Avainsana-arkisto: Skotlanti

Edradour Skotlanti

Viskitislaamossa Skotlannissa

Jos ihmisille jotain Skotlannista tulee mieleen, niin viski lienee aika kärkisijoilla.
Joten vaikka miten vaellusmatkalla olimme, niin viikon ohjelmaan sisältyi myös vierailu viskitislaamossa.

Edradourin tislaamo valikoitui kohteeksi luultavasti siksi, että se sijaitsi sopivasti reitillämme Gairlochista Edinburghiin, mutta kyllä siihen taitaa oikeasti joitakin superlatiivejakin liittyä kuten vaikka Skotlannin pienin perinteinen tislaamo ja sellaisena ihan omanlaisensa.

Olemme päätyneet maailmalla lukuisille viinitilakierroksille ja Transnistriassa konjakkikierrokselle, mutta viskin tekemiseen en ollut koskaan aikaisemmin perehtynyt.

Edradour viskitislaamo SkotlantiEdradour viskitislaamo Skotlanti

Aloitimme kierroksen maistelemalla viskiä ja kermalikööriä. Onneksi olimme kahden matkassa, niin saatoimme optimoida tarjottavat siten, että Lasse sai kahdet viskit ja minä kahdet kermaliköörit – viski kun ei millään muotoa kuulu suosikkijuomiini, ei vaikka se miten olisi single maltia ja ilmeisen hienoa sellaista.

Edradour Skotlanti

Näin viskiä valmistetaan

Viskillä virkistäytyneinä pääsimme kiertelemään pienen tislaamon alueella ja kävimme läpi valmistusprosessin ohranjyvistä alkaen. Jyviäkin saimme maistella niin kuivina kuin idätettyinä, jolloin niissä oli jo havaittavissa hienoinen makeus.

Jyvistähän matka viskiksi jatkuu oluenpanemisella. Lämmin vierre jäähdytetään ilmeisesti vesijäähdytteisellä “jääkaapilla” – englanninkielinen termi oli Morton Refrigerator – jota väittivät maailman ainoaksi edelleen käytössä olevaksi.
Homma siis oikeasti perustuu paljon tislaamoalueen läpi virtaavaan jokeen.

Edradour Skotlanti Edradour viskitislaamo Skotlanti Edradour viskitislaamo Skotlanti

Käytetty mäski menee paikallisen maatalouden käyttöön, joten kierrätyskin on täällä hallussa.

Aikanaan olut päätyy pariinkin kuparipannuun, joista pienempi on kuulemma Skotlannin pienin – ja jos se olisi yhtään pienempi, niin laiton. Ilmeisesti sitä pienemmät lasketaan jo kotipolttopannuiksi.

Edradour Skotlanti

Tislaustuote, siis raaka alkoholi, laitetaan kypsymään tammitynnyreihin, jotka sijoitetaan tislaamon alueella olevaan varastoon. Varaston kohdalla esittelijä muisti useammankin kerran mainita, että täällä ei käytetä tietokoneita, vaan kaikki hoituu perinteisin menetelmin.

Edradour viskitislaamo Skotlanti Edradour Skotlanti

Samainen esittelijä muisti myös korostaa miten pieniä määriä Edradourin tislaamo tuottaa viskiä muihin verrattuna.

Tässä kohtaa minua alkoi jo hiukan häiritä perinteisen tavan korostaminen parempana kuin uudemmat tavat – voihan näin ollakin viskin kohdalla, en todellakaan ole viskiasiantuntija. Ei nyt kaikki voi ennen olla ollut paremmin kuin nyt eivätkä kaikki isommat tislaamot Skotlannissa voi tuottaa täysin kelvotonta viskiä, mutta kaipa tällä perinteen tallettamisellakin on ihan oma arvonsa.

Sen kaikki kierrokselle osallistuneet varmasti ainakin oppivat, että Johnnie Walker, joka on viskisekoitus eikä single malt -viski, on juoma, johon ei kannata koskea. Sen sijaan kotiin olisi kannattanut ostaa tislaamon omasta myymälästä pullo tai useampikin heidän perinteisin menetelmin tuottamaansa single malt -viskiä.

Edradour viskitislaamo Skotlanti Edradour Skotlanti Edradour Skotlanti Edradour Skotlant

Ei nyt kuitenkaan ostettu, matkamme kun jatkui Belfastiin ja Dubliniin, eikä viskipullojen roudaaminen loppumatkan ajan tuntunut hyvältä ajatukselta. Ei ostettu suklaaoluttakaan, vaikka sen olisi ehkä voinut juoda jo Edinburghissa …

Parkkipaikalla ihaimme vielä vanhoja autoja, etenkin tällaista punaista Morgania – ilmeisesti jotkut kiertävät Skotlannin viskitislaamoja tyylillä!

Morgan Edradour

Edradourin tislaamon ohella matkallemme Gairlochista Edinburghiin osui muuten myös jo ihan lähellä Gairlochia Achnasheenin laakso, jossa todellakin kannatti pysähtyä valokuvan verran.

