Kultturimatkailijan Nepal: Bhaktapur

Kun kerroimme matkalla Bhutaniin pysähtyvämme myös Kathmanduun, Nepalin pääkaupunkiin, muutamaksi päiväksi, saimme kommentteja, joissa todettiin, ettei Kathmanduun kannattaisi mennä lainkaan.

Kieltämättä Nepal tunnetaankin matkailijoiden keskuudessa enemmän Himalajan vuoristosta tapahtuvista vaellusmatkoista, esimerkiksi Annapurna Base Camp tai Annapurna Circuit -vaelluksista. Me emme kuitenkaan ole oikein vaeltajia, emme ainakaan 4000 – 5000 metrin korkeudessa, joten muutama päivä Kathmandussa ja muissa Kathmandun laakson kaupungeissa yhdistettynä Bhutaniin, sopi meille hyvin.

Kathmandun laakso

Kathmandun laaksossa on useita kaupunkeja, joista tärkeimmät ovat Kathmandu, Bhaktapur ja Lalitpur (joka tunnetaan myös nimellä Patan). Aikoinaan kukin näistä oli oma kuningaskuntansa, mutta nyttemmin kaupungit ovat käytännössä kasvaneet yhteen. Kathmandu onkin yksi Aasian nopeimmin kasvavia kaupunkeja, mikä näkyy matkailijallekin massiivisina ruuhkina ja huikeina ilmansaastelukuina. Vuoristokylien raikkaus ja kirkkaus ovat kaukana Kathmandun valtaväyliltä.

Kathmandun laaksossa tekemiämme retkiä yhdisti näin keväällä 2017 tietysti Nepalissa 22 kuukautta aikaisemmin tapahtunut maanjäristys. Vierailimme Nepalissa ensimmäistä kertaa, joten emme olleet nähneet eri kaupunkien vanhoja keskustoja ennen maanjäristystä. Kaupunkien vanhat keskustat ovat kärsineet suuria tuhoja ja monessa kohdin oli kivikasojen rinnalla infotauluja, joissa oli kuva jostain lähes kokonaan tuhoutuneesta kohteesta ennen maanjäristystä. Tällä hetkellä niin temppeleitä kuin taloja korjataan, edellisiä monessa kohteessa yhteistyössä jonkun ulkomaisen yrityksen kanssa, sillä Nepalilla, yhdellä maailman köyhimmistä maista, ei ole osoittaa varoja tällaiseen työhön.

Telttakylä ja loistohotelli

Talojen korjaaminen ja uusien rakentaminen on ehkä edennyt Nepalissa historiallisia muistomerkkejä paremmin, mutta toki silläkin saralla on varmasti töitä moneksi vuodeksi. Kaupungeissa on edelleen telttakyliäkin, joista meille kerrottiin, että ne ovat edelleen paikallaan ainakin osittain siksi, että hallitus edelleen pohtii miten ulkomailta Nepaliin maanjäristyksen jälkeen virrannutta apua pitäisi talonsa menettäneille jakaa. Yhtenä, ainakin oletettuna, kriteerinä on, että asukkaat asuvat teltoissa, joten nekin íhmiset, jotka ehkä pystyisivät myös auttamaan itseään, ainakin jossain määrin, ovat tavallaan pakotettuja jäämään telttakyliin. Muutto pois sieltä tarkottaisi, että he eivät saisi apua uuden asunnon rakentamiseen/hankkimiseen. Ehkä sitten vaan on niin, että vaikka näissä isoissa luonnonkatastrofeissa köyhään maahan virtaa ulkomailta paljonkin rahallista apua, niin viime kädessä ainakin osa siitä jumiutuu jonnekin hallintoon ja vielä kahden vuoden jälkeenkin ihmiset asuvat telttakylissä.

