Kernsaryn järven ympäri

Loch Kernsary feature

Matkamme kolmas ja viimeinen vaellus on jo oikeasti kesy. Isle of Skyelta olimme edellisenä iltana palanneet mantereelle ja asettuneet Gairlochin kylään.

Gairlochin alue tarjoaa muutakin kuin vaellusta, vaikka valas- ja linturetkiä tai kauniin puutarhan, mutta aloitetaan vaelluksesta, kun nyt kerran vaellusmatkalla olimme.

Vaellus Kernsaryn järven ympäri alkoi Poolewen kylästä, järven rannalta. Bussi jätti meidät Poolewessä Ewe-järven rannalle ja katsoin sitä ensin kauhuissani, että tämänkö ympäri kierrämme. Järvi ei nimittäin näyttänyt siltä, että sen ympäri olisi ”vain” 10 kilometriä, mutta kohta selvisi, että oikea järvi on pienen matkan päästä tältä rannalta.

Loch Ewe
Loch Ewe, Poolewe

Miksi 8 km on parempi kuin 10 km?

Vaellusreittien pituuden suhteen todettakoon muuten tässä, että Tema-matkojen ohjelmassa ne yhtä lukuunottamatta oli jokseenkin kaikki ilmoitettu alakanttiin.
Ehkä matkan markkinointimielessä 8 km vaellukset kuullostavat paremmilta kuin 10 kilometrin vaellukset, mutta insinööriminäni olisi kyllä mieluiten lähtenyt liikkeelle oikeilla pituuksilla. Loch Kernsaryn kierron osalta ohjelmassa oli 8 km, opas arveli lähtöpaikalla, että olisiko tämä 9 km, johon totesin, että netin mukaan 10 km. Opas sitten siihen, että toivottavasti ei – vaan niin oli netti oikeassa ja opas väärässä.

Loch KernsaryLoch Kernsary

Tällä kertaa reitti oli jokseenkin tasainen, nousut ja laskut jäivät alle 200 metrin ja vain reitin ensimmäinen puolisko kuljettiin maastossa: kivillä, kallioilla ja märillä niityillä. Toinen puolisko olikin sitten ensin vähintään suomalaisen mökkitien tasoista tietä.
Reppu oli kevyt, sillä lähdimme vaellukselle vasta lounaan jälkeen, eli mukana oli vettä ja sadeviitta, jota ei sitäkään tällä kertaa tarvittu.

Reitin ensimmäinen osuus kulki kallioilla hiukan ylös ja hiukan alas ja sama uudelleen.

Loch KernsaryLoch KernsaryLoch KernsaryLoch Kernsary

Kohta tultiinkin jo järven rannalle ja skotlantilaiseen tapaan näkymät olivat taas upeat, joskin pilvien peitossa.

Loch Kernsary Loch Kernsary

Hevosia, lampaita ja ohdakkeita

Järven toisessa päässä tulimme niitylle, jolla käyskenteli useita isoja hevosia.
Hetken mietin, että mitenkähän lähelle noita uskaltaa mennä?  Rohkeimmat meistä hullaantuivat taputtelemaan hevosia, joten totesin, minäkin, että  varmaan ne uskaltaa ohittaa lähietäisyydeltä. Vähän myöhemmin saman reitin varrella saatoimme ihailla lampaita, joiden sarvet olivat kasvaneet jo korkkiruuveille!

Loch Kernsary Loch Kernsary

Hevosten jälkeen tulimmekin jo kääntöpisteelle ja portille, jonka jälkeen loppumatka olikin sitten täkäläiseksi vaellukseksi yhtä helppoa kuin rantaraitilla kävely Espoossa.
Toki ensimmäiset 5 kilometriä painoivat jo vähän jaloissa, mutta ainakaan ei tarvinnut enää kiipeillä kivillä tai hyppiä kiveltä kivelle pienten purojen yli.

Loch Kernsary Loch Kernsary

Ja jos vaikka maisemat reitin loppupuolella olivat jo jotain muuta kuin kalliota ja nummea, niin kyllähän näitäkin mielellään katsoi.

Loch Kernsary
Loch Kernsary

Väsyneinä, mutta onnellisina, vähintään siitä, että melkein kolme tuntia maastossa oli nyt ohi, palasimme Poolewen kylään. Vaelluksen jälkeen jatkoimme vielä, koko ryhmä, tutustumaan läheiseen Inverewen puutarhaan, mutta palataan siihen vielä omana juttunaan – kukkakuvat ansaitsevat oman tilansa.

Loch Kernsary
Skotlannin kansalliskukka luonnon versiona, ei taidekäsityönä kuten Portreessa

Vaelluksiin liittyen, vielä kertauksena. Toki Teman vaellusmatkat, tämäkin, tarjoavat teoriassa mahdollisuuden vaeltamiseen joka päivä, mutta toisena vaelluspäivänä emme päässeet tuulen takia Eiggin saarelle ja päädyimme lähinnä kävelemään hiekkarannalla Mallaigin läheisyydessä (mikä sopi meille ihan hyvin). Neljäntenä päivänä päätimme lintsata ja tehdä retken Isle of Skyen pääkaupunkiin Portreehen, joten jäljelle jäi ”vain” kolme kunnnon vaellusta, eli Glen Nevis, Sligachan ja tämä.

Join the Conversation

8 Comments

    1. says: Pirkko

      Kiitos Laura! Jokainen vaellushan on aina vähän erilainen, joten vaikea oli tehdä päätöstä jättää mitään niistä väliin – eli lopputuloksena skippasimme tarjolla olleista vaan yhden Portreen retken takia.

  1. Skotlanti on jotenkin kummasti kiinnostanut viime aikoina, vaikka ei ole olleenkaan sitä, mitä yleensä haen, aurinkoa, lämpöä, turkoosia merta. Kai sitä kaipaa jotain vaihtelua reissuihinkin.
    Vaellukset kiinnostaa myös ja ylipäätään luonnon näkeminen ja luonnossa liikkuminen.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Anna! Meille etenkin helle on aika lailla nou nou, jos sitä pystymme välttämään, joten kesäinen Skotlanti oli juuri oikea kohde meille.

  2. Skotlanti, luontomatkailijalle varmasti ihan must. Upeita maisemia ja mielenkiintoisia vaellusreittejä. Voi mitä juntturahevosia matkan varrella tulikaan vastaan :) Olivatko reitit hyvin merkittyjä? Onnistuisiko hyvin tehdä vastaavanlaisia vaelluksia ihan omineen?

    1. Kiitos Annemaria! Kunhan reitin alun löysi, niin kyllä sitä enimmäkseen melko helposti pystyi seuraamaan. Ihan yksin ei tosin tietysti koskaan kannata maastoon lähteä, jos vaikka jotain sattuisi – kännykkäverkkokin kun on Skotlannin ylämailla melko reikäinen.

  3. Myönnän, että klikkasin tähän postaukseen tuon söpön ponikuvan perusteella. :) Mutta postausta lukiessa täytyy kyllä nostaa hattua teille, miten aktiivisia matkoja teettekään – pitäisi ihan ottaa itseä niskasta kiinni ja suunnata päivävaellusille useammin eri kohteissa.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Anna-Katri! Onneksi sentään ponilla oli jotain tekoa vaellukseen liittyen, ettet ihan pettynyt :-) Joskus olemme aktiivisempia kuin joskus, mutta kieltämättä useimmiten meidänkin askeleet reissulla kertyvät ihan kaupunkien tai kylien kaduilla kävellen – siinä kun on sekin hyvä puoli, että melkein milloin vaan voi pitää ruokatauon ilman, että eväitä tarvitsee kantaa mukanaan :-)

Leave a comment
Leave a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *