Halusimme nähdä Sansibarilla paitsi Stone Townin myös hiukan saaren rantaelämää, sillä se selvästikin on Sansibarilla se juttu. Jotenkin siihen tyyliin, että jos vain pistäydyt Sansibarilla ja vietät päivän tai pari Stone Townissa et oikeasti ole nähnyt Sansibaria. Jos olisimme viettäneet saarella vielä enemmän aikaa olisimme harkinneet myös ainakin päiväretkeä Chumben saarelle ja ehkä myös päivää Cheetah’s Rockin eläinpuistossa, vaikka molemmat ovatkin retkikohteina melko arvokkaita.
Hekaya -hotelli
Rantahotelleista Sansibarilla ei ole pulaa – ei myöskään rannoista. Jätimme Sansibarin hotellivalinnat vähän viime tippaan ja valikoima supistuikin sitten reippaasti etenkin kun halusimme löytää 3 + 3 yötä vaihtoehdot emmekä halunneet enää yhtään muuttoa lisää. Pohdimme hetken saaren pohjoiskärkeä, Nungwia, jota monet kehuvat. Kendwan rannalla olisi kuulemma ollut hyvä uida. Lopulta päädyimme kuitenkin Pingween niin siksi, että Jozanin metsä oli sopivasti matkan varrella välillä Stone Town – Pingwe kuin The Rock -ravintolan takia. Juuri Hekayaan päädyimme siksi, että se oli pieni, kohtuuhintainen ja rannalla – ja siellä oli vielä tilaa haluaminamme päivinä.
Hekaya osoittautuikin ihan kivaksi valinnaksi – kunhan kuljettajamme ensin löysi sen, sillä lyhytkin matka maantieltä rannalle voi sisältää monen monta mutkaa. Onneksi reitin varrella oli sen verran paikallisia ”päivystämässä” useammassakin kohdassa, että kysymällä tie perille löytyi.
Hekaya on kaksikerroksinen rivitalo ihan rannalla, jossa on vain viisi huonetta, osa alakerrassa, osa yläkerrassa. Päädyimme alakerran keskimmäiseen huoneeseen, eli KatiKatiin. Huone osoittautui tilavaksi, laskutilaa oli parin varavuoteen muodossa loistavasti, pistorasioita riittävästi ja työpöytäkin löytyi. Kylpyhuone/vaatehuone -yhdistelmä oli sekin tilava ja suihkussa kuumaa vettä ja vedenpainetta riitti, eli kaikki kohdallaan!
Iltaisin hotellin henkilökohta kävi askartelemassa verhot eteen ja kylpyhuoneen ikkunaluukut ja ikkunat kiinni ja suihkuttivat hyönteismyrkkyä mahdollisten hyttysten hengen menoksi. Hyttysverkkoa ei täällä käytetty. Ehkä myös mereltä usein käyvä tuuli piti hyttyset jossain muualla.
Iltapäivätee englantilaiseen tapaan
Aamiainen tarjoiltiin yläkerran ravintolassa. Perusvalikoiman, mehun, hedelmien ja kahvileipien, lisäksi saattoi tilata munat haluamallaan tavalla, pannukakkuja ja paahtoleipää. Aamiainen ei ehkä tullut pöytään hetkessä, kuten buffetista, mutta rantahotellissa Sansibarilla itse kullakin tapaa olla aikaa.
Hotelli tarjosi myös illallista, joko päivittäin vaihtuvalta menulta tai muutaman vaihtoehdon a la carte listalta. Illallinen tarjottiin tunnelmallisessa pienessä ravintolassa hotellin puutarhan alueella. Myös kello viiden tee joka iltapäivä kuului huonehintaan.
Ehkä puolet aterioista söimme hotellillamme ja toisen puolen naapurihotellin, Baladinin, ravintolassa, josta löytyi hyvin myös pieniä lounasvaihtoehtoja.
Ihan loppumetreillä hotelli veti omia pisteitään osaltamme Booking.comissa hiukan alaspäin toteamalla, että jos maksamme laskumme luottokortilla, niin siihen tulee 5% lisämaksu. Matkammemme viimeisenä päivänä ei lähes 600 euron hotellilasku olisi enää onnistunut käteisellä, joten maksoimme sen silti luottokortilla. Booking.comin vahvistuksessa siitä ei ollut mitään, mutta emme sitten jaksaneet lähteä asiasta vääntämään. Menköön tippeinä, muita tippejä emme sitten enää hotelliin jättäneet.
Pingwen ranta
Olemme nähneet isojakin vuoroveden vaihteluja ennenkin esimerkiksi St Malossa Kanaalin rannalla ja Dun Laoghairessa Dublinin lähellä,. Emme kuitenkaan ainakaan pitkään aikaan olleet asuneet rannalla, jossa veden korkeus vaihtelee niinkin paljon kuin Pingwen rannalla (2,5 metriä). Kun ranta on vielä matala, niin vuorokauden ajasta riippuen vesi loiskui melkein hotellimme rantaan vievillä portailla tai valkoinen ranta oli käveltävissä kauas merelle. Ihan hotellimme edessä oli vielä laskuveden aikaan kauniisti paljastuva puhdas hiekkasärkän tapainen siinä missä monessa muussa kohdin rantaa meren pohjassa oli enemmän kalliota ja/tai korallia, joka ei samalla tavalla houkutellut kävelemään.
Etenkin laskuveden aikaan rannalla saattoi myös nähdä aika paljonkin erilaisia lintuja. Useimmiten ne kuitenkin olivat juurikin sen verran kaukana tuosta käveltävän hiekan alueesta, etten edes yrittänyt niitä kuvata. Simpukoiden ja pienten rapujen tekemien kolojen seassa oli aika monessa kohdin myös pieniä lasinpalasia, eli pitempiä matkoja tuolla rannalla ei oikein paljain jaloin viitsinyt kävellä, olisi sen verran tarkkaan pitänyt katsoa mihin astuu.
Rannalta olisi myös päässyt pienille retkille lähisaarille, joiden tuntumassa olisi, ainakin paikallisen Captain Mosesin mukaan, voinut nähdä meritähtiä ja tietysti uida ja snorklata. Uiminen ihan rannan tuntumassa ei tosiaan oikein olisi onnistunutkaan, sillä vesi oli tosi pitkälle tosi matalaa. Retkiohjelmaltaan melko tiiviin Afrikan kierroksemme näin jo ihan viimeisinä päivinä emme kuitenkaan tarttuneet Captain Moseksen tai muidenkaan retkiä tarjoavien veneen omistajien tarjouksiin vaan pysyttelimme omalla rannallamme.
The Rock -ravintola
Päädyimme Pingwen rannalle osittain tämän ravintolan takia ja suhtauduimme siihen niin vakavasti, että teimme ravintolaan pöytävarauksen jo ennen matkamme alkua. Panostamme mieluummin lounaisiin kuin illallisiin ja arvelimme, että ravintola voisi nähtävyytenäkin olla parhaimmillaan päiväsaikaan, joten varauksemme oli klo 12 – 14. Lähdimme matkaan hyvissä ajoin, kävellen tietysti, asuimmehan samalla rannalla, ehkä korkeintaan puolen kilometrin päässä The Rockista. Vuorovesi sattui tuona päivänä olemaan puolilta päivin vielä sen verran korkealla, että turvauduimme tarjolla olleeseen venekyytiin. Joku kyllä käveli ravintolasta, mutta vesi näytti nousevan vähän pitemmälläkin ihmisellä ainakin reisien puoliväliin, emmekä halunneet riisua housujamme ennen ravintolaan menoa! Parin tunnin kuluttua ravintolasta poistuessamme saatoimme kävellä takaisin rannalle jo lähes kuivin jaloin. The Rock -ravintolan erikoisuushan on, että se sijaitsee rannan edustalla pienellä saarella, joka vuoroveden korkeudesta riippuen on saavutettavissa kävellen tai sitten ei.
The Rock -ravintolaa väitetään ainakin markkinointimielessä yhdeksi Sansibarin tunnetuimmista nähtävyyksistä ja sinne taidetaan tulla syömään vähän kaikkialta saarelta, melko pitkienkin matkojen takaa siis. Palasimme hotellillemme rannan sijaan läheistä tietä pitkin, joten kuljimme parkkipaikan läpi ja näytti se olevan täynnä asiakkaitaan odottavia autoja ja kuljettajia.
Vaihtoehtoja moneen makuun
Olimme tutustuneet ravintolan netissä olevaan menuun etukäteen ja päädyimme lopulta kanavartaisiin swahililaiseen tapaan ja tikkupihviin – omien sen päivän mieltymyksiemme mukaisesti. Meressä sijaitseva ravintola taitaa kuitenkin olla olla vahvimmillaan kalassa ja äyriäisissä. Jälkiruoaksi otimme Zanzibar Passion Ring -nimisen luomuksen, joka lupasi mm. passion-hedelmää ja mangoa. Tilauksen tehtyämme livistimme hetkeksi ravintolan merelle aukeavalle terassille kuten moni muukin. Jätimme kuitenkin Instagram-selfiet ottamatta :-)
Ruoka oli hyvää, täkäläisittäin melko korkeista annoshinnoista huolimatta oikeastaan hintansa arvoista ja palvelu nopeaa ja ystävällistä, siitä huolimatta, että ravintola oli täynnä. The Rock on toki turistinähtävyys, ruuhkainenkin sellainen, mutta mielestäni kaikki toimi kuitenkin hyvin.
Lounaan jälkeen nautimme vielä ravintolan miljööstä, niin merelle antavalla terassilla kuin ravintolasta nähtävyytenä sitä rannalta päin vielä ihaillen – olihan näkymä erilainen veden vetäydyttyä koko pienen ravintolasaaren taakse.
Kävelyretki Michamvin kylään
Emme varsinaisesti ole rantaihmisiä, joten jo ensimmäisen Pingwen rannalla vietetyn päivän (iltapäivän) jälkeen kaipasimme muutakin tekemistä kuin laiska kävely rannalla ja turkoosin meren ihailu – aurinkotuoleissa makailusta puhumattakaan.
Pingwe sijaitsee Sansibarin saaren itärannikolla kapealla niemellä. Niemen toisella rannalla sijaitsi pieni Michamvin kylä, jonne matkaa hotelliltamme näytti olevan 3 kilometriä suuntaansa, joten sinne. Ensimmäinen pieni haaste oli löytää tie rannalta Michamwiin vievälle tielle, sillä rannan ja hotellien väliin jää rykelmä paikallisten asumuksia, jotka ei sijoitu ihan ruutukaavaan, joten vähän piti etsiä sopivaa tietä, vaikka perussuunta olikin selvillä.
Tien varressa oli siellä täällä muutamia pieniä kojuja, joissa myytiin pieniä määriä vihanneksia, vaikka kymmentä tomaattia ja kymmentä jotain muuta vihannesta. Tylsimmällä osuudella jo vähän lähempänä kylää oli pari vähän isompaakin kauppaa, joskaan en nyt niitäkään ihan supermarketeiksi kutsuisi. Paluumatkalla poikkesimme yhdestä niistä ostamassa muutaman pullon Cola Zeroa, jotka näyttivät kyllä olevan pulloina ihan tavallisia, mutta juoma niissä osoittautui sitten lopulta olevan jotenkin sen tyylistä kuin joskus jossain ravintolassa voi saada, jos tynnyrin pohja jo häämöttää, eli olivat jotenkin laimeita. Join ne kuitenkin, enkä niistä sairastunut …
Kylästä vielä niemen toiselle rannalle
Michamvin kylässä (Michamvi Kae) pari satunnaisesti sinne osunutta länsimaalaista herättivät tietysti hiukan huomiota, eli ihmiset olivat vähintäänkin uteliaita. Kun sitten päätimme jatkaa vielä puolisen kilometriä rannalle, niin kyseisen rannan matkamuistokauppiaatkin heräsivät jo eloon. Masai-miehellä oli ihan ovela myyntitaktiikka, tarjoutui ensin kuvaan kanssamme ja kun sitten pääsi sen myötä vähän juttuun, niin olikin jo levittämässä reppunsa sisältöä rantahiekalle, että miten olisi … Emme kuitenkaan lopulta päässeet sopuun minkään esineen hinnasta ja selvisimme lievästä tyrkyttämisestä ostamatta mitään.
Etukäteen Michamvista lukemamme joku kuvaus kehui alueen kauniita rantoja ja rauhallista ilmapiiriä – ainakin jälkimmäinen oli totta, sillä osa alueen hotelleistakin taisi vielä olla työn alla ja sen myötä ihmisiä näkyi heti kylän jälkeen todella vähän. Toisaalta, jos kaipaat autiota hiekkarantaa, niin täältä sitä löytyisi!
Reissu-Janikin kävi Pingwen rannalla
Jos jäit miettimään, että sopisiko Pingwen ranta yhdeksi kohteeksi Sansibarilla Sinullekin, niin tässä vielä linkki Reissu-Janin vuoden 2022 alussa tekemän Sansibarin matkan Pingwestä kertovaan osuuteen. Toisena vaihtoehtona Reissu-Janin blogi tarjoaa myös kokemuksia Pongwen rannalta, jossa me emme käyneet.
Kiitos linkityksestä! Tosiaan kävin itsekin täällä rannalla ja samassa hotellissa tammikuussa 2022. Hekaya oli ihan kiva kotoinen paikka ja sielläkin oli sellainen ”Hakuna matata” meininki eli hitaasti mutta rennosti palvelu toimi. Pidin myös viereisestä Baladin ravintolasta – ehkäpä oluen vuoksi, mutta muutenkin siellä oli rennompi meno kuin The Rock ravintolassa ja Baladissa paikan omistaja tuli aina meitä tervehtimään ja juttelemaan. Pingwen ranta oli mielestäni huomattavasti laajempi ja rennompi paikka kuin Pongwe.
Kiitos Jani! Juu, ihan hirmuinen kiire tuolla Hekayassa ei kannattanut olla … Hassua miten sosiaalisessa mediassa tämän jutun jaoissa (ja muutenkin aikaisemmin Pingwestä jotain julkaistuani) siellä melkein on syntynyt skaba, että Pingwe vai Pongwe :-) Ihmiset, jotkut ainakin, taitavat vahvasti tykästyä johonkin paikkaan, niin, että haluavat sitä voimakkaasti sitten muillekin promota. Itse en yhden rannan kokemuksella vielä uskaltaisi ottaa kantaa, että mikä Sansibarin luultavasti kymmenistä rannoista nyt olisi kellekin se ”paras” :-)
Tuo on muuten tärkeää, että suihkusta tulee kuumaa (tai ainakin) lämmintä vettä mukavalla paineella. Aina näin ei todellakaan ole. Muutenkin tuo kuulosti tosiaan varsin miellyttävältä hotellilta. Olen muuten joskus käynyt Baladinin ravintolassa Roomassa, mielenkiintoista, että ovat paikan tuonnekin avanneet. Todella hieno muuten tuo Lassen dokumentoima auringonnousu, ja varsin näyttävät on puitteet The Rockilla.
Kiitos Mikko! Ei kyllä mitään tietoa, että onko Baladinilla Roomassa ja Baladinilla Sansibarilla mitään yhteistä, mutta kaipa se on teoriassa mahdollistakin.
Jouduin oikein kaivamaan, että koska olin Sansibarilla ja näköjään vuonna 2012 lepäilemässä Tansanian safarin jälkeen. En muista yhtään hotellin nimeä, jossain itärannikolla se (ehkä) oli.
Päälimmäisenä on jäänyt mieleen hauska tapahtuma. Istuin risti-istunnassa rannalla ja harjoitin jotain meditoinnin suuntaista ja aukaistessani silmäni kaksi Masai-herrasmiestä tuijotti ja odotti kohteliaasti parin metrin päässä suoraan edessäni jotta voivat alkaa esitellä kauppaamiaan tuotteita. Naurattaa vieläkin se pelästymiseni ja heti perään huvittumiseni.
Kiitos Hannele! Ei tainnut matkablogisi olla siis vielä tuolloin olemassa – itse ainakin käytän usein blogiamme vanhojen yksityiskohtien etsimiseen :-)
Nuo maasait olivat kyllä siellä aktiivisesti läsnä, ehkä juuri noin, että tarjoutuivat kuvattavaksi ja sen jälkeen tarjosivat jotain ostettavaa. Ei kyllä sillä lailla häiriöksi, läheskään, kun vaikka seurantarjoajat Gambiassa.
Oioi kun tästä tuli Sansibar kuume! Näillä näkymin ei ainakaan muutamaan vuoteen ehdi sinne päin matkustaa, mutta listalla on ! Olipa kiva tuo kello viiden tee ja aamiainen kuulosti myös just sopivan hyvält. The Rock ei sanonut mitään, mutta kun näin kuvan, tunnistin! Hyvä tietää, että tuollakin päin on laskuvettä, aika näyttävän näköistä!
Kiitos Elina! Monta vuotta se, Sansibar, meilläkin vaan roikkui listalla odottaen sopivaa hetkeä. Nyt se lopulta sopi noiden jo viime kesän lopulla ostettujen halpojen Nairobin lentojen kylkeen. Sansibar oli kiva nähdä ja kokea, mutta etenkään kun rannat eivät nyt varsinaisesti ole meidän juttumme, niin tuskin sinne toista kertaa koskaan päädymme … vaikka never say never …