Nigeriasta matkamme jatkui Sierra Leonen pääkaupunkiin Freetowniin. Nimi Freetown tulee siitä, että Sierra Leone on toinen Afrikan valtioista, jonka ovat perustaneet vapautetut Amerikassa Afrikkaan palautetut orjat – heille kaupunki edusti vapautta.
Sierra Leonen (ja Liberian) sisällytimme matkasuunnitelmaamme, sillä mieluiten haluamme samoilla pitkillä lennoilla käydä useammassa kohteessa. Länsi-Afrikan suuntaan tosin ne pitkätkään lennot eivät ole kovin pitkiä, sillä vaikka Frankfurtista tai Brysselistä matka tänne on luokkaa 6 – 7 tuntia. Tokion ja vaikka Miamin jälkeen tuon pituinen matka ei tunnu missään :-)
Sierra Leone kiinnosti, paitsi maapisteenä, myös mm. uutisista, joissa kerrottiin, että siinä missä ruotsalaiset ovat jo pitempään talvehtineet mm. Marokossa, niin he ovat sittemmin ”löytäneet” myös jo Sierra Leonen.
Lagos – Lome – Accra – Freetown
Kolme peräkkäistä lentoa Afrikassa taisi olla reissumme stressaavin osuus, siis siinä mielessä, että jos ketju jossain kohtaa katkeaisi, niin vaihtoehdot olisivat vähissä (tai vähintäänkin pitkiä). Kaikki lennot olivat Asky-lentoyhtiön. Päivä alkoi jo haastavasti, Lagos – Lome (Togo) -pätkä oli lähdössä n. tunnin myöhässä, mutta lentoaika sitten puolta lyhyempi kuin ilmoitettu, eli vain puoli tuntia, joten runsaan tunnin vaihtoaika riitti kuin riittikin! Riitti, vaikka pakottivat meidät hetken jonottamaan transitissa, kun halusivat printata meille paperiset boardarit, vaikka saman yhtiön nettisovellus oli sujuvasti toimittanut ne Apple Walletteihimme.
Tämän jälkeen päivä olikin jo sitten paremmalla puolella, sillä osaltamme välilasku Ghanan Accraan oli vain tekninen, eli emme edes poistuneet koneesta.
Freetownin Lungin lentokenttä oli kokemus sekin, sillä kuljetus kaupunkiin tapahtuu bussi – vene -yhdistelmällä. Vastaavasta aikaisempaa kokemusta meillä taisi olla vaan Venetsiasta.
Ei sähköä, ei puuta
Sierra Leonen oppaamme tulee hotellillemme aamulla hiukan myöhässä pahoitellen, ettei voinut laittaa asiasta viestiä. Ei ole sähköä, joten puhelimessa ei ollut latausta. Ei ole sähköä, sillä kaupungille (maalla) ei ole rahaa maksaa turkkilaiselle sähköntuottajalle. Hotelleilla ja monilla yrityksillä on generaattorit, joten olimme ongelmasta tietämättömiä.
Ei ole vieläkään helppoa maalla, joka on kokenut niin sisällissodan kuin ebolan. Keskusaukiota satoja vuosia koristanut iso kapokkipuukin on kaatunut myrskyssä runsas vuosi sitten.
Värikäs ja eläväinen Freetown
Freetownissa aloitimme siirtomaavallan aikaisista rakennuksista kaupunkia ympäröivillä kukkuloilla. Kysyn oppaalta, että onko näitä tarkoitus kunnostaa, johon opas, että nämä ovat kunnostettuja, näissä asutaan! Olipa nolo kysymys, mutta eivät ne oikein siltä näyttäneet. Sodanaikainen hautausmaa on meren rannalla – tavallaan hienoa, että hautausmaalle on annettu näin hieno paikka kaupungin sydämessä. Illalla kiertelemme lähikatuja ja löydämme koko elämän kirjon.
Kansalliseläin on simpanssi
Toisen Freetownin päivämme kohokohta on Tacugaman simpanssien kuntoutuskeskus. Kovin ihmisen kaltaiset olennot päätyvät pieninä orpoina tänne, jos ihminen päätyy tappamaan niiden vanhemmat, syödäkseen ne. Täällä ne sitten oppivat elämään simpansseiksi. Vuosien päästä vuorossa on ehkä paluu luontoon, täysin oppineina.
Arkipäivänä Freetownin rannat olivat jokseenkin autioita, mutta viikonloppuisin kuulemma täynnä.
Liberian lähetystö
Pari sanaa Liberiastakin Sierra Leonen yhteydessä, sillä Liberiaan tarvittavan viisumin anoimme Freetownissa. Ensimmäisen Freetownin päivämme aamuna hakemus, 2 valokuvaa ja 150 dollaria per nuppi lähetystöön ja lupaus siitä, että passit viisumeineen voi noutaa seuraavana päivänä. Näin tapahtuikin – tosin Pirkko joutui noutamaan molempien passit, kun Lassen caprimittaisia housuja ei pidetty lähetystöön sopivana asuna!
Pitkä matka halki maaseudun
Freetownista Liberiaan matkasimme autolla – runsaat 10 tuntia! Mutta huomioiden, että matka Freetownin lentokentälle lauttamatkoineen olisi sekin kestänyt varmaan parisen tuntia, kentällä olisi pitänyt olla ajoissa, Monrovian kenttä on melko kaukana kaupungista – ja lopulta kuulemma vielä tuon päivän Freetown – Monrovia -lento oli lähes 3 tuntia myöhässä, niin saattoi sittenkin olla nopeampi vaihtoehto matkustaa maata pitkin!
Pääosa matkasta oli Sierra Leonen puolella, joten otetaan nämäkin muutamat kuvat tähän juttuun.
Nettisovellus ja Apple Wallet eivät kuulosta lainkaan Afrikalta, sen sijaan paperi ja mielellään leima siinä kuulostavat kyllä. Miten ne ei Lagosissa kyenneet antamaan teille oikeaa boordaria jatkolennolle, kun oli sama firma? Aikamoista hyppelyä tuo lentäminen, mutta sentään aika loogisessa järjestyksessä. Afrikassa ei ylläty, vaikka sujuvin lentoyhteys kulkisi Euroopan kautta!
Ja se, että kymmenen tunnin automatka naapurimaahan osoittautuu käytännössä nopeammaksi kuin lento, huh. This is Africa, todellakin. Nähtävästi ”tietullit” sisältyivät siis matkan hintaan, eli teidän ei tarvinnut välittää mistään noista ylimääräisistä kuluista?
Nuo maat kun ovat kaikki englanninkielisiä, niin miten helposti kommunikaatio sujuu eli puhuvatko erikoisella aksentilla, vai onko helppo saada selvää ja osaavatko kaikki oikeasti englantia?
Lentoyhtiön maili ehdotti check-iniä ja lähetti paluupostissa Apple Wallet -kelpoiset boardarit. Fyysisellä check-in -tiskillä emme käyneet, sillä matkustamme pelkillä käsimatkatavaroilla. Lagosissa kirjoittivat koneeseen mennessä käsin (!) jotkut laput, mutta Lomessa halusivat sitten jo printatut – leimoja ei sentään ollut :-)
Lahjonta kuului tosiaan matkan hintaan, todennäköisesti niitä olisi vaadittu enemmänkin jos olisivat aina tajunneet, että takapenkillä, tummennettujen lasien takana, istuu länsimaalaisia.
Afrikanenglanti vaatii välillä toistoja, mutta aina on lopulta saatu oleellisessa määrin selvää.
En tiennytkään, että Sierra Leonia on entisten orjien perustama valtio Liberian tapaan, kiinnostavaa. Suurena yllätyksenä tuli myös, että maa on ruotsalaisten suosiossa. Huh, itse en yleensä asioista juurikaan stressaa, mutta täytyy todeta, että stressiä olisi kolme peräkkäistä lentoa saattaneet muodostaa ottaen tuo aikataulu huomioon.
Kiitos Mikko! Lähinnä noihin lentoihin liittyi se stressi, että seuraavat ”helpot” yhteydet olisivat voineet olla päivien päässä, kaikkia välejä kun ei lennetä päivittäin.
Taidan olla hieman jäävi kommentoimaan…. joten tietenkin kommentoin! Aikamoista, jos olette päässeet ei-paperisilla boardareilla lähtemään afrikkalaiselta lentoasemalta. Eihän elektroninen lippu kelvannut viime kesänä edes Tiranan kentällä, vaan paperinen oli oltava ja siinä se leima.
Liberian suurlähetystössä totisesti puhaltavat uudet tuulet, joihin sisältyy viisumikäsittelyajan pidentyminen ja asiakkaiden vaatetuksen arviointi. Veikkaanpa, että viisumit tehtiin kuitenkin vasta, kun menitte hakemaan ”valmiita” viisumeitanne. Näin se on ollut aivan liian usein eri Länsi-Afrikan suurlähetystöissä. Eli kunhan kyykyttävät. Taisi olla Guinean lähetystö Bissaussa samanlainen tapaus, eli että housujen pituuteen keskityttiin, mutta muuten itse hakemuksessa ei tarvittu edes sukunimeä :)
Kiitos Anssi! Kommentoi ihmeessä, olethan alueen asiantuntija! Tuo, että tarvitaan paperinen boardari on vähän ristiriitainen juttu sikäli, että lentoyhtiön järjestelmät, jopa Asky, maileissään kehottavat tekemään check-inin netissä, mutta sitten Afrikassa tosiaan käytännössä se paperi tarvitaan, kun parhaimmillaan/pahimmillaan siihen prosessissa lisätään pari tarraa ja pari tussimerkintää, eikä niitä oikein voi liimata/piirtää kännykän ruudulle. Tuo vaatetuskuvio Liberian lähetystössä oli kyllä sikäli hassu, että samoissa vaatteissa Lasse saattoi jättää hakemuksen, muttei sitten hakea sitä, ja tosiaan, sitten seuraavana päivänä ne viisumit vasta minun odottaessa tehtiin (ja oppaan, kuskin ja Lassen odottaessa portin ulkopuolella). Ihanteellista olisi, että lähetystöön voisi varata ajan, vaikka tunnin, jona aikana tekisivät kerralla viisumin, mutta ei taida ajanvaraus olla ihan Afrikan juttu.
Tämä kuulostaa melkoiselta seikkailulta. Tuo sähkölaskun maksamatta jättäminen. Mihinköhän ne rahat ovat menneet? Jännää, että turkkilaiset myy sähköä maalle.
Näkyikö tuolla niitä ruotsalaisia? Ajattelin, että mainitsit ruotsalaisten muuttaneen tuonne?
Kiitos Sari! Maa on köyhä, joten voi olla, että rahasta on vaan pulaa. Korruptiokaan ei tietysti tällä suunnalla ole olematonta, joten silläkin voi olla osansa kuviossa. Turkkilaiset ovat kait paikalla, koska monen asian osalta Afrikka ostaa tarvitsemiaan asioita kehittyneemmiltä mailta, kuten vaikka viljaa Ukrainasta vaikka mantereella olisi kai hyvät edellytykset tuottaa itsekin oma ruokansa. Vaikeita asioita nämä. Henkilökohtaisesti emme ruotsalaisiin törmänneet, mutta netistä löysin valmismatkoja Tukholmasta tuonne. Sierra Leonen juttuihin tuli myös Facebookin puolella ehkä eniten kommentteja, suomalaisilta, että mekin olemme tuolla olleet ja/tai suunnitelleet menevämme.