Sipoonkorpi – kymmenes kansallispuistomme

Sipoonkorpi

Kansallispuistot_10_40Valkmusan kansallispuiston jälkeen päädyin laskemaan monessako kansallispuistossa olemme käyneet ja luku yhdeksän innoitti meitä käymään kymmenennessä – etenkin kun sellainen oli vielä melkein kotikulmilla ja siis vierailtavissa päiväretkenä tai jopa puolipäiväretkenä. Lähdimme siis Sipoonkorpeen. Arkiaamuna ja melkeinpä aikaisinkin, sillä olimme lukeneet liiankin monta juttua siitä miten pääkaupunkiseudun kansallispuistot, Nuuksio ja Sipoonkorpi, ovat koronan myötä ruuhkautuneet.

Torstaiaamuna Kalkinpolttajanpolun parkkipaikoilla oli vielä tilaa, taisi olla kaksi autoa kummallakin parkkipaikalle, joille yhteensä mahtuu 22 autoa. Parkkipaikkoja ei tosiaan kuitenkaan ole kovin montaa ja Kalkkiuunintiellä muistutetaan säännöllisin väliajoin, että aluepysäköintikielto on voimassa, eli tien laitaan ei luvallisesti autoa saa jättää.
Matkalla missä milloinkin -blogia kirjoittaville Mikolle ja Marikalle olikin napsahtanut pysäköintisakko, eli mitä ilmeisemmin pysäköintiä täällä myös valvotaan. Pysäköintisakkojen lisäksi Sipoonkorpi on äskettäin päässyt uutisiin automurtojen myötä, eli kannattanee myös tutkia bussivaihtoehtoja, ainakin Kalkinpolttajanpolun melkein alkuun näyttäisi pääsevän bussillakin. Näin korona-aikaan olemme kuitenkin edelleen vältelleet metroa ja busseja, joten emme testanneet bussi – metro – bussi -yhdistelmää ja yli kahden tunnin matka-aikaa suuntaansa.
Sipoonkorven opastaulu kalkinpolttajanpolku
Sipoonkorven paikoitusohje

Kalkinpolttajanpolkua myötäpäivään

Parkkipaikalla arvoimme kiertosuuntaa ja päädyimme lähtemään pohjoiseen, sillä tuohon suuntaan menevä polku oli helppo löytää ja oli helppokulkuinen. Tosin jo hetken päästä polku siirtyi tielle pellon laidalle ja pysähdyimme hetkeksi tarkastamaan kartasta, että näinkö tämä nyt tosiaan meni, mutta kyllä, ensimmäinen kilometri meni muistellen kertosäettä “joo, joo, ja kuljin pellon laitaa”.

Lopulta polku kääntyi kuitenkin metsään, mutta jatkui vielä pitkään helppokulkuisena. Ohitimme taukopaikan, jossa olisi voinut vaikka yöpyä: joku näyttikin yöpyneen, muttei makuusopissa vaan puiden väliin viritetyssä tentsilessä tai sen tapaisessa.
Bakunkärrin polun risteyksessä pidimme jo tauon ja söimme aamupäiväretkelle varaamamme terveelliset eväät: kinuskiviinerit.

Sipoonkorpi Pellon laitaa

Kalkinpolttajanpolku
Kalkinpolttajanpolku oli hyvin merkitty vihreävalkoisilla laatoilla

Retkieväät

Vasta Högbergetin kalliota lähestyttäessä polku alkoi osoittaa haasteellisuutensa. Kiipesimme portaita ja kallioita, ohitimme Tasakallion parkkipaikalle erkanevan polun ja nousimme Högbergetille. Korkealta kalliolta maisemaa katsellessa tietää olevansa kaupunkin laidalla, sillä horisontissa näkyy Helsingin tai Vantaan vesitorneja, Vuosaaren satamanostureita ja muita rakennuksia.

Nousun jälkeen kävi mielessä, että mitenkähän täältä päästään, lähinnä, että miten haastavaksi polku heittäytyy alaspäin mentäessä, mutta ainakaan kuivalla ilmalla, kun kalliot ja sammaleet eivät olleet liukkaita, ei mitään varsinaisia ongelmakohtia ollut, vaikka polku onkin kaukana esteettömästä. Paikoitellen se on kapea ja sillä risteilee runsaasti puiden juuria, mutta pahimmissa kohdissa apuna on portaita tai ainakin kaide.

Sipoonkorpi Sipoonkorpi Sipoonkorpi Sipoonkorpi Sipoonkorpi

Kukkia ja perhosia

Valkmusan suolla tuntui runsas viikko siltä, että koko suo kukkii tähän aikaan vuodesta. Sipoonkorvessa ei ainakaan Kalkinpolttajan polun verralla merkittävästi ollut suota, mutta sen sijaan täällä kukkiva teiden ja peltojen laidat, jopa metsä. Kukkien myötä etenkin vähän pienempiä perhosia lenteli myös melkein kaikkialla, mutta useimmat niistä olivat tietysti kameralle liian nopeita.

Sipoonkorpi Sipoonkorpi

Sen kummempia lintuhavaintoja emme ainakaan osanneet tehdä, mutta yhden vaskitsan näimme. Pirkko onnistui melkein astumaan sen päälle sillä seurauksella, että kumpikin pelästyi ihan kunnolla. Mutta kun nopeasti poispäin kiemurteleva “käärme” osoittautui vaskitsaksi, niin ainakin Pirkko rauhoittui. Vaskitsahan ei edes ole käärme vaan jalaton lisko. Pirkolla on kuitenkin kokemusta myös kyykäärmeestä ja sen pistosta, joka vei vuorokaudeksi tarkkailuun TYKSiin ja pakotti kävelemään kepin kanssa ehkä viikon verran, joten ihan kevyt juttu ei edes “melkein käärmeen päälle astuminen” ole.

