Schildt & Aalto & Jyväskylä – ja vähän muutakin

schildtaalto feature

Espoo – Oulu – Espoo -kierroksemme alkaa olla lopuillaan myös blogissa, mutta pistäydytään vielä ainakin Jyväskylässä.

Tiukahkon aikataulun reissullamme keskityimme kaupungissa vain muutamaan kohteeseen, joiksi valikoituivat:

  • Aalto-museon kesänäyttely Schildt & Aalto. Modernit humanistit.
  • Teeleidi
  • Toivolan Piha

Näyttely vaikutti pakolliselta menolta ainakin Schildt-nimisille :-)
Teeleidi ja Toivolan Piha pääsivät mukaan Jyväskylää hyvin tuntevan naapurimme suosituksesta.

Schildt & Aalto. Modernit humanistit.

Schildt & Aalto Jyväskylä

Alvar Aalto -museon kesänäyttely kertoo Göran Schildtin ja Alvar Aallon ystävyydestä ja yhteistyöstä.  Elämänikäinen ystävyys alkoi Niilin risteilyllä vuonna 1953 ja jatkui arkkitehdin kuolemaan asti vuonna 1976. Alvar Aalto on suunnitellut vuonna 1970 valmistuneen Villa Skeppetin, Schildtien Tammisaaren kodin ja Göran Schildt puolestaan on kirjoittanut Alvar Aallon elämänkerran.

Näyttely kertoo tämän ystävyyden ja yhteistyön tarinaa kuvin ja esinein.

Schildt & Aalto Jyväskylä
Ystävät Göran Schildt ja Alvar Aalto
Schildt & Aalto Modernit humanistit.
Tämä sopisi loistavasti meillekin, ilman tuota Italian -etuliitettä.
Schildt & Aalto Modernit humanistit.
Kaksi Schildtiä samassa kuvassa, vanhempi ja nuorempi

Schildt & Aalto -näyttelyn lisäksi tutustuimme museon perusnäyttelyyn, joka esittelee Aallon suunnittelemia rakennuksia pienoismallein, piirustuksin ja valokuvin ja Aino ja Alvar Aallon suunnittelemia huonekaluja ja valaisimia.
Museokaupassa on loistava valikoima Aaltojen suunnittelemia tekstiilejä ja astioita.

Alvar Aalto -museo JyväskyläAlvar Aalto museo Jyväskylä

Näyttely on avoinna Jyväskylässä syyskuun 17. päivään asti ja on toteutettu museon ja Christine ja Göran Schildtin säätiön yhteistyönä. Jyväskylän jälkeen näyttely siirtyy Villa Schildtiin Tammisaaressa.

Teeleidi

TeeleidiTeeleidistä meitä evästettiin – paitsi, että se tarjoaa teetä – että se on äskettäin joutunut muuttamaan ja että se sijaitsee nykyisin entisessä kaupunginjohtajan talossa osoitteessa Kramsunkatu 1, ihan lähellä yliopistoa ja Alvar Aalto -museota.

Paikka löytyikin helposti kävelyetäisyydellä museosta eikä hieman pilvisenä keskiviikkona ollut kovin ruuhkainenkaan. Vitriinistä löytyi testattava kakkulaatu ja muutaman pienen väärinymmärryksen jälkeen valitsimme jos ei sadoista, niin ainakin kymmenistä teelaaduistakin kakulle mielestämme sopivan ja asetuimme nauttimaan viehättävästä miljööstä.

Teeleidi Jyväskylä Teeleidi Jyväskylä

Ei tämä hassumpi paikka ollut, ei ainakaan toisella kerran, jos tänne joskus toistekin päätyisimme. Ensimmäisellä kerralla paikan toimintatapa ei meille, eikä ihan kaikille muillekaan, oikein auennut. Tilaus tehdään siis teehyllyn vieressä valitsemalla teelaatu ja siinä samalla voi kertoa mitä muuta haluaa ja sen jälkeen kaikki tuodaan pöytään.
Kahvista emme kehdanneet kysyä vaikka Lasse kahvinystävä onkin – Teeleidissä pitänee mukautua teen juojaksi.

Toivolan Vanha Piha

Toivolan vanha piha

Toivolan Vanha Piha on idyllinen kokoelma käsityöläispuoteja ja kahviloita vanhojen talojen muodostamassa pihapiirissä. Kahvilat jäivät täällä testaamatta, sillä saavuimmehan tänne suoraan Teeleidistä, mutta muutamassa käsityöliikkeessä kävin katsomassa kauniita töitä.

