Voodoo-festivaalit ja Ouidah

Voodoo Ouidah

Monet turistit suuntaavat Beniniin ja erityisesti Ouidahiin tammikuun alkupäivinä osallistuakseen vuotuisille voodoo-festivaaleille. Suomestakin ainakin kahden matkatoimiston Länsi-Afrikan kiertomatkat olivat Ouidahissa juuri 10. tammikuuta. Me Aventuran matkalla ja ainakin neljä Maailmanmatkaajat-ystäväämme Arial-Travelin matkalla.

Länsiafrikkalainen ja erityisesti Beninin voodoo on tätä animalistista uskontoa alkuperäisimmillään. Täältä se levisi orjakaupan myötä, monen osalta ehkä juuri Ouidahin satamasta, Karibialle, mm. Haitille ja Kuubaan ja Brasiliaan. Ja matkalla uskonto tietysti muuttui. Haitissa siihen tuli mukaan musta magiaa ja Haitista se kulkeutui orjuuden päätyttyä työtä etsivien vapautettujen orjien matkassa mm. New Orleansiin.

Voodoo OuidahVoodoo Ouidah Voodoo Ouidah Voodoo OuidahVoodoo Ouidah

Beninin voodoo-festivaaleilla ei pistellä neuloja nukkeihin eikä länsiafrikkalaisessa voodoossa muutenkaan paneuduta toivomaan pahaa muille vaan hyvää itselleen.

Voodoo-festivaalien virallinen osuus on tärkeitä vieraita ja ministerien tylsiä puheita – ainakin kun ne pidetään ranskaksi tai kiinaksi ja äänentoiston laatu on sen verran heikko, ettei ranskastakaan saa selvää kuin karkealla tasolla. Togolaisen kuninkaan seurueen saapuminen tilaisuuteen kohahduttaa yleisön, niin paikalliset kuin turistitkin, hetkeksi. Beninin presidentinkin huhuttiin tulevan paikalle, mutta saimme tyytyä kulttuuri- ja turistiministereihin.

Voodoo Ouidah Voodoo Ouidah Voodoo Ouidah Voodoo Ouidah

Aamupäivän perheitä paikalliset perheet ja suvut kuuntelevat omina ryhminään. Kun puheista on selvitty, alkaa tanssiosuus, jossa kunkin perheen edustajat esittävät erilaisiksi hahmoiksi pukeutuneina oman osuutensa. Tanssijat ovat nuoria miehiä, suvun vanhemmat istuvat mukavasti valkoisilla muovituoleilla, ehkä jo ginimuki kädessä. Myöhemmin iltapäivällä virallinen festivaalipaikka tyhjenee ja juhlat jatkuvat pitkällä hiekkarannalla ja rannan muutamissa baareissa perhekunnittain. Turisteina voimme toki kävellä rannalla ja katsella juhlivia perheitä, mutta ainakaan vielä iltapäivällä meitä ei kutsuta mukaan.

Voodoo OuidahVoodoo Ouidah Voodoo Ouidah Voodoo Ouidah Voodoo Ouidah

Festivaalialueen liepeillä myydään myös kunnon markkinoiden tapaan vähän kaikkea, mutta erityisesti tietysti ruokaa, juomaa ja voodoo-esineistöä. Ei kuitenkaan mitään apinan tai muiden eläinten kalloja. Voodoo-tohtorilla on oma kojunsa, mutta vaikka joku pienen ryhmämme jäsenistä onkin kärsinyt pienestä flunssasta, niin ehkei näitä lääkkeitä kannata sittenkään siihen kokeilla. Ei vaikka niiden tuoteselosteet lupaavatkin avun moneen erilaiseen vaivaan.

Voodoo Ouidah Voodoo Ouidah Voodoo Ouidah Voodoo Ouidah Voodoo Ouidah

Lisää kuvia voodoo-festivaaleista Meriharakan Facebook-sivuilla tässä jutussa.

Ouidahista maailmalle ja takaisin

Festivaalit pidetään alueella, jossa on Port of No Return –niminen portti. Tästä se alkoi, orjien matka Brasiliaan tai Karibialle. Nyttemmin satama on ehdolla Unescon maailmanperintökohteeksi. Sisämaasta satamaan johtaa 200 kilometrin pituinen reitti, jota pitkin orjat aikoinaan kävelivät tänne, kahleissaan.
Rannalla on myös iso lähetyssaarnaajien muistomerkki, jonka edessä ainakin paikalliset mielellään kuvauttavat itsensä.

Voodoo Ouidah
Voodoo Ouidah Voodoo Ouidah

Nyttemmin rannalla hiukan toisella suunnalla on myös Door of Return ja pieni museo Beniniin turisteina tai pysyvästi palaaville orjien jälkeläisille. Tervetuloa kotiin!

