Saarikierros Aruballa

Aruba

Eivät ole retket veljiä keskenään. Curacaolla pidimme kovasti Yellow Adventuresin saarikierroksesta, mutta Aruballa Fantasy Tours -nimisen yrityksen toteuttama kierros ei ansaitse samanlaista hehkutusta. Molemmat saarikierrokset varasimme Viatorin kautta, emmekä varausvaiheessa tutkineet kovin tarkkaan operaattoreita – muutamia retkiarvioita toki luin. Ei niin, että retki olisi ollut totaalisen huono. Kyllä me Aruban näimme, mutta retken vetäjän, opas/kuljettajan palveluasenne ei ollut kohdallaan. Ryhmämme oli pieni, vain kolme henkeä, mutta useimmat pysähdykset venyivät hiukan turhan pitkiksi, kun odottelimme oppaan kahvi- tai kaveritauon päättymistä. Heikoin esitys oli pysähdys Baby Beachillä. Olimme kaikki kolme, sanoneet, että emme halua uida, mutta voisimme syödä jotain jossain vaiheessa retkeä, jolloin oppaan valinta oli Baby Beachin ruuhkainen iso ravintola, luultavasti vaan siksi, että opas asui sen lähellä ja halusi käydä kotona lounaalla!

Mutta urputukset sikseen, lähdetään kiertämään Onnellisten saarta, siis Arubaa.
Ainakin osa saaren onnellisuutta on, että Aruba ei ole Karibian hurrikaanialueella eikä saarella ole tulivuoria – elämä on siis rauhallista ja onnellista.
Alla myös kartta, jonka mukaisesti saarta kiersimme – ja jonka mukaisesti tämä tarinakin etenee. Kierroksen kokonaispituus on n. 100 kilometriä, eli pienestä saaresta on kyse.

Aruba One Happy Island

Aloe veeraa (B) (A ja J = Renaissance Aruba)

Suhtauduin ensin skeptisesti vierailuun Aloe veera tehtaalla. Ei olisi pitänyt. Aloe Veeralla on ollut – ja vieläkin on – iso merkitys Aruballe.

Karu Aruban saari ei oikein kelvannut siirtomaa-aikoina kellekään. Ensin tulivat espanjalaiset, jotka hylkäsivät saaren, jolla ei ollut mitään. Seuraavaksi englantilaiset kävivät toteamassa saman asian. Vasta hollantilaiset jäivät saarelle ja viljelivät aluksi laajalti aloe veeraa. Vähän myöhemmin saarelta löytyi kultaa ja lopulta Aruba, kuten Curacaokin, sai osansa Venezuelan öljyn jalostamisesta.

Aloe veeran esittely alkoi pellon laidalla tuotanto- ja museorakennuksen ulkopuolella: oli oikeasti mielenkiintoista nähdä miten lehdistä eroteltiin väritön geelimäinen sisus jatkojalostusta varten. Myöhemmin näimme tuotannon muutkin vaiheet ja saimme, luonnollisesti, tilaisuuden halutessamme ostaa tehtaan tuotteita. Mielenkiintoisimmalta vaikuttivat isojen sokeripalojen muotoiset suihkussa käytettävät “kuorintapalat”. Jos niitä olisi myyty lajitelmana, purkillinen eri värisiä ja siis eri tuoksuisia, olisin ostanutkin – nyt tyydyin pihistämään muutamia pienempiä esittelykappaleita, sillä ison lasipurkillisen ostaminen vain yhtä lajia ei inostunut. Aloe veeran “teho” on uskon asia, mutta näinhän on lähes kaiken kosmetiikan kanssa – ja kuulemma aloe veera -voiteita käytetään jopa lääketieteessä, esimerkiksi haavojen ja palovammojen jälkihoidossa.

Aloe veera -tuotteita voi toki ostaa Oranjestadin keskustassakin olevista liikkeistä, yksi oli hotellimme alakerrassakin, mutta prosessiin ja historiaan tutustuminen oli kyllä tässä tapauksessa mielenkiintoisempaa kuin itse tuotteet.

