Matkustimme junalla välin Belfast – Dublin. Ylitimme matkalla Pohjois-Irlannin ja Irlannin rajan, vaikka emme ihan tarkkaan tiedä missä kohtaa. Vielä tänään rajaa ei käytännössä ole, mutta Brexitin jälkeen Iso-Britannian ja Irlannin raja on EU:n ulkoraja ja tilanne saattaa olla toinen.
Lähes 100 vuotta sitten, 1921, Irlannin saari jaettiin kahteen osaan: Irlantiin, joka sittemmin itsenäistyi ja Pohjois-Irlantiin, joka jäi osaksi Iso-Britanniaa. Siinä missä Irlanti on selkeästi katolinen, Pohjois-Irlannissa on sekä protestantteja että katolisia. Paitsi uskonto, myös suhtautuminen Britanniaan erottaa täällä kansaa. Unionistit kannattavat unionia Britannian kanssa, nationalistit kannattavat joko itsenäisyyttä tai liittymistä Irlantiin. Käytännössä lähes kaikki protestantit ovat unionisteja ja katoliset nationalisteja. Unionistien väkivaltaa käyttänyt siipi tunnetaan nimellä lojalistit ja nationalistien väkivaltaa käyttönyt siipi tunnetaan nimellä tasavaltalaiset. IRA on yksi tasavaltalaisista ryhmistä.
Unionistien ja nationalistien välit eivät koskaan olleet lämpimiä, mutta pahimmillaan levottomuudet olivat 1970-luvulla. Brittiarmeija oli Pohjois-Irlannissa vuodesta 1969 aina heinäkuuhun 2007 rauhoittamassa tilannetta. Hajanaista väkivaltaa Belfastissa esiintyy edelleen, tosin nyttemmin kaikki siitä ei ehkä enää ole poliittista.
Belfastin muurit ja muraalit
Pitkä johdatus aiheeseen ehkä, mutta Belfastin muureja on vaikea ymmärtää ellei Pohjois-Irlannin historia ole edes jossain määrin tuttu. Belfastkin nimittäin on muurien jakama kaupunki, kuten Berliini aikoinaan ja kuten vaikka Nikosia edelleen. Belfastissa muuri ei enää jaa kaupunkia, paitsi öisin, sillä muurin läpäisevät portit suljetaan edelleen yöksi: kello 19 mennessä on syytä päättää millä puolella kaupunkia aikoo viettää yönsä.
Ja täälläkin, kuten Berliinissä, muurit on koristeltu muraalein, joita turistit käyvät katsomassa. Muurin lisäksi muraaleja on useammassakin paikassa myös sopivien talojen päädyissä.
Belfastin muurit ovat olleet pystyssä kauemmin pystyssä kuin Berliinin muuri. Pisimmillään ne ovat viisi kilometriä pitkät ja lähes kahdeksan metriä korkeat. Aluksi muurit eivät olleet näin korkeita, mutta kokemus osoitti, että ne on rakennettava korkeammiksi, jotta polttopullojen heittäminen muurien yli ei onnistuisi.
Muuri- ja muraalikierroksia Belfastissa tarjoavat mustat taksit. Me päädyimme kuitenkin kevyempään vaihtoehtoon ja pyysimme vaan hotelliltamme ottamaamme taksia näyttämään meille mielestään edustavan otoksen kaupungin muureista ennen kuin jättäisi meidät kaupungin keskustaan. Jos haluat lukea varsinaisesta muurikiertoajelusta, niin kuvauksen retkestä mustan taksin kyydissä voit lukea vaikka Lähtöportti-blogin jutusta – mutta hyvin samanlaiselta se näyttää kuin meidän 15 euron kierroksemme.
Me saimme tämän näköisen otoksen ja mukavan interaktiivisen kuvauksen kaupungin historiasta. Kuljettajamme kertoili matkan varrella kaupungista ja varmisti aina välillä, että minkä verran ehkä aiheesta tai toisesta tiedämme jo etukäteen – ja mitä haluaisimme tietää. Oleellisimmat kadut muraalien kannalta ovat Shankill Road ja Cupar Way.