Voodoo Ouidah

Ouidahin historiallinen museo

Seuraavana aamuna, festivaalihumun jo hiljennyttä, vaikka juhlinta perheiden kesken vuohia ja kanoja uhraamalla jatkuukin 10 päivän ajan, vierailemme Ouidahin keskustassa vanhaan Portugalin rakentamaan linnoitukseen toteutetussa museossa, jossa on jonkin verran vanhaa esineistöä, valokuvia ja mm. mielenkiintoinen orjalaivan lastauspiirros. Museossa ei kuitenkaan oikein sisällä saanut ottaa kuvia.

Voodoo OuidahVoodoo Ouidah Voodoo Ouidah Voodoo Ouidah

Parasta olivatkin museo-oppaan jutut, ei niinkään museosta, mutta siitä, miten hänen isoisoisänsä lähti Ouidahista Brasiliaan, josta hänen sukunsa on sittemmin palannut tänne. Kuuntelemme vakavina orjuuden historiaa, miten kauppaa ovat käyneet aikoinaan niin itse afrikkalaiset heimojen kesken, arabit, portugalilaiset, ranskalaiset, espanjalaiset ja englantilaiset. Lopuksi opas kuitenkin toteaa, osoittaen sanansa suomalaiselle oppaallemme, että nyt nuo ajat ovat kuitenkin menneitä ja hänkin voi antaa kaiken tapahtuneen anteeksi, mutta asiaa ei silti pidä unohtaa. Nyt me olemme yhtä, yhdenvertaisia, sanoo museo-opas ja halaa suomalaista opastamme.

Museon lähellä pysähdymme vielä markkinapaikalla: tähän eri puolilta Länsi-Afrikkaa Ouidahin jopa 200 kilometrin matkan kävelleet orjat huutokaupattiin ja siirrettiin ”varastoihin” odottamaan laivausta.

Voodoo-taidetta ja pytonkäärmeitä

Ouidahissa on myös pienen puiston verran voodoo-taidetta. Erilaisia hahmoja patsaina erilaisista materiaaleista. Monet patsaista on tehty metalliromusta, sillä nykyisin raudan jumala on tärkeä pitää hyvällä tuulella: haluathan sinäkin moottoripyöräsi tai autosi toimivan myös tänään. Jonkun patsaan juurella on jopa pieni pääkallo, eli nämäkin maailmalla ehkä turhankin tunnetut voodoo-uskonnon elementit ovat täällä läsnä.

Voodoo Ouidah Voodoo Ouidah Voodoo Ouidah Voodoo Ouidah Voodoo Ouidah

Siellä täällä puistossa on tuoreita nuotion pohjia: festivaalit ovat tainneet jatkua tässäkin puistossa ja ehkäpä näillä nuotioilla on paistettu jokunen vuohikin.

Ei kuitenkaan pytonia, sillä se on Ouidahissa pyhä eläin.

Pistäydymme myös pienessä temppelissä, jossa näitä pyhiä eläimiä on ellei satoja, niin ainakin kymmeniä, toisiinsa kietoutuneina, niin lattialla kuin katsojan silmän korkeudella olevalla hyllyllä. Halukkaat saavat käärmeen kaulaansakin, mutta vaikken erityisesti nyt käärmeitä inhoakaan, jätän tilaisuuden tällä kertaa käyttämättä.

Voodoo Ouidah Voodoo Ouidah Voodoo Ouidah

Ouidahista matkamme jatkuu Grand-Popoon, jossa pyhä eläinkin on jo toinen, kuulemma boa. Mutta palataan siihen, tai ainakin Grand-Popoon toisella kertaa.

Tags from the story
,
Join the Conversation

20 Comments

  1. says: Anmarien

    Kyseisistä voodoo-festivaaleista olen aikaisemmin kuullut Netflix-dokumentin kautta, mutta myös siitä jäi hieman sekava kuva siitä millainen tapahtuma on todella kyseessä. Olisi hienoa päästä kokemaan tapahtuma itse jonkun asiaan perehtyneen tuttavan kanssa, joka voisi enemmän avata tapahtumia!

    1. says: Pirkko

      Kiitos Anmarien! Kyllä siitä jonkinlaisen kuvan sai tuolla festivaalialueella ja Ouidahin voodootaidepuistossa ja sittemmin Togon fetissitorilla, mutta vähän vaikeaa länsimaalaisen on tietysti sisäistää näitä animalistisia uskontoja, jotka ovat läsnä kaikkialla elämässä.

  2. says: Sini

    Boat ja pythonit ovat kauniita otuksia. Mulla on ollut kuningasboa joskus lemmikkinä, joten tuollainen pythontemppeli olisi oikein mieluisa vierailukohde.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Sini! Vaikken nyt varsinaisesti käärmeitä pelkää tai inhoakaan, niin vähän vaikea kuvitella niitä lemmikkeinä …

  3. says: Suunnaton

    Juuri tällaisten postausten takia teidän blogianne on niin kiva lukea! On mahtavaa päästä kurkistamaan mitä erikoisempiin paikkoihin ja tapahtumiin, joissa ei ole vielä itse päässyt käymään.

    1. says: Pirkko

      Kiitos kommentistasi! Kun 2/3 maailman valtioista on jo nähty, joltain laidalta ainakin, niin osa lopuista alkaa tietysti olla jo vähän harvemmin vieraillusta päästä :-)

  4. says: Terhi

    Mielenkiintoinen voodoo jossa ei toivota pahaa kenellekään. Onkohan voodoo-festifaali vain tapa saada juhlia.
    Meistä nuo orjuuden ajat tuntuvat kaukaisilta, mutta ihmiskauppa kukoistaa vieläkin, se on vain muuttanut muotoaan.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Terhi! Tuo haitilainen versio, joka ei siis ole alkuperäisimmästä päästä, on maailmalla saanut sen verran enemmän julkisuutta, että tämä länsiafrikkalainen arkinenkin voodoo voi tuntua yllättävältä. Orjakaupan historiaa on täällä vähän joka kulmalla.

  5. says: Emma

    Kannattiko voodoo-festareilla käydä? Vai näyttäytyikö ne turistille vaan tylsinä puheina ja markkinoina? Todella mielenkiintoista kyllä lukea kuulumisia noin eksoottisista paikoista ja saada kuvien kautta tunnelmia tänne kotisohvalle!

    1. Kiitos kommentistasi Emma! Minusta kannatti, vaikka ei puheista kovin paljoa ymmärtänytkään. Paikallisia on kuitenkin tilaisuudessa enemmistö ja monet heistä ovat pukeutuneet sen verran näyttävästi, että vaan sen kaiken näkemiseksi tilaisuuteen kannatti mennä. Tilaisuutta oli seuraamassa myös runsas joukko toimittajia, ihan maailmanlaajuisesti, joten kyllä sekin jotain kertoo siitä, että se kannattaa nähdä.

  6. says: Jenni

    Piti ihan aloittaa sillä, että googlasin missä on Benin ja Ouidah. Todella mielenkiintoista, en yhtään tiennyt että tuonnekin voisi päästä suomalaisen oppaan kanssa. Koko Afrikan manner on mulla vielä köymättä.

    1. Kiitos Jenni – etenkin jos näit jopa vaivan selvittää missä Benin on :-)
      Toki suomalaisia ryhmiä, yleensä pienehköjä, viedään lähes minne tahansa maailmassa siihen erikoistuneiden kaukomatkatoimistojen matkoilla. Afrikka on meilläkin jäänyt pääosin ”matkailu-uramme” loppupuolelle, vaikka se sopisi kyllä paremminkin nuorille matkailijoille. Eurooppa kannattaisi oikeastaan helppona kohteena jättää viimeiseksi!

  7. Varmasti kiinnostavaa ollut poiketa noilla festareilla vaikka puheista ei niinkään ymmärtäisi mitään. Jo tuon värikkään kulttuurin näkeminen ja markkinatunnelma kojuineen on kokemisen arvoinen. Vaikkakin kieltämättä voodoo voi aluksi sanana tuntua varsin pelottavalta. :)

    1. Kiitos Anna-Katri! Voodoon pelottavakin maine pitkälti lienee Haitista – ja matkalla sinne se on muuttunut jo aika lailla erilaiseksi kuin syntysijoillaan Länsi-Afrikassa.

    1. Kiitos Lotta-Maaria! Juhlakauden loppuosa noiden isojen avajaisten jälkeen onkin sitten enemmän perheiden ja sukujen juhlaa pienemmissä ympyröissä. Voisikohan verrata jotenkin jouluaattoon ja sitten sitä loppiaiseen asti jatkavaan juhlakauteen meillä?

  8. Tosi kiehtova reissu. Kiinnostaa, miten (länsimaalaisten) turistien läsnäoloon voodoo-festareilla suhtauduttiin? Mielenkiintoinen kohde – olen iloinen että maabongailette, pääsee itsekin tutustumaan paikkoihin joita ei kyllä heti kuvittelisi omalle kohdalle.

    1. Kiitos kommentista! Länsi-Afrikassakin, ainakin paikoitellen, osataan kaupallisuus siinä missä muuallakin ja turistien festarirannekkeet maksoivat jotain 25-30 euroa per nuppi ja sillä rahalla heitä kyllä jo siedettiin ihan hyvin :-)
      Erityiskiitos myös tuosta maabongauskommentista – mukava olla näin välilliseksi iloksi!

  9. Mielenkiintoinen festivaali ja paikka. Ei varmaan ihan joka päivä tule vastaan tuollaista kokemusta. Ja ihan kuninkaallisessa seurassa vielä. Nyt heräsi kiinnostus tämän reissun muihin postauksiin. Täytyypäs käydä lukemassa.

    1. Kiitos Paula! Muutaman jutun Beninistä ja Togosta olen julkaissut jo. Ghana, Norsunluurannikko, Kamerun, Sao Tome & Principe ja vielä korkkaamaton Angola seuraavat sitten perässä, lähiviikkoina tai viimeistään lähikuukausina.

Leave a comment
Leave a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *