Procida – porrastreeniä ja postikorttimaisemia

Procida feature

Olimme päättäneet, että jaamme Napolissa ja Napolinlahdella viettämämme viikon majoitusten osalta Procidalle ja Napoliin. Pienen pohdinnan jälkeen jaoksi muodostui 3 yötä Procidalla ja 4 yötä Napolissa – halusimme rajata muutot kahteen. Jos matkamme olisi ollut pitempi, ehkä näin jälkikäteen myös Caprilla olisi voinut yöpyä, mutta kyllä päiväretkelläkin ehti näkemään sielläkin aika paljon. Kolmesta yöstä, siis kahdesta kokonaisesta päivästä, Procidalla, saimme etukäteen kommentin, että päiväkin riittäisi, ja niinhän se, päivä, tai puolitoista, riittikin – sen yhden “ylimääräisen” päivän käytimmekin päiväretkeen Ischialle.

Etukäteen arvoimme myös majoitusta ja ehkä ihan etenkin sen sijaintia Procidalla kolmenkin vaihtoehdon välillä. Aventuran matka, josta poimimme omaan matkaamme ideoita, olisi käyttänyt Hotel Celesteä pitkähkön (4 km) saaren melkein vastakkaisessa päässä kuin lauttasatama Marina Grande. Kevyen tutkimuksen jälkeen hylkäsimme tämän, sillä tiesimme kävelevämme hotellin ja sataman välin neljä kertaa. Tai olisihan sitä tietysti voinut ottaa taksin tai bussinkin, mutta kävely tuntui pienellä saarella helpolta vaihtoehdolta sekin. Insula Boutique -hotelli sijaitse vähän lähempänä satamaa ja uutena hotellina vaikutti hyvältä vaihtoehdolta ja varasimmekin sen. Caprille tekemämme virtuaalimatkan jälkeen vaihdoimme muutaman viestin Procidaakin tuntevan oppaan kanssa ja hän oli sitä mieltä, että paras alue Procidalla olisi Terra Muratan alue. Palasimme siis hotellivalintaamme ja varasimme huoneen Marina della Corricellan alueella sijaitsevasta La Corricella -hotellista. Terra Muranan alueella oleva Albergo ‘La Vigna’ oli tuplasti kalliimpi ja merinäköala kiehtoi. Kaikki hyvin siis, lopultakin.

La corricella
La Corricella -hotelli, vaaleanpunaisen “kuution” katto oli huoneemme terassi
Procida
Marina Grande (lauttasatama) alhaalla oikealla, Marina della Corricella pienen niemen toisella puolella

Marina della Corricella

Saavuimme Napoliin jo alkuiltapäivästä – olimmehan aloittaneet matkan Helsingistä jo aamukuudelta, Procidallakin olimme jo ennen neljää iltapäivällä. Marina Grandesta aloitimme sitten matkamme Marina della Corricellaan pieniä, kapeita katuja pitkin. Mukulakivet ravistelivat lentolaukkujamme hiukan, mutta matka taittui muutamasta ylämäestä huolimatta. Piazza dei Martinilla hengitimme hetken, ihastelimme postikorttimaisemia ja tarkistimme minne tästä eteenpäin. Hotellilta saamamme ohjeiden – ja karttaohjelmamme mukaan – jäljellä olisivat enää portaat alas satamaan. Mutta minkälaiset portaat! Jälkeenpäin arvioiden portaita saattoi olla vaikka 400 jakautuen ehkä noin 12 porrasväliin. Lisäksi ne olivat remontissa, ja sen myötä aika pölyisessä ja likaisessa kunnossa. No, kyllähän sitä portaita alaspäin kävelee. Vaaleanpunainen hotellimme näkyikin jo ja hetken, ja vielä 50 portaan jälkeen, olimmekin jo isossa huoneessamme tai tarkemmin ottaen enimmäkseen sen terassille ihailemassa näkymää Marina della Corricellan rinteitä kipuaviin pastellinvärisiin taloihin.