Aloe veera Aruba Aloe veera Aruba Aloe veera Aloe veera Aruba

Aruba vaakuna
Aloe veera on päässyt Aruban vaakunaankin

Aloe veera

California-majakka (C)

Kovin montaa versiota Aruban saarikierroksesta ei Viatorin tai Get Your Guiden valikoimissa ollutkaan, mutta myönnettäköön, että valitsimme tämän osittain siksi, että heti sen sen kuvauksen alkupäässä puhuttiin majakasta. Emme ole ihan intohimoisia majakkamatkailijoita, emme matkusta satoja kilometrejä majakan takia, mutta jonkinmoisen kiertomatkan arvoisia ne ovat.

Aloe Veera -tehtaalle osuimme vielä melko lailla yksiksemme, eli emme kärsineet risteilymatkustajaruuhkasta. Majakka sen sijaan taisi kuulua jokaiseen risteilijäretkeen, joten paikalla oli lisäksemme pari-kolme bussillista väkeä. No, onneksi majakka nousee korkeuksiin, emmekä olleet ajatelleetkaan nousta itse majakkaan, joten hyvin me kaikki tällekin mäelle mahtuimme.

California LighthouseCalifornia Lighthouse

Aruba rantoja
Majakalta oli myös hyvät näkymät merelle

Leijoja Aruba

Papukaija
Missä turisti, siellä … vaikka papukaija, paikallisen kioskin kupeessa
California Lighthouse
Majakka näytti olevan matkamuistojakin suosittu, kuten myös Alto Vistan kappeli

Alto Vistan kappeli (D)

Keltainen kappeli kukkulalla rakennettiin 1952, mutta samalle paikalle, jonne venezuelainen lähetyssaarnaaja rakensi ensimmäisen kappelin jo vuonna 1750 aloittaessaan Aruban intialaisten käännyttämisen kristinuskoon. Pieni katolinen kappeli oli melko lailla turistilaumojen valtaama kun pääsimme sinne asti eikä nyt kappelina mitenkään kovin erityinen: pieni ja koruton. Parkkipaikalla kappelin edustalla kukoisti matkamuistokauppa.

Kappelia mielenkiintoisempia olivat kukkulalle vievän tien varressa olevat lukuisat ristit. Silloin, nykyisin kait harvoin, kun kappelissa pidetään jumalanpalvelus, papit saapuvat sinne (ainakin loppumatkan) kävellen ja rukoilevat jokaisen ristin kohdalla – matka kestää siis tuntikausia.

Alto Chapel Aruba Alto Chapel Aruba Alto Chapel ArubaAlto Chapel Aruba Alto Chapel Alto Chapel crosses

Kalliomuodostelmia (E)

Casibarin kallio toi mieleen jättiläiskilpikonnan muotoisen kallion Mongoliassa. Aruballa kalliolle kiipeäminen oli helpompaa kuin Mongoliassa eikä kiipeilyreitille ilmeisesti useinkin tällaisilla kallioilla osunut kapeampi solakaan ollut niin kapea kuin Turtle Rockilla.

Kallio on näyttävän näköinen – ja näkymät sen huipultakin ovat näyttäviä, eli jos vaikka omalla Aruban kierroksellasi haluaisit jättää joitakin tässä esiteltyjä kohteita pois, niin älä jätä tätä!

Kallioiden (alueella on näitä useampiakin, mutta kiipesimme vain tälle yhdelle) lisäksi paikalla on, tietysti, baari/ravintola, joka sentään eroaa hiukan perusturistikohteista jännän sisustuksensa myötä.

Casibari Rock Aruba Casibari Rock Casibari RockCasibari RockCasibari Rock

Natural Bridge (F)

Iso kivisilta on sikäli jännä nähtävyys, että se on entinen. Kivisilta saaren itärannalla nimittäin romahti syyskuussa hurrikaani Katrinan jäljiltä. Mutta paikalliset eivät anna sen häiritä, onhan romahtanutkin kivisilta nähtävyys, ehkä parempikin sellainen. Romahtaneelle kivisillan raunioille voi halutessaan kiivetä, mutta on paikalla pienempikin kivisilta, joka on edelleen kasassa.

