Stuttgart – museoita, kansanjuhlaa ja suklaata

Kaupallinen yhteistyö Saksan valtion turismin edistämiskeskuksen kanssa

Vietimme pari syyskuista päivää Stuttgartissa. Välillä ripautteli vähän vettäkin, mutta kaupungissa, jossa on monta kiinnostavaa museota ja hyvä julkinen liikenne, se ei missään vaiheessa haitannut menoa!

Stuttgart on Saksan kuudenneksi suurin kaupunki Berliinin, Hampurin, Münchenin, Kölnin ja Frankfurtin jälkeen ja tunnetuin ehkä teollisuudestaan. Täältä ovat kotoisin Mercedes-Benz ja Porschen autot ja Boschin kodinkoneet.

Etenkin autojen tiimoilta on matkailijalle tarjolla siis kaksikin automuseota, Mercedes-Benzin museo ja Porschen museo, joista me vierailimme vain ensimmäisessä. Autoista vähemmän innostuvana suhtauduin siihenkin vähän skeptisesti, mutta museo oli kyllä toteutettu niin upeasti, että jälkikäteen arvioiden olisi ollut aika tyhmää jättää käymättä siellä!

Mercedes-Benz -museo

Itse asiassa Mercedes-Benz -museo on sen verran upea kokonaisuus, että se ansaitsee ihan oman juttunsa!
Mutta otetaan nyt jo tähän pari maistiaista, ettei museo mene ohi sellaisiltakaan lukijoilta, jotka ehkä päätyvät lukemaan Stuttgartista vaan tämän jutun.

Love is in the Bin

Vähän liioitellen kaupunki kuin kaupunki, niin viime vuosina päädymme niissä katsomaan Banksyn töitä. Tai ainakin harkitsemaan sitä, kuten Moskovassa. Amsterdamissa näimme muutaman version Banksyn Love is in the Air -teemasta ja seurasimme sen jälkeen mielenkiinnolla uutisointia teoksesta, joka silppusi itse itsensä (osaksi) sen jälkeen kun se oli myyty huippuhintaan huutokaupassa.

Kun ymmärsimme, että tämä, osaksi silputtu teos, on lopulta päätynyt Stuttgartin Staatsgalerien kokoelmiin, niin pakkohan sitä oli käydä ihailemassa!

Itse Staatsgalerie on kuulemma yksi Saksan eniten vierailtuja museoita, erityisesti sen jälkeen kun brittiläisen tähtiarkkitehdin, James Stirlingin, suunnittelema lisärakennus avattiin. Tähän lisäsiipeen Love is in the Bin -työkin on lopulta päätynyt museon johtajan ja sen alunperin huutokaupasta ostaneen naisen välillä käytyjen neuvottelujen lopputuloksena. Työ on siis museon pysyvissä kokoelmissa, eli vaikka olisit menossa Stuttgartiin vasta vähän myöhemminkin, niin siellä se odottaa Sinua.

Weissenhof -museo

Toisena Stuttgartin päivänämme lähdimme testaamaan kaupungin HopOn HopOFF -busseja ja niistä sinistä linjaa, joka kulkee joka päivä, myös talvikaudella. HopOn HopOFF -bussi sopi mielestämme kohtuullisesti esittelemään kaupunkia yleisellä tasolla: näimmekin vilaukselta niin Schlossplatzin, Sikamuseon, Mercedes-Benz -museon (kertauksena), viinialueita, joita Stuttgartissa on edelleen ihan kaupungissakin, ja koimme kaupungin korkeuserot, vaikkakin vaan bussin kyydissä. Stuttgarthan on rakennettu laaksoon ja sitä ympäröiville kukkuloille, joilta aukeaa monesta kohdin hieno näköala.

Weissenhof -museon kohdalla hyppäsimme kyydistä, mutta kierroksen kannalta emme menettäneet paljoa, sillä jäljellä olisi ollut vain yksi pysäkki (Linden-museo) ja kiertoajelubussi oli helppo tapa päästä Weissenhofiin.

Weissenhof on pieni museo, oikeastaan ”vain” paritalo vuodelta 1927, mutta jos talon on suunnitellut Le Corbusier ja se on saanut Unescon maailmanperintökohdestatuksen, niin pienessä paritalossakin kannattaa pistäytyä!

Paritalon toisessa puoliskossa esiteltiin aluetta ja sen historiaa näyttelyn muodossa ja talon toinen puoli oli kunnostettu mahdollisimman alkuperäiseen asuunsa muutamia kalusteita myöten.

Itse asiassa Weissehofin alueen on suunnitellut joukko nimekkäitä arkkitehtejä: Mies van der Rohe, Gropius, Scharoun ja Le Corbusier ja alueelle alunperin suunnitelluista 21 talosta noin puolet on edelleen jäljellä ja asuinkäytössä – ja yksi nyttemmin siis museona.

Sikamuseo

Kiertoajelubussi ohitti jo alkumatkasta Sikamuseon, jota ei voinut olla huomaamatta sen edustalla olevan vaaleanpunaisen sikabussin takia! Vaikka netissä museota arvosteltiinkin kitschiksi, minkä museo omilla sivuillaankin ”tunnustaa”, niin ajattelimme kuitenkin käydä ainakin syömässä possua lounaaksi museon yhteydessä olevassa ravintolassa.

Pelkän lounaan takia museoon ei nyt ehkä kannata lähteä, mutta ainakin jos seurueeseen kuuluu lapsia, niin yhdistelmä lounas ja museo saattaa toimia oikein hyvin! Kiersimme kyllä, vakavina (?) aikuisinakin museon isot sikakokoelmat ja kyllä niistä osa huvitti ihan yksittäisinä sikoina ja niiden määrä oli kieltämättä vaikuttava! Aikuisille tarjolla on myös pieni sikamainen osasto vain aikuisille …

Cannwasser Volksfest

Museoiden vastapainoksi Stuttgart tarjosi toki myös elämää, syyssateista huolimatta. Saksan Oktoberfest ja etenkin München lienevät tuttuja melkein kaikille suomalaisille, mutta vastaavia tapahtumia on monella muulla paikkakunnalla, myös Stuttgartissa.

Stuttgartin Cannwasser Volksfest järjestettiin tänä vuonna 27.9. – 13.10. eli satuimme olemaan kaupungissa juuri tilaisuuden alkaessa, joten sinne! Cannstatter Wasenin alueella on useita isoja oluttelttoja ja lisäksi alue on iso huvipuistoalue.

Huvipuistoja olimme kokeneet ennenkin, joten vierailimme lähinnä olutteltoissa, joissa juhlat olivat juuri alkamassa. Telttoihin oli tiukahkot turvatarkastukset ja esimerkiksi vesipullot kerättiin pois: täällä juodaan nyt olutta!

Monissa pitkissä pöydissä työpaikka- tai kaveriporukat aloittelivat yhteisiä juhliaan ja joillakin alueilla näytti olevan yritysten asiakkailleen tai muille yhteistyökumppaneilleen järjestämiä tilaisuuksia, ainakin päätellen tarjoilujen tasosta ja vieraiden tyylikkäästä vaatetuksesta.

Melkein kaikki osallistujat (meitä ja muutamaa muuta turistia lukuunottamatta) olivat panostaneet asianmukaiseen pukeutumiseen: nahkahousuja, ruudullisia paitoja ja naisilla Dirndl-mekkoja. Oktoberfest-asuja näkyi myös laajalti kaupungilla, mm. hotellimme aulassa lauantai-aamuna. Ehkei nyt ihan siinä määrin kuin Norjan kansallispukuja Norjan kansallispäivänä, mutta kyllä asut näkyivät jo lauantaina selvästi kaupunkikuvassa.

Oluesta vähemmän välittävinä tyydyimme tarkastelemaan tapahtumaa lähinnä ulkopuolisena, mutta jos Oktoberfest Münchenissä tai muussa Saksan kaupungissa kiinnostaa, niin lue Kohteena maailma -blogin opas aiheeseen. Ainakin ensikertalaiselle jokin pienempi kaupunki, kuten vaikka Stuttgart voisi hyvinkin olla Müncheniä helpompi ja edullisempi kohde tähän maailmaan tutustumiseksi!

Museum Ritter

Stuttgartista jo Sveitsiin ja Ranskaan roadtripille lähtiessämme teimme ensimmäisen pysähdyksen Waldenbuchissa, Ritter Sport -suklaatehtaalla. Suklaatehtaalle eivät turistit pääse Suomessa tai Saksassa, mutta samaan tapaan kuin Fazerin vierailukeskuksessa esitetään suklaan tuotantoa, Ritter Sportin museon vieressä on näyttelytila, jossa esitellään suklaan valmistusta Ritter Sport -suklaan historiaa. Suomalaisena on kyllä todettava, että Fazerin vierailukeskus on uudempana, oletan, toteutukseltaan parempi.

Ritter Sport on kuitenkin näkyvästi esillä monessa kohdin Stuttgartia, onhan se syntynyt kaupungissa (ja vasta myöhemmin muuttanut Waldenbuchiin), joten jos vaan aikaa on, niin siihen kannattaa paneutua siinä missä autoihinkin.

Jos näyttely suklaan tiimoilta ei ehkä vedä vertoja Fazerin vierailukeskukselle, niin Museum Ritter onkin sitten ilmeisesti ihan omaa luokkaansa. Siihen emme valitettavasti päässeet tutustumaan, sillä museo rakensi juuri vierailuviikollamme uutta näyttelyä ja oli siis kiinni. Mutta pääsimme kuitenkin näkemään arkkitehtoonisesti upean rakennuksen.

Oikeasti emme tietenkään olleet kiinnostuneet suklaan valmistamisesta tai Ritter Sportin historiasta tai taiteestakaan – vaan suklaasta! Ritter Sportin tehtaanmyymälään oli jonoa jo lauantaiaamuna ennen sen avautumasta, mutta kaikki mahtuivat sisään ja suklaata riitti kaikille. Onneksi oli jo syyskuu, joten saatoimme ostaa reilusti suklaata mukaan juuri alkavassa olevasta roadtripistämme huolimatta. Erityisen mukavaa oli ostaa hiukan jouluvalikoiman suklaita varastoon. Samoin edullisesti myynnissä olevat koemaut olivat mielenkiintoisia. Joulumaut ovat edelleen jäljelläkin …

Waldenbuchiin on Stuttgartin keskustasta matkaa enkä ehkä lähtisi sinne junalla ja bussilla, mutta, jos on lähdössä autolla Stuttgartin lentokentältä tai palaamassa sinne autolla, sillä kannattaa sisällyttää Waldenbuch reittiin. Se on nimittäin hyvinkin samalla suunnalla, matkaa lentokentältä on alle 15 kilometriä.

Monipuolinen Stuttgart

Kahdessa päivässä ehdimme, lentokenttäkierroksen lisäksi, näkemään ja kokemaan Stuttcard Plus -korttien ja HopON HopOFF -lippujen avittamana (liput tarjosi meille Stuttgart Marketing) tämän verran. Jos aikaa olisi ollut enemmän – ja sää ehkä hiukan kesäisempi – Stuttgart olisi toki tarjonnut myös puistoja ja puutarhoja, vaelluksen viiniviljelmillä, ehkä risteilyn Neckar-joella, shoppailua, ravintoloita ja kahviloita.

Ehkä Sinä haluaisitkin löytää oman Stuttgartisi?