Renaissance Aruba ja Renaissance Island

Curacaolla hotelliksemme valikoitui Renaissance Curacao, ensin matkanjärjestäjän valintana, mutta sen lisäksi vielä niin ystävien kuin matkabloggaajakolleegoidenkin suosituksesta. Surinamesta alkaneen ja pienen ryhmämme osalta Curacaolle päättyneen matkan lopuksi lensimme vielä muutamaksi päivälle Aruballe ja asiaa kovin paljoa miettimättä päädyimme varaamaan sieltäkin huoneen Renaissance -ketjun hotellista.

Oikeastaanhan ei hotellivalintaa tietysti pitäisi tehdä ihan näin huolettomasti, mutta luotimme matkanjärjestäjään ja runsaan kahden viikon kiertomatkaan liittyi muutenkin niin paljon yksityiskohtia, että yksi hotelli sinne tai tänne ei matkan lopussa enää tuntunut kovin tärkeältä valinnalta. Joskus on sitä paitsi, selvästikin, ihan kiva yllättyä, sen sijaan, että olisi selvittänyt kaiken etukäteen!

Hotellille saapuessamme ajelimme hiukan hämmentyinä liukuportaat ylös – odotimme tietysti, että respa olisi ollut katutasossa, mutta täällä se olikin kerrosta ylempänä. Seuraavaksi hämmästyin jossain määrin sisäänkirjoitusta tehneen henkilön tarjoaman tiedon määrää. Matka Curacaolta Aruballe ei ollut pitkä ja lentoaika jokseenkin keskellä päivää oli mukava, mutta onhan se silti aina mukava päästä asettumaan taloksi perille saapuessaan, mutta täällä emme päässeet helpolla. Kaveri esitteli meille hotellialueen karttaa ja hotellin eri alueita. Meidän huoneemme olisi tässä samassa rakennuksessa, mutta hotelliin kuuluu myös toinen rakennus läheisellä niemellä ja lisäksi hotellilla on saari, jonne pääsee veneellä alakerrasta. Saari? Tästä piti jo kysyä lisää ja lopulta ymmärsimme, että jos haluamme rannalle, niin saari on paras vaihtoehto. Toki ”omassa” rakennuksessammekin (Renaissance Resort) on uima-allas ja halutessamme voisimme myös käyttää läheisellä niemellä olevan hotellin (Renaissance Aruba Ocean Suites) isompia uima-altaita, mutta saari kuullosti silti vierailun arvoiselta.

Asetuimme taloksi, kävimme syömässä läheisen ostoskeskuksen lähimmässä ravintolassa ja minimarketissa ostamassa vettä ja Pepsi Maxia. Taisimme poikea Dunkin’ Donutsissakin jälkiruualla.

Renaissance Island

Uimakamppeet ja kamerat kasattuamme siirryimme hotellin katutasolle – vai pitäisikö sanoa laituritasolle. Paitsi, että autoliikenne hotellille tapahtuu täältä, myös veneliikenne hotellin ja saaren välillä lähtee täältä. Teoriassa veneet taitavat kulkea vartin välein, mutta käytännössä vaikutti siltä, että ne lähtivät sitä mukaan kuin matkustajia ja veneitä oli. Menomatkalla olimme ainoat matkustajat veneessä, mutta paluumatkaa saimme odottaa hetken, sillä alkuillasta meitä saarelta palaavia oli paljon, mutta veneitäkin kyllä oli useita.

Laituri oli tosiaan ovelasti hotellin pohjakerroksessa, ei siis läheisellä rannalla, joten venematka alkoi (ja päättyi) matkalla läpi pienen merelle vievän kanavan. Merelle tullessamme veneemme kippari vinkkasi, että kannattaa siirtyä oikealla laidalle, sillä aallot tulisivat ehkä kastelemaan vasemman puolen. Ei niin, että sillä lämpimässä ilmassa niin väliä olisi ollut – paitsi ehkä kameroiden takia.

Saari sijaitsee hotellin edustalla, mutta käytännössä myös Aruban kansainvälisen lentokentän edustalla, joten venematkalla näimme myös lentokentän lähestymisvalot, meressä. Myöhemmin saarella myös näimme ja kuulimme lentokentän läheisyyden.

Kymmenen tai viisitoista minuuttia ja olimme jo saaren rannassa. Edelleen suunnilleen yhtä valmistautumattomina kuin muutenkin Renaissance Aruba -hotellin osalta. Jatketaan siis samalla linjalla, yllättyen milloin mistäkin.

Ravintoloita, rantoja ja lasten flamingot

Saarelle saavuttaessa on valittava suuntai oikealle tai vasemmalle. Vasemmalle pääsevät vain aikuiset, joten aloitimme oikealta. Ison laguunin rannalla oli ravintola, jossa olisi voinut syödä tai juoda, huoneen laskuun tietenkin, ja useampia yksityiseen oleskeluun sopivia rantamökkejä tai mikä nyt sitten olisikaan paras suomennos termille ’beach hut’. Laguunin toiselta reunalta lähti polku eteenpäin ja kun tarkoituksena oli tutkia saarta niin jatkoimme matkaa päätyen hiekkarannalle. Polku olisi ilmeisesti kiertänyt ellei koko saarta niin ainakin puolet siitä, mutta reippailuajatuksemme haihtui kun näimme rannalle oleilevat isot linnut.

Pienen altaan ympärillä ja altaassa tepasteli muutama komea flamingo, jotka olivat niin kesyjä, että niitä pääsi ihan lähelle. Ihan sattumalta nämä linnut eivät täällä olleet niille rakennetulla altaalla eivätkä ne olisikaan päässeet jatkamaan matkaa, sillä myöhemmin kuulimme, että niiden siivet on typistetty, joten ne eivät voi enää lentää. Haastavista valaistusolosuhteista huolimatta kameroihimme päätyi aivan turhan monta flamingokuvaa. Myöhemmin opimme, että nämä flamingot, jotka olivat siis saaren perheille tarkoitetulla alueella, olivat ”lasten flamingoja”. En osaa selittää miksi ja miten, olivatko ne jotenkin kärsivällisempiä tai vähemmän aggressiivisia kuin muut flamingot, mutta näin nyt kuulemma oli.

Iguaanit, pelikaanit ja aikuisten flamingot

Paluumatkalla uimalaguunille kävimme uimassakin ja kuivateltuamme hetken itseämme päätimme ottaa vakavat ilmeet ja käydä katsomassa myös aikuisten puolella. Matkalla sinne näimme isoja iguaanoja ja vielä isompia pelikaaneja.

Ja lopulta myös, näin jälkikäteen arvioiden, saaren faunan pääkohteen, eli aikuisten flamingot! Nämä kuljeskelivat laguunin rannalla ihmisten joukossa ja monet ottivat tai otattivat kuvia itsestään flamingojen kanssa. Rannalla oli myös automaatti, josta sai kolikolla flamingoille sopivaa ruokaa. Myös kuvat, jossa flamingo syö kuvattavan kohteen kädestä olivat selvästikin suosittuja. Tyydyimme kuitenkin pysymään kameroiden takana ja kuvaamaan flamingoja ja jossain määrin meille tuntemattomia turisteja, kun sitä oli vaikea välttää – jotenkin ajatus isosta flamingosta poimimassa isolla nokallaan ruokaa kädestäni ei tuntunut kivalta.

Ihan kiva hotellihuonekin

Renaissance Islandin lisäksi vietimme hotellissa vaan parin yön tiimoilta muutaman aamun ja illan. Huone ja kylpyhuone olivat vähintäänkin riittävän isoja, hyvän neljän tähden hotellin tapaan ja näköalakin oli, siitä erikseen maksamatta, osittain läheiseen venesatamaan.

Tällä kertaa skippasimme hotellin buffet-aamiaiset ja turvauduimme niiden osalta huonepalveluun. Ensimmäisenä aamuna lähdimme saarikierrokselle sen verran aikaisin, että oli kiva valmistautua ja syödä huoneessa lomittain ja toisena aamuna limitimme taas aamiaisen ja kamojen kasaamisen. Samaan aikaan osittain hotellilla majoittuneet ystävämme testasivat buffet-aamiaisenkin ja ilmeisesti se oli samaan tapaan kuin vaikka Renaissance Curacaolla runsas ja maukas.

Hotellin sijainti oli myös meille hyvä, käytännössä se oli Oranjestadin keskustassa, joten parilla pienellä kävelykierroksella näimme sen verran Oranjestadia kuin ehkä tarpeellista ja hotellin ravintoloiden sijaan rantabulevardilta löytyi ravintoloita, joissa saattoi nauttia illallisen meren äärellä.

Aruballa ollessamme kävimme myös tutustumassa Bucuti & Tara Beach Resortiin hiukan Oranjestadin ulkopuolella. Tapasimme tämän hotellin omistajan Suomessa matkamessuilla tammikuussa ja kun kerroimme olevamme tulossa Aruballe, saimme kutsun kylään, mutta tästä lisää vähän myöhemmin: Bucuti & Tara ansaitsee kyllä ihan oman juttunsa.