Aruba Natural Bridge Aruba Natural Bridge Aruba Natural BridgeAruba Natural Bridge Aruba Natural BridgeAruba Natural Bridge

Kultakuume (G)

Kivisellä saarella nähtävyydetkin ovat kiveä. Luonnonmuodostelmia tai rakennelmia. Aruban menneisyydessä on myös kullankaivuukausi, joka sijoittui 1800-luvulle. Ennen hollantilaisia myös espanjalaiset ja englantilaiset olivat etsineet saarelta kultaa, mutta luovuttaneet, hiukan liian aikaisin. 1824 12-vuotias paimenessa ollut poika löysi kiiltävän kiven, joka osoittautui kullaksi ja vuosina 1824-1832 saari olikin kultakuumeen vallassa. Sen jälkeen kultaa ei taas hetkeen löydetty lisää, mutta vuodesta 1854 aina vuosisadan loppuun asti, kullankaivuu jatkui uusien löytöjen myötä.

Kultakauden “nähtävyys” Aruballa on Bushirabanan kultakaivoksen rauniot, joilla voi halutessaan vaikka kiipeillä. Ja vaikkei haluaisikaan, niin ne sijaitsevat kivassa paikassa rannalla, joten kyllä täälläkin kannatti poiketa.

Kohde näytti myös olevan erityisesti saarta jeeppien kanssa kiertävien suosiossa.

Kultakaivos ArubaKultakaivos Aruba

San Nicolas jäi näkemättä (H)

Retkikuvauksessa oli parin kohteen kohdalla maininta, että tämä ei ole varsinainen kohde, mutta jos pyydät opasta pysähtymään, niin kohteessa on mahdollista pysähtyä hetkeksi. No, mehän ilmoitimme heti alkuun, että haluamme pysähtyä myös näissä kohteissa ja ajattelimme, että hyvin pienellä ryhmällä, josta me muodostimme enemmistön, se olisi mahdollista. No ei ollut, sillä oppaalla oli kiire kotiin lounaalle!

Ajoimme kuitenkin San Nicolaksen kaupungin läpi ja näimme muutamia kaupungin näyttävistä muraaleista ja kaupungin kuuluisimman baarin, Charlien baarin – auton ikkunasta.

San Nicolas ei aina menneisyydessä ole ollut kaunis ja värikäs kaupunki, sillä se on ollut pääosan 1900-lukua Aruban öljynjalostamoa lähin kaupunki ja sen myötä likainen ja maineeltaan hiukan kyseenalainen: monet jalostamolla työskentelevät (miehet) tulivat Aruballe ilman perhettään ja San Nicolakseen tuotiin heidän “tarpeisiinsa” tyttöjä Venezuelasta. Miksei, tulihan öljykin Venezuelasta …

Nyttemmin öljynjalostamo seisoo Venezuelan tilanteen takia ja kuten Curacaolla, paikalliset eivät erityisesti taida enää toivoakaan sen käynnistymistä. Venezuelaiset tytöt taisivat poistua Arubalta jo ennen jalostamon toiminnan päättymistä – aika taisi ajaa ohi näiden “punaisten lyhtyjen” katujen.

Jos olisimme viipyneet Aruballa yhtään pitempään, olisimme ehkä harkinneet palaavamme San Nicolakseen, mutta runsas 20 kilometriä suuntaansa oli liikaa, kun vapaata aikaa ei enää oikeastaan ollut kuin tunteja.

San Nicolas Aruba
Charlie's Bar Aruba

San Nicolas Aruba
Lisää San Nicolaksen muraaleja vaikka Visit Aruban sivuilla

Baby Beach (I)

Aruballa risteilyllä poikennut ystäväni esitti ennen päivän retkeämme arvauksensa, että missä tulisimme käymään. Lista osoittautui pääosin samaksi, kappeli taisi olla meillä ainoa lisäpysähdys ja San Nicolakseenhan mekään emme pysähtyneet. Me pysähdyimme Baby Beachin rannalle – he olivat pysähtyneet Eagle Beachin rannalle.

Baby Beachin ranta on luultavasti yksi Aruban suosituimpia, ehkä myös parhaita, ainakin jos Renaissance Islandin ranta ei ole vaihtoehto. Ranta on iso, sen edustalla on iso laguuni ja palveluita on paljon, myös iso ravintola. Ison rannan – ja siis suuren henkilömäärän – myötä tapasimme täällä sattumalta myös suomalaisen perheen, joka oli viettämässä parin viikon rantalomaa Aruballa, toinen viikko vielä jäljellä. Toivottavasti hekin pääsivät vielä ongelmitta takaisin Suomeen, sillä saapuva henkilöliikenne Aruballe päättyi jo retkeämme seuraavana päivänä koronan takia.

Kiertelimme hiukan rannalla ja nautimme kelvollisen, joskaan ei mitenkään erityisen, lounaan rannan Kiviset ja Soraset -teemaisessa Big Mama -ravintolassa. Ehkä me olimme vaan hiukan väärät ihmiset tälle rannalle. Voisin kuvitella, että ranta, Kiviset ja Soraset ja Big Maman ruokakin, olisivat hyvinkin juurikin vaikka lapsiperheiden mieleen.

Baby Beach Aruba Baby Beach Aruba Baby Beach

Baby Beach lunch
Big Maman hampurilainen

Muutama sekalainen havainto

Ihan kaikkea ei päivässä ehtinyt – paitsi napata kuvia auton ikkunasta 🙂

Aasi Karibia
Aaseja näkyi paljon – ja saarella on myös aasien turvakoti, jossa voi myös vierailla
Strutsifarmi Aruba
Tällainenkin olisi ollut tarjolla, siis strutseja
Hautausmaa Aruba
Poikkea paikallisella hautausmaalla – poikkeavat aika paljon ainakin suomalaisista
Aita Aruba
Paikallinen pensasaita
Artikkelin avainsanoja

14 kommenttia

  • Kiitos kattavasta kertomuksesta. Aruba näyttää kauniilta ja kuulostaa mielenkiintoiselta. Itse tunnen kohdetta aika huonosti ja pari kysymystä nousikin mieleen.
    Ehditte ilmeisesti aika mukavasti kierrellä saarta päivässäkin. Tuntuiko, että se oli riittävästi, vai olisiko saarella aika kulunut pidempään?
    Miten risteilijöiden ja turistien määrät saarella, liikaa, sopivasti vai enemmänkin toivottaisiin? Itse vierastan kohteita, joissa turistimäärät ylittävät kapasiteetin, mutta ilmeisesti täällä ei kuitenkaan?

    • Kiitos Arja! Päivä riitti, hätäisesti, saarikierrokseen. Kuten jo jutussakin totesin, niin San Nicolaksessa olisimme voineet viettää vähän enemmänkin aikaa. Lisäksi tietysti, jos ajattelee vain risteilylaivan satamassa viettämää aikaa, niin varmasti olisi kiva viettää hetki Oranjestadissakin. Toki päivässäkin jotain ehtii, mutta kyllä saari vähän enemmänkin tarjoaisi.
      Me olemme olleen yhdellä Karibian risteilyllä ja nyt pariin eri otteeseen kierrelleet Karibian saaria siten, että olemme lentäneet saarten välit ja siis asuneet aina 2-3 yötä samalla saarella ja näillä “lentoretkillä” olen kyllä pitänyt saarista erityisesti niinä päivinä, jolloin satamissa ei ole ollut yhtään risteilijää tai illalla/aamulla kun risteilyvieraat eivät ole vielä rantautuneet. Saaret muuttuvat ihan toisenlaisiksi silloin! ABC-saarilla näimme useimpina päivinä pari-kolme risteilijää satamassa, eli kyllä niitä risteilyvieraita riittää, mutta hyvällä tuurilla tietysti voi osua saarikierroksellakin eri aikaan eri paikkoihin kuin isoimmat bussit – huonolla tuurilla ei.

    • Kiitos Mira! Kovaan kiviseen, jopa kallioiseen, maahan ei voi oikein kaivaa, joten haudat “rakennetaan” maan päälle.

  • “kun odottelimme oppaan kahvi- tai kaveritauon päättymistä” Tuttua!
    Botswanan safarikohteet ovat sinällään upeita, mutta tuosta tuli kyllä mieleen meidän oppaamme safarimatkallamme Botswanaan.

    Joskus Viatorin kautta varattujen retkien todellista järjestäjää on tuntunut muuten olevan vaikeaa edes saada selville? Ainakin me olemme kokeneet sen joskus hankalaksi.

    Ja tuosta majakkamatkailusta….kyllä te minusta aika intohimoisia majakkamatkailijoita mielestäni olette! 🙂

    • Kiitos Mikko! Nuo Viatorit ja GetYourGuidet ovat helppoja ja nopeita löytää retkiä ja niiden kommenteista saa kuitenkin jonkinlaisen kuvan niistä – eivät ole täydellisiä, mutta kelvollisia.

  • Upeita kuvia taas jälleen kerran! Erityisesti pidin kuvasta missä tuuli tuivertaa sinun tukkaasi ja kipuamisen jälkeen “olet voitonmerkein vallannut kukkulan.”

    Ikävää ettei opas/kuljettaa ollut palveluhenkinen vaikka teitä oli noinkin pieni ryhmä. Olen itse kerran vuosia sitten ollut Teneriffalla aivan karmealla Teide plus saari reissulla, joka starttasi 45 minuuttia myöhässä kun opas oli nukkunut pommiin. Ensimmäiseen puoleen tuntiin ei edes puhunut meille mitään vaan ajoimme pikkubussilla sydän hiljaisuuden vallitessa saarella. Teimme valituksen myöhemmin matkatoimistoon ja tuli vain pahoittelut.

    Upeita värejä kaupungissa ja muraalit ovat taidokkaasti tehty. Kävin kurkkimassa lisää linkin kautta. Tuosta hautausmaasta tulee mieleen, että haudat ovat kuin “pieniä mausoleumeja” kaikki. Jänniä värejä tuollakin käytetty.

    • Kiitos Marjo! Juu, kiivennyt ne luultavasti 30 askelmaa ylös – Aruba on kuitenkin aika litteä saari 🙂
      Hautaaminen sopeutuu paikallisiin oloihin, kun kiviseen/kallioiseen maahan ei voi kaivaa, niin sitten rakennetaan maan päälle. Kuulemma noissa pienissä “taloissa” on joku määrä lokeroita ja kun ne täyttyvät, niin sitten joku lakaistaan tyhjäksi, asetellaan jäljelle jääneet luut pussiin ja pussit kootaan yhteen “varastolokeroon”, jollainen ilmeisesti on siis jokaisessa noista pienistä “taloista”.

  • Paljon on mahtunut kohteita yhteen päivään ja kertomus oli hyvin kattava. Kohde on itselle tuntematon, joten tässä tuli paljon uutta tietoa. Vallankin tuo aloe vera-osio oli mielenkiintoinen.

    • Kiitos Päivi! Joo, yllättävän mielenkiintoinen, ollakseen tuollainen tehdas & tehtaanmyymälä -vierailu.

  • Harmillista, ettei retki sujunut suunnitelmien mukaan. Viatoria en ole käyttänyt, mutta Getyourguiden kautta muutamia retkiä varannut. Viime kesänä meille sattui loistava opas Bosnia-Hertsegovinaan. Pieni ryhmä ja hän räätälöi sen mukaan mitä halusimme nähdä ja vähän ekstraa päälle. Montenegron retki taas käynnistyi huonosti, koska bussi oli myöhässä, mutta lopulta kun vauhtiin päästiin, siitäkin tuli kelpo päivä. Aruba näyttää kauniilta ja ihania Karibian värejä 🙂

    • Kiitos Merja! Näinhän näissä retkissä on, joskus osuu kohdalle oikea helmi, joskus hyvä, jos minimitasolla toteuttavat mitä ovat myyneet.

  • Ikävä kuulla että retki ei ollut mieluinen, nuo risteilyretket ovat aina haastavia kun ne tehdään usein siten että sopivat kaikille, aikaa paikan päällä räätälöintiin ei taida olla. Tuo Aloeveera on kyllä jännä juttu, aikoinaan Andalusian ratsastusvaelluksella käytimme sitä hankaumiin, niin hevoselle kuin meille ihmisille, leikkasimme kasvista palasen ja sivelimme sitä iholle, käytimme sitä myös viilentämään auringon punertamia olkapäitä ja aamulla ne olivat parantuneet.

    • Kiitos Martta! Retkemmehän ei ollut risteilyretki vaan paikan päältä ostettu, joten se ei ollut laivojen aikataulujen rajaama – ja ryhmäkin oli tosi pieni. Mutta toisaalta, pienellä saarella ei niin kovin montaa kohdetta ole, joten risteilymatkailijatkin osittain sattuivat samoihin aikoihin samoihin paikkoihin.

Comments are closed.