Lisäys 11.9.2018 lukijaltamme: Myös Falls Roadin varrella on merkittäviä maalauksia, Sinn Feinin päämaja ja Divis Tower, jossa Brittiarmeija piti päämajaa levottomuuksien aikana.
Hotel Europa ja Crown Liquor Saloon
Alunperin olimme pyytäneet kuljettajaa jättämään meidät kaupungintalolle, mutta tältä osin kuljettaja muutti suunnitelmiamme. Ennen kaupungintaloa meidän kannattaisi pistäytyä Europa-hotellissa, joka on Euroopan ja maailman eniten pommitettu hotelli oltuaan Pohjois-Irlannin levottomuuksien aikana pommitusten kohteena 36 kertaa ja läheisessä Crown-nimisessä pubissa. Mikäs siinä. Eiköhän todennäköisyys sille, että Europa-hotellia pommitettaisiin juuri tänään kesällä 2018 lienee jo melko pieni. Sitäpaitsi olikin välipalan aika, joten nousimme hotellin toisen kerroksen kahvilaan ja tilasimme klubileivät ja juotavaa. Jos Titanicin historia ei kiinnosta niin paljoa, että haluaisit Belfastissa asua Titanic-hotellissa (kuten me teimme), niin Europa voisi myös olla hyvä historiallinen vaihtoehto!
Hotellin kahvilasta olikin mukava tarkastella kadun toisella puolella olevaa Crownia. Säännöllisin väliajoin paikalle saapui pienempiä tai isompia turistiryhmiä, jotka pysähtyivät ehkä kuuntelemaan oppaan kertomusta pubin historiasta, mutta vähintäänkin astumaan pubin ovella olevan kruunumosaiikin päälle. Sopivan puhelias kuljettajamme oli kertonut meille, että aikanaan pubin oli vuokrannut katolinen. Miksi sitten katolinen antaa pubille nimen Crown, joka viittaa Britanniaan ja kuningashuoneeseen? Mutta pubin edustan mosaiikki kertoo kaiken – jokainen pubiin tuleva tallaa kruunun jalkoihinsa!
Titanic Memorial
Lopuksi päädyimme kyllä sinne kaupungintalollekin. Tai emme ihan kaupungintalolle, vaikka siihenkin pääsee tutustumaan. Halusimme nähdä kaupungitalon kupeessa olevan Titanicin uhrien muistomerkin ja sitä ympäröivän muistopuiston. Laatasta, johon oli kaiverrettu kaikkien uhrien nimet, löytyi myös useita suomalaisia, ainakin niminä suomalaisia.
Halifaxissa etsimme muutamien sinne haudattujen suomalaisten hautoja ja täälläkin meille, suomalaisina, oli luontevinta etsiä niitä suomalaisia nimiä.
Big Fish
Kaupungintalolta palasimme hotellillemme Titanic-korttelissa jalan – toki sovittaen reittimme siten, että näimme myös ison kalan, Big Fishin, jota Belfastissa onkin vaikea ohittaa, jos ei sitten jätä koko Lagan-joen rantaa väliin. Kalan pintaa kuvioivat lehtiotsikot kaukaa menneisyydestä aina nykyaikaan asti sulassa sovussa Belfastin koululaisten tarinoiden kanssa.
Jos haluat vielä katsoa kauniita sisäkuvia Crown-pubista, yksityiskohtia Big Fish-kalan pinnasta tai käväistä St George’s marketilla, niin Tämä matka -blogin juttu Belfastista voisi olla mieleesi.
Jos Pohjois-Irlannin historiaan taas haluaa paneutua elokuvan muodossa, niin tänään (7.9.2018) Ylen Teema näyttää aiheeseen liittyvän elokuvan ’71 (elokuva on katsottavissa Ylen Areenassa klo 21 alkaen).
