Kaupallinen yhteistyö Stuttgart Airport
Tapasimme Saksan valtion turisminedistämiskeskuksen tilaisuudessa kohta jo vuosi sitten Stuttgartin lentokentän edustajan ja päädyimme ehdottamaan hänelle blogiyhteistyötä Stuttgartin tiimoilta. Muutaman mutkan ja tuumaustauon jälkeen matka toteutui nyt syyskuussa ja osana sitä pääsimme tutustumaan myös Stuttgartin lentokenttään, siis myös kulissien takana, ei vaan matkustajina.
Emme olleet aikaisemmin olleet tällaisella lentokentän esittelykierroksella ja jäinkin välittömästi miettimään, että olisikohan tällaisia tarjolla myös kotikentällämme, Helsinki-Vantaalla!
Finnair tarjoaa Stuttgartiin suoria lentoja päivittäin, päivästä vähän riippuen aamulla tai illalla ja lento Stuttgartiin on hyvä lähtökohta paitsi tutustumiselle Stuttgartin kaupunkiin myös muihin Baden-Württembergin osavaltion kohteisiin, Pohjois-Sveitsiin ja itäiseen Ranskaan. Me viivyimme Stuttgartissa kaksi päivää ja jatkoimme sen jälkeen kolmen päivän roadtripille reitillä Stuttgart – Büsingen am Hochrhein – Bern – Delémont – Basel – Strasbourg – Stuttgart.
Mutta aloitetaan Stuttgartin lentokentältä!
Ensimmäisenä, jo ihan normaalina matkustajana, lentokentälle tullessaan tietää tulleensa autokaupunkiin. Stuttgart on kuulemma maailman ainoa kaupunki, jossa on kaksikin automuseota, Mercedes-Benz ja Porsche ja molemmat automerkit ovat tietysti esillä jo tuloaulassa!
Lentokenttäkierrokselle lähtiessämme jätimme kuitenkin tuloaulan nopeasti taaksemme ja palasimme henkilökunnalle tarkoitetun turvatarkastuksen kautta kansainväliselle puolelle ja lähdimme kiertoajelulle kentällä.
Lentokentällä ajaminen vaatii kuulemma erillisen ajokortin, sillä mm. väistämissäännöt on syytä sisäistää uudelleen: lentokoneilla on etuajo-oikeus! Mutta ei hätää, kuljettajallamme oli sellainen.
Vihreän kentän eläimet ja lentokoneet
Stuttgartin kenttä on yllättävän vihreä kenttä – ihan konkreettisesti. Kiitoradan ulkopuolella vihertää joka puolella. Ruohikkoa ei kuulemma leikata kovin usein eikä kovin lyhyeksi, jotta siellä asustavat eläimet olisivat suojassa linnuilta eivätkä siis houkuttelisi kentälle lintuja. Suurimpia kentällä asustavia eläimiä edustavat jänikset – onneksi eivät kanit, jotka kaivelisivat käytäviään kentän alle. Useimmat jänikset ovat oppineet lentoaikataulut, mutta kerran kuulemma yksi jäi saapuvan koneen alle ja yhden kiitoradan kenttä jouduttiin hetkeksi sulkemaan kiitoradan siivoamisen ajaksi. Eläimellisiä tarinoita kaiken tekniikan keskellä!
Kenttää kiertäessämme ohitamme kentälle paikoitetut isommat ja pienemmät yksityiskoneet. Jälkimmäiset on tiukasti ankkuroitu painoilla kenttään, jotta ne eivät pääse liikkumaan tuulessa. National Geographic -kanavan Lentoturmatutkinta -sarjan ystävänä muistelen, että jossain päin joskus joku onnettomuus johtuikin pienkoneiden huolimattomasta tai olemattomasta ankkuroinnista.
Kentän toisella laidalla on ehkä hiukan yllättävässä paikassa – ja yllättävän kaukana – lennonjohtotorni, mutta kenttäoppaamme vakuuttaa, että kyllä he sieltä näkevät hyvin kentälle. Ja aika paljon kaikesta lennonjohdon työstä taidetaankin tehdä nykyisin muuten, kun perustuen vain näköyhteyteen kentälle. Toisella laidalla on myös amerikkalaisten tukikohta. Saksalainen oppaamme toteaa, humoristiseen ja positiiviseen sävyyn, että liittoutuneet tulivat tänne toisen maailmansodan aikoihin eivätkä sitten koskaan lähteneet. Trumpin myötä tämäkin tukikohdan tulevaisuus tosin saattaa olla uhattuna.
Paloasema lentokentällä
Pääsemme vierailemaan myös lentokentän paloasemalla. Täällä tekniikka on erikoistunutta ja uusinta uutta. Kunnon paloaseman tapaan toisen kerroksen oleskelutiloista johtaa autoille palomiesten tanko ja palomiesten asusteet ovat valmiina saappaita myöten puettavissa yhdellä nykäisyllä. Isoja vaaratilanteita kentällä ei ole ollut, mutta valmius kaikkeen on oltava koko ajan.
Saksan mittakaavassa vähän pienemmällä yhden kiitoradan kentälle ei normaalisti laskeudu kaikkein suurimpia koneita, mutta siihenkin on valmius ja jopa Antonov-rahtikone, maailman suurin lentokone, on laskeutunut tänne parikin kertaa tilanteissa, joissa isompi määrä rahtia on lähtenyt Stuttgartin alueelta.
Lopuksi pysähdymme kentän laidalle vilkuttamaan lähtevälle lennolle yhdessä ison saksankielisen ryhmän kanssa (”omassa” kahden hengen englanninkielisessä ryhmässämme on vain me ja oppaamme). Stuttgart on kuulemma yksi niitä harvoja kenttiä, jossa tämä on vielä mahdollista: lähtevät koneet matkalla kiitoradalle ohittavat kentän reunalla olevat rakennukset ja niiden lähistöllä syystä tai toisesta oleilevat ihmiset, jotka voivat siis halutessaan vilkuttaa lentäjille. Monet tuntuvat haluavan!
StuttCart PLUS kortti heti lentokentältä
Esittelyn jälkeen matkasimme Stuttgartin keskustaan – junalla tietysti, sillä Stuttgartin lentokentältä on lähijunalla helppo yhteys keskustaan. Hotellimme, Motel One, sijaitsi Sieglestrassen raitiovaunuaseman vieressä, mutta Hauptbahnhofilla on helppo vaihtaa junasta raitiovaunuun, ainakin käsimatkatavaroilla liikuttaessa.
Vinkkinä muuten Stuttgartiin – ja ehkä joihinkin muihinkin Saksan kaupunkeihin? – pääasiassa maailmalla käyttämämme karttasovellus maps.me osasi Stuttgartin julkisesta liikenteestä vain lähijunat, ei raitiovaunuja. Lähijunallakin olisi hotellille päässyt, mutta viimeiset 800 metriä joutuisi kävelemään siinä missä raitiovaunupysäkki oli aivan hotellin oven edessä.
Joukkoliikenteeseen kannattaa tietysti, ainakin jos säätiedotus lupaa kosteaa, monen kivan museon kaupungissa ostaa StuttCard PLUS -kortti päiväksi, kahdeksi tai kolmeksi, niin samalla kortilla pääsee niin juniin, raitiovaunuihin, busseihin kuin museoihinkin. Kortti käy myös matkoihin lentokentälle/lentokentältä, toisin kuin joissain muissa kaupungeissa, joissa lentokenttäyhteydestä pitää maksaa reilusti lisää.
Vielä kierros lentokentän yllä
Stuttgartiin tutustuttuamme ja kierreltyämme vielä runsaan viikonlopun verran Sveitsissä ja Ranskassakin oli aika lentää takaisin Suomeen. Siinä vaiheessa sääkin suosi meitä jo Stuttgartissakin ja saimme jopa tallennettua lähtömme Manfred Rommelin kentältä.
Lentokenttäkierrokselle Helsingissä?
