Napoli ja Napolinlahden saaret

Toledo metro Napolin matkan kustannukset

Terveiset Napolinlahdelta! Palasimme juuri runsaan viikon reissulta, joka suuntautui Napoliin ja Napolinlahden saarille, Procidalle, Ischialle ja Caprille. Sen lisäksi teimme vielä päiväretken Pompeijiin ja jatkoimme sieltä Amalfin rannikolle Positanoon, Amalfiin ja Sorrentoon.
Lokakuun loppu oli hyvää aikaa tutustua koko tähän alueeseen – ihmisiä oli liikkeellä enää maltillisesti ja noin säätkin olivat vielä suomalaisia kesäkelejä, eli muutamaa tuulisempaa päivää pärjäsi t-paidalla ja ehkä kevyellä villatakilla. Matkamme alkaessa säätiedotukset tosin näyttivät vesipisaroita viikon jokaiselle päivälle, mutta käytännössä jouduimme sateen takia syömään vain yhden hiukan ylihintaisen lounaan ja useimpina päivinä aurinko paistoi siniseltä taivaalta.

Jutun otsikkokuvassa on muuten Toledon metroasema Napolissa, josta naapurini vinkkasi, että The Daily Telegraph on joskus valinnut sen Euroopan kauneimmaksi metroasemaksi. Ajoimme sitten vain tämän nähdäksemme yhden asemanvälin, jonka muuten olisimme hotellillemme kävelleet!

Matkamme suuret linjat olivat:

  • Lufthansan lennot Münchenin kautta Napoliin – ensi keväänä tarjolla olisi kuulemma ollut Finnairin suora yhteyskin, mutta halusimme tehdä matkan nyt, sillä ehkä ensi keväänä maailma on jo Eurooppaa laajemminkin auki
  • Kolme ensimmäistä yötä majoituimme Procidan saarella
  • Neljä viimeistä yötä asuimme Napolissa.

Procidalta teimme myös päiväretken läheiselle Ischian saarelle, laivamatka sieltä Ischialle taittui 15 minuutissa (suuntaansa).

Napolista teimme paitsi jo mainitun päiväretken Pompeijiin ja Amalfin rannikolle, myös päiväretken Caprin saarelle. Sen lisäksi tutustuimme Napoliin muutamana päivänä, mm. Elena Ferranten Loistava ystäväni -sarjan jalanjäljissä ja tietysti laskeutuen myös kaupunkiin kaupungin alla. Pizzojakaan ei tietysti Napolissa voi ohittaa.

 Pizzaa Napolin matkan kustannukset
Ihmisiä suositun pizzerian edustalla sunnuntai-iltana Napolissa

Matkakustannukset

Omatoimisesti toteutettuna, mutta muutamassa kohteessa opasta tai taksia käyttäen, matkamme maksoi yhteensä 2 956 euroa kahdelta, eli 1 478 euroa per nuppi.

Lennot ja lentokenttäkuljetukset

Lufthansan Business Saver -luokan lennot, jotka mukavasti käsittivät Priority-linjan turvatarkastuksessa ja koneeseen noustessa ja kaksi käsimatkatavaraa per nuppi maksoivat 1 066 euroa kahdelta, mikä oli vain noin 100 euroa enemmän kuin Economy-liput ja mielestämme tuolla ylimääräisellä satasella sai todella paljon. Jo pelkästään Priority-linja turvatarkastuksissa oli paljon arvoinen, sillä niin lähtiessä kuin palatessa normaalit turvatarkastusjonot näyttivät järkyttävän pitkiltä!

Italiaa varten tarvittiin koronapassin lisäksi EU Digital Passenger Locator Form (dPLF) ja Saksan transitia varten koronapassi, ainakin sikäli, että Lufthansan boardingia ei pystynyt tekemään ilman, että latasi koronapassin heidän järjestelmäänsä. Paluulentoa varten tulin ensin yrittäneeksi sisääntsekkausta väärästä kohdasta ja sain vain viestin, että ok, palataan asiaan kentällä, mutta asiaa sitten tarkemmin tutkiessani, tekemällä sisääntsekkauksen oikeasta kohdasta, eli lataamalla taas myös ne koronapassit saimme boardingpassit normaalisti puhelimiin. Osaltamme tällä oli väliä, sillä olimme liikkeellä pelkillä käsimatkatavaroilla.

Lentokenttäpaikoituksesta maksoimme Helsinki-Vantaalla 61 euroa (ennakkovarauksella) ja Napolissa kuljimme kentältä satamaan (ja takaisin) Alibusin lentokenttäbussilla, johon lippu maksoi 5 euroa, eli 20 euroa kahdelta kahteen suuntaan.

Hotellit

Procidalla majoituimme La Corricella -nimisessä hotellissa, josta ihan oikeasti oli luultavasti saaren paras näköala! Tosin Marina Corricellan rannalle päästäkseen joutui aina laskeutumaan arviolta 200 porrasta ja sieltä jonnekin muualle lähtiessään nousemaan saman verran portaita ylös, mutta sijainti ja näköala olivat silti sen arvoisia! Autolla rannalle ei päässyt, joten kävely oli ainoa vaihtoehto noiden portaiden osalta.
Napolissa asuimme lähellä Molo Beverellon satamaa ja Municipio-metroasemaa hotellissa nimeltään Palazzo Turchini. Hotellia valitessamme painotimme sijaintia Molo Beverellon lähellä, sillä tiesimme liikkuvamme laivoilla, saapuvamme Procidalta ja käyvämme vielä Caprilla, mutta sijainti osoittautui muutenkin loistavaksi, sillä moni paikka, mm. Via Toledo ja Via Chiaia olivat kävelyetäisyydellä ja muualle pääsi metrolla.
Hotelleista maksoimme 300 euroa (3 yötä, ***) ja 698 euroa (4 yötä, ****).

La Corricella Procida
Vaaleanpunainen La Corricella lahden oikeassa reunassa – ja upea näköala omalta terassilta koko lahdelle!

Laivamatkat

Laivaliput ostimme joka kerta yhdensuuntaisina ja satamasta juuri vasta lähtiessämme, sillä emme halunneet stressata siitä, että pitäisi ehtiä juuri tiettyyn lähtöön. Lisäksi vähän yllättäen netistä ostettuihin lisiin olisi tullut nettilisämaksu, kun mielestäni olisi ollut reilumpaa, että ne olisivat itse ostettuina olleet edullisempia, mutta näin Italiassa. Napoli – Procida – Napoli maksoi 67 euroa, Procida – Ischia – Procida 39 euroa ja Napoli – Capri – Napoli 84 euroa, eli Napolinlahdella kuljimme 190 euron edestä.

Lautta-aikatauluja voi katsella joko yhdistelmäaikataulusta tai kunkin lauttayhtiön sivuilta (esimerkiksi Caremar, SNAV, NLG). Useimmat lähtevät Napolissa Molo Beverellon satamasta, mutta jotkut Calata Porta di Massan satamasta. Etukäteen stressasin hienoisesti lautoilla näin korona-aikaan käytössä olevaa lämpötilamittausta – entäs jos päiväretken paluumatka ei onnistuisikaan, jos kuumemittari jostain syystä antaisi liian korkean lukeman, mutta onneksi näin ei käynyt kertaakaan! Lautoille ei vaadittu koronatodistusta, mutta maskia piti pitää koko matkan ajan ja tätä myös valvottiin.

Retket ja muut pääsymaksut

Pienellä Procidan saarella seikkailimme omatoimisesti, enimmäkseen kävellen, mutta jo isommalla Ischialla turvauduimme taksiin. Bussejakin toki olisi ollut, mutta meillä oli vaan päivä aikaa, joten 81 euroa puolen päivän retkestä Ischialla Aragonesen linnalle, Citaran rannalle ja Forion kaupunkiin oli mielestämme hyvä vaihtoehto. Tuo hassu 1 euro tuli luultavasti korttimaksulisänä.
Retken Pompeijiin ja Amalfin rannikolle toteutimme paikallisen oppaan ja osittain autonkuljettajan kanssa. Parin mutkan kautta löytämämme opas, Giuseppe, asui Sorrentossa, joten retkemme toteutus oli lopulta sellainen, että matkustimme junalla Napolista Pompeijiin, jossa tapasimme hänet, kiersimme Pompeijia hänen opastuksellaan ja jatkoimme sitten hänen matkassaan Amalfin rannikolle. Sorrentosta palasimme taas junalla Napoliin. Maksoimme pitkän päivän retkestä 250 euroa (sen lisäksi maksoimme itse junamatkat, 24 euroa, ja Pompeijin pääsymaksut, 32 euroa).
Kun sitten tulimme maininneeksi oppaallemme, että olimme parin päivän päästä menossa Caprille, hän kertoi, että hän on usein oppaana myös Caprilla ja jos haluaisimme, niin voisimme liittyä hänen pieneen ryhmäänsä siellä ja niin sitten teimmekin ja maksoimme hänelle Caprin opastuksesta vaivaiset 30 euroa, 8 hengen pienryhmäretkellä. Caprillakin tuo raha oli mielestämme erinomaisesti käytetty sikäli, että oppaan vinkeillä ehdimme saarella päivässä mielestämme todella paljon.
Retket yhteensä 417 euroa.

Caremarin lautta
Lauttoja Napolinlahden saarille on hitaita (ferry) ja nopeita (hydrofoil) – hitaiden (kuvassa) hyvänä puolena on, että niillä voi oleilla myös ulkona kannella

Muita pääsymaksuja maksoimme yhteensä 161 euroa:

  • Ischialla vierailusta Aragonesen linnasta 24 euroa.
  • Caprilla kaapelivaunumatkasta Monte Solaralle (m/p) 24 euroa, vierailuista Villa San Michelessä 24 euroa ja 4 euroa Chiesa di San Michele Argangelo -kirkossa. Kävimme myös laivaristeilyllä, joka kiersi saaren, 36 euroa.
  • Napolissa kävimme maanalaisessa kaupungissa, 20 euroa ja Chiostro di Santa Chiaran puutarhassa, 9 euroa. Lisäksi kävimme vilkaisemassa melko olemattomaksi osoittautuneen Frida Kahlo -aiheisen näyttelyn, joka sattui olemaan hotellimme naapurissa, mutta ei siitä olisi kannattanut maksaa 20 euroa!

Kaikkiin sisätiloihin mentäessä, olivat ne sitten museoita tai ravintoloita, piti näyttää koronapassi – jostain syystä hotellia lukuunottamatta.

Muuta pientä

Metro-, bussi- ja kaapelivaunulippuihin – ja yhteen taksimatkaan Napolissa – onnistuimme kuluttamaan 29 euroa. Metrolipun hinta oli syksyllä 2021 1,10 – siis esimerkiksi pääkaupunkiseudun 2,80 hintaiseen metrolippuun nähden todella kohtuullinen.

Matkamuistoja ostimme yhden puisen veneen verran, 6 euroa. Elena Ferranten Loistava ystäväni – sarjan Napoliin tutustuaksemme hankimme kirjan Ferrante Fever: A Naples Travel Guide Inspired by Elena Ferrante’s Neapolitan Novels, 8 euroa (Kindle-versio).

Ruokailut

Ruokaan käytimme hotelliemme runsaiden aamiaisten lisäksi viikon aikana n. 300 euroa. Kallein lounaamme (jolla ei edes nautittu alkoholia) maksoi kahdelta 52 euroa, mutta pizzaan olisi ollut vaikeaa saada käytettyä 10 euroa enempää, tyypillisimmillään iso pizza maksoi 6-8 euroa. Erityisesti supermarketeissa ruoka ja juomat olivat edullisia, arviolta alle puolet Suomen hintatasosta.

Iltapala Procidalla
Muistaakseni noin 5 euron hintainen iltapala Procidalla

Kuvakertomuksia tuoreeltaan

Matkan varrelta julkaisimme päivittäin pieniä kuvakertomuksia – pitkää Pompeijin & Amalfin päivää lukuunottamatta. Tässä linkit näihin kuvakertomuksiin näin tuoreeltaan ja tarkemmin blogijuttujen muodossa lähiviikkoina, viimeistään lähikuukausina – myös Pompeijin, Positanon, Amalfin ja Sorrenton osalta.

Lufthansan business-luokka -juttu kirvoitti paljon kommentteja

Procida

Ischia

Ensimmäinen päivämme Napolissa

Loistava ystäväni -sarjan maisemissa

Pizzaa (ja vähän muutakin) Napolissa

Capri

Maanalainen Napoli

Tags from the story
, , , ,
Join the Conversation

14 Comments

  1. Millaisen fiiliksen Napoli ja lähialueen saaret, ja oliko paikoilla keskenään jotain keskeisiä eroavaisuuksia?

    Itseäni kiinnostasi seudulla ruoan (erityisesti pizzan) lisäksi alueen tulivuoret. Ja toki tuo maanalainen Napoli kiinnostaa myös. Kuuluiko tuohon kierrokseen myös kaupungin katakombeja?