Vaskitsa
Vaskitsa – kuva PxHerestä, ei tullut ensimmäiseksi mieleen kuvaaminen!

Vielä pieni kierros metsässä

Lopulta olimme taas takaisin Kalkkiuunin tiellä ja hetken aikaa ajatus kävellä vain tietä pitkin takaisin parkkipaikalle houkutteli, mutta onneksi emme “luovuttaneet”. Viimeinenkin pieni kierros tien itäpuolella (tai ensimmäinen kierros, jos päädyt kiertämään polun vastapäivään tarjoaa näin keväällä vehreää lehtimetsää, tummia lampia kallioiden välissä ja lopuksi yllättävän kivimuurirakenteen!

Sipoonkorpi

Tässä vielä lopuksi linkki Matkalla missä milloinkin -blogin juttuun Sipoonkorvesta. He kiersivät paitsi Kalkinpolttajanpolun myös Byabäckenin polun, joka on toinen Sipoonkorven rengasreiteistä. Näiden lisäksi puistossa on paljon “yhdyspolkuja” ja ilmeisesti etenkin talvella hiihtoreittejä.

Sunnuntainen iltapäivä Sipoonkorven kansallispuistossa

 

Tags from the story
, , ,
Join the Conversation

12 Comments

  1. Kiitos maininnasta!

    Tuo luku 10 on jo varsin korkea. Ja ilmeisesti niitä tulee tämän vuoden aikana vielä muutama lisää? Hieno vaskitsahavainto! Me ollaan nähty lukuisia kyykäärmeitä kansallispuistoissa käydessämme, viimeksi viime viikonloppuna. Vaskitsaa en sijaan muista aikuisiällä nähneeni, lapsena sellainen joskus tuli vastaan. Kyyn purema kuulostaa erittäin ikävältä. Muutamaan kertaan on tullut törmättyä sihisevään kyyhyn, joka ikään kuin valmistautuu hyökkäykseen. Onneksi olemme ainakin toistaiseksi välttyneet puremilta.

    Monesti tulee noilla kalliolle kävellessä mieleen, että mitä jos tulee yllättävä sadekuuro. Kuivalla säällä ne eivät kovin haastavia yleensä ole, mutta sateen kasteltua kalliolla voisi olla hyvinkin hankalaa.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Mikko! Kieltämättä tuo kyyn purema on ihan aikuisellekin jos ei nyt hengenvaarallinen niin ikävä kokemus.

  2. says: Stacy

    Sipoonkorpi on sellainen ankallispuisto, jossa olen vieraillut jo ennen sen perustamista. Puursin lintulaskentoja Fiskträsketillä. Koska ne alkoivat auringon noususta, sinne menin yöllä. Siihen aikaan minulla oli Garminin eTrex, johon ei saanut karttaa, joten kohden laskenta-alueen reunaa menin viivasuoraan kallioita ylös ja alas. Hakkuita oli paljon. Tästä huolimatta sain kokea alueella paljon lintuihin liittyviä elämyksiä, kuten aikaisen käen, uivan kurjen ja kehrääjän soitimen.

  3. Samaa reittiä tuli itsekin talsittua helatorstaina, jolloin (odotetusti) oli ruuhkaa aamusta alkaen.

    Olen hieman kade tuosta vaskitsahavainnosta! Osuisipa joskus omallekin kohdalle…

  4. Sipoonkorpi on täälläkin ollut mielessä, koska sinne ei olisi niin pitkä matka. Toistaiseksi on jäänyt vielä haaveilun tasolle, mutta jospa lomalla ehtisi paremmin retkeilemään. Vaskitsaa minäkin varmasti pelästyisin jos vastaan tulisi. Parempi kuitenkin se kuin kyykäärme.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Merja! Ehkäpä tässä vaiheessa koronavuosia Sipoonkorpeenkin kohta taas alkaa mahtua, kun (melkein) kaikki pääkaupunkiseutulaiset ovat siellä jo ainakin kertaalleen käyneet :-)

  5. Kiva on lukea blogijuttuja näistä kansallispuistoista, joihin itse tuskin menee mentyä, sillä omat kansallispuistoretket suuntautuvat useammin pohjoiseen tai Itä-Suomeen. Ihan kivalta Sipoonkorpikin näyttää! Kansallispuistokarttasi innoittamana innostuin itsekin laskemaan, kuinka monessa kansallispuistossa on tullut käytyä. Näköjään 12:ssa. Repovesi sijaitsee aika lähellä Savonlinnaa, joten siellä olen ajatellut käydä vielä tänä vuonna, mutta pelkään, että sekin on aika ruuhkainen.

    1. says: Pirkko

      Kiitos kommentistasi! Me taas päädymme todennäköisimmin näihin Etelä-Suomen puistoihin, sillä emme oikeastaan ole automatkailun ystäviä, joten pohjoisen puistot ovat turhan kaukana.

  6. Kiva määrä kansallispuistoja. Tuo Sipoonkorpi ei oikein vakuuta mutta jos puistoja alkaisi bongaamaan, olisi tuollakin hyvä piipahtaa. Liikkuvan eläimen, kuten perhosen kuvaaminen on haasteellista. Pitäisi pysähtyä pitkäksi aikaa paikalleen. Olen itsekin pohtinut puistojen bongaamista. Pitäisi tosiaan laskea omat käydyt puistot.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Sari! Vähän liioitellen, niin samanlaisiahan monet näistä ovat, kuusimetsässä kulkevaa polkua ja välillä pitkospuita yhden tai toisenlaisella suolla :-) Vähän eri kasveja ja eläimiä olemme kuitenkin nähneet eri puistossa.

Leave a comment
Leave a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.