Baalbek ja Anjar

Baalbeck feature

Toinen päiväretkemme suuntautui Bekaan laaksoon ja Syyrian rajalle.

Bekaan laaksosta Ulkoministeriön matkustustiedote (7.8.2017) sanoo: ”Bekaan laaksossa Zahlén kaupungin pohjoispuolella on aseistettujen sissi- ja rikollisryhmien tukikohtia ja matkustamista Zahlésta pohjoiseen (ml. Baalbek) on syytä välttää.”.
Kysyin tästä libanonilaiselta paikallisoppaaltamme, johon hän kiirehti heti toteamaan, että hän on lisenssioitu opas ja tietää kyllä mitä tekee.

Ehkä en, kuten jo edellisessä jutussani Tyyroksesta ja Sidonista totesin, lähtisi omatoimisesti Libanonissa Palestiinan vastaiselle rajalle enkä Syyrian rajalle, mutta paikallisen kuljettajan ja oppaan kanssa emme sittenkään olleet turvallisuudesta huolissamme, emme Baalbeckissä emmekä Anjarissa, vain muutama kilometri Syyrian rajalta.

Where is Baalbeck

Tiesulkuja Bekaan laaksossa
Tiesulkuja Bekaan laaksossa

Anjar (Aanjar)

Aloitimme Anjarista, joka sekin on Unescon maailmanperintökohde, mutta hiukan erilainen kuin vaikka Tyyros tai Byblos, jotka ovat säilyneet asuttuina kaupunkeina vuosisatoja aina nykyaikaan asti. Anjarin islamilainen yhdyskunta kukoisti vaan sadan vuoden ajan n. 700 vuotta ennen Kristusta ja unohdettiin sitten pitkäksi aikaa. Libanonin itsenäistymisen (1943) jälkeen tätäkin aluetta alettiin tutkia. Suoalue kuivatettiin ja pala palalta rauniot kaivettiin esiin. Nyttemmin osa monumenteista on koottu uudelleen.

Alueella on tunnistettavissa palatsien jäänteitä, moskeija, hamman, asuinkortteleita ja kauppoja – tosin tunnustettakoon, että emme paneutuneet alueen yksityiskohtiin kovin suurella hartaudella, kunhan aistimme tunnelmaa kivisillä kaduilla.

Anjar Libanon

Anjar Libanon
Anjarin maailmanperintökohteessa – aamupäivällä satoi muutaman pisaran verran

Anjar LibanonRuiskukurkku Anjar Libanon

Yksi alueen ehdoton erikoisuus, jollaista emme olleet missään aikaisemmin nähneet, oli ruiskukurkku niminen kasvi, jota alueella oli runsaasti. Paikallisoppaamme tunsi sen entuudestaan ja yllätti meidät koskemalla kukan hedelmää, joka vastasi välittömästi sylkemällä metrien päähän. Sen jälkeen monet meistä ”kiusasivat” vielä montaa hedelmää alueella ja minäkin sain sylkisuihkun niin kasvoihini kuin kameraan, onneksi en sentään linssiin. Olin hiukan huolissani siitä, että mitähän aine kasvoillani sisältää, mutta siihen opas kiirehti luettelemaan mitä kaikkia sairauksia kasvi parantaa, joten ilmeisesti ei syytä huoleen, vaan päinvastoin! Videolle en sylkäisyä saanut, mutta joku näyttää saaneen!

Vielä piipahdus matkatavaramyymälään – vain kahdeksankin hengen ryhmässä on aina joku, joka etsii jotain – ja jatkoimme matkaa Baalbeckiin.

Matkamuistoja Libanon

Baalbek (Baalbeck)

Baalbeckiin johtavaa tietä reunustavat Hizbollahin keltaiset liput, mutta pelkät liput eivät osoittautuneet mitenkään vaarallisiksi.

Aloitimme maailman suurimman monoliitin luota – tällaiseksi sitä ainakin väitettiin. Tarinan, ilmeisesti ihan toden, mukaan yksi ihminen päätti siivota pari kilometriä Baalbekin portilta sijaitsevan vanhan louhoksen kaikesta sinne heitetystä romusta. Samainen kaveri joutui vielä luomaan kylään jätehuollon, jotta roskapussit eivät jatkossa enää päätyisi samaiseen kuoppaan! Nykyisin vanhassa louhoksessa olevaa isoa kiveä, maailman suurimmaksi väitettyä, pääseekin ihailemaan kaikilta suunnilta. Tämä tarina oli jo sen verran hyvä, että mekin päätimme tukea tätä ostamalla kaverin matkamuistomyymälästä tarvitsemamme jääkaappimagneetin ja yhden huivin (vaikken sitä tarvinnutkaan).

Maailman suurin monoliitti Libanon Maailman suurin monoliitti Libanon

Baalbeckin temppeliraunioilla on marraskuussa kylmä! Matkalla Beirutista Baalbekiin ylitimme Libanoninvuoret, korkeimmillaan tie kulki 2 kilometrissä, mutta vielä runsaan kilometrin korkeudessakin on viileää Beirutiin verrattuna.

Rooman valtakunnan aikaiset temppelirauniot ovat mahtavia – alue on paljon suurempi kuin osasin etukäteen kuvitella – ja Unescon maailmanperintökohde tämäkin, tietysti.

Ensimmäiseksi näemme Venuksen temppelin.
Sen jälkeen nousemme portaat kahdeksankulmaiselle aukiolle ja siitä edelleen isolle sisäpihalle, jota reunustavat Jupiterin ja Bacchuksen temppelit.
Jupiterin temppelin kuusi pystyssä olevaa pylvästä on ehkä kuvatuin osa Baalbekiä, mutta tänään ne ovat rakennustelineiden verhoamia, eivätkä kovin kuvauksellisia.

Baalbek Venuksen temppeliBaalbek LibanonBaalbeck LibanonBaalbeck LibanonBaalbeck LibanonBaalbeck Libanon

baalbek jupiter
Instagram-kuva Jupiterin pylväiköstä ennen remontin alkamista

Sisäpihan reunalla kurkistamme alas nähdäksemme Baalbekin terassin, eli kolme isoa monoliittiä – yhden monoliitinhän näimme jo vanhalla louhoksella.

Baalbeck Libanon

Bacchuksen temppelillä niskamme ovat kovilla, sillä monet temppeliä koristavista kuvista ovat korkealla päidemme yläpuolella.

Baalbeck LibanonBaalbeck Libanon

Lopuksi päädymme aikaisemmin ylittämiemme aukioiden alle, käytävään, jota ennen on käytetty suojana kuumuudelta tai sateelta. Esillä on joitakin patsaita ja paljon valokuvia ja muita infotauluja. Saksalaisen Herman Burckhardtin valokuvia on esillä paljon: kaveri sai isomman perinnön ja päätti vähän matkailla ja kiersikin sitten Lähi-itää aikoinaan 17 vuotta – eli on sitä ennenkin hurahdettu matkailuun!

Baalbeck Libanon Baalbeck Libanon

Ksaran viinitila

Kotimatkalla pysähdyimme vielä maistelemaan Ksaran viinejä ja tutustumaan osaan yli kahden kilometrin tunneliverkostosta. Samantapaisissa tunneleissa kävimme jokin vuosi sitten Moldovassa: maanalaiset tunnelit, joissa lämpötila pysyy vuoden ympäri n. 10 asteessa ovat ideaalisia viinin säilyttämiseen. Näissä tunneleissa meille uusin juttu oli homeen suojaama pullorivistö.

Ksaran viinitila Libanon Ksaran viinitila Libanon

Viinien maisteluosuus oli melko kesy: kävimme läpi vain yhden lajin kutakin, eli valko-, rose- ja punaviiniä, mutta ravintolan wifi toimi hyvin!

Ksaran viinitila Libanon Ksaran viinitila Libanon

Ksaran viinitila LibanonHiukan paikan mainetta silmissämme laski tehtaanmyymälän yritys (tai erehdys) yrittää huijata meiltä vajaa 30 euroa. Ostimme pienen pullon roseviiniä illaksi hotelliin ja maksoimme 6000 Libanonin punnan ostoksen 100 000 punnan setelillä ja saimme ensin takaisin vaan 50 000 punnasta. Jos emme olisi olleet tarkkoina, niin 3 euron pullolle olisi tullut hintaa runsaat 30 euroa!

Pakolaisleirit

Bekaan laaksossa ajellessamme näimme paikoitellen Syyrian pakolaisten leirejä. Aika lohduttomia, pressuista rakennettuja telttakyliä.

Samanlaisia kyliä näimme myös Tyyroksen lähellä, mutta siellä valtaosa pakolaisista taitaa olla palestiinalaisia, jotka ovat eläneet pakolaisleireillä jo vuosikymmeniä.

Syyrian pakolaisia Bekaan laaksossa
Syyrian pakolaisia Bekaan laaksossa – kuva on otettu kaukaa, sillä pakolaisethan eivät ole mikään nähtävyys.

Ainakaan vielä marraskuussa täällä ei ole lunta eikä pakkasta, mutta kyllä alle 10 asteen lämpötilassa mekin vedimme autosta poistuessamme takkia tiukemmalle.

Join the Conversation

2 Comments

  1. Tuttuja maisemia! Muistan kuinka Baalbekin rauniot ällistyttivät, niiden laajuus ja massiivisuus oli aivan eri luokkaa kuin missään muualla. Me kiipesimme tuon suurimman monoliitin päälle ja otimme kuvia, tottakai. Harmillista, että rakennustelineet peittivät osan pylväiköistä, mutta hyvä, että niitä myös kunnostetaan. Ksaran viinejä sai muuten ainakin vielä muutama vuosi sitten Alkosta, jos Libanonilaiset viinit kiinnostavat!

Leave a comment
Leave a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *