä. Rannan täydellinen hiljaisuus rikkoutui yhdessä hetkessä laivan ohi vyöryvien autojonojen ääneen. Aamun ensimmäisen satamaan saapuneen autokannen portit oli avattu ja autot purkautuivat Turun kaduille. Sanavalintaani “kohtuullisesti nukutun yön” vaikutti niin hiukan askeettiset sängyt kuin hellepäivänä jälkeisenä yönä hytin hiukan korkea lämpötila, johon yritimme vaikuttaa ilmastointia säätämällä, mutta ei se ihan nappiin mennyt. Ikkunoiden avaaminen ei näissä vanhoissa laivan hyteissä ole vaihtoehto.

Hytin hintaan kuului aamupala, joka oli jopa mielestäni hiukan keskivertoa parempi, siis jopa verrattuina kolmen tähden hotelleihin. Eiliseltä jääneet Cafe Navigaren puolitetut munkit olivat ehkä vähän riman alitus, mutta toisaalta ne olikin sitten epäterveellisinä vaihtoehtoina helppo jättää tuollaisina syömättä.

Laivahostelli Borea Laivahostelli Borea Laivahostelli Borea

Aamulla kävimme vielä hiukan kiertelemässä hostellin yleisissä tiloissa. Täällä olisi ollut mahdollista itsekin tehdä itselleen ruokaa, mutta sille meillä ei ollut tarvitta. Oleskelutiloissa (ja toistaiseksi vain siellä) toimii myös laivan wifi, jota suomalaisen liittymän omistajina emme kaivanneet ainakaan yläkannen hytissä asuessamme. Edullisimpiin pohjakerroksen hytteihin ei kuulemma puhelimen signaali oikein kanna, joten silloin oleskelutilan wifi laivan 3. kerroksessa on yksi vaihtoehto.

Laivahostelli Borea Laivahostelli Borea

Aamulaivalta purkautuvien autojen äänen herätettyä meidät ajoissa ehdimme vielä ennen lähtöämme pienelle aamukävelyllä katsomaan Forum Marinumin alueen suurinta päivänkakkaraa ja ihastelemaan Suomen Joutsenta aamuauringossa. Mutta sitten olikin jo taas aika jatkaa päivän seuraaviin kohteisiin ja tapaamisiin.

Laivahostelli BoreaSuomen Joutsen

Torikahvilaan on matkaa

Menisinkö toiste? Ehkä en. Laiva ei kuitenkaan ole ihan kävelyetäisyydellä keskustasta, ainakaan jos keskustaan on asioita useampaan otteeseen ja seniorina kaipasin hiukan parempaa vuodetta. Mutta nostalgiatrippinä ainakin kaikille Kristina Reginalla aikoinaan risteilleille suosittelisin nyt laivahostellina toimivaa laivaa: kyllä siellä aina yhden yön viihtyy, jos aikoinaan merelläkin laivalla viihtyi viikon tai useammankin!

Ja jos menisin, niin ehkä silloinkin kesällä. Laivan sijainti Aurajoessa on erityisen edukseen kesäiltana/aamuna ja silloin hiukan retkimäiset olosuhteetkaan eivät niin haittaa.

Torikahvila Turku

Torikahvila Turku
Norjan munkit kuuluvat Turun käynteihimme – tällä kertaa Torikahvilassa

Brittein saarten ympäri kesällä 2008

Vaikkakin jo vuonna 2008 kirjoitin lyhyen blogijutun risteilystämme, sen aikaiseen niukkaan tapaan, niin kun siihen nyt tämän jutun myötä hiukan palasin, niin en malta olla liittämättä tähänkin muutamia kuvia kyseiseltä risteilyltä:

Kristina Regina 2008
Vilskettä elokuisessa Edinburghissa
Kristina Regina 2008
Loch Nessin hirviötä ei näkynyt
Kristina Regina 2008
Callanishin kivipaadet Ulkohebrideillä
Kristina Regina 2008
Turisteja Giant’s Causewaylla
Kristina Regina 2008
Vehreä Stephens Green Dublinissa
Kristina Regina 2008
Scilly-saaren upeat puutarhat
Radisson Blu Turku feature

Aurajoen maisemissa – vaikka maaliskuussa

Maaliskuussa, loskakelissä, Aurajoki ei ole kauneimmillaan.
Kauniin lumiset maisemat olivat plusasteiden myötä mennyttä.

