Seitsemän maan Afrikan kiertomatkaamme mahtuikin sitten kokonaista 13 hotellia, vaikka muutama viikko sitten väitinkin, että niitä olisi 12. Tuli nimittäin suunnitelmiin muutos: Gabon vaihtui Kameruniksi, jossa kävimme sitten kahdessakin kaupungissa, eli Doualassa ja Yaoundéssa.
Eli lyhyt katsaus loppumatkamme seitsemään hotelliin.
Varsinaisia hotellijuttuja nämä eivät ole, mutta antavat ehkä vähän kuvaa hotelleista, joissa asuimme – ja vinkkejä hyviin hotelleihin näissä maissa, sillä loppupeleissä, vaikka wifi joskus tökkikin tai aamupala ei joissain rantahotelleissa ollutkaan herkuista notkuva buffet-pöytä, niin hyviä hotelleja nämä kaikki olivat!
Norsunluurannikko, Assinie Mafia
Ensimmäiset kaksi yötä Norsunluurannikolla vietimme autiolla hiekkarannalla todellakin keskellä ”ei mitään”. Abidjanista länteen olevalla rannikolla on varakkaiden paikallisten tai ranskalaisten toisia, kolmansia tai neljänsiä taloja ja niiden lomassa myös pieni Ehotile Lodge.
Hotelli sijaitsi kapealla niemellä, jonne mentiin veneellä. Siitä huolimatta, että se oli niemi, niin autolla sinne ei olisi päässyt perillä, moottoripyörällä tai mönkijällä ehkä.
Bungalowit olivat ihan kelvollisia, joskin sijainti rannalla pelästytti joskus sisään tulleen ravun muodossa. Uima-allas oli pitkälti omassa käytössämme ja ravintolavaihtoehtoja oli tasan yksi, eli hotellin ravintola. Aamiaiseksi tarjottiin mehua, hedelmiä, leipää ja marmeladia ja yksi muna halutulla tavalla valmistettuna. Joku yritti neuvotella kahta munaa, siinä kuitenkin epäonnistuen! Hiekkaranta oli kuitenkin pitkä, valkoinen ja autio. Seudun ainoa ”nähtävyys” oli läheinen kylä ja rannan kalastajat. Rantalomaa siis, muutama päivä täällä.
Norsunluuranikko, Abidjan
Assinie Mafian kylästä rannikolta palasimme välillä yhdeksi yöksi Abidjaniin vastaanottamaan ryhmäämme loppumatkaksi liittynyttä 16 hengen täydennystä. Benin-Togo-Ghana -kierroksella meitä olikin vain 11, Abidjanista eteenpäin kokonaista 25 henkeä!
Ryhmämme uusille jäsenille Tiama-hotelli oli todella pehmeä lasku Afrikkaan, sillä massiivisia turvatoimia lukuunottamatta hotellissa ei tiennyt olevansa Afrikassa. Sen verran puhdasta, valkoista, kiiltävää ja toimivaa kaikki oli. Tavallaan tänne olisi voinut jäädä vaikka pitemmäksikin aikaa kuin yhdeksi yöksi, mutta toisaalta, miksi lähteä Afrikkaan asti yöpymään loistohotelleissa, niitä on kyllä lähempänäkin.
Wifin toimivuus oli sitä luokkaa, että saatoin täällä täydentää iPadillä olevaa Netflix-ohjelmistovarastoani parinkin sarjan kokonaisen kauden verran – tämä ei onnistu aina Euroopankaan hotelleissa.
Hotellin ympäristöön kävimme vain yhden yön vierailusta huolimatta tutustumassa sen verran, että etsimme lähimmän supermarketin. Reitti sinne ei ollut ihan suoraviivainen, mutta onneksi (?) Abidjanin tässä kaupunginosassa (Plateau) on turvamiehiä rakennusten edustoilla korkeintaan parinkymmenen metrin välein, joten saatoimme joka kulmassa kysyä päivityksiä saamiimme ohjeisiin.
Norsunluurannikko, Grand Bassam
Seuraavat kaksi yötä vietimme surullisen kuuluisassa Etoile du Sud -hotellissa.
Täällä tapettiin vain kolme vuotta sitten 19 ihmistä terrori-iskussa. Nyt hotelli – ja koko Grand Bassam, Norsunluurannikon siirtomaa-aikainen vanha pääkaupunki – on sen verran tiukasti vartioitu, että tunsimme olomme siellä ihan riittävän turvalliseksi. Mm. Grand Bassamin vanhan osan saarelle vievän sillan kupeessa päivysti kuorma-autollinen aseita ja sotilaita yötä päivää.
Itse hotelli oli ehkä jo parhaat päivänsä nähnyt. Ensimmäisen huoneemme katosta tippui vettä hiljalleen ja yhden märän yön jälkeen vaadimme seuraavana päivänä toisen huoneen ja saimme sen helposti, eli ehkä tiesivät hyvinkin, että 102 ei ole ihan asumiskelpoinen, mutta kolmannen kerroksen 303 oli hyvinkin sitä. Netti toimi heikosti huoneissa, vähän paremmin terasseilla/parvekkeilla ja melkein kelvollisesti hotellin aulassa. Ravintolassa oli laajahko menu, mutta käytännössä vaihtoehdot olivat usein vähissä.
Grand Bassamissa, sillan kupeessa, on kuitenkin Länsi-Afrikan ehkä paras pizzeria, joten ei hätää!
Sunnuntaina, hotellille saapuessamme, uima-altaalle ei ollut asiaa: Abidjanista tänne viikonlopun viettoon tulleet olivat kansoittaneet sen siinä määrin ettei sekaan mahtunut, mutta maanantaina saimme jo altaan pitkältä omalle ryhmällemme. Ehkä samaisesta syystä sunnuntaina joutuvat ottamaan käyttöön myös huonommassa kunnossa olevia huoneita, mutta maanantaina ne saattoi jo jättää tyhjiksi.
Kamerun, Douala
Kamerunissa meillä oli koko ajan kiire. Ensimmäisen yön vietimme Pullman Douala Rabingha -hotellissa odotellen sitten vielä aamulla viisumikäsittelymme valmistumista. Lentomme Abidjanista Doualaan saapui myöhään yöllä, mutta pääsimme suoraan hotellille kunhan jätimme passit lentoasemalle, josta paikallisoppaamme kävi ne sitten noutamassa seuraavana aamuna, kun viisumitoimisto oli ehtinyt leimata niihin viisumit. Tältä osin ihailtavan joustavaa toimintaa!
Hotellihuone oli ok, pyyhkeitä oli melkein kaikille vain yksi setti, eli ehkä tässä hotellissa yleensä yöpyy yksin matkustavia liikemiehiä eikä turisteja, pariskuntina, mutta kyllä asiat vähitellen järjestyivät tältäkin osin.
Palattuamme Yaoundésta olimme vielä toisenkin yön tässä samassa hotellissa Doualassa ja silloin kaikki sujui jo sutkakkaasti: sisäänkirjautuminen oli nopeaa ja huoneissa oli pyyhkeet ja vesipullotkin kohdallaan.
Luksushotelliksi tätä ei voinut sanoa ainakaan kävellessään kosteaa ja rypyssä olevaa käytävän kokolattiamattoa pitkin, mutta aamiainen oli runsas ja monipuolinen. Mitä nyt kotikäyttökokoa olevalla mehulingolla tuoremehuja puristava tyttö ei oikein pysynyt ison ryhmän mehutoiveiden perässä.
Hotellin uima-allas taisi kaikilta jäädä kokeilematta, sen verran likaisen näköistä vesi oli. Myöskään hotellin sijainti ei ollut kaupunkiin tutustumisen kannalta paras mahdollinen, sillä se oli hiljaisella lähetystö- ja toimistoalueella, jolla ei ihmisiä juuri liikkunut eikä ollut ravintoloitakaan. Mutta kuulemma keskikaupungilla olevien hotellien taso ei taas oikein riitä vaativammalle länsimaiselle matkailijalle.
Kamerun, Yaoundé
Merkittävän osan aikaamme Kamerunissa istuimme bussissa. Matkaa rannikkokaupunki Doualasta pääkaupunkiin Yaoundéen on vain runsaat 200 kilometriä, mutta kaupunkien välinen tie on niin huono, että teimme tuota matkaa kumpaankin suuntaan melko tasan 6 tuntia, vaikka matkalla pysähdyimmekin vain yhden vessatauon verran.
Ensimmäisen Doualassa vietetyn yön jälkeen ajoimme iltapäivällä Yaoundéen ja majoituimme, illan jo pimettyä, Mont Fébé -hotelliin. Aamulla lähdimme katsomaan mm. tasamaan gorilloja ”ihan lähelle”, mikä osoittautui parin tunnin matkaksi suuntaansa tiesulkuineen kaikkineen sekin, mutta olivat ne gorillat oikeastaan sen arvoisia.
Iltapäivällä palasimme vielä kaupunkikierroksen jälkeen hotellille lounaalle ja sitten taas 6 tuntia bussissa takaisin Doualaan.
Mont Fébé -hotelli oli oikeastaan aika hulppealla paikalla rinteessä ja olisi siinä ollut uima-allaskin, mutta kiireisellä Kamerunin aikataulullamme aikamme hotellilla ja minimaaliseksi. Myös Mont Fébé oli matkailijan kannalta kaukana kaupungista, mutta toki varsinaiseen Yaoundéen olisi taksilla päässyt, jos siihen olisi jäänyt aikaa.
Hotellista jäi aika vähän mieleen, eli ilmeisesti kaikki toimi riittävällä tarkkuudella.
Illallinen hotellin ravintolassa oli ok, seuraavan päivän buffet-lounas (käytönnössä aikataulullamme ainoa vaihtoehto) ei oikein innostanut, mutta jälkiruokapuolelta löytyi siinä määrin tuoreita hedelmiä, että niillä pärjäsi hyvinkin iltaan ja takaisin Doualan Pullman-hotellin ravintolaan.
São Tomé ja Principe
Länsimaista tasoa olevat hotellit ovat ilmeisesti São Tomélla kuitenkin melko harvassa siitä huolimatta, että maa on Portugalin entinen siirtomaa, jolla on hyvät yhteydet Lissaboniin, ja jossa portugalilaiset käyvät ihan ”tavallisilla” lomilla, jopa seuramatkoilla.
Me päädyimme pääkaupungin kupeessa olevaan Pestana-ketjun hotelliin, josta tasoa löytyy monen monen tähden verran. Reilun kokoisen huoneen lisäksi ranta/allasalue oli ihan ylellinen ja ravintoloiden palvelut tasokkaita, etenkin aamiaisille. Yhden buffet-illallisen söimme hotellin ravintolassa ja toki sekin oli monipuolinen, niin alku-, pää- kuin jälkiruuan osalta, mutta eiköhän sitä Afrikassakin 23 eurolla saa jo sitä odottaakin.
Ensimmäisenä iltana testasimme hotellin baaria vähän isommallakin ryhmällä, sillä yhdelle meistä São Tomé ja Principe sattui olemaan 100. maa ja tokihan tätä piti juhlistaa kuohuviinillä. Viinipulloja löytyikin, mutta lasien kanssa olikin vähän vaikeampaa, mutta vähitellen, vähitellen …
Matkaa hotellista São Tomén keskustaan oli jonkin verran, mutta kaipa se olisi ollut käveltävissä, helteessäkin. Me teimme toisena päivänä saarikierroksen ja toisena päivänä kävimme Rolaksen saarella päiväntasaajalla, joten olimme autolla liikkeellä kumpanakin päivänä.
Yksi São Tomén Pestana-hotelleista onkin Rolaksen saarella, Pestana Ecuador nimeltään. Jos haluat asua jokseenkin tarkkaan päiväntasaajalla, niin valitse se. Mutta huomioi, että matkaa lentokentältä hotellille on n. 2 tuntia osittain todella huonokuntoista tietä pitkin ja lisäksi venematkaa vajaa ½ tuntia, eli tuolta hotellilta ei ehkä joka päivä kannata tekevänsä retkiä São Tomén saarelle.
Meitä hotelli kiinnosti, sillä blogimme kommenteissa arveltiin sen uima-altaan olevan vielä suurempi kuin Lomén hotelli Sarakawan uima-allas, mutta molemmat nähtyämme väittäisimme sittenkin edelleen Sarakawan uima-altaan olevan Länsi-Afrikan suurin!
Angola, Luanda
Angolassa matkaoppaamme varoitukset alkoivat jo olla samaa tasoa kuin aikoinaan Rio de Janeirossa käydessämme. Päiväsaikaan kaupungilla voi liikkua, mutta iltaisin vaan taksilla. Lähes loistokas Tropico-hotelli oli siis luultavasti valittu osittain Luandan turvallisuustilanteen takia ja toki se sitten toiminnoiltaankin oli luokituksensa tasoinen. Tietysti myös hinnoiltaan, eli lounas tai juomat hotellilla maksoivat vähintään tuplasti sen mitä melko lähelläkin hotellia sijaitsevissa kahviloissa/ravintoloissa kunhan ei nyt naapurin vielä loistokkaamman Epic Sana -hotellin ravintolaa valinnut.
Angolan hyvät hotellit olivat jo hyvinkin länsimaista tasoa – ehkä kiitos maan öljyliiketoiminnan sinne tuomien lukuisten amerikkalaisten takia.
Cola Zeroakin oli jo tarjolla lähes kaikkialla, toisin kuin oikeastaan kaikissa muissa tämän matkamme maissa.
Hotellin uima-allas oli pieni, mutta erinomaisen hyvässä kunnossa ja sinne kävi usein pieni tuulenvirekin, joka teki allasalueesta mielyttävän oleskella.
Hyvä, että tarkistitte tuon Rolasin altaan! :D Itse en tainnut sitä edes nähdä, kun tuli mentyä saarelle epävirallista tietä. On toisaalta vähän outoa, että tuolla edes tarvitaan julmettua uima-allasta. Onhan ympärillä maailman kauneimpia rantoja ja lämmintä merivettä!
Kiitos Anssi! Jotain epävirallista meidänkin vierailussa taisi olla, sillä pienellä veneellä kuljimme sinne lyhyen matkan vastarannalla olevasta baarista. Hotelliin piti maksaa 6 euron vierailumaksu, mutta maksoimme sen, jotta näkisimme senkin, etäisyys rannan laituristahan ei ollut suuri kun pienellä saarella ollaan.
Teillä on kyllä ollut upeita hotelleita! :) Onneksi ei sattunut matkalle mitään ”mätiä omenia”, jotka olisi pilanneet reissu fiiliksen.
Ihan kelvollisiahan ne :-) Kiitos kommentistasi!
Tuo Luandan rantabulevardi näytti kyllä todella houkuttelevalta. Muutoin ainakin osa kohteista vaikutti turvallisuustilanteeltaan vähän kyseenalaisilta. Jos iltaisin ei voi kaduilla liikkua ja joka paikassa tarvitaan vartijoita, ei kohde kamalasti vedä puoleensa. Toisaalta kun käytyjen maiden kartta alkaa näyttämään noin vihreältä, voivat nämä erikoisemmatkin kohteet toki houkutella.
Voin kuvitella, että kämppään eksynyt rapu saattaa säikäyttää. Vaan saattoipa siinä säikähtää rapukin. :) Ravut ovat eläiminä mielenkiintoisia, niin luonnossa kuin lautasellakin, mutta en ole silti koskaan halunnut ottaa lähikontaktia elävän yksilön kanssa. Gorilloja sen sijaan olisi kiva joskus nähdä luonnossa, mutta ainakin toistaiseksi Afrikka pysyy meille tuntemattomana maanosana.
Kiitos Aron! Afrikassa kieltämättä kävi mielessä, että mitenköhän suuri osa työssäkäyvästä väestöstä työskentelee vartijoina, sillä erilaisia vartijoita katukuvassa oli todella paljon. Mutta eipähän sitten kellekään sattunutkaan mitään.
Nuo tasamaan gorillat Kamerunissa, vaikkakin kuntoutettavana, eli vielä vankeudessa, olivat positiivinen yllätys. Niiden näkeminen luonnossa lienee tätä nykyä harvinaista ja/tai todella kallista.
Juuri tälläisistä vähemmän tunnetuista paikoista on mukava lukea hotellikuvauksia. Melkoisiin paikkoihin on matkanne vienyt. Erityisesti kun pohtii turvallisuutta.
Kiitos Sari! Turvallisia kohteita nämä kuitenkin lopulta olivat, vaikka jossain paikoissa vartijoita oli paljon ja jossain oli tarkistuspisteitä tiellä. Afrikassa riittää myös ihan sisällissotaa käyviä valtioita, mutta näistä mikään ei ollut sellainen. Kamerunissa tosin on Nigerian rajalla nyt levotonta, mutta Douala – Yaoundé -välillä ei.
Aikamoisen kiertueen olette tehneet ja hotellitkin on aika laidasta laitaan, toisaalta ei yhtäkään neutraalin steriiliä :) Meillä tarkoitus ensi talvena lähteä vähän samaan suuntaan, näistä ainakin Angola on ainakin jo listallla.
Kiitos Anu! Jossain määrin erilaisiahan nämä olivat, rantahotelleista kaupunkien hyvillä alueilla sijaitseviin monen tähden hotelleihin. Kamerunin hotellit olivat ehkä jotenkin tympeimpiä, ehkä osittain siksi, että aikataulu siellä oli Douala – Yaoundé – Douala -retkeilyn takia 1+1+1 yötä, mikä vetää asettumisen aika olemattomaksi.
Mielenkiintoisia hotelleja tarinoineen :) Tuo bussien rengas juttu on kyllä niin hauska! :D Viime reissulla kuulin yhden miehen vitsailevan lentokoneista samaan malliin. :D Se on melkein pelottavampaa kuin tuo bussi homma. Hyvä kuitenkin, että pääsette eteenpäin siellä vielä :)
Kiitos Sandra! National Geographicin Lentoturma-ohjelmissa taitaakin olla useampi tapaus, jossa renkaan rikkoutuminen oli osasyynä isompaankin onnettomuuteen. Yleensä kai yksittäisen renkaan rikkoutumisesta kone selviää, mutta useinhan yksi juttu voi johtaa toiseen ja liian monta juttua samaan ketjuun heittäytyy jo vaaralliseksi.
No siinäpäs oli hotelli poikineen. Ja mielenkiintoiset tarinat. Mukavaa ettei joukkoon sattunut mitään huonoja kokemuksia. Mielellään olisin nähnyt myös jonkun kuvan huoneista kun en ole tuolla päin koskaan käynyt. Oliko niissä yhtään paikallista väriä vai olivatko ihan kuin missä tahansa muuallakin?
Kiitos Paula! Hotellihuoneet ovat pitkälti ihan samanlaisia joka puolella maailmaa. Ainakin kun puhutaan n. 4 tähden hotelleista, joissa ylenpalttinen luksus ei vielä näy, mutta taso vaatii, että tietyt perusasiat ovat kunnossa. Joissain rantahotelleissa kaapit tai pöydät olivat vähän rustiikimpaa mallia, mutta eivät nekään minusta nyt erityisen ”paikallisia”. Eli ihan aaltopeltihökkeleissä tai savimajoissa ei asuttu :-)
Hotelleissa on kyllä aikamoinen variaatio, ja tuo Luandan rantabulevardi on kyllä kaunis – ensin luulin kuvan olevan jostakin ihan muualta, mutta kuvatekstin lukemisen jälkeen piti ihan pari kertaa kuvaa katsoa, ei nimittäin ihan ensivilkaisulla näytä afrikkalaiselta kylänraitilta. :)
Kiitos Anna-Katri! Angolahan on rikas öljyvaltio, mikä näkyy tietysti katukuvassakin. On sielläkin slumminsa, mutta keskusta, erityisesti tuon rannan alue, on jopa kaunis.
Mielenkiintoisia hotellikokemuksia! Ugh, nuo putsaamattomat altaat on aina niin ällöjä..
Kiitos Emilia! Erityisesti, kun ainakin tuolla suunnalla koko ajan yrittää olla tarkkana jo käsienpesunkin suhteen, että ellei nyt ihan kokonaan säästyisi, niin ainakin pääsisi mahdollisimman vähällä vatsatautien suhteen.