Ashnasheen Scotland

Gairloch feature

Gairloch ilman vaelluskenkiä

… tai no, jos tarkkoja ollaan, niin kyllä me enimmäkseen kuljimme vaelluskengissä muutenkin kuin vaellusretkillä, sillä olimme tapamme mukaan aika vähillä varusteilla liikkeellä.

Mutta Gairlochissa oli hetki aikaa muuhunkin.

Sataman tunnelmaa

Kummitustalomainen hotellimme oli lähellä satamaa ja halukkaille olikin tarjolla mahdollisuus lähteä aamupäivällä valas/delfiini/linturetkelle, mutta jätimme sen väliin – jotenkin viime syksyiset kohtaamiset valaitten kanssa Alaskassa olivat niin mahtavia, ettemme halunneet niitä vesittää ihan heti ja delfiinejäkin näimme keväällä Karibialla.
Noin puolet 24 hengen ryhmästämme lähti kuitenkin merelle ja retki oli kuulemma ollut ihan onnistunut: valaita ei näkynyt, mutta delfiinejä enemmänkin ja lunneja.
(Meidän parhaat lunnihavaintomme ovat veneretkeltä Norddkappissa.)

Mutta satamassa piti toki käydä aistimassa meren, veneiden ja pyydysten tunnelmaa. Tapasimme myös Loch Nessin hirviön – tällä viikolla se ei siis ollut kotijärvessään, vaan täällä satunnaisia turisteja tarkkailemassa.

Gairloch Harbour Gairloch Harbour Gairloch Harbour Gairloch Harbour

Satunnaisia turisteja varten rannalla oli myös pienen ruokakaupan ja kahvilan lisäksi pieni galleria, jonka ikkunassa oli meriharakka-taulu, joka huomautti hetimmiten, että hän haluaa lähteä matkaamme ja kävimmekin sitten satamakierroksen jälkeen tekemässä kaupat. Onneksi mukanamme oli sentään yksi ruumalaukku, johon sen sai suorana.

Gairloch Harbour

Iltapäivän vaelluksestamme Kernsary-järven ympäri kirjoitinkin jo oman vaellusjutun.

Inverewen puutarha

Vaelluksen jälkeen kävimme vielä, ryhmänä, ihailemassa Inverewen puutarhaa.
Valitettavasti ainakin me olimme jo kolmen tunnin vaelluksen jälkeen sen verran väsyneitä.

Onneksi puutarhan esitteestä löytyi myös suositus niille, joilla on vain vähän aikaa puutarhaan ja päädyimmekin sitten kiertelemään lähinnä Walled Gardenin aluetta, jossa  oli monenlaisia kukkia pienellä alueella.

Minua ihastuttivat erityisesti omat suosikkini, auringonkukat, mutta myös se, että hienossa puutarhassa on myös takiaisia! Toki takiainen on Skotlannin kansalliskukka, mutta ainakin suomalainen laskee helposti takiaisen sarjaan rikkaruohot.

Mutta, erityisesti kukkien osalta, puhukoon kuvat puolestaan:

Inverewe Gardens Inverewe Gardens Inverewe GardensInverewe gardensInverewe gardens Inverewe gardensInverewe gardensInverewe gardens

Ajoittain hiukan raskaankin vaellusviikon päätteeksi totesin puutarhavierailun päätteeksi, että ehkä me voisimmekin ryhtyä ennemmin puutarha- kuin vaellusturisteiksi…
Voihan sitä puutarhoissakin vaeltaa, polutkin ovat parempikuntoisia kuin maastossa.

Gairloch Highland Lodge

Hotellistamme vielä, ehkä tuota alun viittausta kummitustaloon pitäisi hiukan avata.
Talo oli vaan ulkopäin synkän ja harmaan näköinen – huoneeseemme sen sijaan olimme ihan tyytyväisiä. Tai huoneisiimme, sillä kohdallamme osui pieni huoneisto, jossa oli päämakuuhuoneen lisäksi toinenkin makuuhuone, joka meille, vaellusmatkalaisille, tuli hyvinkin tarpeeseen kuivaushuoneen muodossa!

Gairloch Highland Lodge Gairloch Highland Lodge

Hotelli sijaitsi mäen päällä omassa ylhäisyydessään ja saman omistajan The Old Inn -ravintola oli mäen alla, eli muun vaeltamisen lisäksi illalliselle piti vaeltaa mäkeä alas ja ylös. Aamiaiset tarjottiin hotellirakennuksessa.

Gairloch Highland Lodge Gairloch Highland Lodge

Loch Kernsary feature

Kernsaryn järven ympäri

Matkamme kolmas ja viimeinen vaellus on jo oikeasti kesy. Isle of Skyelta olimme edellisenä iltana palanneet mantereelle ja asettuneet Gairlochin kylään.

Gairlochin alue tarjoaa muutakin kuin vaellusta, vaikka valas- ja linturetkiä tai kauniin puutarhan, mutta aloitetaan vaelluksesta, kun nyt kerran vaellusmatkalla olimme.

Vaellus Kernsaryn järven ympäri alkoi Poolewen kylästä, järven rannalta. Bussi jätti meidät Poolewessä Ewe-järven rannalle ja katsoin sitä ensin kauhuissani, että tämänkö ympäri kierrämme. Järvi ei nimittäin näyttänyt siltä, että sen ympäri olisi “vain” 10 kilometriä, mutta kohta selvisi, että oikea järvi on pienen matkan päästä tältä rannalta.

Loch Ewe
Loch Ewe, Poolewe

Miksi 8 km on parempi kuin 10 km?

Vaellusreittien pituuden suhteen todettakoon muuten tässä, että Tema-matkojen ohjelmassa ne yhtä lukuunottamatta oli jokseenkin kaikki ilmoitettu alakanttiin.
Ehkä matkan markkinointimielessä 8 km vaellukset kuullostavat paremmilta kuin 10 kilometrin vaellukset, mutta insinööriminäni olisi kyllä mieluiten lähtenyt liikkeelle oikeilla pituuksilla. Loch Kernsaryn kierron osalta ohjelmassa oli 8 km, opas arveli lähtöpaikalla, että olisiko tämä 9 km, johon totesin, että netin mukaan 10 km. Opas sitten siihen, että toivottavasti ei – vaan niin oli netti oikeassa ja opas väärässä.

Loch KernsaryLoch Kernsary

Tällä kertaa reitti oli jokseenkin tasainen, nousut ja laskut jäivät alle 200 metrin ja vain reitin ensimmäinen puolisko kuljettiin maastossa: kivillä, kallioilla ja märillä niityillä. Toinen puolisko olikin sitten ensin vähintään suomalaisen mökkitien tasoista tietä.
Reppu oli kevyt, sillä lähdimme vaellukselle vasta lounaan jälkeen, eli mukana oli vettä ja sadeviitta, jota ei sitäkään tällä kertaa tarvittu.

Reitin ensimmäinen osuus kulki kallioilla hiukan ylös ja hiukan alas ja sama uudelleen.

Loch KernsaryLoch KernsaryLoch KernsaryLoch Kernsary

Kohta tultiinkin jo järven rannalle ja skotlantilaiseen tapaan näkymät olivat taas upeat, joskin pilvien peitossa.

Loch Kernsary Loch Kernsary

Hevosia, lampaita ja ohdakkeita

Järven toisessa päässä tulimme niitylle, jolla käyskenteli useita isoja hevosia.
Hetken mietin, että mitenkähän lähelle noita uskaltaa mennä?  Rohkeimmat meistä hullaantuivat taputtelemaan hevosia, joten totesin, minäkin, että  varmaan ne uskaltaa ohittaa lähietäisyydeltä. Vähän myöhemmin saman reitin varrella saatoimme ihailla lampaita, joiden sarvet olivat kasvaneet jo korkkiruuveille!

Loch Kernsary Loch Kernsary

Hevosten jälkeen tulimmekin jo kääntöpisteelle ja portille, jonka jälkeen loppumatka olikin sitten täkäläiseksi vaellukseksi yhtä helppoa kuin rantaraitilla kävely Espoossa.
Toki ensimmäiset 5 kilometriä painoivat jo vähän jaloissa, mutta ainakaan ei tarvinnut enää kiipeillä kivillä tai hyppiä kiveltä kivelle pienten purojen yli.

Loch Kernsary Loch Kernsary

Ja jos vaikka maisemat reitin loppupuolella olivat jo jotain muuta kuin kalliota ja nummea, niin kyllähän näitäkin mielellään katsoi.

Loch Kernsary
Loch Kernsary

Väsyneinä, mutta onnellisina, vähintään siitä, että melkein kolme tuntia maastossa oli nyt ohi, palasimme Poolewen kylään. Vaelluksen jälkeen jatkoimme vielä, koko ryhmä, tutustumaan läheiseen Inverewen puutarhaan, mutta palataan siihen vielä omana juttunaan – kukkakuvat ansaitsevat oman tilansa.

Loch Kernsary
Skotlannin kansalliskukka luonnon versiona, ei taidekäsityönä kuten Portreessa

Vaelluksiin liittyen, vielä kertauksena. Toki Teman vaellusmatkat, tämäkin, tarjoavat teoriassa mahdollisuuden vaeltamiseen joka päivä, mutta toisena vaelluspäivänä emme päässeet tuulen takia Eiggin saarelle ja päädyimme lähinnä kävelemään hiekkarannalla Mallaigin läheisyydessä (mikä sopi meille ihan hyvin). Neljäntenä päivänä päätimme lintsata ja tehdä retken Isle of Skyen pääkaupunkiin Portreehen, joten jäljelle jäi “vain” kolme kunnnon vaellusta, eli Glen Nevis, Sligachan ja tämä.