Malawi-järvi on maailman yhdeksänneksi suurin järvi, joten lyhyelläkin vierailullamme Malawissa halusin erityisesti nähdä sen. Afrikan järvistä Victoria ja Tanganjika ovat Malawi-järveäkin suurempia, mutta Tansaniassa ja Keniassa on aina tuntunut olevan tärkeämpiä kohteita kuin nämä järvet. Maailman suurin järvi onkin meri, eli Kaspianmeri, johon tutustuimme Azerbaidjanissa käydessämme. Meitä lähin järvi listan kärjen tuntumassa on Laatokka sijalla 14.
Malawin pääkaupungista, Lilongwesta, lyhyin matka Malawi-järvelle näytti olevan Sengan kylään ja pienen tarjouskierroksen jälkeen löytyi sopiva retken järjestäjäkin tälle retkelle. Auton vuokrausta ja omatoimista retkeilyä Malawissa emme edes harkinneet. Matkaa Lilongwesta rannalle on n. 120 kilometriä ja Googlen arvio n. 2 tunnin matka-ajastakin oli täällä ainakin suunnilleen kohdallaan – mitä nyt pääkaupungin lähistön tietyömailla ja muutamilla tiesuluilla kului vähän enemmän aikaa.
Tiet Malawissa, siis tällä osuudella, olivat yllättävänkin hyviä, eli asvalttitietä melko tarkkaan koko matka. Liikennettä heti Lilongwen ulkopuolella oli hyvin vähän.
Matkan varrella katselimme ohikiitäviä maisemia vain autosta, mitään kuljettajan/oppaamme mielestä kovin merkittävää ei tuolle välille osunut – mitä nyt pysähdyimme kerran kaupassa täydentämässä vesi- ja välipalavarastojamme. Meidän mielestämme tienvarren alkeelliset rakennukset, värikkäät pyykkinarut, hiilenmyyntipaikat ja ohittamamme vähän isommat kylät olisivat oikeastaan kelvanneet kaikki nekin nähtävyyksiksi, mutta toisaalta halusimme päästä järven rannalle, joten emme pyytäneet autoa pysähtymään milloin minkäkin ”nähtävyyden” kohdalla.
Kohteeksi järven rannalla retkijärjestäjämme oli valinnut hienon konferenssihotellin. Parkkipaikan autoista päätellen paikalla oli useampikin kansainvälinen hyväntekeväisyysjärjestö, Plan, Worldvision, UNHCR. Me kiirehdimme rannalle, tässä se oli Malawi-järvi! Olimme etukäteen päättäneet, että lyhyellä vierailullamme emme käy järvessä uimassa, joten tyydyimme järvinäkymään.
Hieno hotelli miljöönä vähän nauratti – toki monessakin paikassa paikalliset mielellään näyttävät turistille maansa/kaupunkinsa hienoimpia paikkoja, mutta hotelli olisi hyvinkin voinut sijaita melkein missä tahansa ja sellaisena se ei ollut erityisen kiinnostava. Toki vähän myöhemmin iltapäivällä arvostimme hotellin ravintolan tasoa syödessämme siellä lounasta.
Malawi-järvi ja bilhartsia
Trooppisissa makeissa vesissä, erityisesti Afrikassa, esiintyy yleisesti bilhartsiaa eli halkiomatotautia. Myös Malawi-järvestä taudin voi huonolla tuurilla saada – toki monet ovat järvessä uineet ja sukeltaneet sitä saamattakin. Loistautiin liittyvät makean veden simpukat, jotka vapauttavat veteen loisten munia, joista vapautuu larvoja, jotka tunkeutuvat ihmiseen uimisen tai muun veteen liittyvän tekemisen yhteydessä.
Loiset saattavat elää ihmisen suonissa, suolistossa tai virtsateissä pitkään aiheuttaen monenlaisia ongelmia alkaen kuumeilusta ja ihottumasta päätyen aina maksa- tai munuaisvaurioihin asti. Tautiin on kuitenkin lääke, pratsikvanteli, jota Suomessa käytetään lähinnä eläimiin, mutta bilhartsiaasin vaivaamissa maissa sitä saatetaan jakaa koko väestölle vuosittain. Ohjeena olikin tuolla suunnalla, että järvessä uimisen jälkeen kannattaa käydä paikallisessa apteekissa ja syödä joku annos tätä lääkettä.
Madadventures-ohjelmista tuttu Tuomas ”Tunna” Milonoff on ollut julkisuudessa juuri Malawi-järvestä saamansa tartunnan tiimoilta – tartunta selvisi vasta 13 vuoden jälkeen.
Hiljainen matkamuistomyymälä
Olimme rannan hotelliin saapuessamme huomanneet ihan hotellin portilla ison matkamuistomyymälän. Malawi oli meille uusi maa, joten ostoslistallamme oli jääkaappimagneetti ja olisihan se hieno löytää juuri Malawi-järven rannalta. No, magneettiostos ei sujunut kovin hyvin, valikoima oli huono ja niistä pyydetty hinta mielestämme kova. Lopulta huonohkosti sujuneen tinkimisen jälkeen ostimme yhden maksaen siitä lähes 6 dollaria – myöhemmin ostimme vielä toisen, paljon hienomman, lentokentältä lentokenttähinnoin 4 dollarilla :-)
Mutta, kuten ehkä sittenkin aika usein, ei niin huonoa, ettei jotain hyvääkin. Kun kuitenkin, ainoina asiakkaina, kiertelimme tätä pientä markkinaa jonkin aikaa, niin muutama paikalla olevista joutilaista myyjistä alkoi myydä meille kävelyretkeä läheisiin kalastajakyliin: ”You will get great pictures!”.
Turhankin tyylikkään hotelliympäristön vastapainoksi olisikin tosiaan mielenkiintoista nähdä miten lähemmän koulutetut ja varakkaan malawilaiset elävät.
Emme kuitenkaan voineet tarttua tarjoukseen suoralta kädeltä, sillä oppaamme odottelivat meitä hotellirannan aurinkotuoleissa. Mutta ei hätää, kävimme hakemassa heidät toisaalta avuksi neuvotteluihin, toisaalta, koska pitihän heidän tietää missä menemme.
Lopputuloksena oli 1-2 tunnin kävelyretki, jonka päätteeksi automme kävisi hakemassa meidät takaisin hotellille myöhäiselle lounaalle. Perusretkiversioon olisi kuulunut kuljetukset polkupyörien tarakoilla takaisin hotellille, mutta arvelimme olevamme vähän isoja ihmisiä jonkun tarakalla matkustamaan – ja meillähän oli auto. Retken reitti kulki siis rantaa pitkin siten, että loppupiste oli muutaman kilometrin päässä lähtöpisteestä.
Vieraana kalastajakylissä
Saimme hintaneuvottelut päätökseen – lupasimme maksaa retkestä 40 dollaria – ja lähdimme matkaan. Yksi matkamuistomyymälän tienoilla oleilleista kavereista lähti oppaaksemme. Hän kertoi olevansa täältä kotoisin ja tuntui tosiaan tuntevan monet reitillämme tapaamamme ihmiset. Retkimaksu menisi kuulemma kyläyhteisön hyväksi. Totta tai osittain totta, mutta en usko, että kaikki tapaamamme ihmiset olisivat suhtautuneet meihin yhtä avoimesti ja iloisesti ilman, että he olisivat tienneet saavansa tästä kaikesta jotain. Mutta ihan kiva konsepti siis.
Hotellialueen ja sen liepeillä olevan matkamuistomyymälän erotti alueen kylistä pieni oja, jonka yli hypimme kiveltä kivelle. Näimme kylän ensimmäiset eläimet, ojassa uiskenteli ankka poikasineen ja vuohen söivät joen toisella puolella olevasta kasasta – jotain. Matkan varrella pääsimme näkemään kyläläisten asumuksia, pieniä kojuja siellä täällä, jossa myytiin vihanneksia tai ruokaa. Aamun kalasaalis oli levitetty kuivumaan aurinkoon isoille lavoille. Joku paistoi kaloja öljyssä, toinen savusti niitä. Kurkistimme pieneen leipomoon, jonka ulkopuolella oli, ulkoilmassa tietysti, uuni, jossa leivät paistettiin. Lapset leikkivät talojen välissä. Kurkistimme kylän elokuvateatteriin, siis vähän isompaan majaan, joka seinällä oli pieni televisio. Ihmettelimme talojen välissä olevia pienempiä taloja kunnes ymmärsimme, että ne ovat kylpyhuoneita tai wc:eitä.
Iltapäivä kalastajakylässä
Toinen kylistä sijaitsi ihan rannan tuntumassa. Rannalla pujottelimme nyt jo, päivällä, rannalle vedettyjen kalastajaveneiden ja verkkopinojen välissä. Aamun aikaisina tunteina merellä olleet kalastajat lepäilivät jotkut puiden varjossa, toiset verkoista rakennetuissa pienissä teltantapaisissa. Veneitä kunnostettiin. Lapset onkivat pienen kanavan rannalla. Järven rannalla lastattiin myös pientä laivaa, jolla olisi päässyt pitemmällekin järvellä – Malawi-järvellä on laivareittejä mm. Malawista Mosambikiin tai Malawista Tansaniaan, ei kuitenkaan ihan tältä rannalta.
Kylän raitilla pienissä myymälöissä myytiin vihanneksia ja kalaa. Tai vaikka mainostettiin kännykänkorjausta. Rannan jäätyä jo vähän taakse kaupat suurenivat ja saattoivat jo sijaita betonisissa rakennuksissa. Ohitimme ison koulurakennuksen ja päädyimme lopulta takaisin valtatien varteen. Kyläoppaamme soitti kuljettajallemme ja tilasi auton meitä noutamaan. Tien varren pienien puhelinaikaa myyvien kojujen myyjät järjestivät meille nopeasti istuimet, tyhjät pullokorit, varjojensa alle, suojaan auringolta.
Olimme, mielestämme todellakin, saaneet retkellä hyviä kuvia – ja retki jäikin mieleemme muutaman Malawissa viettämämme päivän ehdottomasti parhaana retkenä. Malawilaisten arkea näimme toki vielä Lilongwen kaduilla ja markkinoillakin seuraavana päivänä, mutta siellä tungos ja sen myötä hienoiset riskit liikkua länsimaisena turistina olivat suurempia ja sen myötä tunnelma vähän erilainen.
Kuti Wildlife Reserve
Malawissa olisi voinut lähteä myös safareille ja muutamat ystävämme olivatkin tehneet niin. Me tulimme Malawiin Keniasta, jossa olimme juuri kierrelleet luonnonpuistoja useamman päivän, joten päätimme Malawissa jättää ne väliin, mutta esimerkiksi Mvuu Lodge ja Mumbo Island Lodge olivat kummatkin ystäviemme mieleen, jos haluat Malawissa luontoon.
Myöhäisen lounaan jälkeen lähdimme takaisin Lilongween, mutta oppaamme halusivat meidän sittenkin näkevän edes vähän luontoa Malawissakin ja niin käännyimme vielä päätieltä vähän sivuun vieraillaksemme Kuti Wildlife Reservessä. Hiekkatie perille oli todella huonossa kunnossa ja ehkä korkeintaan 10 kilometrin matka kesti varmaan ainakin puoli tuntia – jos tiellä olisi mahtunut jossain kohtaa kääntymään, olisinkin ehkä jo ehdottanut, että unohdetaan koko luonnonpuisto!
Lopulta pääsimme kuitenkin perille ja saimme puiston vastaanotosta joitakin ohjeita, että mitä teitä pitkin puiston sisällä kannattaisi ajella. Näin sitten jatkoimme vielä matkaa yhtä huonoja teitä pitkin itse puistossa. Eläimiä näimme lähinnä muutaman seepran ja muutaman apinan verran – eli ei mitään Keniaan verrattuna. Alhaalta jo paistava aurinko valaisi kuitenkin kauniisti maisemat ja esimerkiksi baobao -puita näimme paljon. Lopulta palasimme puiston portille ja takaisin päätielle. Matkan varrella ehdimme jo näkemään auringonlaskunkin, mutta onneksi olimme jo silloin melko lähellä Lilongwea ja hotelliamme, sillä öinen tie, hyväkuntoinenkaan, ei meitä Malawissa oikein houkutellut.
Tuo bilhartsia kuulostaa kyllä niin inhalta, että itse olen tehnyt päätöksen, että en tule uimaan sellaisissa vesissä, joissa sen voi saada, oli riski sitten iso tai pieni. Malawi-järven rannalla sen sijaan olisi kyllä mukava käydä.
Mukavalta ja kiinnostavalta kuulosti tuo retki kalastajakyliin. Tuota Baobao-puuta katsellessa tajusin muuten, että itse en ole nähnyt sellaista ikinä niin, että puulla olisi lehdet. Kaikki matkamme ovat sijoittuneet kuivaan kauteen ja sen loppupuolelle.
Löytyykö noita jääkaappimagneetteeja muuten käytännössä jokaisesta maasta, jossa olette käyneet?
Kiitos Mikko! Toisaalta tuokin järvi ilmeisesti on ihan mahtava snorklaamiseen ja sukeltamiseen, mutta toisaalta … Osassa baobao-puita tuolla näytti olevan lehdet, mutta isossa osassa ei, ehkä niillä on yksilötasolla vähän eri aikataulut. Jääkaappimagneetteja löytyy useimmiten ainakin lentokentältä, jos kaupungilta puuttuu kokonaan ”turistitarjonta”. Muutaman maan osalta olen sellaisen jälkikäteen tilannut eBaystä!
Nyt alkaa näyttää minun Afrikaltani. Tuo kylä oli taatusti mielenkiintoinen, joskin 40 euron hinta tuntuu kävelyretkestä aika kalliilta, mutta olihan tuossa kokemuksia vaikka kuinka ja taatusti autenttisia.
Onneksi hyväntekeväisyysjärjestöillä on varaa tukea kalleimpia konferenssihotelleja, eiväthän ne muuten pysyisi pystyssä ;)
Kiitos Daniel! Emme hienoisista neuvotteluyrityksistä huolimatta päässeet alle tuon – ehkä siinä vaiheessa oli jo turhan ilmeistä, että tahtoo …
Tuo konferenssihotelli olisi tosiaan voinut olla melkein missä maassa vaan – toinen asia tosiaan sitten on, että ovatko kokoukset ja lounaat tuolla paras tapa käyttää vaikka Planin rahoja.
Kiva lukea kohteesta johon ei seuramatkoilla matkusteta – vielä. Bilhartsia on kyllä ikävä tauti ja ehkäpä olis hyvä aina hyvä tutustua kohdemaan mahdollisesti terveyteen vaikuttavista asioista esim. UM sivuilta — en ole aina näin tehnyt. No löytyyhän meiltä koto-Suomesta kanssa borrelioosi joka voi olla myös pitkään piilossa ja oireilla mitä erikoisimmilla tavoilla.
Kiitos Jani! Bilhartsiaa tosiaan on jossain määrin kaikkialla lämpimissä, seisovissa, makeissa vesissä, mutta jostain syystä siihen liittyvät jutut juuri Malawi-järveltä olivat jääneet mieleeni ja sen takia tuli asia etukäteenkin tsekattua, siis päivän tilanne.
Itse yhdistän Malawiin juurikin tuon bilhartsian (ja sen, että Madonna on adoptoinut ison joukon malawilaislapsia). Olikohan niin, että ylikalastus on aiheuttanut bilhartsian lisääntymisen. No kyllä kai se järvessä silti pitäisi käydä uimassa, kunhan Malawiin päädyn. Eteläisen Afrikan maista tuo on kuitenkin kaikkein mielenkiintoisimmasta päästä. Ja joo, erittäin Afrikaltahan Malawin maisemat näyttäisivät!
Kiitos Anssi! Tuon yksityiskohdan, että Madonna on adoptoinut ison osan lapsistaan Malawista, olin varmaan joskus kuullutkin, mutta juuri Malawissa ollessamme en sitä muistanut. Piti oikein tarkistaa, netin mukaan kuulemma Malawista adoptoituja olisi neljä, kahden oman lisäksi. No, onhan se kätevää, että adoptoidut sisarukset ovat samasta maasta, jos vaikka tapaa käyttää heitä fiilistelemässä juurillaan.