Pompeji ja ripaus Amalfin rannikkoa

Napolin ja Napolinlahden matkasuunnitelmaa hahmotellessamme oli heti alusta alkaen selvää, että haluaisimme käydä Pompejissa (tai Pompeijissa, kumpikin kirjoitusasu lienee tätä nykyä ok). Pirkko oli käynyt siellä kerran aikaisemmin, 70-luvulla, mutta muistikuvat siitä olivat haalistuneimpia kuin Pompejin seinämaalaukset. Suosittu retkiyhdistelmä tälle suunnalle on yhdistää Pompeji ja Vesivius, mutta kävimme Etnalla joitakin vuosia sitten, joten toinen italiainen tulivuori ei ihan innostanut. Amalfin rannikko sen sijaan tuntui tutustumisen arvoiselta – vaikka toki laaja kohde puolen päivän retkelle!

Pompejin osalta lähdimme heti ajatuksesta, että haluamme kiertää sen oppaan kanssa. Toiveemme sisällyttää ripaus Amalfin rannikkoa samaan retkeen sai meidät hylkäämään valmiit retket ja lopulta löysimmekin Sorrentossa asuvan mukavan ja osaavan oppaan, Giuseppen, jonka kanssa sovimme päiväretkestä.
Hänen ei kuitenkaan kannattanut ajaa Napolin keskustaan meitä noutamaan, joten aloitimme retkipäivämme matkustamalla junalla Napolista, Garibaldin asemalta, Pompejin asemalle (Pompei Villa dei Misteri/Scavi, asemastakin käytetään kahta nimeä). Tällä välillä kulkee hiukan nopeampi turistijuna, Circumvesuviana, ja tietysti myös paikallisjunia. Menomatkan onnistuimme ajoittamaan Circumvesuvianaan, joka kulki ellei nyt ihan joka tunti, niin kuitenkin useamman kerran päivässä.

Alunperin oli ajatuksena, että retkemme olisi myös auton ja oppaan osalta päättynyt Pompejlle, mutta päivän mittaan tulimme siihen tulokseen, että on järkevämpi käyttää aikaa Amalfin rannikolla ”loppuun asti”, jolloin oppaamme olisi retkipäivämme päätteeksi jo kotikaupungissaan ja me jatkaisimme junalla Sorrentosta Napoliin – näitäkin junia kun kulki taajaan, myös alkuillasta.

Oppaan käyttöön ja muuhunkin retkeemme (ja koko Napolin matkaamme) liittyvistä kustannuksista voit halutessasi lukea lisää tästä.

Pompeji

Pompeji, tuo Italian tunnetuin nähtävyys, tuo Euroopan kadonnut ja löydetty kaupunki, oli yksi syy Napolin matkallemme. Jos Napoli on kaupunki, joka pitää kerran elämässä kokea, niin samoin on Pompeji. Juuri ennen matkaamme yksikin vanhempi sukulainen totesi, että kyllä hänkin olisi halunnut siellä käydä, mutta nyt on jo liian myöhäistä.

Pompejin arvo ei ole yksittäisissä säilyneissä temppeleissä, teattereissa, kylpylöissä, kaupoissa, baareissa tai asunnoissa, joita kaikkia kaupungissa toki on. Sen tärkein arvo on, että se on kokonainen säilynyt kaupunki ajanlaskumme alusta.

Vesuvius purkautui vuonna 79 peittäen kaupungin tuhkaan ja laavaan. Kaupungin 20 000 asukkaasta 2000 – 3000 kuoli. Kuten muutkin tuhoutuneet kaupungit maailmalla, esimerkiksi Angkor Wat Kambodzassa, Tikal Guatemassa tai Machu Picchu Perussa, tämäkin unohtui vuosisadoiksi ja vasta 1700-luvulla kaupunki ”löydettiin” uudelleen ja siitä alkaen sitä on kaivettu esiin, mutta kaivaukset jatkuvat edelleen. Myös suomalaiset ovat olleet mukana tutkimuksissa Helsingin yliopiston omalla Pompeji-tutkimusryhmällään. Tiesitkö muuten, että sanaa volcano ei ollut latinan kielessä ennen tätä Vesuviuksen purkausta?

Vierailimme Pompejissa lokakuun lopulla toisena koronasyksynä. Matkustusrajoitukset, ehkä myös vaatimus koronapassista, piti matkailijamäärät hyvin maltillisena normaaliin ja kesään verrattuna. Joku jo kommentoikin kuviamme, että onpa siellä tyhjää! Mutta kannaltamme, hyvä näin. Pompeji on iso alue, kaupunki jakautuu yhdeksään kaupunginosaan. Kaupunkien tärkeimpien alueiden näkemiseen kuluu vähintään 2-3 tuntia eikä koko päivän viettäminenkään Pompejissa tarkoita vielä, etteikö kaupunkiin voisi halutessaan palata seuraavana päivänä ja nähdä vielä lisää.