    1. says: Pirkko

      Kiitos Mikko! Napoli on kaupunki, saarten kaupungitkin kyliä, eli elämä saarilla on tietysti rennompaa. Capri oli turistikohde, Napolissakin turisteja oli, muttei häiriöksi. Maanalaiseen Napoliin pääsee tutustumaan ympäri kaupunkia monesta paikasta – valitsemaamme kierrokseen ei kuulunut katakombeja, mutta sellaisiakin kierroksia löytyy, luultavasti useampiakin. Vesuviukselle emme halunneet nousta, liian urheilullista, mutta eihän sen näkemistä voi välttää, vaikka haluaisikin :-)

  2. Jotenkin tuntuu kaukaiselta ajatukselta, että päästäisiin useampiin kohteisiin Euroopassa suorilla lennoilla. Mieheni on tehnyt työmatkoja Euroopassa ja jopa Brysselistä ei lauantaisin tule suoria lentoja. No ei sovi valittaa, hienoa, että nyt jo pääsee! Itsellä olisi ajstuksena jouluksi 2022 kaukomatka…

    1. says: Pirkko

      Kiitos Mari! Nähtäväksi jää … näin kuitenkin esimerkiksi matkatoimisto Aventura, joka järjestää suunnilleen samanlaisen matkan Napolinlahdelle ensi keväänä, uskoo. Me tavoittelemme kaukomatkaa jo tähän syksyyn, mutta katsotaan miten käy.

  3. Jes, mä niiiin tykkään budjettipostauksista :) Näitä on jotenkin todella mielenkiintoista lukea (samalla, kun laskeskelee omia roposiaan ja miettii, minne niillä mahdollisesti pääsisi) :D

    1. says: Pirkko

      Kiitos Eveliina! Ehkäpä tätäkin budjettipostausta voi lukea halutessaan myös siten, että katsoo mistä tarvittaessa voi tinkiä :-)

  4. Tällaisen reissun minäkin voisin tehdä, todella kiva reitti! Amalfin rannikosta olen haaveillut jo useamman vuoden. Hyvä idea olisi mennä syksyllä, jolloin ei enää niin suuria ruuhkia kuin kesällä. Ja toivottavasti suorat lennot onnistuisi ensi vuodeksi. Mielummin lennän suorilla kuin pomppujen kautta, jos se vaan on mahdollista.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Merja! Lufthansan reitti oli kyllä pompullakin sujuva, mitä nyt lähtö- ja paluuajat vähän epämukavia. Mutta toisaalta kun lähtee aikaisin aamulla, niin on aikaisin perillä – ja toiseen suuntaan, on vielä puoli päivää kohteessa hyvinkin aikaa, kun lähtee paluumatkalle vasta illansuussa.

  5. Mahtavaa, että ootte päässeet reissuun! Upea näkymä tosiaan ollut teillä tuolla Procidalla hotellista. Ja näyttipä houkuttelevalta tuo pizzapaikan edustalla oleva ihmismeri ja jonotus. Jonottaisin! Kuten olen mm. New Yorkin Brooklynissa jonottanut pizzaa. :)

    1. says: Pirkko

      Kiitos Sanna! Kyllähän sitä jo reissuun pääsee, kahdesti rokotetuille & Eurooppa on muutamaa lomaketta lukuunottamatta “melkein kuin ennenkin”. Ruuhkat ja jonot eivät oikein meille nappaa, eivät napanneet ennen koronaakaan, joten pizzerian valinnan kriteerinä oli paitsi mahdollinen Michelin-suositus myös kohtuullinen jono :-)

  6. Näitä matkabudjetteja on aina tosi kiinnostavaa lukea! Me käytetään varsinaisiin matkoihin ja yöpymisiin huomattavasti vähemmän rahaa, mutta ruokaan taas panostetaan kunnolla. Vaikka hitaasti matkustaessa kokataan paljon “kotona”, niin ulkona syömisiin kuluu silti paljon rahaa. Yksi asia mitä en Suomessa asumisessa kaipaa (en kyllä kaipaa sinne muutenkaan) on pitkät välimatkat muualle ja kalliit matkakulut. noin 500 e lentolipusta Euroopan sisällä tuntuu tosi kovalta hinnalta.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Tanja! Meillä taas jonkinlainen “filosofia” on ollut jo pitempään, että matkoilla edetään reippaasti ja kotona sitten rentoudutaan. Pari viikkoa hyvillä lentoyhteyksillä ja hyvissä hotelleissa saattaa loppupeleissä sittenkin olla ellei edullisempi, niin kuitenkin suhteellisen edullinen vaihtoehto verrattuna vaihtoehtoon, jossa ollaan perillä tuplasti tai triplasti kauemmin, jolloin majoituksesta on maksettava kokonaisuudessaan enemmän vaikka ehkä per yö vähemmän. Etenkin kun mielellämme ulkoistamme matkoilla kotityöt, eli siivouksen, pyykit ja ruokahuollon, myös aamiaisen osalta :-)

Leave a comment
Leave a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.