Vähän hassuja tavallaan tämä varmaan monen matkailijan tapa käydä tällaisissa paikoissa ihastelemassa kaikkea kaunista, nykyisin ehkä kuvaamassakin paitsi miljöötä myös esillä olevia käsitöitä, vaikka harvemmin, minä ainakaan, mitään tällaisia tuotteita ostan.

Lankakauppa oli kyllä ihana, jos vielä tulisi tehneeksi käsitöitä. Juuri nyt minulla on edelleen kesken jo yli vuosi sitten aloittamani virkkaustyö, jonka pitäisi joskus päätyä huiviksi asti – saa nähdä miten käy.

Toivolan vanha piha

Suomenselkä

Oulu-Jyväskylä välille kysyimme tuttavilta vinkkejä Facebookissa, kun emme olleet siltä väliltä keksineet oikein mitään näkemisen arvoista ja ensimmäiset arviot tästä Suomenselän alueesta olivatkin, että ei siellä ole mitään.

Lopulta sitten tällekin välille löytyi pari kohdetta, nimittäin Suomen keskipiste ja Vaskikellot.

Suomen keskipiste

Suomen keskipistettä ehdin Oulussa tutkimaan sen verran netistä, että opin nopeasti, että määrittelytavasta riippuen se asettuu useampaan kohtaan Suomea.
Tämä entisessä Piippolan, nykyisessä Siikalatvan, kunnassa  sijaitseva on määritelty siten, että jos jäykästä materiaalista valmistettu Suomen kartta tasapainotetaan yhden pisteen varaan, niin tämä on se piste.
Aiheesta hiukan lisää Tiede-lehden jutussa muutaman vuoden takaa.

Suomen keskipiste

Vaskikello

Tämän osalta emme oikein tienneet mitä odottaa, mutta taukopaikka löytyi helposti sekin nelostien varrelta, Pyhäjärveltä. Samassa risteyksessä on nykyisin myös ABC, ja vaskikelloista sosiaalisessa mediassa jakamiamme kuvia kommentoitiinkin jonkin verran tämän osalta, että toivottavasti Vaskikello selviää vielä ABC:n naapurissakin.

Kelloja on paljon, monessa kerroksessa, isoja ja pieniä. Pieniä paljon lisää vielä sisällä.
Osa oikeastaan ihan kauniitakin. Mutta outoa, tällainen määrä tällaisia kelloja yhdessä paikassa! Kellokokoelma on kuulemma saanut alkunsa sattumalta vuonna 1973 hankitusta yhdestä kellosta ja on sittemmin kasvanut ainutlaatuiseksi kokoelmaksi ihan maailmanlaajuisestikin.

Vaskikello Vaskikello

Vaskikello
Muuta söpöä taukopaikalla :-)

Linnahotelli

Jyväskylän ja sen lähellä sijainneiden Unescon maailmanperintökohteiden, Petäjäveden kirkon ja Oravivuoren kolmiomittaustornin jälkeen jatkoimme Hartolan Linnahotelliin viimeiseksi yöksi.

Olimme sopineet yön Linnahotellissa olevan blogiyhteistyö ja sen tiimoilta tapasimmekin hotellin johtajan alkuillasta. Yllätyimme hiukan, kun hän melko suoraan toivoi, ettemme kirjoittaisi hotellista mitään. Hotellin nykyiseen kukoistukseensa nostanut palkittu yrittäjä Päivi Koskela menettää nimittäin hotellinsa lähikuukausina kun tilat omistava Itä-Hämeen kansansivistystyön säätiö ottaa itse hotellin hoitaakseen.

Sen verran nyt kuitenkin hotellista, että huoneemme oli mielestäni todella kivasti sisustettu ja vaikka esimerkiksi kylpyhuoneessa on hiukan ”opistomaisuutta” niin kaikki toimi hyvin ja kaikkialla oli tosi siistiä.
Hotelli sijaitsee aivan golf-kentän vierellä ja vaikkemme golfia pelaakaan, niin kenttä tarjoaa loisteliaan maiseman vaikka ilta- tai aamukävelylle hotellin ympäristössä.
Aamiainen oli ehkä valikoimaltaan hiukan suppea, mutta kaikki mitä oli tarjolla oli tuoretta ja hyvää. Näin siis heinäkuussa 2017 – syksyllä 2017 kaikki voi jo olla toisinkin.

Linnahotelli Hartola Linnahotelli Hartola

Hotellin pihalla, vielä heinäkuussa, sijainnut isokokoinen Joakim Cederholmin työ Istuva tyttö, johdatteli meidät hienosti kiertomatkamme viimeiseen varsinaiseen kohteeseen, eli Sysmän Pinxinmäelle. Toki poikkesimme ensin la Kar de Mummassa, yksi merkittävä Hartolassa toimiva yritys sekin ja kun olimme jo illaksi kotiin menossa, niin mukaan lähti niin leipää kuin pitkokin. Etenkin jos tarvitset gluteiinittomia tuotteita, niin tämä on osoitteesi tuolla suunnalla Suomea!

Joakim Cederholm Istuva nainen Hartola

La Kar De Mumma Hartola

Pinxinmäki

Vuosia sitten kävimme useampana vuotena maineikkaassa Suvi-Pinxin kesänäyttelyssä ja onpa meillä kotonakin sieltä hankittuja töitä, joten ajattelimme, että on poiketaan katsastamassa tämä nykyinen Pinxinmäkikin ainakin kerran. Vanhan Suvi-Pinxin toimintahan loppui vuonna 2007 ja nykymuotoisella Pinxinmäellä on myös taidetta esillä nyt kolmatta kesää.

Pinxinmäki 2017
Pinxinmäki 2017

Pinxinmäki 2017
Sirpa Särkijärven työt poikkesivat edukseen Pinxinmäellä

Pinxinmäki oli kuitenkin Suvi-Pinxin loiston ajan 1980-luvulla kokeneelle sen verran kalpea muisto entisestä, että tuskin poikkeamme täällä tulevina kesinä uudelleen.
Emme ainakaan lähde tätä varten Sysmään, kuten aikoinaan useampana kesänä Suvi-Pinxin takia teimme.
Pinxinmäen vuoden 2017 kesänäyttely ”Kasvotusten” päättyy jo 13.8.

Sysmän jälkeen poikkesimmekin sitten enää Lammilla ja Tuuloksessa, edellisessä isäni haudalla ja jälkimmäisessä lounaalla ja ostoksilla isossa Voglian myymälässä.

splizzeria
Ensimmäisen kerran Splizzeriassa: salaattia ja pizzaa samassa annoksessa

Linna-hotelli tarjosi meille yöpymisen Hartolassa.

Join the Conversation

6 Comments

  1. says: Sateenmuru

    Tämä oli pakko lukea, sillä olen viime viikkoina poikennut itsekin usein Jyväskylässä. Ja uusista löydöistä tuo Pinxinmäki näyttää mielenkiintoiselta. Tuo Aalto-näyttely oli mielestäni hieno, samaten kävin nyt Teeleideissä itsekin ensimmäistä kertaa – puhuimme ystäväni kanssa, että olisi saattanut opinnot venähtää jos teeputiikki olisi ollut nykyisellä paikallaan yliopiston kupeessa meidän opiskellessa, ihana tunnelma siellä!

    1. Kiitos kommentistasi! Teeleidistä voisi tosiaan muodostua suosikkipaikkakin, jos se sijaitsisi lähellä – ja kunhan sen toimintamalliin oppii. Satunnainen turisti ensimmäisellä käyntikerralla oli vähän hukassa :-)

  2. Minä olen miettinyt ihan samaa noiden käsityöputiikkien osalta: suurin osa asiakkaista kun tuntuu olevan kiinnostunut kuvaamaan tuotteita, muttei niinkään ostamaan niitä. Kuinka yritykset pysyvät pystyssä tuolla tavoin vai onko ostaviakin asiakkaita kuitenkin tarpeeksi? Itse yritän aina ostaa jotain pientä, jos otan kuvia tuotteista. Kiva kuitenkin nähdä kuvia Toivolan vanhan pihan kaupoista: itse kävin siellä toukokuisena perjantaina, kun kaupat olivat jo kiinni. Pääsin siis vain tutustumaan pihapiiriin.

    1. Kiitos Katja! Afrikassa etenkin ajattelin, että kun kaupat usein ovat vaikka saman torialueen laidoilla, niin mielelläni maksaisin alueelle sisäänpääsymaksun, esimerkiksi 10 dollaria, jonka sitten kävisi maksuna ostoksesta tai jos en mitään ostaisi, niin se jäisi yhteisölle valokuvauspalkkiona.

  3. Mekin kävimme kesällä Alvar Aalto -museossa. Olen viimeksi käynyt siellä kai ala-asteella. Jo oli aikakin. Käymme Jyväskylässä muutaman kerran vuodessa vanhempieni luona, mutta harvoin tulee siellä nähtävyyksiin paneuduttua. Kerran näinkin.

Leave a comment
Leave a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *