Beninistä matkamme jatkui Togoon bussilla. Nämä pienet Guineanlahden kapeat rantavaltiot ovat niin vierekkäin rannalla, että lentämisessä ei olisi mitään mieltä. Togon rajan ylitys sujui afrikkalaisittain yllättävänkin ripeästi: kirjautuminen ulos Beninistä, pieni kävely ei-kenenkään maalla ja kirjautuminen sisään Togoon. Passin lisäksi tarvittiin niin Beninin kuin Togon viisumit ja todistus keltakuumerokotuksesta.
Togossa pysähdyimme yhdeksi yöksi pienen kylän liepeille Togo-järven rannalle ja pariksi yöksi maan pääkaupunkiin, Lomeen.
Hotel Du Lac ja Agbodrafon kylä
Ensimmäisen yön Togossa vietimme Togo-järven rannalla. Hotel du Lac oli lähes kelvollinen, mitä nyt netti toimi vain pienellä alueella ja silloin tällöin ja palvelu ravintolassa vielä nettiäkin hitaammin, jos mahdollista, mutta mehän olemmekin Afrikassa.
Alkuillasta kävimme tutustumassa läheiseen pieneen kylään. Elämä täällä on hiljaista ja rauhallista. Kylänraitin varrella on pieniä kojuja, joissa on myytävänä muutamia hedelmiä, pähkinäpulloja, olutta. Kampaamoja tuntuu olevan pienimmissäkin kylissä.
Lisää kuvia mm. kylästä tässä Facebook-sivujemme jutussa.
Kävelemme laiskasti helteessä takaisin hotellillemme ostamme viimeisestä kojusta muutaman vesipullon, jotta kantomatka ei muodostuisi turhan pitkäksi.
Illalla istumme hotellin uima-altaan reunalla Afrikan tumman yötaivaan alla ja juomme pastista.
Togovillen katedraali
Aamulla Togo-järvellä tuulee. Katsomme järvelle hiukan huolestuneena, sillä tarkoituksenamme on käydä katsomassa järven toisella puolella sijaitsevaa katedraalia ja matka sinne taittuu pienellä veneellä, jota työnnetään sauvalla eteenpäin. Toisaalta eihän järvi voi olla kovin vaarallinen, jos se on kauttaaltaan niin matala, että sauva yltää pohjaan.
Matka katedraalille ei ole pitkä. Perillä joukko nuoria miehiä ovat vastassa meitä, turisteja, kuljettanutta pientä venettä ja ovat valmiina kantamaan veneestä rantaan ne, jotka eivät halua kastella jalkojaan. Tai jotka eivät ehtineet kieltäytyä kyydistä! Me onneksi ehdimme: sen verran hurjilta kyyditykset näyttivät!
Katedraali on yllättävän iso. Mutta Neitsyt Maria onkin joskus ilmestynyt tällä järvellä ja sen myötä paavikin on vieraillut Togossa ja juuri tällä rannalla. Katedraalin yhteydessä toimii myös pappisseminaari.
Togovillen kylä on katedraalia vaatimattomampi. Kahden tien risteyksessä on muutama koju ja useita vuohia. Kylänraitilla näyttäisi myös olevan teurastamo, ainakin kyltistä päätellen.
Togovillestä matkamme jatkuu veneellä takaisin hotellille ja edelleen bussilla Togon pääkaupunkiin, Loméen.
Fetissimarkkinat Loméssa
Vierailu voodoo-uskonnon tarvekaluja, eli erilaisia kuivattuja eläimiä tai niiden osia, esittelevillä fetissimarkkinoilla oli mielestäni selvästi Togon vierailumme kohokohta! Juuri tällaisia kuvia olin niin Beninin kuin Togonkin voodoosta nähnyt jo ennen matkaamme ja oli jännää nähdä niitä itse. Pienen markkina-alueen eri pöydillä oli apinan tai vaikka kissaeläinten kalloja, pienempiä jyrsijöitä ja lintuja kokonaisia, eläinten kalloja ja irtileikattuja raajoja. Tyhjiä ja kuivuneita, tai ainakin melkein kuivuneita. Osa materiaalista taisi olla vähän tuoreempaa, siis sanan varsinaisessa merkityksessä, eli hiukan tuolla torilla haisikin eläinten raadoille. Varsinkin, kun lämpötilat näillä leveysasteilla tapaavat olla yli 30 astetta.
Kullakin esineellä, sillä eivätköhän nämä jo tässä vaiheessa ole esineitä, on kuulemma osansa jossain voodoo-uskonnon seremoniassa ja itse asiassa torin takahuoneissa olisi halutessaan päässyt keskustelemaan voodoo-papinkin kanssa, mutta jätimme tarjotun mahdollisuuden väliin. Matkanjohtajamme evästi meitä fetissimarkkinoille mennessämme, että täällä ette sitten koske mihinkään: ei niin, että hän suosittelisi, että olisimme koskematta, vaan niin, että hän kieltää meitä koskemasta mihinkään. Voi olla, että suomalainen vastustuskykymme ei olisi ihan kunnialla selvinnyt kuolleista helteessä oleilleista jyrsijöistä missään muodossa.
Jos haluaisit nähdä vielä lisää kuvia fetissimarkkinoilta, niin Facebook-sivuillemme tuoreeltaan tekemässämme jutussa on vielä muutama lisää!
Fetissimarkkinoilta jatkoimme vielä tavallisemmille markkinakaduille, joissa myytiin kankaita, vaatteita, koruja, ruokaa ja juomaa, mutta yllättäen myös jääkaappimagneetteja, joita oli tarjolla tasan yhdellä kauppiaalla ja tasan yhtä mallia. Mutta Beninistä emme löytäneet yhtään, joten enemmän tämäkin.
Kansallismuseosta löytyi Homer Simpsonin afrikkalainen esi-isä ja kertausta muun muassa orjuuden historiasta, sillä siinä missä paljon orjia lähti Brasiliaan ja Karibialle nykyisen Beninin alueelta, niin orjakauppaa tehtiin myös nykyisen Togon alueella.
Länsi-Afrikan suurin uima-allas
Loméssa asuimme Mercure-ketjun hotelli Sarakawassa Guineanlahden rannalla. Hotelli ravintoloineen oli ihan hieno, jopa länsimaisella tasolla, mutta toisaalta sen myötä vähän persoonaton, puutarhan jättimäistä uima-allasta lukuunottamatta. Uima-allasta mainostettiin termillä ”olympic” eli ilmeisesti altaan pituus oli 50 metriä, mutta ulkoaltaana se tuntui ehkä vieläkin suuremmalta kuin ”koti-altaani”, eli Espoonlahden uimahallin allas. Loméssa ei fetissimarkkinoiden ja itsenäisyydenaukion lähellä olevan pienen museon lisäksi nähtävää ei ole kovin paljoa, joten monet meistä viihtyivät hyvinkin isossa altaassa tai sen reunalla.
Voihan Togo, kylläpä näyttää hienolta maalta! Näitä kuivattujen eläinten toreja taitaa olla lähinnä tuolla Togo-Benin-akselilla. Burkina Fasossa törmäsin moiseen myös, mutta oli sata kertaa pienempi.
Nyt pääsette siellä Sao Tomella myös ”Länsi-Afrikan suurimpaan uima-altaaseen”, jos Rolasin saarelle ajattelette mennä! :D
Kiitos Anssi! Retki Rolasin saarelle onkin vuorossa tänään sunnuntaina – ja osittain kyllä blogisi ansiosta. Kiva vinkki tuokin, että siellä voisi bongata ehkä vielä isomman uima-altaan kuin Loméssa!
Käytiin sitten saarella – ja nyt taisi kyllä käydä niin, että Lomén hotellin uima-allas saa sittenkin pitää tittelinsä Länsi-Afrikan suurin uima-allas – ei ollut Pestana Ecuadorin altaasta mielestäni sittenkään sille kilpailijaksi!
Huh, aika hurjan näköistä tuolla markkinoilla!
En voi edes kuvitella miltä siellä on täytynyt haista siinä kuumuudessa raatojen keskellä (enkä ehkä edes haluaisikaan osata, heh)
Muuten kyllä varmasti mielenkiintoinen kokemus!
Kiitos Katja! Ei kokemus nyt varsinaisesti paha ollut, vaikka kyllä siellä paahtavassa helteessä hiukan tuoksahtikin :-)
Fetissimarkkinat näyttävät kiinnostavilta. Haisivatko ne eläinten raadot vai olivatko ne vanhempaa, kuivunutta tavaraa?
Kiitos Sini! Osa oli vanhempaa tavaraa, mutta kuten toreilla kuuluukin :-) oli mukana myös ”tuoretavaraa”.
Voi että nuo afrikkalaiset kankaat on ihania! Fetissimarkkinat näyttävät sen sijaan vähintäänkin eksoottiselta mutta ehkä vähän vähemmän ihanalta paikalta huh. :D
Mielenkiinnolla olen seurannut teidän Länsi-Afrikan turneeta, siellä päin on kuitenkin jollain tavalla niin erilaista kuin itselleni tutummassa Itä-Afrikassa. Olin vanhempieni kanssa joskus vuonna papu jollain kummallisella Länsi-Afrikan risteilyllä (mahdetaankohan sellaisia nykyään enää järjestetäänkään?), ja muistan kun Norsunluurannikolla jossain satamassa näin ensimmäisenä suureksi järkytyksekseni rannalla vainajan. Reissu on jäänyt mieleen myös extreme-tason vatsataudin ja korvaan ilmeisesti kosteuden takia hiipineen kivuliaan hiivasienen ansiosta. Ei ole varsinaisesti sen jälkeen ollut hinkua takaisin. Laivan lääkäri vaikutti vähintäänkin voodoo-tohtorilta, mutta kyllä ne hänen rohtonsa toimivat.
Varmaan on ajat 30 vuodessa ainakin jonkin verran muuttuneet, ja matkustaminen on ihan turvallista. Teidän reissun myötä alkanut taas tämäkin osa Afrikkaa kiinnostaa.
Kiitos Jenni! Risteilyt Afrikan rannikolla taitavat pääosin rajoittua nykyisin joko pohjoiseen Marokko – Kanaria -alueelle tai sitten Etelä-Afrikkaan. Erityisesti Guineanlahti on vaikeaa aluetta laivoille merirosvouksen takia.
Vatsatautejakin aika moni taisi tuolla jonkun päivän kokea ahkerasta käsienpesusta ja desinfioinnista huolimatta, mutta ei nyt sentään mitään oikeasti kamalaa/vaarallista/extremeä. Mutta kosteaa kyllä oli – juuri päätin, että eiköhän pestä koko matkalaukun sisältö, mukaanlukien muutamat vaatekappaleet, jotka pesetettiin matkan varrellakin, sillä ovat ne sen verran pitkään loppumatkasta jo melko kosteassa laukussa oleilleet, kaikki.