Yhtenä iltapäivänä teimme retken Bijolon apinapuistoon. Ostettuamme jo pääsyliput ja pähkinät apinoille meille myytiin vielä opaskin puistoon. Lisää apinoista ja puistosta vähän myöhemmin, mutta ”opasostos” vei meidät vielä toisellekin retkelle. Opas kertoi olevansa varsinaisesti lintuopas, mutta opastavansa täällä niinä päivinä kun ei ole muuta sovittuna. Apinoiden ruokkimisen – ja kuvaamisen – lomassa juttelimme lisää Gambian linnuista ja lopulta huomasimme sopineemme linturetkestäkin!
Opas ei antanut meille mitään yhteystietojaan, puhelimet kuulemma toimivat huonosti eikä hän välttämättä pysty lukemaan mailejään joka päivä, mutta tavataan hotellillamme lauantaiaamuna 8:30. Maksoimme jopa, pienen keskustelun jälkeen retkestä 20 euroa ennakkoon ajatellen, että ok, ehkä menemme retkelle tai ehkä menetämme 20 euroa, mutta katsotaan miten käy …
Lauantai-aamuna olimme sovittuun aikaan valmiina lähtöön, mutta opasta ei näkynyt. Naureskelimme jo toisillemme, että näinkö tässä nyt kävi, mutta niin vaan opas ilmestyi paikalle, isolla mustalla maastoautolla ja retki pääsi alkamaan.
Myöhemmin saimme myös oppaamme yhteystiedot (ja apua näkemiemme lintujen nimissä). Halutessasi saat häneen yhteyden mailitse (alagietrawally(at)yahoo.com) tai WhatsAppilla (+220 777 6628).
Tonbin kosteikot
Suuntasimme Tonbin kosteikkoalueelle (Tonbi Wetlands), riisipelloille. Gambiassa riisiä viljellään 4 kuukauden mittaisen sadekauden aikana, muina aikoina ainakin osaa pelloista käytetään muiden kasvien viljelyyn: kassavaa, bataattia, hibiskusta. Samalla kostea alue, ihan Serrekundan kaupungin vieressä, on mieluisa levähdyspaikka monille linnuille.
Oppaallamme oli linturetkeilyyn tarvittavat varusteet, kaukoputki ja kiikari. Kiikarin okulaarista saattoi myös ottaa kännykällä kuvia kauempana olevista linnuista, samaan tapaan kun Costa Ricassa kuvattiin laiskiaisia. Oli meillä kamerakin, Olympuksen 12-200 millisellä putkella, mutta etenkin pienempiin lintuihin se ei kyllä oikein riittänyt.
Aluksi näimme haikaroita ja muutamia kahlaajia. Pensaissa parveili myös värikkäitä mehiläissyöjiä. Näimme myös kirjokalastajan, jopa nappaavan kalan, mutta se tapahtui kyllä niin nopeasti, ettei se tallentunut kameraan! Vähän myöhemmin samainen kirjokalastaja uhmasi pelottomasti pellolle rakennettua linnunpelätintä.
Puutarhureita ja palmuviiniä
Lintuja oli kiva etsiä niin katseella kuin kiikarilla ja kameralla, mutta parasta oli ehkä sittenkin riisipelloilla vallitseva rauhallinen kesäinen tunnelma. Olimme juuri ajaneet elämää ja ihmisiä kuhisevien Serrekundan markkinakatujen kautta, mutta täällä ei ollut vilinästä jälkeäkään. Muutama ihminen ohitti meidät silloin tällöin pellon reunalla jotain asiaa viljelyksillä toimittaessaan, mutta muuten oli ihan hiljaista.
Satuimme myös näkemään miten palmuviinan valmistukseen käytettävää nestettä kerättiin palmun latvasta. Mies silppasi vauhdilla ylös palmuun, tyhjensi pulloihin kertyneen nesteen kanisteriin ja laskeutui palmusta yhtä kätevästi kun oli siihen noussut. Aikamoista akrobatiaa!
