Ensikosketus Beniniin: Cotonou ja Ganvie

Cotonou Benin

Cotonoussa ei virallisesti taida olla miljoonakaupunki, mutta hiukan paremman elämän toivossa Nigeriasta Beninin puolelle tulleet paperittomat mukaanlukien se luultavasti sellainen on. Liikenne ei kuitenkaan ole pahimmasta päästä, ehkä siksi, että yleisin kulkuneuvo on kuitenkin kaksipyöräinen, ei vielä auto. Kaksipyöräisen mopotaksin tunnistaa kuljettajan keltaisesta liivistä.

Dantokpan markkinat

Otamme läheisemmin tuntumaa ihmisvilinään vierailemalla Dantokpan markkinoilla: 20 hehtaaria kojuja kojun vieressä moottoritien kummallakin puolella. Päivittäinen liikevaihto on kuulemma luokkaa 1,5 miljoonaa euroa, miljardi Keski-Afrikan frangia.

Monet kojut ovat auki ympäri vuorokauden. Ei siksi, että kauppa kävisi villisti myös öiseen aikaan, mutta koska kojut ovat avoimia, eikä niitä saa lukittua, niin perhe tai osa perheestä on aina paikalla. Täällä käydään paitsi kauppaa myös eletään: ruokitaan lapset ja nukutaan. Turisteihin ja heidän kameroihinsa suhtaudutaan yleisesti kielteisesti. Puhelimella saa helpommin luvan ottaa kuvan: tilanne on nopeampi ja vähemmän häiritsevä. Yhteistä kieltä ei välttämättä ole, mutta jo Bonjour auttaa alkuun ja saatat saada hymyn ja luvan ottaa kuvan – tai sitten et.

Cotonou Benin Cotonou Benin Cotonou Benin Cotonou Benin Cotonou Benin

Jättimäisillä markkinoilla myydään kaikkea: ruokaa, vaatteita, kankaita, kenkiä, elektroniikkaa, astioita, koruja, kultaa. Luultavasti täältä saat kaikkea mitä tarvitset, kunhan vaan löydät sen oikean kojun. Me, muutamat yksittäiset turistit tässä valtavassa ihmisjoukossa emme vaan tarvitse mitään: vain välähdyksen tämän Länsi-Afrikan suurimman kauppapaikan tunnelmasta.

Cotonou Benin Cotonou Benin Cotonou Benin Cotonou Benin

Myöhemmin illalla käymme tutustumassa hotellin (Hotel du Lac) lähellä sijaitsevaan köyhempään asuinalueeseen. Tännekään turisti ei ole varsinaisesti tervetullut, ei ainakaan ottamaan kuvia. Iso osa asukkaista saattaa olla täällä ilman papereita: olot Beninissä ovat ehkä kuitenkin hiukan paremmat kuin naapurimaassa Nigeriassa, joten tänne tullaan rajan yli etsimään parempaa elämää. Viivähdämme kuitenkin ison oluen verran paikallisessa baarintapaisessa ja pienten ostostemme myötä olemmekin jo enemmän tervetulleita viettämään iltaa näillä kulmilla. Kylä elää ympärillämme tavallaan ja lapset uskaltautuvat lähestymään meitä, jotka tulemme jostain muusta maailmasta.

Cotonou Benin Cotonou Benin Cotonou Benin Cotonou Benin Cotonou Benin

Paluumatkalla hotellillemme ilta-aurinko heijastuu tienmutkan bensiinikaupan pulloista. Autot ovat sittenkin Länsi-Afrikassa vielä harvinaisempia kuin moottoripyörät ja niiden tarvitsema polttoaine myydään pienissä pulloissa tien varsilla.

Cotonou Benin

Lisää kuvia Cotonausta voit haluessasi katsoa Meriharakan Facebook-sivuilta.

Ganvie, kylä vetten päällä

Cotonausta matkamme jatkuu Ouidahiin, merenrantakylään, jolla aikoinaan oli kyseenalainen kunnia olla Länsi-Afrikan orjakaupan keskus. Poikkeamme kuitenkin ensin vetten päälle rakennetussa Ganvien kylässä. Aikoinaan ihmiset pakenivat orjakauppaa rannikolta Nokoué-järven pohjoisosiin ja jäivät sitten sinne asumaan. Ganvie on kuin Inle-järvi Myanmarissa tai Tonle Sap Kambodzassa, mutta köyhempi ja autenttisempi. Täällä kalastetaan edelleen ehdottomasti henkensä pitimiksi, ei näytösluonteisesti turisteille. Vaikkakin muutama turistivenekin liikkuu järvellä ehkä jo päivittäin, niin turisteja on kuitenkin niin vähän, että ne tuskin elättävät kylän ainoan heillekin suunnatun baarin. Eikä turisteista täälläkään erityisesti pidetä, ei ainakaan heidän kameroistaan. Jotkut nuoremmat naiset ja lapset saattavat jo asettuakin kuvaan, mutta monet kieltävät kuvaamisen joko viittoen käsillään tai peittäen kasvonsa isolla hatulla.