Tätä juttua kirjoittaessani selvittelin myös Helsinki-Vantaan mahdollisia lentokenttäkierroksia ja sain selville, että onhan niitä. Lyhyemmällä Terminaalikierroksella pysytellään terminaalirakennuksessa ja vähän pitemmällä Lentoasemakierroksella Helsingissäkin tehdään bussilla kierros myös asematasoalueella, eli lentokoneiden paikoitusalueella. Hyvällä tuurilla kierroksilla pääsee myös tutustumaan VIP-tiloihin! Mutta lisää Helsinki-Vantaasta, jos vaikka tässä joskus päättäisimme Stuttgartin innoittamana lähteä vielä Finavian järjestämälle lentokenttäkierrokselle kotikentällemmekin!
Jutun otsikkokuva on Star Inn -lentokenttähotellin (sittemmin suljettu) aulasta. Yövyimme siellä viimeisen yön roadtrip-osuudelta palattuamme.
Ylämyllyllä, Liperin kunnassa on kaksi automuseota ;P
Kiitos oikaisusta :-) Eivät taida Stuttgartissa tietää Liperistä :-)
Lentokoneiden ja lentokenttien ”ystävänä” kierros kentällä esimerkiksi pidän vaihtoajan sattuessa olisi kiva lisä. Muistaakseni FRA kentällä on kierroksia ollut – saksaksi, samoin Heathrowlla, englanniksi toki. Kotikentällä (HEL) olisi joskus kiva kiertää – ja enpä tiennyt että sielläkin niitä kierroksia on tarjolla. Mainonta näistä on huonoa, koska muilla kentällä niitä kylttejä on näkynyt. Voisitko vinkata mistä niitä HEL kierroksia saa buukattua?
Kiitos Jani! Toistaiseksi olen vasta saanut perustietoa aiheesta, siis Helsingin osalta, mailitse osoitteesta opastukset.efhk(at)finavia.fi
Ilmeisesti niitä ei ainakaan ole tarjolla ad hoc, sillä ne pitäisi tilata jonkinlaisella lomakkeella (mailitse) ja seuraavat vapaat ajat ovat ilmeisesti vasta joulukuussa. Mutta jatkan työstämistä, ehkä vielä joskus pääsemme kierrokselle :-)
Me kävimme viime helmikuussa Helsinki-Vantaalla Finnavian järjestämällä kierroksella. Tämä ei ollut mikään yhteistyöpostaus vaan Finnavian avoimena järjestämä päivä, jonka päätarkoitus oli testata uutta avattavaa terminaalia ja sen järjestelyjä, mutta päivän mittaan meille esiteltiin myös lentokenttää ja sen lukuja ja teimme pienen bussikierroksen kentälläkin. Päivä oli hauska ja siihen kutsuttiin osallistujat hakemusten perusteella. Halusivat erityyppisiä matkustajaryhmiä mukaan. Kirjoitin silloin siitä tekstin, ehkä sinua kiinnostaa se nyt: https://www.rantapallo.fi/ailajajuha/lennetaan-leikisti-vain-passi-mukaan/
Kiitos kommentista ja jutusta! Luinkin tuosta mahdollisuudesta aikanaan, mutta olimme, tietysti, silloinkin matkoilla. Ehkä kuitenkin vielä joskus …
Miten mielenkiintoista! Rakastan lentokenttiä paitsi silloin, kun itse pitää matkustaa. Eli on mielenkiintoista kyllä bongata koneita ja seurata, mita siellä tapahtuu, mutta itse matkustan Euroopassa mieluummin autolla.
Kiitos Mari! Saksa – Sveitsi – Ranska -reittimme muutamassa päivässä oli kyllä autolla mahdollinen juuri kuten sen halusimme toteuttaa, mutta eivät ne moottoritietkään matkakohteena ihan parhaita ole, eli puolensa kullakin, niin lentämisellä kuin autolla kulkemisella :-)
Varmasti mielenkiintoinen kokemus tällainen lentokenttäkierros! Muutenkin lentokentät ovat itsestä varsin kiehtovia paikkoja ja niissä tulee ihmeteltyä aina kaiken laista. Tänään Heathrowlla pisti silmään älyttömän pitkät siirtymät sisätiloissa, mutta toisaalta sitten ei tarvitse ajella bussilla koneelle, kun kaikki koneet lähtevät porteista. Liikuntarajoitteisille nämä pitkät siirtymät ovat painajaisia, normaalikuntoiset todennäköisesti arvostavat sitä, että ei tarvitse mennä bussilla koneelle. No tämä nyt vähän ohi aiheesta, vaikka ilmailuun liittyikin :-)
Stuttgartissa en ole ollut kuin aikoinani yhden yön, mutta kiinnostaisi nämä Mersun ja Porcshen museot kovasti!