Me olimme valinneet tuon lyhyimmän vaihtoehdon ja yksityisen oppaan, joka näytti meille kaupungin keskeisimmät kohteet Forumin ympäristössä ja sen jälkeen kierrätti alueella poimien muista kohteista parhaita esimerkkejä.

Porta Marina

Reittimme alkoi ja päättyi Porta Marinan portilta kävelymatkan päässä juna-asemalta. Marina, sillä aikoinaan Pompeji oli satamakaupunki, vaikka merelle nyt onkin jo matkaa. Matkan varrella näimme Pompeijin tärkeimmät julkiset kohteet kuten Basilikan ja Forumin, mutta myös isompia ja pienempiä yksityisasumuksia, kauppoja, baareja, leipomon, teatterit ja urheilukentän – ja monen monta oppaamme meille osoittamaa yksityiskohtaa, jotka olisimme ehkä omatoimisella kierroksella saattaneet sivuuttaakin.
Koronarajoitukset näkyivät sen verran, että esimerkiksi kylpylöiden sisätilat olivat yleisöltä suljettuja, mutta vaikka bordellin, lupanarin, ahtailla käytävillä sai tilanteesta huolimatta kulkea. Bordelleista enemmän kiinnostuneille suosittelen Tämä matka -blogin erityisesti Pompejin bordelleihin paneutuvaa juttua.

Alla kuvina osa näkemistämme kohteista. Varsinaista Pompeji-opasta en lukuisten sellaisten jatkoksi ajatellut kirjoittaa, mutta jos aiot vierailla alueella omatoimisesti etkä pidä audio-oppaista, niin kannattanee ennen vierailua hankkia opas (ja alueen kartta) – ja muistaa, että kyseessä on kokonainen kaupunki!

Basilica, Forum ja Apollon temppeli

Basilica toimi aikoinaan oikeuspalatsina ja pörssinä. Uskontoon sana basilika liitettiin vasta kristinuskon myötä.
Forumin iso aukio sijaitsi kaupungin korkeimmalla kohdalla ja se oli aikoinaan poliittisen, uskonnollisen ja taloudellisen toiminnan keskipiste. Forumin reunalla sijaitsevat myös viljavarastot, joihin on nyt kerätty alueelta löytynyttä esineistöä, mm. ruukkuja, joiden suippo pohja selittyy merikuljetuksilla (laivoissa oli reiät, joihin ruukut saatettiin asettaa tukevasti pystyyn).
Viljavarastoissa on nykyisin myös näytillä kipsivalostekniikalle alueen onkaloista luotuja uhreja kuvaavia patsaita. Orgaanisen aineksen hävittyä vuosien myötä jäljelle jäi onkalo. Kun se täytetään kipsillä, jonka annetaan kovettua, voidaan ”uhri” kivaa esiin. Useimmat uhrit ovat asennossa, josta näkyy, että he ovat yrittäneet suojata päätään.

Asuntoja, kauppoja, ravintoloita

Yksityiskohtia

Kulttuuria ja urheilua

Pompejissa oli myös kaksi isoa teatteria ja useampia urheilukenttiä.
Sponsorointi tunnettiin jo ajanlaskumme alussa, sillä teattereiden näytökset olivat ilmaisia, yleensä poliitikkojen kustantamia. Suurempaan teatteriin mahtui 5000 katsojaa ja pienempään 1000 katsojaa. Pienempi teatteri oli aikoinaan ylellisesti katettu siinä missä isommassa teatterissa käytettiin sen reunoilla kankaita suojaamassa auringonpaisteelta.

Pompejissa on myös iso 20000 hengen amfiteatteri, mutta sitä emme, tällä kertaa :-), käyneet katsomassa. Emme myöskään käyneet katsomassa sen vieressä sijaitsevaa isoa urheilukenttää, mutta näimme sentään pienemmän teatterin vieressä sijaitsevan harjoituskentän. Jo pienikin kenttä toi mieleemme Kreikan Olympian, jossa vierailimme pari vuotta sitten.

Amalfin rannikolle

Tiesimme hyvin, että puolen päivän retkellä emme näkisi Amalfin rannikosta kuin vilauksen, mutta halusimme silti saada tästäkin alueesta jonkinlaisen käsityksen. Alkumatka Pompejista Sorrenton niemelle oli vielä niin näkymiltään kuin tiestöltään arkisempaa, mutta kun Metan kylän näköalapaikan jälkeen kapusimme Sorrenton niemen toiselle puolella Amalfin rannikkotie olikin jotain ihan muuta. Tie on kapea ja mutkainen eikä kahden kylän etäisyys kilometreinä kerro juuri mitään siitä, että kauanko matkaan kuluu. Google Maps arvioi esimerkiksi 15 kilometerin matkaan Metasta Positanoon kuluvan 37 minuuttia.
Pysähdymme matkan varrella siellä täällä katsomaan maisemia ja mm. Li Gallin pientä saariryhmää.

Positano

Ensimmäinen kohteemme Amalfin rannikolla on monen sen helmenä pitämä Positano. Jo kylää lähestyessämme, jopa näin lokakuun lopulla, tien reunat alkavat olla täynnä autoja, sillä pienessä kylässä paikoitus on melko mahdotonta – tai hyvin kallista. Meillä tätä ongelmaa ei ole, sillä oppaamme pujottelee tien viimeisetkin silmukat alas keskustaan niin pitkälle kuin autolla on mahdollista ja antaa meille muutaman suuntavinkin ja jättää meidät tutustumaan kylään omatoimisesti. Aikaa ei puolen päivän retkellä tietenkään ole paljon, mutta laskeudumme kuitenkin Positanon rannalle, josta näkymä rinteelle nousevien talojen suuntaan on ehkä dramaattisin. Ehdimme myös syödä kaupungissa hätäisen lounaan. Jälkiruokajäätelöitä nuoleskellen palaamme sitten sovitulle kohtaamispaikalle jatkaaksemme matkaa.

Positanokin on muuten yksi niistä kaupungeista, jotka ovat ylpeitä siitä, että monet kuuluisuudet ovat viettäneet täällä aikaa. Positanon osalta listalla ovat mm. John Steinbeck, Pablo Picasso, Lawrence Olivier, Paul Klee ja Mick Jagger.

Positanosta voit halutessasi lukea lisää vaikka Huge Passion for Life -blogin jutusta.

Amalfi

Positanosta jatkamme matkaa alueen ”pääkaupunkiin”, Amalfiin. Amalfihan oli keskiajalla yksi Italian meritasavalloista, kuten mm. Venetsia, Genova ja Pisa. Täällä paikoituskaan ei, lokakuussa, ole ihan niin haastavaa kuin Positanossa, joten oppaammekin kiertää kanssamme pienen kierroksen kaupungissa.
Nykyisin Amalfin satamasta lähtee lauttoja moneen rannikon ja Napolinlahden kohteeseen, mutta aikoinaan täällä rakennettiin laivoja satamaa reunustavissa rakennuksissa, jotka ovat nykyisin jo muussa kaupallisessa käytössä. Livahdamme satamasta sisälle kaupunkiin, kaupungin keskusaukiolle, jota hallitsee Amalfin katedraali. Historiaa tai legendaa oppaamme kiinnittää huomioimme kirkon julkisivussakin näkyvään Saint Andrew’n vinoon ristiin, josta tarina kertoo, että kun Rooman kuvernööri Aegeas oli päättänyt ristiinnaulita hänet, apostoli pyysi, ettei näin tapahtuisi, sillä eihän hän mitenkään ole samanlaisen ristiinnaulitsemisen arvoinen kuin Jeesus. Aegeas kuunteli apostolia sen verran, että ristiinnaulitsi hänet sitten vinoristille, mutta ristiinnaulitsi kuitenkin. Vinoristi on sittemmin levinnyt laajalle, mm. Skotlannin lippuun.

Sorrentosta ”kotiin”

Amalfista käännyimme jo takaisin, käynti vielä ylhäällä Ravellossa olisi helposti vienyt tunnin, joten sekin jäi osaltamme seuraavaan kertaan :-)
Ravallosta olisi kuulemma Etelä-Italian, jopa Euroopan paras näköala “Terrace of Infinity”:tä.

Sorrentoon ehdimme tästä huolimatta vasta auringon jo melkein painuessa mailleen, mutta teimme kuitenkin pienen kierroksen tässäkin kaupungissa. Tenttasimme myös Sorrentossa asuvaa opastamme, että miksi juuri Sorrento on suosittu matkakohde, onhan se esimerkiksi kohde, jonne on Suomestakin tarjolla kesäisin paljon pakettimatkoja, vaikka kaupungissa ei ole edes oikeastaan rantaa! Sorrenton suosio kuulemma perustuukin pitkälti sen hyvään sijaintiin – täältä on helppo tehdä päiväretkiä niin Pompeijiin, Caprille kuin Amalfin rannikon muihin kohteisiin, jopa Napoliin, jonne nopeimmat junat vievät noin tunnissa.

Ehkä juuri tästä syystä Lähtöportti -blogia kirjoittava Mika perheineen olikin päätynyt valitsemaan syyslomansa tukikohdaksi Sorrenton, eli lue halutessasi lisää Sorrentosta vaikka tästä jutusta.