No niin, nyt tietenkin alkaa olemaan olemaan hirveä hinku käydä Belfastissa. Vaikuttaa juttujenne perusteella tosi mielenkiintoiselta, ja tuo Titanic-museokin alkoi kovasti kiinnostaa, vaikken mikään Titanic-fani olekaan.
Kiitos Tuuli! Belfasthan on itse asiassa aika helppo kohde sikäli, että monethan suuntaavat Dubliniin ja sieltä Belfast on parin tunnin juna- tai bussimatkan päässä, eli siitä vaan :-)
Irlannin saaren historia on kyllä mielenkiintoinen. Ja Belfast matkakohteena tosi kiinnostava; hienoja kuvia, etenkin tuolta muurilta. :) Monesti oli Belfastissa tarkoitus käydä Englannissa asuessani, mutta eipä koskaan ehtinyt. Toivottavasti tulevaisuudessa!
Kiitos Marttiina! Ja kiitos kuvien kehumisesta :-)
Tuonne siis pitää myös lähteä! Olipa teillä hyvä tuuri myös taksikuskin suhteen.
Kiitos Mari! Juu, ihan hyvä kuski sattui kohdalle – ei tarvinnut houkutella jutustelemaan :-)
Tuolla ei ole tullut käytyä, keväällä katsottiin sinne sijoittuva sarjamurhaajasarja Netflixiltä ja nousi kyllä kohdelistalle. Mekin tykätään kovasti teemojen seuraamisesta, niin kuin teillä on Titanic näköjään ollut seurannan kohteena. Lukuisia sellaisia on sekä faktan ja fiktion puolelta. Oman isän puolen suvun Amerikan vaiheita olisi jossain kohtaa huikeeta lähteä enemmän jäljittämään ja myös äidin puolen Native American 2% DNA:ssa kiinnostaa.
Kiitos Mikaela! Pitäisiköhän jäljittää tuota sarjaa Netflixistä? Voisi olla kiinnostava. Tuon ’71 elokuvan katsoimmekin juuri perjantaina.
Hei se sarja on The Fall, siinä näyttelee huikea Gillian Andersson https://www.netflix.com/fi/title/70272726
Kiitos! Pitääkin lisätä katselujonoon.
Kiitos linkkauksesta.
Juu, en minäkään oikein jaksa uskoa, että Europa-hotelli osuisi iskun kohteeksi juuri silloin kun suomalainen turisti siellä istuu. Tai jos osuisi ja jäisi henkiin, niin päivä kuuluisuudessa olisi taattu : D
Kiva tuo kaupunki oli, vähän hankalasta menneisyydestään huolimatta.
Kiitos Anna! Juu, Belfastissa oli kyllä potentiaalia, kuten useimmilla kaupungeilla, joilla on merellinen ulottuvuus – siis meidän mielestämme :-)
Olipa mukava palata hetkeksi Belfastiin! Olin kaupungissa vaihdossa seitsemän vuotta sitten ja kerran olen käynyt sen jälkeen. Mielenkiintoinen, mutta harmillisen surullinen historia ja jotenkin vaikea uskoa, että alueella on tapahtunut isoja asioita ihan lähimenneisyydessä. Me tehtiin mustalla taksilla perinteinen kierros ja se oli silmiäavaava. Kuski oli hyvä, vaikkakin alussa oli hankala ymmärtää paikallista aksenttia. Onneksi siihenkin tottui vaihdon aikana. Belfast jää varmasti Dublinin varjoon turistin näkökulmasta, mutta sijainniltaan se on loistavassa kohdassa ja helppo yhdistää Dubliniin tai jos jatkaa matkaa saaren pohjoisosaan. :)
Kiitos Elina! Nämä Euroopan alueet, joissa historia oli käytännössä ”eilen” ovat kyllä pysäyttäviä. Tätä kirjoitan Sarajevossa, jossa luodinreiät monen rakennuksen seinässä muistuttavat selkeästi tapahtumista 90-luvun lopulla, siis vaan runsas 20 vuotta sitten.