Radisson Blu Marina Palace

Me olimme kuitenkin aloittamassa viikonloppua Turussa.
Teatterista se lähti: halusimme nähdä Turun Kaupunginteatterin toteutuksen Orvokki Aution Pesärikko-kokonaisuusta ja onnistuimme saamaan liput iltapäivänäytökseen 10.3.

Joskus käymme Turussa vaan päiväseltään: eihän matka Espoosta ole kovin pitkä, mutta etenkin talvikaudella on mukavampaa ajella valoisalla ja ilta Turussa jättää enemmän aikaa tavata vaikka siellä asuvia sukulaisia.

Radisson Blu Marina Palace

Radisson Blu Marina Palace

Aurajoen rannalla, teatteria vastapäätä, sijaitsee yksi Turun upeimmista hotelleista, Radisson Blu Marina Palace. Lapsuuteni ja nuoruuteni Turussa viettäneenä olen kokenut tämänkin hotellin historiaa vuosikymmenien ajalta: muistoissani on ainakin hetket aikoinaan hotellin ylimmässä kerroksessa sijainneella uima-altaalla ja hotellissa pidetty luokkakokous.

Hotellin sijainti tuntui parhaalta mahdolliselta teatterivierailua ajatellen, joten päädyimme sopimaan *) yöpymisestä täällä, teatterin vastarannalla.

Superior-huoneestamme oli avoin näköala joelle. Maaliskuisena iltapäivänä tosin näköala huoneeseen, sen muhkeaan sänkyyn ja isoon televisioon näytti houkuttelevammalta. Samoin hedelmätarjotin, sillä olimme ajaneet Espoosta Turkuun tauotta.

Radisson Blu Marina Palace Radisson Blu Marina Palace

Saapuessamme saimme pienen hotelliesittelyn ja opimme, että nämä Superior-huoneet, Aurajoki-näkymin, ovat (aamiaisella) suunnilleen saman hintaisia kuin Business-huoneet, joissa ei ole jokinäkymää, mutta jotka ovat vähän isompia.
Jos vielä isompia tiloja kaipaa, niin hotellissa on myös muutamia sviittejä.
Radisson Blu Marina Palace -hotellissa myös yöpynyt bloggaajakolleega,  Syö Matkusta Rakasta -blogin Meri, testasikin sellaisen, eli jos sviitti kiinnostaa, niin lue Merin juttu täältä.

Teatterin – ja illallisen  – asetuimme oikeasti taloksi mukavaan vuoteeseen ja jaksoimme vielä hetken kerrata elokuvaa Yksin Marsissa, mutta onneksi olimme nähneet sen jo aikaisemmin, sillä ihan loppuun asti emme jaksaneet valvoa.

Vasta illalla paneuduimme myös hotellin tyyny- ja peittovalikoimaan. Voit siis tosiaan valita itsellesi sopivan tyynyn ja peiton, kummatkin monesta eri vaihtoehdosta. Vain yhden yön vieraina päätimme kuitenkin siinä vaiheessa tyytyä perusvaihtoehtoihin.
Ehkä olisi hyvä idea kysyä vaihtoehdoista jo huonevarauksen yhteydessä, jolloin sänkyä ei tarvitsisi sitten sijata uudelleen, jos asiakas haluaisi jonkun muun tyynyn tai peiton?

Radisson Blu Marina Palace

Grill It!

Turussa käydessämme kutsumme mielellämme sukulaiset kanssamme ravintolaillalliselle sen sijaan, että kiertäisimme monta kyläpaikkaa: hyvän aterian ääressä on kiva isommalla porukalla kertoa puolin ja toisin kuulumisia.

Tällä kertaa meitä kokoontui saman pöydän ääreen Grill It! -ravintolaan 7 henkeä. Ihan kaikki eivät päässeet mukaan, sillä toki vaikka ystävien syntymäpäivät ohittavat illallisen “vanhusten kanssa”.

Grill It! selvisi tällaisesta vähän isommastakin ryhmästä lähes kunnialla.
Aterian alussa oli hiukan sekaannuksia juomatilausten kanssa ja saimme pitkään pöytään vain yhden leipäkorin, mutta kunhan pääruokiin asti päästiin, oli kaikki jo hyvin.

Pienen myynnin paikan ravintola hukkasi, sillä lauantai-iltana annoksemme viipyivät hetken: tarjoilija olisi voinut tästä vinkata ja ehdottaa vaikka jotain alkuruokia.

Suosikkipääruuaksi nousi pippuripihvi ja suosikkijälkiruuaksi suklaakakku, mutta myös mm. lohi ja hampurilainen tekivät kauppansa. Listaa pidettiin hiukan suppeana, mutta toisaalta kaikki löysivät kyllä omansa.

Alla olevat ruokakuvat on napattu nopeasti niihin kovin paljoa panostamatta: joskus seura on kuvia tärkeämpää, joten ne eivät ehkä ihan tee oikeutta annoksille.
Lisäksi annokset tapasivat hävitä ruokailijoiden suuhun sen verran nopeasti, että hyvä, että edes muutaman kuvan ehdin ottaa!

Grill it! Radisson Blu Marina Palace Grill it! Radisson Blu Marina Palace

Pesärikko

Pesärikko Turun kaupunginteatteri

Luin 80-luvun alussa, kuten lukuisat muutkin,  Orvokki Aution muutaman vuoden välein ilmestyneen Pesärikko-trilogian kirjat. Katsoimme myös aikoinaan trilogian pohjalta vuonna 2000 televisioon toteutetun minisarjan.

Mikko Roihan toteutus Turun Kaupunginteatterin Sopukkaan on äärimmäisen pelkistetty. Jopa niin pelkistetty, että tarinasta tulee mielestäni ankeampi kuin mitä se kirjassa tai televisiossa oli. Kirjojen kertomassa tarinassa on kuitenkin hetkittäin myös valoa ja värejä, ei pelkkää ahdistusta.

Pesärikon tarina on tarina pohjalaisuudesta, yksityisestä ja yhteisöstä: omia asioita ei huudella kylillä. Nuori Armi rakastuu Olaviin, jolla on jo menneisyys ja painolastia lapsuudesta asti, ja muuttaa miehen kotitaloon. Larvan taloa hallitsevat Olavin äiti, Laimi, ja sänkyyn sidottu täti, Ilmi.

Sara Mellerin Armi on roolissaan uskottava, niin naivina nuorena tyttönä kuin myöhemmin nuorena äitinä ja vaikeasta tilanteesta omilleen selviävänä naisena, joka osaa jo pitää puoliaan. Veli-Matti Karénin Olavi on koko näytelmän ajan vain vastenmielinen hahmo – ei siis sävyjä oikein tässäkään.

Useammalle vuosikymmenelle sijoittuvan sukutarinan pelkistäminen näyttämölle poimii siitä vain draaman kannalta keskeiset tapahtumat ja kuvaa ne mustalla liidulla. Väriä on vain muutamassa Armin rooliasussa.

Pesarikko
Pesärikko, Turun kaupunginteatteri Kuva: Moe Mustafa

Myös niukka lavastus ja Eila Halosen toteuttamat sekä Ilmin ja Armin äidin roolit vähentävät tarinan ulottuvuuksia. Videoelementti näyttämön keskellä toimii sentään joissain kohdin hyvin, vieden katsojan hiukan syvemmälle tarinaan.

Pesarikko
Pesärikko, Turun kaupunginteatteri Kuva: Moe Mustafa

Käymme teatterissa epätasaiseen tahtiin: jos näemme mielestämme hyvän esityksen, kuten vaikka Lillanin Sommarboken, niin saatamme nopeastikin varata liput johonkin toiseen esitykseen. Jos puolestaan päädymme katsomaan jotain, mistä emme oikeastaan pidä, niin saatamme pitempäänkin olla varaamatta lippua seuraavaan esitykseen.
No, ehkä ensi viikonlopun Musta Laatikko -esitys innostaa meidät taas takaisin teatteriin – Pesärikko ei oikein innostanut.

Aamiainen

Radisson Blu Marina Palace

Marina Palacen buffetaamiainen tarjoillaan 2. kerroksen ravintolassa.
Etenkin silloin kun yövymme hotellissa vain yhden tai muutaman yön, syömme mielellämme aamiaisen hotellilla sen sijaan, että lähtisimme etsimään kaupungilta aamiaisvaihtoehtoja.

Aamiaisravintola yllätti meidät positiivisesti heti saapuessamme: ystävällinen tarjoilija kysyi meiltä haluaisimmeko kahvia vai teetä ja kuumat juomat tarjoiltiin pöytään.

Radisson Blu Marina Palace

Vaikka pidänkin buffetaamiaisen tarjoamasta helposta tavasta koota itsensä näköinen aamiaislautanen, niin kahvin ja teen tarjoilu ilman jonotusta automaatille ja kunnolla kuumalla on ylellisyyttä, joka etenkin kotimaan hotelleista puuttuu lähes aina.

Buffetaamiainen sisälsi kaiken mitä ainakin me saatoimme toivoa, jopa enemmän, sillä aamiaisella olisi voinut syödä niin halutessaan kokonaisen aterian lämpimine ruokineen kaikkineen!

Radisson Blu Marina Palace

Meiltä omelettibaarikin jäi testaamatta edellisen illan maittavan illallisen takia, vaikka omelettimenun kohta aurajuusto olisikin hiukan uteloittanut – ehkä yhdistettynä vaikka tomaattiin?

Siemen- ja myslivalikoima jogurtin kaveriksi oli ilahduttavan runsas ja tarjolla oli myös meheviä amerikkalaistyylisiä pannukakkuja. Jotenkin järkevästi syömisen ajatus romahti viimeistään isojen, tuoreiden suklaacookieiden kohdalla.

Jos olisimme viipyneet hotellilla pitempään, niin aamiaisen vastapainoksi, etenkin maaliskuisilla loskakeleillä, olisimme todellakin tarvinneet myös hotellin hyväntuntuista kuntosalia!

Radisson Blu Marina Palace

Aamiaistarjoilu yllätti myös ravintolasta poistuessamme: siinä missä viimeksi Cesky Krumlovissa aamiaisella oli esillä kirjallinen ohje, että aamiaistarjoilu on tarkoitettu nautittavaksi vain ravintolassa, niin täällä meitä kehotettiin poimimaan hedelmä tai parikin mukaan!

Radisson Blu Marina Palace
Koko tämän jutun otsikkokuvassa tekstin Grab a fruit with you! parina on kuva Hanna Variksen taulusta, jota voi ihailla hotellin kuntosalin seinällä.

*) Yövyimme Radisson Blu Marina Palacessa blogiyhteistyön merkeissä, eli emme maksaneet majoituksesta. Saimme myös illallisesta reilun alennuksen.
Teatteriliput maksoimme itse.

Libanon kustannukset feature

Libanonin reissun kustannukset

Tästä olisi voinut tulla vuoden yksinkertaisin kustannusyhteenveto.
Arial Travelin viikon matka Libanoniin maksoi kahdelta hengeltä 2 980 euroa.
Hintaan kuuluivat lennot Turkish Airlinesilla Istanbulin kautta Beirutiin ja takaisin, hotelli ja retket matkan jokaisena päivänä.

P-juna lentoasemalle

P-junalla lentokentälle

Lentokentälle menimme elämämme ensimmäistä kertaa julkisilla, eli Espoosta Rautatieasemalle bussilla ja Rautatieasemalta lentokentälle junalla. Seutulippu yhteen suuntaan maksoi kahdelta hengeltä arvokortilla 8,50. Matka taittui julkisillakin muuten hyvin, mutta Reittioppaan arvio kävelyvauhdistamme  oli kyllä hiukan yläkanttiin, sillä saimme lähes juosta junaan. Ehkä bussimme oli myöhässä tai ehkä lentolaukkumme hidastivat hiukan kulkuamme. Juoksemisen sijaan olisimme tietysti voineet odottaa seuraavaa junaa – silläkin olisimme vielä lennolle ehtineet.

P-juna lentoasemalle

Istanbulin kautta

Menomatkalla vietimme muutaman tunnin Priority Passilla loungessa Istanbulissa (käytimme Amexiin liittyviä ilmaisia lounge-vierailuja, eli ei kustannuksia).
Istanbulin kenttähän tapaa olla ruuhkainen kaikkina vuorokauden aikoina eikä ilmaista wifiä ole, joten tapaamme siellä lähes poikkeuksetta valita loungen, jossa saa paitsi wifin, vähän rauhallisemman tilan ja juomat ja pikkunaposteltavaa.

Istanbul loungeIstanbul lounge

Matkamuistoihin (1 jääkaappimagneetti) ja käteisvaluutan ostoon (keskikurssia huonompi kurssi) kului 14,50.

Paluu Tukholman kautta

Tarina ei kuitenkaan osaltamme tällä kertaa lopu tähän.
Arial Travelin matka oli maanantaista sunnuntaihin, mutta vajaa viikko ennen lähtöä meille selvisi, että meidän pitäisi olla Turussa hautajaisissa jo perjantaina.

Lähdin tutkimaan mahdollisuuksia tähän ja löysin lopulta torstai-iltana klo 23 Beirutista Arlandaan lähtevän Germanian lennon. Germaniasta en ollut koskaan tätä ennen kuullutkaan, mutta tämän kerran viikossa, juuri torstaisin, lennettävän lennon aikataulu oli meille mitä parhain: emme menettäisi mitään torstaista Libanonissa, mutta ehtisimme juuri sopivasti Turkuun SASin aamulennolla Tukholmasta.

Germania
(Kuva Flickr: Ken Fielding)

Germanian lennot ostettuna viikkoa ennen lentoa (ei luultavasti siis kyseisen lennon halvin hinta) etukäteen valituilla istumapaikoilla (mutta ilman matkatavaroita) maksoivat 566,74 euroa kahdelta.
Lennon Tukholmasta Turkuun maksoimme SASin pisteillä, jotka olisivatkin jo osittain muuten vanhentuneet, eli jäljelle jäi vaan verot, 33,10 euroa kahdelta.

Germania oli meille uusi lentoyhtiökokemus, muttei se mielestäni erottunut muista halpalentoyhtiöistä mainittavasti suuntaan tai toiseen. Ihmisten asettuminen koneeseen oli tavanomaista sekavampaa, mutta se taisi johtua libanonilaisista, ei lentoyhtiöstä!

Rest & Fly

Paluumatkan kustannuksiin voitaneen laskea myös kolmen tunnin unet Arlandan Rest & Fly -tuntihostellissa hintaan 31,06 euroa. Germanian lento oli perillä Tukholmassa aamuyöstä 02:50 ja lento Turkuun lähti 08:30 paikallista aikaa.

Olin etukäteen selvittänyt, että Arlandan Sky Cityssä on tällainen paikka ja löytyihän se. Emme olleet varanneet huonetta etukäteen, joten  jouduimme hetken nuokkumaan aulan nojatuoleissa ennen kuin meille vapautui huone.
Mutta vaikka lopulta ehdimme oikaisemaan itsemme vain kolmeksi tunniksi, niin tuo kolmen tunnin tauko oli seuraavaa päivää ajatellen tosi hyvä juttu!

Rest & Fly Rest & Fly

Rest & Fly tuntui sen verran hyvältä löydöltä Arlandassa, että pohdin hetken sitäkin, että kun ajoittain etsimme yhteyksiä vähän eksoottisempiinkin kohteisiin, niin ehkä niitä kannattaisi etsiä aktiivisemminkin Tukholmasta, sillä sinnehän aina pääsee, ja jos ei ihan sopivalla vaihtoajalla, niin ainahan voisi majoittua tuonne lentojen välissä!

Junamatkakin pitäisi varata etukäteen

Turun lentoasema
Turun lentokentällä olen tullut vain harvoin, vaikka Turusta olenkin kotoisin

Maakuljetuksiin Turun lentokentältä Turkuun ja edelleen illalla junalla Turusta Leppävaaraan ja taksilla Leppävaarasta kotiin meni vielä 71,30 euroa, joten kokonaisuudessaan aikaisempi paluu maksoi meille melko tasan 700 euroa, mikä oli meille ihan ok.

Junallakin matkustamme suunnilleen yhtä harvoin kuin muillakaan julkisilla, joten Turussa yllätyimme asemalle tullessamme, että seuraavaan junaan myytiin jo vihon viimeisiä paikkoja: onneksi emme olleet allergisia ja saatoimme hyväksyä paikat lemmikkivaunusta.

Matkavakuutus ei korvannut

Etukäteen tutkin kevyesti matkavakuutusten ehtoja lähisukulaisen hautajaisten osalta ja näytti siltä, että olisimme voineet peruuttaa koko matkan ja vakuutus olisi korvannut sen. Olimme kuitenkin jo orientoituneita siihen, että käymme nyt Libanonissa, emmekä halunneet luopua koko matkasta, etenkään kun löysimme tuon lennon, jolla menetimme matkasta vain 2 päivää.

Kotiin palattuamme teimme kuitenkin koemielessä korvausanomuksen tuosta 700 eurosta vakuutusyhtiölle, mutta se tuli bumerangina takaisin selityksellä, jonka jo tiesimmekin: kustannukset olisi korvattu vain siinä tilanteessa, että olisimme saaneet tiedon kuolemasta ja hautajaisista Libanoniin.

vakuutus

Hakukoneet eivät löydä kaikkea

Selvittäessämme mahdollisuutta palata Beirutista siten, että ehtisimme Turkuun perjantaina klo 13 alkaviin hautajaisiin aloitin vaihtoehtojen etsimisen toiveikkaasti yleensä käyttämilläni hakukoneilla (Skyscanner, Momondo) ja hakemalla vaihtoehtoja välille Beirut – Turku. Halusin lennon lähtevän Beirutista mahdollisimman myöhään illalla, jotta voisimme käyttää vielä torstainkin Libanonissa, mutta toisaalta aikaraja Turussa oli ehdoton.

Kumpikaan hakukone ei löytänyt tuollaista vaihtoehtoa, ei ainakaan mitenkään kohtuulliseen hintaan. Kiinnitin kelvottomissa hakutuloksissa huomioni Beirutista illalla klo 23 Arlandaan lähtevään lentoon ja kävin tarkistamassa tämän lennon paikkatilannetta ja hintaa Germanian omilta sivuilta ja totesin, että tällä pääsemme Tukholmaan aamuyöhön mennessä meille riittävän edulliseen hintaan ja Tukholmastahan pääsee tietysti aamulla Turkuun (vaikka hakutulokset eivät siitä mitään tienneetkään).
Tarkistin vielä erikseen Tukholma – Turku -välin ja löytyihän sieltä SASin aamulento 8:35 – 10:30, joka sopi meille oikein hyvin!
Ostimme lennot, alkumatkan Germanialta ja loppumatkan SASilta, ehdimme viettämään koko torstain vielä Libanonissa ja ehdimme hyvin Turkuun hautajaisiin.

momondo
Momondo ehdottaa: lähtö Beirutista klo 20 ja 3 vaihdon jälkeen Turussa lauantaina!
skyscanner
Skyscanner löysi Germanian, muttei suoraa lentoa Turkuun ennen kuin iltapäivällä

Olen tähän – hakukoneiden osaamisen rajallisuuteen – törmännyt toki aikaisemminkin, eli osaan jo epäillä niiden tuloksia. Esimerkiksi yhteydet pohjoisiin kohteiseen, Fär-saarille, Huippuvuorille ja Grönlantiin, löytyivät paremmin selvittämällä sinne lentävät lentoyhtiöt ja etsimällä ensin kriittistä väliä heidän sivuiltaan ja sitten erikseen siihen sopivat “helpommat” välit vaikka hakukoneella.
Sama juttu alkuvuodesta kun etsin lentoja Faroon turistikauden ulkopuolella, jolloin suoria lentoja ei ollut – tällöin avuksi tuli silloin minulle vielä uusi hakukone, eli Kiwi.
Tosin ei Kiwikään tätä vaihtoehtoa Arlandan kautta Turkuun sen paremmin näyttäisi löytävän – testasin hakuja tätä kirjoittaessani vielä uudelleen valitsemalla paluupäiväksi tammikuun 18. päivän, jonka mielestäni pitäisi olla täysin vertailukelpoinen marraskuun 23. päivään – molemmat torstaita, eikä keskellä mitään juhlakautta.