Yksi näistä telttakylistä oli ihan hotellimme, Hyatt Regencyn, viereisellä tontilla.
Kontrasti viiden tähden hotelliin, jonka vehreälle puistomaiselle pihalle mentäessä autot pysäytettiin portilla ja tarkastettiin, myös alapuolelta, oli tässä kohtaa kyllä melkein liian suuri. Hotellin puutarhan uima-altaalla rikkaat turistit saivat uuden puhtaan valkoisen pyyhkeen vain sitä pyytämällä, mutta naapuritontin telttojen asukkailta puuttui kylpyhuonekin.

Bhaktapur

Nepalilaisten tavallinen elämä ja maanjäristyksen tuhoamat talot konkretisoituivat minusta parhaiten vierailullamme Bhaktapurin kaupungissa. Toki Bhaktapurissakin on vanha historiallinen keskustansa ja temppelinsä, mutta satuimme aloittamaan kierroksemme tavallisilta asuinkaduilta, joilla näkyi paljon rakenteilla olevia taloja, punaisia tiiliä kasoissa odottamassa rakentamista ja täälläkin kaupungin keskellä ainakin yksi telttakylä.

Bhaktapurin historiallinen keskustakin oli monin kohdin kärsinyt maanjäristyksestä, mutta korjaustyöt ovat meneillään.

Aloitimme Durbar-aukiolta, eli kuninkaallisen palatsin edustalla olevalta aukiolta.
Uutena Nepalin kävijänä minua aluksi hämäsi, että olimme sitten missä tahansa näistä Kathmandun laakson kolmesta kaupungista, niin aina olimme menossa Durbar-aukiolle!

Kultaisen portin kautta astuimme sisälle 55:n ikkunan palatsiin (jossa ei saanut kuvata). Kultaista porttia väitetään jopa maailman kauniimmaksi lajissaan ja 55:n ikkunan palatsi taas on varsinainen puutyön mestarinäyte ja yksi Nepalin vanhimpia säilyneitä rakennuksia.

Läheinen Vatsala Durgan temppeli on tuhoutunut kokonaan vuoden 2015 maanjäristyksessä, mutta rakennustyöt senkin korjaamiseksi ovat meneillään.

Läheisellä Taumadhin aukiolla 5-kerroksinen Nyatapolan temppeli, Nepalin suurin ja korkein pagoda, sen sijaan säilyi melko lailla vahingoittumana.

Nepalin temppelithän ovat muodoltaan pagodeita, stupia tai shikharoita. Kathmandussa näimme eniten isoja stupia, mutta Bhaktapurissa useimmat temppelit olivat pagodeita.

Nyatapolan temppeliaukiolla oleva kahvila on suosittu, vaikkakin kallis (melkein Suomen hinnoissa). Mutta ehkä nepalilaiset todella tarvitsevat meidän rahojamme, myös täällä Bhaktapurissa.

Mielenkiintoinen yksityiskohta muuten sisäänpääsymaksuihin liittyen. Bhaktapurin vanhaan kaupunkiin (kuten ainakin myös Patanin vanhaan kaupunkiin) on ostettava pääsylippu ja sen hinta vaihtelee kansallisuuden mukaan. Perushinta on 1500 Nepalin rupiaa, eli n. 13 euroa, mutta SAARC-alueen (Intia, Pakistan, Bangladesh, Sri Lanka, Bhutan, Malediivit ja Afganistan) kansalaisilta ja kiinalaisilta 500 rupiaa, eli runsaat 4 euroa. Enpähän ollut tällaisestakaan valtioliitosta tätä ennen kuullut.

Illan jo hämärtyessä torilla myytiin vihanneksia ja hedelmiä ja kaupunki tuntui tältäkin osin enemmän ihmisten kodilta kuin matkamuistomyymälöiden reunustamat stupat Kathmandussa tai Patanin historiallinen keskusta.
Lähellä Taumadhin aukiota kiertelimme myös läheisillä kujilla ja löysimme pienen alueen, jossa olisimme voineet ostaa vaikka kanan tai pari ja Ruukuntekijöiden aukion, jossa tarjolla olisi ollut vaikka muutama Angry Bird -patsas.

Annetaan tältä erää auringon painua mailleen Kathamandun laaksossa – mutta palataan toki vielä Kathmanduun ja Pataniin seuraavissa jutuissa.