Kiitos Rami! Kokeile Ateenaa, jos ”haluat” liikkua pitkiä matkoja sisätiloissa kentällä. Tosin siirtymissä voi ainakin osittain käyttää piii.ii..itkiä liukuhihnoja.
Me kävimme noista museoista vain Mersu-museossa, mutta olipa tosiaan upeasti toteutettu museo!
Onpa hauska idea tuollainen lentokenttäkierros! Täytyy kuulostella, jos Helsinki-Vantaalla pääsisi jossain vaiheessa sellaiseen.
Ihana kuulla, että tuolla lentokentällä kunnioitetaan luontoa, annetaan nurmikon vihertää ja kasvaa. Olen monesti lentokentillä miettinyt tätä, että miten ne kiitoratojen väliset alueet saisi hyötykäyttöön – edes tuollaiseksi viheralueeksi. Helsinki-Vantaan kenttäkin on suuruudeltaan samaa luokkaa kuin Paloheinä-Pakila ja Torpparinmäki yhteensä.
Kiitos kommentista! Kuulemma myös tutkivat kasveja säännöllisesti, jotenkin ilmeisesti lentokoneiden polttoaine ei edes saastuta niitä samaan tapaan kuin ympäröivillä moottoriteillä ajavat autot.
Enpäs tiennytkään, että tuollaisia lentokenttäkierroksia tehdään. Kiva päästä kurkkaamaan myös kulisseihin. Hauska myös, että päästetään vilkuttamaan lähteville koneille :) Tiedätkö onko lentokenttäkierros Stuttgartissa mahdollinen kenelle tahansa vai oliko teille erikseen järjestetty?
Kiitos Merja! Näitä tehdään kyllä ihan vakiostikin, mutta paikka pitänee varata etukäteen.
Enpä tiennyt minäkään, että tuollaisia lentokenttäkierroksia järjestetään vieläpä Suomessakin! Olisipa jännä päästä mukaan. Yleensä ei tule lentokentällä hirveästi mietittyä niitä ympärillä olevia asioita, koska ajatukset ovat luonnollisesti joko tulevassa kohteessa tai kotiin paluun jälkeisissä arkiaskareissa. Lentokentän toimintaan vaaditaan ihan hullusti eri palasia, joiden tulee kaikkien pelata keskenään täydellisesti yhteen ja tätä olisikin mielenkiintoista päästä seuraamaan lähietäisyydeltä.
Kiitos kommentista! Totta tuokin, että etenkin Helsingissä lentokenttä on mitä suurimmassa määrin läpikulkupaikka. Edes loungeissa emme tapaa käydä lähes koskaan, sillä pyrimme tulemaan kentälle juuri sopivasti lähtöä ajatellen.
En tiennytkään, että tällaisia järjestetään, mutta kuulostaa mielenkiintoiselta! Onko nämä suunnattu esim pressille ja erikseen pyynnöstä vai voiko kuka tahansa tulla mukaan? Stuttgartin kentällä olisin kyllä tarvinnut ihan vaan opasta kun yritin löytää tietä Mäkkäriin…
Kiitos Anmarien! Kyllä näitä säännöllisesti järjestetään. Helpointen löytynee saksankielinen ryhmä, mutta varmaan myös kunhan etukäteen kyselee, niin englanninkielinen.
Minä olen käynyt lentokenttäkierroksella ihan kotoisasti Helsingissä. Oli kyllä hauska kierros, vaikka paikat oli osin tuttuja tietenkin. Mutta todella paljon tuli tietoa lisää ja esittelivät kivasti eri toimintoja, ei infoa sai muistakin kuin vain uusista kahviloista. Ja koko ajanhan se kenttä nyt muuttuu, eli kohta pitäisi päästä uudelle kierrokselle.
Kiitos Anna! Kevyesti yritän selvitellä, että josko Helsingissä jonain hetkenä tällainen järjestyisi. Katsotaan miten käy!