Podgorica

Saavuimme Podgoricaan iltapäivällä. Ajomatka Sarajevosta Podgoricaan oli monella tapaa mielenkiintoinen sekin, mutta koska jostain on aloitettava, niin aloitetaan Podgoricasta.

Podgorica jos mikä on kaupunki, josta vaikka matkablogeja lukemalla saa käsityksen, ettei siellä ole mitään eikä ole mitään syytä matkustaa Podgoricaan. Jos nyt yleensä kukaan on sinne matkustanut. Meillä oli syymme matkustaa tänne – halusimme nähdä kaikki Euroopan pääkaupungit ja tämä oli yksi niistä viimeisistä, jotka meillä oli vielä näkemättä.

Eikä Podgoricassa mitään vikaa tuntunut olevan – päinvastoin. Eikä muita turisteja ollut häiriöksi asti – jos oli yhtään, näin syyskuun alussa. Jos haluat kokea Montenegron ja Kotorin lahden ruuhkat tuntuvat jo ajatuksenakin ahdistavilta, niin lähde Podgoricaan!

Olimme kaupungissa vain iltapäivästä seuraavaan aamupäivään. Mutta olimme valinneet hotellin mukavalta paikalta, Moraca-joen varrelta. Hotel Podgorica houkutteli paitsi nimellään myös joki- ja puutarhanäkymillään.

Tripadvisor ja Podgorican ykköset

Tripadvisor listaa kaupungin ykkösnähtävyyksiksi Saborni Hram Hristovog Vaskrsenja -kirkon. Myös Millenium- ja Ribnica-sillat olivat listan kärkipäässä ja Ribnican vanha kivisilta näkyi jo hotellin terassilta.

Podgorica
Saborni Hram Hristovog Vaskrsenja
Podgorica Millenium Bridge
Millenium Bridge
Podgorica Ribnica Bridge
Ribnica Bridge, kaupungin vanhin silta

Iltapäiväretkemme kohteeksi otimme tuon ison ortodoksikirkon, numero ykkösen 🙂
Valkoinen kirkko isolla tontilla oli komea, joskin viehätyin eniten pieneen puutarhaan kirkon vierellä. Nikolai Teslan patsas yllätti – siitä huolimatta, että sankari on syntynyt aikoinaan Itävallassa (nykyisen Kroatian alueella) ja opiskellut Grazissa, niin kaikki nämä entisen Jugoslavian maat tuntuvat omineet hänet. Ehkä hänellä on ollut joku liittymä Podgoricaankin.

Podgorica Podgorica Podgorica Podgorica

Kävelimme joelta kirkolle ja iltapäivän kuumuudessa päätimme luovuttaa siinä vaiheessa, kävelyn, ja otimme taksin joen toiselle puolelle Lanterna-ravintolaan, jonka Tripadvisor listasi Podgorican ravintolaskenen ykköseksi. Parin kilometrin taksimatka maksoi 1,10 euroa – Podgoricassa ei ainakaan kannata kävellä budjettisyistä.

Lanterna Podgorica

Lanternan kivisten holvien alla oli jo mukavan viileää ja pasta- ja kana-ateriamme olivat vähintäänkin hinta-laatusuhteeltaan hyviä. Etenkin jos ottaa huomioon, että annokset olivat todella isoja, niin isoja, että olisi kannattanut ottaa menussa mahdollisuutena mainitut puolikkaat annokset 70% hinnalla.

Aterian vahvistamina – ja auringon jo vähän painuessa alemmas – palasimme hotellille kävellen ohittaen melko aution itsenäisyydenaukion ja, samaten melko aution, ravintolakadun. Hotellillamme sentään vaikutti olevan elämää, mutta pitkän ajopäivän jälkeen tyydyimme suihkuun ja Netflixiin.

Podgorica Trg Nevavisnosti
Trg Nevavisnosti eli Itsenäisyydenaukio Podgoricassa

Podgorica

Podgorica
Hotel Podgorica parvekkeineen ja terasseineen kuvassa vasemmalla

Podgorica

Aamu Podgoricassa

Aamulla nautimme ensin auringonnoususta sitä omalta parvekkeeltamme ihaillen ja sen jälkeen aamiaisesta hotellin terassilla (tarkkaan ottaen nukuimme kyllä vielä muutaman tunnin auringonnousun jälkeenkin).

Hotel Podgorica

Hotel Podgorica Hotel Podgorica

Ennen lähtöämme Podgoricaan olin kevyesti etsinyt myös matkablogeista mahdollisia vinkkejä Podgoricaan ja yhden sentään löysin, Archie gone Lebanon -blogin kuvauksen Park Goricasta. Inkan ja Karimin “suosituksesta” päätimme vielä ennen paluumatkaa käväistä kyseisessä puistossa.

Lauantai-aamuna puisto olikin suosittu niin lenkkeilijöiden kuin lapsiperheiden keskuudessa ja mekin urheilimme sen verran ylös puistoon, että pääsimme näkemään Podgorican kaupungin siluetin.

Podgorica Park Gorica Podgorica Park Gorica Podgorica Park Gorica

Näköalojen ohella puiston enimmäkseen havupuita olevat metsiköt olivat kauniita ja löytyipä sieltä endeeminen kellolajikekin Campanula Montenegrina, joka opastaulun mukaan kasvaa vaan muutamassa paikassa Montenegrossa ja kukkii juuri näin alkusyksystä. Ja ehkä hiukan yllättäen, montenegrolaiset ovat myös niin järkeviä, että kukkia ei oltu tältä pieneltä alueelta poimittua “parempaan talteen”. Haukilahden rannalla on pieni esiintymä peurankelloja, jotka ihmiset tapaavat joka kesä hetimmiten niiden kukkiessa kerätä kuolemaan vesilasiin jonkun keittiönpöydälle. Ehkä jonain vuonna vielä askartelen niillekin jonkinlaisen vetoomuskyltin, että jätä meidät tänne kaikkien iloksi!

Podgorica Campanula Montenegrina
Campanula Montenegrina
Podgorica Park Gorica
Voisikohan tästä kyltistä mukaella kyltin peurankelloille?

Puistosta palattuamme kävimme vielä läheisessä supermarketissa ostamassa vähän juotavaa ja syötävää paluumatkalle ja poislukien pientä episodia kassalla, kun en millään oikein ymmärtänyt, että tämä 2,85 euroa on koko kassin hinta, ostosten teko sujui mainiosti. Paluumatka Sarajevoon saattoi alkaa – mutta lisää automatkasta Sarajevon lentokenttä – Podgorica – Sarajevo toisella kertaa.

Saattaisit olla kiinnostunut myös näistä:

Artikkelin avainsanoja
,

2 kommenttia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.