Anna-lehti kokosi alkukesän numeroonsa Alvar Aalto -kohteita, joiden joukossa oli itselleni yllätyksenä myös kaksi kohdetta Eurassa. Näin siitäkin huolimatta, että ihan lähellä Noormarkussa kävimme muutama vuosi sitten Villa Maireassa yöpyen Noormarkun ruukin alueella. Jotenkin oli mennyt ohi – toki voi olla myös mahdollista, että Euran kohteet, Terassitalo ja/tai Jokisauna eivät vielä neljä vuotta sitten olleet avoinna yleisölle. Etenkin kun vierailut näihin kohteisiin eivät ole Alvar Aalto -säätiön hallitsemia vaan yksityisiä.
Tänä kesänä poikkesimme kuitenkin Eurassa matkalla Poriin ja Merikarvian majakalle. Toki Kauttuan Ruukinkartanoonkin olisi voinut jäädä yöksi, mutta päädyimme Poriin, koska sieltä oli lyhyempi matka aamulla Merikarvialle.
Terassitalo
Euran terassitalo on kuuden asunnon asuintalo, jonka Alvar Aalto suunnitteli osana Kauttuan ruukkialuetta 1930-luvun lopulla. Terassitalo rakennutettiin ylempien toimihenkilöiden asunnoiksi. Rakennus on porrastettu siten, että jokaisella (isommalla) asunnolla on oma kattoterassinsa. Kaikki terassit aukevat samaan suuntaan, toinen toistensa päällä, joten ne tarjoavat asukkaille yksityisyyttä ja luonnonvaloa. Rakennus on suunniteltu – Aallon tapaan – olemassaolevaa ympäristöä hyödyntäen ja siihen sulautuen. Paikallaan jo kohta 80 vuotta ollutta taloa asettuukin paitsi hienosti rinteeseen myös kauniisti ympäröivään luontoon, kilpikaarnamäntyjen keskelle.
Tyyliltään terassitalo on selkeälinjainen rakennus, jonka julkisivu on valkoiseksi rapattua tiiltä ja ainoana yksityiskohtana talosta erottuvat pyöreät puiset kaiteet. Alunperin tarkoituksena oli rakentaa useampikin samantyyppinen talo, mutta lopulta toteutus jäi vain yhteen taloon. Koko rakennus on Ruukki-Investin omaisuudessa. Talossa on kuusi erikokoista vuokrahuoneistoa. Kuudesta asunnosta neljä alimmaista on edelleen asumiskäytössä. Ylimpänä sijaitseva terassillinen asunto on avoinna vieraille pientä pääsymaksua (8 euroa, mm. eläkeläisiltä 4 euroa). Näyttelyasunto toimii käytettyjen Artekin kalusteiden myyntinäyttelynä, eli se on sisustettu Artekin kalustein, jotka ovat myytävänä. Kuulemma varastoa, eli sisustusta täydennetään tarvittaessa uusilla kalusteilla, jos edelliset ovat käyneet liian hyvin kaupaksi, eli asunto näyttäisi liian tyhjältä. Vaikka meiltäkin kotoa löytyvien kalusteiden näkeminen osana (vaihtuvaa) sisustusta täälläkin sykähdyttikin, niin sisustuksen arvioinnin sijaan panostimme sittenkin enemmän tilan ja terassin tutkailuun. Isolla terassillakin toki näkyi rakennuksen ikä, eli (ainakin) pientä remonttia se vaatisi …
Terassitalosta käytetään myös termiä portaaton kerrostalo, mutta mielestämme se kyllä on enemmänkin rivi- kuin kerrostalo. Portaita toki ei juurikaan ole, sillä jokaiseen asuntoon on oma sisäänkäyntinsä rinteestä, eli talokohtaista portaikkoa ei ole. Kiersimme poislähtiessämme talon sen toiselta puolelta ja sillä puolella jyrkähkössä rinteessä toki oli portaat, mutta ne eivät siis johtaneet mihinkään asuntoon.
Lue tästä myös Taloustaito-lehden juttu Terassitalon näyttelytilan takana olevasta henkilöstä, eli Pertti Männistöstä.
Pieni taidenäyttelykin
Samalla lipulla pääsee vierailemaan näyttelyhuoneistosta seuraavassa, pienemmässä, asunnossa, joka ainakin tänä kesänä toimii taiteilija Ilona Auramaan työ- ja näyttelytilana. Taiteelle emme tällä kertaa syttyneet, mutta taiteilijan jutustelu terassitalosta oli avartavaa. Asunnoista tosiaan hänen mukaansa on neljä vielä normaalissa asumiskäytössä ja jossain asunnossa asukkaat ovatkin kuulemma äskettäin vaihtuneet. Erityistä Aalto-lisää ei asunnoissa ole, sillä niiden ikä ja sen myötä rajoitukset, esimerkiksi pienet keittiöt, joihin ei saa tiskikonetta, rajaavat kysyntää. Eikä tietysti Eura varsinainen metropoli ole.
Terassitalon osoitetta, Alvar Aallon tie, ei muuten kannata laittaa navigaattoriin, sillä perillä ei ole parkkipaikkoja, Osoitteeksi kannattaa valita läheisen Tallinmäen alueen osoite, eli Varkaudenmäentie 1, sillä auto on joka tapauksessa jätettävä Tallinmäen pihapiirissä olevalla paikoitusalueelle. Katso alueen kartta tästä.
Terassitalo on tätä kirjoittaessani (heinäkuussa 2024) avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 11-17, mutta aukioloajat kannattaa aina tarkistaa ennen mahdollista vierailua.
Jokisauna
Terassitalolta tutustumisretkemme Kauttuan ruukinpuiston alueella jatkui Eurajoen välittömässä läheisyydessä sijaitsevaan Jokisaunaan tai kuten Ruukinpuiston kartta sen nimeää, Jokisaunaan ja Designpesulaan. Jos Terassitalo Aalto-kohteeksi oli vielä vain kivan kotikutoinen, niin Jokisauna meni jo vähän kategoriaan vähän outokin.
Terassitalolta kävelee muuten kyllä kevyesti Jokisaunalle. Virallista tietä matkaa kertyy lähes kilometri, mutta jos Terassitalolta laskeutuu suoraan vähän oikaisten Sepäntielle ja sitten toisaalta Sepäntieltä kääntyy melko pian pienelle heinikkoiselle polulle, niin matka puolittuu.
Jokisauna näyttäytyi meille kahvilana, sekin sekalaisena kokoelmana Artek-huonekaluja ja alakerran pyykkituvan yhteydessä olevana designmyymälänä. Alunperin Jokisauna on suunniteltu tehtaan työläisten peseytymispaikaksi. Kaunein osa Jokisaunaa oli mielestämme sen terassi, jossa kahvilavieras pääsee nauttimaan lounaansa ja/tai jälkiruokansa Alvar Aallon Aurinko-sarjan puutarharyhmässä istuen. Lounas tarkoittaa päivän keittoa ja vierailupäivänämme kahvileivän sijaan tarjolla oli vohveleita asianmukaisesti hillolla ja kermavaahdolla. Arvostimme Aurinko-sarjan käyttöä sisustuksessa, mutta kahvilan pitäjä valitteli, että vähän niiden kanssa on haasteita, ainakin yksi pöytäryhmä on valvontakameroista huolimatta lähtenyt pitkäkyntisten matkaan. Puolensa siis silläkin, että kotona terassillamme on Ikean kalusteet kauniin Aurinko-sarjan sijaan – edellisille kun ei juuri kysyntää ole :-)
Vohvelitauon jälkeen kävimme vielä alakerrassa katsastamassa saunarakennusta tarkemmin ja samalla designmyymälää, joka olisi ehdottomasti tarvinnut ainakin hienoista kuratointia. Nyt esillä oli kovin sekalaisessa järjestyksessä vähän kaikkea. Mutta toki, kirpputoreista pitävälle myymälä voi nykyiselläänkin olla paratiisi, itselleni liian paljon kaikkea johtaa nopeasti päätelmään, etten jaksa paneutua tarjontaan lainkaan. Transparent-ryhmän taidenäyttelyn töistä muutama sentään pysäytti.
Aalto-teeman pariksi Jokisaunan pihapiiriin oli tupsahtanut myös iso joukko Eero Aarnion erilaisia eläinhahmoja.
Kauttuan ruukki
Kauttua ruukkiin emme ainakaan tällä kertaa erityisesti tutustuneet, mutta muutama Sepäntien varrella oleva ruukkialueen lukuisista kesämyymälöistä houkutteli kuitenkin poikkeamaan. Erityisesti jos olet kiinnostunut nukketaloista, niin kannattaa varata aikaa myös Ruukin Linnulle. Ajatellen sitä, etten nyt ihan erityisesti miellä itseäni nukkekodeista kiinnostuneeksi, niin olen viimevuosina päätynyt yllättävänkin moneen nukkekotinäyttelyyn, Turussa, Tuusulassa ja nyt Eurassa. Ystäväni nukkekotiharrastuksesta kirjoitin joskus blogijutunkin. Nukkekotiharrastus saattaa kyllä sopia hyvinkin matkailuharrastuksen kaveriksi, sillä niin täällä Eurassa kuin ystäväni nukkekodissa Helsingissä iso osa kalusteista on kertynyt maailmalta.
Olivat kyllä menneet minultakin ohi, vaikka Porissa jonkin verran tuleekin vietettyä aikaa. Toisaalta, tästä syys vierailu tietysti voisi ollakin helppoa järjestää. Kauttuan ruukkikin on aivan vieras.
Kiitos Mikko! Voihan myös olla, että tuo talo ei ole ollut yleisölle avoin kovin montaa vuotta – en kevyesti etsimällä löytänyt siitä mainintaa. Mutta tosiaan, helpohko poikkeaminen matkalla Poriin tai Porista, kunhan matka ei osu maanantaille.
Tarvinneeko edes sanoa, mutta ankat ihastuttavat minua. Punarintataulua pidän minäkin surullisena. No, se tuskin lähtee varkaan mukaan.
Pakko myöntää, että vaikka olen ollut Kauttuan ruukilla, en ole ollut tietoinen tuosta Aalto-kohteesta. Miellyttää silmää erityisesti siksi, että se on sulautunut saumattomasti osaksi luontoa. Aallon työt ovat jotenkin uniikkeja. Kun olen katsellut luovutetun Karjalan tuhoutuneita rakennuksia, niin olen ajatellut, että ha, samanlainen rakennus on jäljellä Suomessa, esimerkiksi Salmin suojeluskuntatalo näyttää Vetelin Suojalta. Samaan syssyyn, myös Hangon tuhoutunut vesitorni näyttää Vaasan vesitornilta.
Aalto miellyttää minimalistia minussa. Samaan aikaan kondolainen minimalisti että huovislainen maksimalisti. Niin, Veikko Huovinen: “toiveikas talvimieli – lämmin kantapää villasukassa”.
Kiitos Stacy! Aika hieno ankkakokoelma, kieltämättä! Itselläni on yksi, jonka innostuin lähiuimahallista, jossa talvikaudella käyn noin viikoittain, kerran hankkimaan. Tuosta luontoon sulautumisesta – onhan se tosiaan varmaan useimpien mielestä fiksumpaa, että rakennus rakennetaan ympäristöönsä kuin että räjäytetään vaikka kallio pois ja rakennus tilalle.
Ompa komea terassitalo, näkee kyllä heti aaltomaisia piirteitä. Aalto-kohteet ovat olleet tapetilla paljon eikä ihme, ne kiinnostavat niin kotimaisia kuin ulkomaalaisia turisteja. Täytyy laittaa Euran kohteet muistiin, kun seuraavan kerran siellä päin liikkuu.
Kiitos Rami! Olemme tosiaan näitä jonkin verran käyneet katsomassa ihan reissun pääkohteina ja sitten, kuten tämä, taukopaikkoina matkan varrella. Ovat ne kuitenkin kiinnostavampia kuin “instagrammattavat kahvilat ja avokadoleivät” :-)
Olen alunperin kotoisin Varkaudesta, ja siellähän Alvar Aallon kädenjälki näkyi sotien jälkeen etenkin teollisuusmiljöössä. En tiedä onko noista rakennuksista kuinka moni enää pystyssä, mutta ainakin Kinkamon Aalto on ja ehkä jopa sairaalan pihapiiriin kuulunut Männikkö sekä osa Könönpellon tyyppitaloista on edelleen olemassa. Omasta mielestäni hienoin rakennus eli Varkauden saha on purettu jo kauan ennen syntymääni.
Kiitos Cilla Maria! Aaltoa tosiaan on ympäri Suomen niin paljon, että siinä missä maita ja majakoita olemmekin bongailleet listalla, jonka ainakin teoriassa voisi vaikka joskus saada “valmiiksi”, niin Aalto-kohteiden osalta se ei taida olla edes mahdollista.