Abukon luonnonsuojelualue
Riisipelloilta jatkoimme vielä hetkeksi tien toisella puolella sijaitsevalle Abukon luonnonsuojelualueelle. Siellä olevan lammen rannalla näimme vielä muutamia lintuja – ja vilahduksen lammessa asustavasta krokotiilista. Korkealla puiden latvuksissa guineanruostegueretsa-apinat kirkuivat meille.
Abukossa näimme myös meitä paljon vakavammin lintuihin suhtautuvia alan harrastajia ja oppaamme kertoikin, että Gambiaan tulee paljon turisteja pelkästään lintujen takia. Kahdenkin viikon matkalla he saattavat käydä linturetkillä joka päivä, niin näillä alueilla kuin usemman päivän retkillä Gambiajoella mm. Janjanburehin (entiseltä nimeltään Georgetown) läheisyydessä.
Lähilintuja
Meidän, lintuharrastuksen alalla ihan amatöörien, ainoa linturetki Gambiassa oli kuitenkin jo lopuillaan ja palasimme iltapäiväksi hotellihuoneemme altaalle seurailemaan siellä meidän touhujamme seurailevien lintujen elämää.
Tuo linturetki vaikutti todella kivalta. Me ollaan useilla safareilla matkatessamme kiinnostuneet linnuista entistä enemmän. Omat suosikkilinnut taitavat olla liitokotka (bateleur) ja afrikansatulahaikara (saddle-billed stork). Tuo afrikanjassana (african jacana) on muuten hauska, kun se näyttää kävelevän veden päällä! 🙂
Kiitos Mikko! Lintuoppaammekin muistutteli meille, että safarilla näkee ehkä 5 nisäkäslajia, mutta samana päivänä voi hyvinkin nähdä vaikka 25 lintulajia, eli monipuolisempaa niiden bongailu kieltämättä on!
Ottavat Euroja vastaan? Ollaan menossa helmikuun lopulla Norsunluurannikolle ja mietitään tuota valuutta-asiaa, kun ei ole aiempaa kokemusta Afrikasta.
Pahoittelen, mutta nyt en yhtään muista miten Norsunluurannikolla, kun reissusta sinne on kuitenkin yli vuosi jo. Mutta veikkaisin, että eurot ovat ok sielläkin. Gambiassa euroja voi vaihtaa helposti.
Upeita lintuja ja hienoja maisemia. Olisi kyllä hienoa joskus päästä tuolleen seikkailemaan maailmalla…
Kiitos Melissa! Gambia on ihan yhtä helppo ja edullinen kohde kuin Kanaria tms. – joten lienee aika monelle mahdollinen tapa kokea Afrikkaa.
Myönnän etten ensimmäisenä ajattelisi linturerkeä, mutta kyllä siinähän todella näkee lintulajeja paljon ja yhtä lailla sitä ympärillä olevaa luontoa ja muuta eläinkuntaa.
Jotenkin niin tuttua tuo maksaa jotain ja ajatella että parhaimmassa tapauksessa kaikki menee hyvin tai sitten sitä nyt vaan antoi hyvän kiertää
Kiitos kommentistasi! Juu, emme mekään ennen Gambiaan lähtöä ajatelleet päätyvämme linturetkelle, mutta kiva, että niin sitten kuitenkin kävi!
Niin upeita kuvia! Reissukuumehan tässä vain pahenee 🙂
Kiitos Henna kiitoksista kuvien suhteen 🙂
Lintuja on kiva kuvata ja seurailla, mutta en ole tällaiselle varsinaiselle linturetkelle koskaan osallistunut. Romaniassa, Tonavan suistossa, linturisteily olikin bileristeily ja muutama muukin hieman koominen yritys on kyllä tehty. Parhaimmat lintukokemukset on kuitenkin saatu erilaisista lintupuistoissa.
Hibiskuksen mehua join Egyptissä. Oli hyvää : )
Kiitos Anna! Jotenkin tämäkin retki taas todisti sen, että lintuja “työkseen” bongailevat osaavat kyllä etsiä niitä katseellaan toisin kun tapaisemme turistit. Kun joku ensin osoittaa, että katso tuosta (kiikarilla), niin kyllähän sen sitten näkee, muttei välttämättä vaan polkua itse edetessään.