Marina della Corricellan alue on saavutettavissa vain portaita pitkin. Portaat voi toki valita: rannalle vie ainakin kolmet portaat, nuo syksyllä 2021 remontissa olevat portaat rannan itäpäässä, toiset, loivemmat, rannan keskellä ja vielä yhdet rannan länsipäässä. Löydettyämme nuo vähän loivemmat portaat käytimmekin enimmäkseen niitä, vaikka niiden käyttäminen vähän matkaa pidensikin.

Ensimmäisen illan viihdyimme hyvin kotisatamassamme. Toki kiipesimme portaat, ne loivat, vielä kertaalleen, saavuttaaksemme Piazza dei Martirillä sijaitsevat pienet ruokakaupat. Myös iltapalan nautimme yhdessä Marina della Corricellan pienistä ravintoloista.

Kalastus on edelleen osa elämää Procidalla. Muutaman saarella viettämämme aamuna näimme miten pienet kalastusalukset lähtivät merelle Marina della Corricellan rannasta ja illalla kalastajat selvittelivät tai korjasivat rannalla verkkojaan. Rannasta taisi olla tarjolla myös pieniä veneretkiä kalastuksesta kiinnostuneille turisteille – tai vaan vaikka saaren kiertämisestä kiinnostuneille.

Marina della Corricella, huomaa harmaat portaat oikeassa laidassa talojen välissä
La Corricella hotelli
Yksityiskohtia korkealla sijanneesta korkeasta huoneestamme
Vegeiltapala
procida lisää portaita
Loivempia portaita pitemmällä reitillä ja (oikealla) viimeiset 40 porrasta huoneeseemme
Procida

Terra Murata

Seuraavana päivänä laajensimme elinpiiriämme saarella. Illalla olimme katsoneet kunnioittaen sataman itäpäädyssä korkealle nousevaa linnoitusta, mutta tutustuttuamme karttaan matka sinne ei sittenkään näyttänyt kovin pitkältä, ylämäkeen tietysti. Joten, portaat ylös ja sen jälkeen mäkeä ylös!

Linnoitus sijaitsee Terra Muratan alueella, jossa on muitakin potentiaalisesti kiinnostavia kohteita, kuten Santa Margheritan pieni kirkko, San Michele Arcangelon luostari ja d’Avalosin palatsi. Lisäksi mäellä on upeita näköalapaikkoja useampaan suuntaan, sataman lahdelle, etelään ja pohjoisen rinteiltä aina Marina Grandeen asti. Tarkkaan ottaen tuo kirkkokin oli remontissa, mutta luostarissa päädyimme vierailemaan – pitihän sitä testata koronapassien voimaa täälläkin.

Terra Muratan retkemme keskeytyi uhkaavaan sadekuuroon – ainoaan lokakuun lopun viikollamme – ja laskeuduimme takaisin hotellille ja sen ravintola La Lamparaan lounaalle, jonka saimmekin sitten syödä kaatosateen ropistessa ravintolan kattoon.

Procida
Procida
Chiaian ranta
Chiaian hiekkaranta oli pilvisenä päivänä lokakuun lopulla autio (kuvassa keskellä)
Procida
Rahapuu
Procida
San Michele Arcangelon luostarissa
Procida
Näkymiä Terra Muratan terasseilta
Procida
Näkymä Marina Grandeen asti
Procida
Sadekuurolounas vaati jälkiruuankin

Retki Ciraccion rannalle

Päivän toisen retken teimme – noustuamme taas portaat ylös – kohti saaren länsipäätyä. Kävely saaren ehkä päätietä pitkin oli vähän tylsä, sillä talot sen varrella olivat tiukasti muurien takana, eli niiden luultavasti kauniista puutarhoista näimme vain vilahduksia ja lisäksi kapealla kadulla saimme vähän väliä väistellä niin autoja, skoottereita kuin sähköpyöriäkin. Kaksipyöräiset kulkuneuvot ovat Procidalla suosittuja, sillä matkat ovat lyhyitä, mutta koska ylämäkiä on paljon, niin jos haluat vuokrata polkupyörän, niin kannattaa valita sähköpyörä. Pyöriä vuokrataan Marina Granden rannalla, eli sellaisen vuokraaminen hetimmiten lautalta tullessa onnistunee helposti. Meille saari tuli kuitenkin tutuksi kävellen.

Vähän kauemmas saaren keskustasta päästyämme rakennuksia ympäröivät muuritkin alkoivat väistyä ja pääsimme näkemään Procidalle tyypillisiä puutarhoja, joissa kasvoi ainakin granaattiomenia ja sitrushedelmiä. Procida on sitruunapuistaan ihan kuuluisa ja sanotaan, että saaren sitruunoissa olisi erityisen hieno aromi. En ota kantaa, en tullut tehneeksi vertailevaa tutkimusta eri saarten sitruunoista, en edes eri saarten sitruunalikööreistä!

Matkalla Ciraccion rannalle, jota oli kehuttu saaren parhaaksi, poikkesimme myös huviksemme katsomassa kreikkalaistyylisen Hotel Celesten, joka sattui olemaan sopivasti rantaan vievän risteyksen vieressä. Ranta oli, lokakuun lopulla, enimmäkseen autio, mutta voin hyvin kuvitella, että kesäkuukausina se on suosittu. Rannan edustalla on Procidassakin pari pientä saarta, faraglionia, kuten Caprillakin.

Tässä vaiheessa aloimme kyllästyä kävelemiseen ja kun kohdalle osui bussipysäkki jäimme odottamaan seuraavaa bussia, joka tulikin melko pian. Saaren ihan länsipäässä sijaitsevan kolmannen sataman, Marina di Chiaolellan tyydyimme katsomaan bussin ikkunasta. Täältä menisi myös silta Vivaran saareen, luonnonpuistoon, joka vehreänä keitaana tarjoaa lepopaikan monille muuttolinnuille, mutta ensi kerralla sitten!

Procida
Retki kuin retki alkoi pienellä porrastreenillä :-)
Kaksipyöräisiä Procida
Tyypillinen kulkuneuvo Procidalla
Taimia lokakuussa Italiassa
Procida
Näkymä saaren pohjoispuolelle, taustalla ensin Vivara ja sen takana Ischia
Ciraccio
Ciraccion ranta ja Procidan faraglionit
Rantaravintola
Päivän päätteeksi paluu Marina della Corriceran rantaan
Procida ranta

Marina Grande

Procidan suurimman sataman, Marina Granden, jätimme muutaman saarelle saapumisen ja sieltä lähtimisen varaan. Täällä sijaitsevat ehkä useimmat saaren ravintoloista ja kaupoista. Procidalla turismi ei, vielä, ole niin iso juttu, että rannan kaikki liikkeet myisivät vain matkamuistoja, joukossa on ihan tavallisiakin, ihmisten arjessaan tarvitsemia liikkeitä, vaikka Napolikin on alle tunnin lauttamatkan päässä. Toki matkamuistojakin rantakadulta, Via Romalta, ja sen lähistöltä löytyy.

Marina Granden länsipäädyssä on lauttayhtiöiden lippumyymälät, joissa tyypillisin ostos taitaa olla lippu seuraavaan lauttaan. Lippua ostaessaan kannattaa kuitenkin kysyä myös, että mistä se seuraava lautta lähtee, sillä eri lauttayhtiöt ja eri laivatyypit käyttävät vähän eri laitureita ja jos oikein huonosti käy, niin vain lyhyen pysähdyksen Procidalla matkalla Napolista Ischialle tekevä lautta saattaa ehtiä tulla ja mennä ennenkuin ehdit oikealle laiturille. Mekin olimme kertaalleen väärällä laiturilla, mutta tajusimme sen onneksi ajoissa. Kylttejä tai muita ohjeita pienellä saarella näytettiin käytettävän vähemmän: kaikkihan, siis saaren alle 20 000 asukasta, nämä osaavat!

Parhaat näkymät Marina Grandeen on ehkä mereltä siinä missä Marina della Corricellaan korkealta linnoituksesta (tai hyvin valitun hotellihuoneen terassilta).
Ischialta palasimme Procidaan alkuillasta, vähän ennen auringonlaskua, ja samaan tapaan kuin saaren toisella puolella sijaitsevassa satamassa, täälläkin pastellinväriset rakennukset tarjosivat todellisen postikorttimaiseman saarelle tuleville. Jos saaren toisella puolella näkymää kuin näkymää hallitsee Santa Maria delle Grazie Incoronatan kupoli, niin täällä saman tekee Santa Mari della Pietàn kupoli.

Marina Grande Procida
Procida iloitsee vuodesta 2022
Marina Grande Procida
Satama täynnä lauttoja suuntaan ja toiseen
Marina Grande Procida
Marina Grandessa on myös pienvenesatama

Takaisin Napoliin

Lähtöaamuna nautimme vielä rauhassa pöytiin tarjoillun runsaan aamiaisen La Lampara -ravintolassa rannan tuntumassa. Ehkä vähän uskomatonta, mutta tällaiseenkin näkymään voi kyllästyä, enää emme jääneet haukkomaan henkeämme sen äärellä.

Kapusimme vielä kerran portaat ylös Piazza dei Martirille ja laskeuduimme alas Via Principe Umbertoa satamaan ja Via Romalle. Kerran jo harjoiteltuamme laivalipun osto ja oikean laiturinkin löytäminen kävi kuin saarelaisilta, vaikka osaltamme Procida nyt jäikin jo taakse, ehkä lopullisesti. Eikä taaskaan siksi, että Procidassa olisi mitään vikaa, päinvastoin, mutta maailma tarjoaa niin monta muutakin vaihtoehtoa.

Marina Grande Procida
Paluumatka Napoliin alkaa tästä
Tags from the story
, ,
Join the Conversation

6 Comments

    1. says: Pirkko

      Kiitos Mikko! Jäin mietimään tätä “suosikkipaikkoja” – jos lähestyisin asiaa siten, että jos tämä matka olisi pitänyt puristaa puolta lyhyempään aikaan, niin mitkä kohteet olisin silloin valinnut mukaan ja kyllä Procida olisi pysynyt listalla. Samoin Ischian Aragonesen linna. Pompeiji. Maanalainen Napolikin ehkä. Capri sitten seuraavana, jos mukaan olisi vielä mahtunut jotain.

  1. Todellakin postikorttimaisemaa, viehättävä paikka! (Etelä-)Italiassa on ihan loputtomiin kiinnostavia kohteita, ja sinne(kin) pitää vaiheessa suunnata kiertelemään vähän pidemmäksi aikaa. Napolissa käytiin joskus muinoin lyhyellä reissulla, mutta siitä ei valitettavasti jäänyt paljon muistijälkiä tai edes kuvia. Kaupunki siis selvästi vaatii uutta tutustumista, ja samalla sitten seikkailuja lähiseuduilla, kiitos siis vinkeistä tuolle suunnalle!

    1. says: Pirkko

      Kiitos Anne! Napoli, ehkä kaupungin maineen takia, tuntuu olleen monella vain lyhyen pysähdyksen kohteena, mutta ainakaan me, kahdestaan liikkuessamme ja enimmäkseen valoisaan aikaan, emme kokeneet missään vaiheessa oloamme turvattomaksi.

  2. Olipa kivä päästä juttusi avulla Procidan maisemiin. Kävin Procidalla kesällä 2015 ja jäi silloin harmittamaan, ettemme ystäväni kanssa olleet ottaneet sieltä majoitusta yöksi. Yksi puolikas päivä oli ihan liian vähän tämän suloisen saaren tutkimiseen. Mutta muistan syöneeni siellä aivan taivaallista pastaa ja tiramisua ravintola Conchigliassa. Tällä Napolinlahden alueella on kyllä niin paljon kauniita paikkoja, joten voisin kyllä joskus vielä palata ja sillä kerralla viedä mieheni katsomaan myös Procidan saarta.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Heidi! Kyllähän se niin taitaa olla, että päiväretkellä, vaikka miten sen venyttäisi aikaisesta aamusta alkuiltaan, niin aika jää näillä Napolinlahden saarille vähän vajaaksi, niin Procidallakin, kuin osaltamme Ischialla ja Caprilla.

Leave a comment
Leave a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.