Tema-matkat, kuten monella muullakin matkatoimistot, tarjoavat erilaisia matkoja. Valikoimista löytyy tyypillisesti kulttuurimatkoja ja vaellusmatkoja, mutta syystä tai toisesta kulttuurimatkalla ei voi vaeltaa eikä vaellusmatkalla tehdä juuri muuta kuin vaeltaa. Näin ehkä pitkällisen markkinatutkimuksen jäljiltä: ”sekamatkoille” ei olisi lähtijöitä?
Sligachanin laakson 18 kilometrin jälkeen meitä kuitenkin houkutti välipäivä ja toisaalta meitä houkutti myös Isle of Skyen pääkaupunki, Portree, joka ei vaellusmatkamme ohjelmaan sisältynyt. Hetki kartan ääressä ja lintsaussuunnitelmamme oli valmis!
Ryhmämme innokkaat vaeltajat aloittivat toisenkin päivän vaelluksensa Isle of Skyella Sligachanin hotellilta, josta matkaa Portreehen on vain n. 10 kilometriä. Muiden lähtiessä maastoon me hyppäsimme taksiin ja ajoimme tähän pieneen ja viehättävään pääkaupunkiin. Bussejakin olisi mennyt, mutta harvakseen, joten emme halunneet hukata tuntia odottamalla seuraavaa bussia Sligachan – Portree -välillä, etenkään kun taksimatkakin maksoi vaan 20 puntaa.
Portreehen orientoitumisen aloitimme keskusaukiolta, mutta kun vielä ei ollut edes kahvitauon aika, niin ohitimme aukion viehättävän näköisen leipomon/kahvilan ja lähdimme lähimmälle rannalle vehreitä maisemia ihailemaan.
Ensimmäinen ranta johti toiseen ja päädyimme satamaan: kalastusaluksia, värikkäitä taloja ja mukavan näköisiä kalaravintoloita. Ja turisteja, eli taitavat useimmat Isle of Skyen kävijät sittenkin käydä myös Portreessä.
Vaellus Portreessa
Rantojen väliin jää The Lump -niminen niemi, jonka ympäri kiertää lyhyt polku ja jonka päällä on vanha torni. Lähdimme, tietysti, vaeltamaan niemen ympäri – olimmehan vaellusmatkalla – ja kävimme lopuksi katsastamassa vanhan torninkin. Niin rantapolku kuin tornikin tarjosi kivasti näkymiä merelle Portreen edustalla.
Fish & Chips & Art
Vaeltamisesta tulee tietysti nälkä, joten laskeuduimme vielä kerran satamaan valitsemaan sopivaa fish & chips -paikkaa lounaalle ja löytyihän sellainen. Jopa sellainen, johon mahduimme sisään, jonottamatta.
Lounaan jälkeen palasimme kulttuurin pariin: sataman terassilla oli tarjolla säkkipillin soittoa ja lähikaduilla useita mielenkiintoisia käsityöliikkeitä.
Kankaisen ohdakkeen, Skotlannin kansalliskukan, kohdalla harkitsin jo vakavasti sellaisen ostamista, mutta onneksi olimme taas kerran sen verran niukalla laukkumäärällä liikkeellä, että epäilin kukan mahtumista ainoaan matkalaukkuumme, joten säästyivät nekin rahat. Eikä kauppiaalla ollut mitään kuvan ottamista vastaan, joten säilyyhän muisto kukasta näinkin!
Olimme varautuneet palaamaankin Sligachanin hotellille iltapäivällä taksilla, mutta katsastimme kuitenkin myös sille suunnalle lähtevät bussit ja kun Invernessiin sopivasti menossa oleva bussi näytti pysähtyvän myös Sligachanissa, niin valitsimme bussin. Bussiliput (kahdelta) maksoivat 4,80 – eli halpaa tämä matkustaminen Skotlannissa, vaikka Espooseen verrattuna!
Palasimme Sligachanin hotellille samoihin aikoihin kuin vaeltajat ja pienen tauon jälkeen on taas aika jatkaa matkaa, yli Skyen sillan takaisin Kyleen ja edelleen Gairlochiin, jossa vietimme tämän kesämatkamme vaellusosuuden viimeiset päivät.
Kuvassa myös Kyleakinin majakka.
Illan mittaan kerroimme Portreen retkestämme vaeltajille ja heistä useampikin tuntui hiukan harmittelevan sitä, että matkan perusversiossa Portree jäi tällä kertaa näkemättä.
Olipa kiva päästä nojatuolimatkalle. Tuli tuosta mieleen, että pitäisikö matkanjärjestäjän sittenkin tarkistaa ohjelmaansa? Jos kerran tekin kiersitte kaupungissa lenkin.
Kiitos Sari! Niemen kiertoon ei kuitenkaan mene kuin ½ tuntia, joten ehkei se himovaeltajille riitä päivämatkaksi :-) Enemmänkin ajattelimme kuitenkin, että vaellusmatkat eivät taida olla ihan meidän juttumme ainakaan tällaisina, joten jos näihin maisemiin palaamme niin teemme sen omatoimisesti, jolloin voimme vaeltaa vaikka joka toinen päivä ja leikkiä muuten vaan turistia välipäivinä.
Omatoimisesti varmaankin on helpompi palata paikkaan, kun hiukan jo tietoa, kuinka homma siellä toimii.
Voi tätä ihanaa vehreyttä ja skottilaista idylliä. Olin Glasgowissa töissä kesän joskus 90-luvulla ja silloin näitä maisemia tuli kierreltyä mutta siitä on jo ihan liikaa aikaa.
Kiitos Anu! Glasgow onkin meiltä vielä näkemättä vaikka pari kertaa on Skotlannissa tullut piipahdettua.
Uhkaavalta näyttää taivas, mutta tekee kuvista perin brittiläisiä. Hienoa, että menitte omia polkujanne ja että se sopi matkanjärjestäjälle. Itse olen käynyt ”vain” Glasgowssa ja Edinburghissa, niin on kiva nähdä pienempiä kyliä.
Kiitos Tiia! Onneksi tuona päivänä taivas vaan uhkaili, eli selvisimme kaupunkiretkestä sateetta – etenkin kun tuolloin mukana oli vaan sateenvarjot, ei varsinaisia vaellussadevarusteita :-)
Skotlannissa ei ole tullut koskaan käytyä, mutta kun näitä kuvia katselee niin tekisi kyllä mieli lisätä tämäkin niihin ”maissa joissa haluan joskus käydä” :)
Kiitos Laura! Jos Suomessa nämä ylettömät helteet yleistyvät niin Skotlanti (ja Irlanti) taitavat jatkossa nousta hyvinkin suosikkimatkakohteiksi: lämpötilat ovat kuin Suomen kesissä ennen ja maisemat ovat vihreitä, ei kuivaksi palaneen keltaisia.
Viehättävältä vaikuttaa tuo Portree ja ympäröivät maisemat. Skotlanti on keikkunut ees taas matkalistoillamme, mutta jostain syystä jokin muu kohde on aina kiilannut edelle. Pidimme kovasti Irlannista, jota kiersimme autolla hieman yli vuosi sitten, joten lienee aiheellista palauttaa Skotlantikin mukaan suunnitelmiin.
Kiitos Lasse! Niin Skotlanti kuin Irlanti ovat kyllä kivan viileitä ja vihreitä kohteita. Joskus voi kyllä sataa turhankin paljon, mutta vaikka tälläkin reissulla satoi melkein joka päivä, niin ei se lopulta haitannut, etenkään niinä päivinä, kun vettä tuli vaan kuuron verran.
Ilmeisesti yhden aiheen matkat ovat helpommin myytävissä kuin yhdistelmät. Minuakin kyllä enemmän kiinnostaisi erilaisten aiheiden yhdistely.
Nuo Skotlannin maisemat ovat kyllä hienoja. Varmasti tuonnekin pitää joskus päästä. Tosin ei ihan heti. Meidän viimeisimmät matkamme ovat suuntautuneet sään puolesta niin viileisiin kohteisiin, että seuraavaksi pitää päästä lämmittelemään. Mielikuva Skotlannin sääoloista ei ole kovin ruusuinen. Aika synkältä näytti taivas sinunkin kuvissasi. :)
Kiitos Aron! Taivas oli usein synkkä, ja monena päivänä satoikin, hetken – harvana päivänä kuitenkaan pitempään. Me emme niinkään lämpimistä välitä, mutta toisaalta maabongareina pakko helteitäkin on joskus sietää, sillä kaikkialla ei ole lähes koskaan alle 25 asteen lämpötiloja :-)
Ihanan idyllinen paikka! Ja vihreä, ainakin näin kalifornialaisesta näkökulmasta jossa ruoho muuttuu hetkessä keltaiseksi. Skotlanti kiinnostaisi kovasti ja siksi onkin mukava päästää haaveilemaan näiden kuvien myötä.
Kiitos Paula! Skotlannissa ei ole koskaan tainnut olla sitä ongelmaa, että vihreys kuivuisi pois – sen verran hyvin pilvet Atlantilta taitavat tuoda sadetta ympäri vuoden.