Ganvie Benin Ganvie BeninGanvie BeninGanvie BeninGanvie BeninGanvie BeninGanvie Benin

Mutta vaikka olemmekin ehkä jossain määrin tunkeilijoita tässä kylässä, niin katsomme silti mielellämme kalastusta heittoverkoilla, kauppaveneitä, joissa tavara liikkuu rannan sataman ja kylän väliä tai muuten vaan liikkeellä olevia perheitä. Järven alueen kouluun meillä ei ole asiaa, mutta kylässä on niin ala- kuin yläaste ja useimmat lapset käyvät jo koulua.

Ganvie Benin Ganvie Benin Ganvie Benin Ganvie Benin Ganvie Benin

Myöhemmin illalla saavumme Ouidahiin. Jätämme kuitenkin kylään tutustumisen seuraaviin päiviin ja tutustumme ensin ehkä hiukan yllättävänkin tasokkaaseen resortiin: Casa del Papan bungalowit meren tai laguunin rannalla ovat siistejä, suihkusta tulee (melkein) kuumaa vettä, ilmastointi toimii eikä sähkökatkotkaan ole pitkiä. Ravintolassa toimii nettikin. Afrikasta muistuttaa viiden kilometrin hiekkatie kylältä: paikoitellen hiekka on niin irtonaista, että autot jäävät siihen kiinni. Onneksi tien laidalla on niin palmunlehtiä, joita voi yrittää laittaa renkaiden alle kuin avuliaita ihmisiä, jotka tulevat tarvittaessa työntämään. Ghanalainen pikkubussin kuljettajamme osaa kuitenkin asiansa ja selvisimme matkasta viisi kertaa ongelmitta. Vasta jättäessämme resortin lopullisesti taakse jäimme kerran kiinni hiekkaan. Ehkä voodoo-jumalat eivät halunneet meidän lähtevän.

Ouidah Benin

Ouidah Benin
Bungalowimme meren rannalla

Ouidah Benin

Ouidah Benin
Saharasta puhaltava harmattan-tuuli luo vähän erilaisia auringonlaskunäkymiä

Ouidah Benin

Lisää kuvia Ganviesta voit haluessasi katsoa Meriharakan Facebook-sivuilta.

Artikkelin avainsanoja
, ,

4 kommenttia

  • Tämä alkaa olla jo sellaista seutua, että ehkä mekin mieluummin lähdettäisiin tuonne oppaan kanssa kuin kahden kesken. Mistä se ihmisten negatiivisuus turisteja kohtaan tuolla tulee? Naisten kampaukset noissa veneissä on häkellyttävän upeita. En koskaan lakkaa hämmästelemästä miten upeasti ulkonäköön panostetaan Afrikassa, vaikka elettäisiin tosi köyhissä oloissa.

    Tuo tie, mihin bussi jäi kiinni, näyttää hyvin samantapaiselta, jollaisessa mekin olimme Mosambikissa jumissa omalla autolla… 😀

    • Kiitos Elina! Facebookin puolellakin keskusteltiin tuosta valokuvausvastaisuudesta, syitä voisi löytyä niin uskonnoista, siitä, etteivät halua köyhiä elinolojaan kuvattavan ja suurten kaupunkien liepeillä myös paperittomuudesta. Mutta hymyllä, parilla lauseella ranskaa ja hitaasti etenemällä saa kyllä aina välillä luvankin kuvaan.

  • Tämä teidän Länsi-Afrikan kiertomatka on kyllä kiehtova ja pitää nyt kotiin palatessani uppoutua ihan ajankanssa näihin reissutarinoihin. Nimittäin noille kulmille matkaamisesta haaveilen minäkin, ja tästä kirjoittelinkin tällä viikolla uuteen postaukseenkin vähän – toiveissa olisi jättimatka Gibraltarilta Capetowniin, saapa nähdä voiko sellaista toteuttaa ja millä aikataululla. 🙂

    • Kiitos Anna-Katri! Tuolle Gibraltar – Capetown -reissulle ainakin mahtuu monen monta viisumia, jotka voivat välillä olla haasteellisiakin. En ole vielä täällä blogin puolella tästä sen enempää kirjoittanut, kun tilanne on vielä avoin, mutta ilmeisesti ainakaan Gaboniin ei taas tällä hetkellä pääse, ellei ole hakenut viisumia jo marraskuussa ja monet meistä ovat hakeneet sitä vasta joulukuun puolella eivätkä niitä siis saaneet, me mukaanlukien. Tällä hetkellä yritetään päästä Kameruniin Gabonin sijaan ennen Sao Tomea – jonne ei sentään edes viisumia tarvita. Mutta ainakin uskaltaisin ehkä jo nyt tällä pienellä kokemuksella väittää, että Afrikassa matkasuunnitelmat voivat helposti muuttua nopeastikin muotoaan!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.