23/41 kansallispuistoa – ja raaputuskartta!

suomen kansallispuistot feature

Päivitetty 14.8.2023 – lisätty Isojärven kansallispuisto

Koronakeväänä 2020 vaihdoimme hetkeksi maabongauksen kansallispuistojen bongaamiseen. Emme olleet ainoita, sillä ensimmäisen koronakesän suosituimpia Suomi-kohteita taisi olla Koli ja useampikin suomalainen on jo tainnut käydä kaikissa Suomen nyt jo 41 kansallispuistosta.

Kansallispuistojen koluaminen vaatii melkein auton ja kilometrejä kertyy helposti yksi jos toinenkin. Vaikka joku kansallispuistoista olisikin samalla suunnalla mihin muutenkin olisit menossa, niin kyllä luonto on etäällä kaupungista, eli enemmän tai vähemmän ajamista kertyy kuitenkin.
Me emme ole automatkailijoita, vaikka tarvittaessa – muiden vaihtoehtojen puutteessa – teemme automatkojakin.
Kansallispuistojen osalta teimme melko pian päätöksen, että pitäydymme Etelä-Suomen puistoissa – pohjoisen puistot ovat turhan kaukana ajatellen tällaista ”sivuprojektia”. Tavoitteeksi asetimme puolet Suomen kansallispuistoista. Repoveden myötä niitä on nyt kertynyt 21, mikä riittää puoleen kunnes Suomen kansallispuistojen määrä kasvaa kahdella. Elokuun 2022 lopulla kävimme vielä Perämeren kansallispuistossa, kun matka muutenkin vei sille suunnalle, eli käytyjä kansallispuistoja oli vuoden 2022 lopulla 22/41.
Elokuussa 2023 poikkesimme kiertämässä Majakkapolun Isojärven kansallispuistossa kotimatkalla Strömmingsbådanin majakalta. Kansallispuistoja nyt siis 23/41.

Vasta nyt, todetessamme, että nyt saa riittää, päädyin sitten lopulta kuitenkin ostamaan Suomen kansallispuistot raaputuskartan. En edes tämän jutun aihio mielessäni malttanut tilata sitä netistä vaan kävelin läheiseen Ison Omenan ostoskeskuksen Suomalaiseen kirjakauppaan, josta sain sen heti mukaan. Parissa erässä raaputin sitten kartalta kaikki 21 kansallispuistoa. Olisi kannattanut ostaa tämä kartta aikaisemmin, 21 on aika paljon raaputtaa kertarysäyksellä! Sittemmin raaputin vielä 22. ja 23. puistomme.
Kartta on muuten jo vanhentunut, Salla puuttuu, mutta ehkä jos sinne joskus – vastoin odotuksiamme – päätyisimme, niin jostain löytyisi Salla-tarra.

suomen kansallispuistot raaputuskartta
Nämä kaikki + Perämeren kansallispuisto, joka tässä kuvassa on vielä raaputtamatta

Katson saavutustani, siis sitä, että sain tämän raaputushomman tehtyä ja muistelen palaamatta blogijuttuihini tai päiväkirjoihin, palauttaa näitä mieleeni.
Useimmista on jäänyt ainakin jonkinlainen mielikuva, vaikka välillä tuntuikin, kun sattui sopivasti saman tyyppisiä maisemia peräkkäin, että kaikkihan nämä ovat avonaista suota tai synkkää rämettä.

Merelliset suosikkimme

Meren äärellä kasvaneena – ja edelleen meren äärellä asuvana – suosikkejani ovat kaikki käymämme merelliset puistot, Selkämeri, Saaristomeri, Tammisaari ja Itäinen Suomenlahti. Perämeren kansallispuistossa poikkesimme vain Iso-Huiturissa, joten ehkei se vielä sen perusteella ihan nouse samaan sarjaan.

Selkämeren kansallispuistossa olemme käyneet kolmella majakalla, Isokarilla purjehdusvuosinamme, Kylmäpihlajan ja Säpin majakalla kävimme kesällä 2018.
Saaristomeri on kotimeremme. Kansallispuisto koostuu monen monesta saaresta, joista purjehdusvuosiltamme ainakin Björkö järvineen teki aikoinaan lähtemättömän vaikutuksen. Öröllä vierailimme jo kesällä 2015, eli ensimmäisenä kesänä saaren auettua yleisölle.
Tammisaaren kansallispuistossa olemme käyneet Rödjanilla ja Jussarön majakalla.
Viimeisin merellinen kansallispuistomme oli Itäisen Suomenlahden kansallispuisto ja siellä Ulko-Tammion saari.

Säppi Luvia
Merellistä rantamaisemaa Säpin saarella
Björkö
Uimassa Björkön saaressa olevassa järvessä kesällä 2005
Örö saaren eteläosan metsää
Rehevää rantaniittyä Örö saarella
Rödjan Suomen kansallispuistot
Luonnonhuoltajalammas Rödjanin saarella
Luontopolku Itäisen suomenlahden kansallispuisto
Rantaniittyä Ulko-Tammion saarella

suomen kansallispuistot

Soita, aarniometsiä ja pirunpeltoja

Muita erityisen hyvin mieleen jääneitä kansallispuistoja ovat ainakin Valkmusa, Seitseminen ja Helvetinjärvi.
Valkmusa oli hiukan epäonnistuneen Torronsuon retkemme jälkeen onnistuneempi tutustuminen suoluontoon. Ei Torronsuossakaan itsessään mitään vikaa tietysti ollut, mutta se oli ensimmäinen tämän koronaprojektimme kansallispuisto ja lähdimme sinne heikosti valmistautuneina, eväitä taisi olla yhden proteiinipatukan ja pillimehun verran ja matka osoittautui paljon pitemmäksi, lähes 10 kilometriksi, kun jotenkin olimme vaan kuvitelleet, että se on korkeintaan 4-5 kilometriä!
Seitsemisen kansallispuiston luontokeskuksessa oli topakka luonto-opas, joka laittoi heti kättelyssä suunnitelmamme uuteen uskoon ja totesi, että jonkun runopolun sijaan menette katsomaan aarniometsää. Toki tottelimme – ja kävimme katsomassa niin aarniometsän kuin pirunpellonkin.
Helvetinjärvi oli kansallispuisto, josta monet olivat puhuneet ja puhuvat edelleen, sillä tänä kesänä itse Helvetinkolu on taidettu rajata kävijöiden ulottumattomiin siihen liittyvien riskien takia. Varovaisina senioreina arvioimme siellä käydessämme jo riskit ja tyydyimme katsomaan sitä alhaalta ja ylhäältä, kiipeämättä sitä ylös.

Lakka Valkmusa Suomen kansallispuistot
Lakka – tai hilla – kukkii Valkmusassa keväällä 2020
Aarnipolku Seitsemisen luonnonpuisto
Seitsemisen aarnimetsässä kesällä 2021
Helvetinjärvi Suomen kansallispuistot
Helvetinkolun alapäässä kesällä 2021

Norppia ja ihmisiä

Linnansaaressa kävimme katsomassa saimaannorppia, mutta myös Linnavuorella.
Lauhanvuoresta jäi mieleen oivien opaskylttien kertomana, että olemme yhdellä Suomen korkeimmista vuorista: Lauhanvuori on suunnilleen saman korkuinen kuin vaikka Puijo ja Aavasaksa. Enpä olisi muuten sitä metsässä oivaltanut.
Kolilla kävimme, uudelleen, ensimmäisenä koronakesänä, kuten puolet Suomesta, ja se kyllä näkyi. Mutta jonotimme mekin sitten, muiden tapaan, ottaaksemme kuvia Ukko-Kolilla. Myöhemmin kävimme mm. Nurmeksessa ja totesimme, että maisemat vetävät hyvinkin vertoja Kolille, mutta ruuhkia ei ollut, kotimaan matkailun ruuhkakesänäkään.

Saimaannorppa
Saimaannorppa Linnansaaren kansallispuistossa
Lauhanvuori Rantapolku
Suomen vuoria Lauhanvuoren opaskyltissä
Koli Suomen kansallispuistot
Kolilla, minäkin – just joo …

Blogijuttuja kansallispuistoista

Kaikki kansallispuistoista kirjoittamamme jutut löydät tästä, Pyhä-Luostoa lukuunottamatta. Talvista matkaamme ennen tämän blogin perustamista en ole halunnut lähteä täällä muistelemmaan. Ei silti, vähintäänkin mielenkiintoinen reissu sekin oli! Joulu Lapissa -faneja meistä ei kuitenkaan tullut ja seuraavat talviset joulut vietimmekin Zell am Seessä ja Davosissa – hinta/laatusuhde oli vaan niin paljon parempi Keski-Euroopassa.

Luosto
Talvisten hiihtolenkkiemme tukikohtana toiminut kelohonkamökki Luostolla

Puolet Suomen kansallispuistoista on myös käytynä ainakin FIFTYFIFTY -blogia kirjoittavalla Sonjalla. Puolet puistoista voi vielä valita monella eri tavalla, joten hänen jutussaan mainitaan useita sellaisia puistoja, joissa emme ole tulleet käyneeksi.

Erinomaisen kokoelman juttuja Suomen kansallispuistoista tarjoavat myös Matkalla missä milloinkin -blogia kirjoittavat Mikko ja Marika.

Tags from the story
Join the Conversation

20 Comments

  1. Merelliset kansallispuistot ovat tosiaan kivoja, mutta veneettömänä niihin on useimpiin aina vähän vaivalloista päästä. Toisaalta usein jo matka kansallispuistoon on noissa tapauksissa varsin miellyttävä. Itse tykkään kovasti myös suoluonnosta ja tunturimaisemista erityisesti syksyn ruska-aikaan.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Mikko! Totta, merelle pääsee vaan omalla veneellä tai järjestetyillä retkillä, eli sikäli tietysti suot (ja tunturit) ovat helpompia kohteita. Poislukien se, että ainakin tuntureille on etelästä aika reippaasti ajettavaa :-)

    1. says: Pirkko

      Kiitos Mari! Kuten tuossa jutussa jo totesinkin, niin pidämme noista ”meripuistoista” ihan erityisesti. ”Suopuistoista” Valkmusa on jäänyt erityisesti mieleeni.

  2. Mullakin tuli puolet täyteen tänä kesänä. 20 käyty ja tavallaan Sallassakin, mutta se ei ollut vielä silloin kansallispuisto. Meillä kartta on Lappipainotteinen, siellä taitaa olla tuota Sallaa lukuunottamatta kaikki kansallispuistot käyty. Tänä kesänä on koluttu näitä etelämmän puistoja; Torronsuo, Liesjärvi ja Pyhä-Häkki. Repovedellekin mentiin uusille reiteille, kun tajusin, että virallisesti esim. Ketunlenkki ei ole kansallispuiston alueella.

    Omia suosikkeja ovat kyllä nuo Lapin kansallispuistot, sen verran monena kesänä on Lappia koluttu. Kaikissa Lapin kunnissakin on käyty. Jos joku on pakko valita, ottaisin ehkä Pallas-Ylläksen.

    1. says: Pirkko

      Kiitos kommentistasi! Me kelpuutimme Ketunlenkin kyllä Repovedeksi, sen verran reippaasti sen varrella mm. riippusillalla oli kansallispuiston kylttejä, jos vaikka ”hallinnollisesti” tuo Aarnikotkan metsän luonnonsuojelualue ja Repoveden kansallispuisto ovatkin sen kartoissa eri väreillä.
      Lappi on jäänyt meille vieraammaksi tuo etäisyyden takia – pitkät ajomatkat kun eivät oikein innosta.

  3. No onhan siinä jo kansallispuisto jos toinenkin… aika hauska tuo, että nyt kun teidän puistokiintiö tuli täyteen, niin päätit vasta hankkia kartan. Mutta itse olen juuri sellainen keräilijä, että voisin itsekin tällaisen kartan hommata. Minulla on kyllä sellainen kansallispuistoista kertova kirja, jossa voi liimata tarrat sitten puiston sivulle kun on siellä käynyt.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Paula! Karttaa harkitsin jo aiemminkin, mutta nyt tässä kävi niin, että siitä tuli tavallaan ”palkinto” saavutetusta tavoitteesta. Ja voihan olla, että johonkin kansallispuistoon sittenkin vielä joskus päädymme …

  4. Tällainen raaputuskartta on saatava! :D En yleensä innostu tällaisista, mutta jostain syystä tämä kolahti. Me tullaan hieman teidän perässä ”pisteissä”, mutta aika rauhakseen näitä onkin tullut kerättyä.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Eveliina! Ihan kivahan tuo on, eikä nyt kuitenkaan kovin paljoa kukkaroa hankintana veroita.

  5. says: Stacy

    Myös minulla on puolet kansallispuistoista käytynä ja bussilippu varattuna Helvetinjärvelle, joten tänä vuonna tulee yksi lisää. Kun ei ole autoa käytössä, niin ankallispuistovierailut ovat vähän ankkalia. Minkä sitten laskee vierailuksi, olen sivunnut kahta ankallispuistoa, mutta en ole laskenut niitä legitiimeiksi vierailuiksi.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Stacy! En tosiaan oikein osaa edes kuvitella kansallispuistoretkeilyä ilman autoa, sen verran syrjässä monet noista ovat.

  6. says: Hannele/Hipaisuja maapallolla

    Kansallispuistoissa tulee käytyä, kun ”roikun” lintubongarikavereideni mukana milloin milläkin retkellä. En ole varsinaisesti lajin harrastaja niin, että tekisin tilastoja ja se välillä muita ärsyttääkin, kun itselläni olisi mahdollista tehdä ihan näyttäväkin lajilista sekä Suomen että maailman linnuista, mutta en vaan viitsi:) Jotkut asiat voi pitää kepeänä eikä aina suorittaa. Siksi jatkan kintereillä käveleskelyä ja nautin luonnosta ja kauniista paikoista. En myöskään ole listannut kansallispuistoja tai muutenkaan paikkoja, joissa olen lintujen perässä käynyt, mutta ei se haittaa:) Hienoa on näistä paikoista kuitenkin lukea muiden blogeista, joten kiitos postauksesta:)

    1. says: Pirkko

      Kiitos Hannele! Totta, ei kannata kaikkea alkaa laskemaan. Näin olen maabongausharrastuksenkin tiimoilta päättänyt, että eri laskentatavoista vaan maat ja TCC-alueet ovat tärkeitä, muut vaan huvin vuoksi :-)

  7. Meillä tuli tänä kesänä 24 täyteen (ei mukana postauksessa: https://www.elinanmatkalaukussa.fi/2021/11/kansallispuistoja-kaytyna-2340-missa/.html), meillä on teidän kanssa aikalailla päinvastainen tilanne. Lähes jokainen pohjoisen puisto on käytynä, mutta etelä-suomen puistot taas puuttuvat lähes kokonaan! Pitää ens kesänä tehdä joku etelä-suomen kansallispuisto turnee.. :) Mulla kans tavoitteena käydä kaikissa, mutta tuntuu että nuo merelliset kohteet taitaa jäädä häntäpäähän, tuntuu että vähän hankala niihin lähteä vaikka jotain päiväretkiä niihin taidetaan järjestääkin.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Elina! Nyt en enää ajatellut suunnitella reissuja kansallispuistojen ympärille, mutta jos nyt ihan kohdille olisi osumassa, niin voin edelleen kuvitella, että pistäydymme jossain uudessakin. Meillä siis tavoitteena oli vaan puolet, ei missään nimessä kaikki, sillä pohjoisen puistot ovat … liian pohjoisessa.

  8. says: Terhi

    Ihmisellä on sellainen sisäsyntyinen keräilyvietti. Kaikenlaista keräilen (lähinnä aineetonta), mutten vielä kansallispuistoja. Nyt kyllä huomasin, että monessa kansallispuistossa on kuitenkin tullut käytyä jo senkin vuoksi, että veneilijänä useat Saaristomeren, Selkämeren ja Ahvenanmeren saaret ovat tuttuja.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Terhi! Jep, tuo keräilyvietti. Vanhemmiten olen oppinut kiinnittämään siihen huomiota, oli sitten jotain fyysistä tai aineetonta, että ehkei kannata aloittaa uusia sarjoja, sillä jossain vaiheessa niistä voi pahimmillaan tulla vähän pakonomaisia harrastuksia :-)

Leave a comment
Leave a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *