Villa Mairea ja Noormarkun ruukki

Villa Mairea

Vierailimme kesällä 2018 Tammisaaressa Villa Skeppetissä, jonka Alvar Aalto suunnitteli aikoinaan Göran ja Christine Schildtin tukikohdaksi Suomessa. Vierailumme jälkeen parikin ystäväämme kysyi meiltä, että ollemmeko käyneet Villa Maireassa Porin lähellä Noormarkussa. Emme olleet, mutta lisäsimme sen listallemme. Kesällä 2019 myöhästyimme – Villa Maireaan ei nimittäin mennä noin vaan, vaan vierailuaika on varattava etukäteen ja aikoja ei ollut liiemmin, ihan tavallisena kesänäkään. Koronakesänä 2020 olimme liikkeellä ajoissa, mutta päädyimme lopulta toteuttamaan vierailumme vasta syyskuussa. Toisin kuin monet kesäkohteet, Villa Mairea ei onneksi sulkeudu kokonaan kesän päättyessä, eli tälläkin hetkellä sinne on vielä muutamia vierailuaikoja varattavissa, marraskuulle.

Villa Maireassa vieraillaan pienissä ryhmissä. Syyskuisena torstai-iltapäivänä meitä oli paikalla noin kymmenen henkeä, mikä sekin on paljon yksityisasuntoon, suureenkiin. Vierailu rajoittuu talon ensimmäiseen kerrokseen, toisen kerroksen 8 makuuhuonetta ja 4 kylpyhuonetta jäivät meiltä näkemättä. Kuten pari kesää sitten Villa Skeppetissä, myös Villa Maireassa kuvaaminen on yleisökierrosten aikana sisällä kielletty, joten kuvien osalta pitää turvautua meitä isompien medioiden huvilasta julkaisemiin kuviin, esimerkiksi:

Lapsiperheen koti

Muutama kommentti talosta kuitenkin, ilman sisäkuvia – satunnaisia mieleen jääneitä asioita tutustumiskierrokselta. Asiallisemman johdatuksen Villa Mairean historiaan ja arkkitehtuuriin löydät vaikka täältä.

Villa Mairea suunniteltiin Maire ja Harry Gullichsenille vuonna 1939. Talon suunnitteli pariskunnan ystävät, Alvar ja Aino Aalto. Villa Mairean naapurissa sijaitseva Havulinna on ollut Mairen, o.s. Ahlström, lapsuudenkoti ja Harryn siirtyessä Ahlström-yhtiön johtoon perhe halusi jatkaa suvun perinnettä ja rakentaa itselleen talon Noormarkun ruukin alueelle edellisten sukupolvien tapaan.

Talo suunniteltiin lapsiperheelle, jopa siinä määrin, että yläkerrassa sijaitseva lasten leikkitila oli äänieristetty! Emme tosiaan päässeet käymään yläkerrassa mm. siksi, että Villa Mairea on edelleen suvun käytössä, mutta yllättäen kuulimme myöhemmin, että Lassen Porissa asuva sukulainen on vuosikymmeniä sitten päässyt tutustumaan myös yläkertaan talon asukkaiden vieraana. “Ihan tavallisia makuuhuoneita ne vaan ovat”.

Olohuoneen ikkunat ulottuvat katosta lattiaan ja tuovat ikkunoista avautuvan puutarhan olohuoneeseen tai olohuoneen osaksi puutarhaa niin haluttaessa. Koko ikkunaseinä on nimittäin teoriassa liikuteltava, eli olohuoneen voi todella avata osaksi puutarhaa. Taloa meille esitellyt Mairea-säätiön edustaja kertoi kuitenkin kuulleensa, että ikkunaseinää on käytännössä avattu vain hyvin harvoin, sillä metsäisessä ympäristössä kesällä se tarkoitti helposti paitsi avointa yhteyttä luontoon, myös luontoa, siis hyttysiä sisälle taloon.

Myös olohuoneen vieressä sijaitsevan kirjastohuoneen seininä toimivat kirjahyllyt suunniteltiin alunperin liikuteltaviksi, mutta käytännössä kirjastohuone muutettiin melko pian suljetuksi tilaksi, kun yhdistelmä lapsiperhe ja tarve rauhalliselle työtilalle ei osittain avoimessa tilassa oikein toiminut silloinkaan.

Komeat talon toiseen kerrokseen johtavia portaita kehystävä mäntysäleikkö vie ajatukset metsään. Se on toteutettu Oregonin männystä, joka on väriltään punertavampaa kuin suomalainen mänty – jo ennen toista maailmansotaa rakennusmateriaalitkin kulkivat tarvittaessa maanosasta toiseen.

Villa Mairea Villa MaireaVilla Mairea

Villa Mairea
Olohuoneen puutarhaan aukeava seinä
Havulinna
Havulinna Villa Mairean naapurissa

Taidekeräilijän koti

Maire Gullichsen oli paitsi äiti myös taidekeräilijä, Galerie Artekin perustaja ja sittemmin suomalaisen taiteen mesenaatti. Gullichsenien kotimaisen taiteen kokoelmasta syntyi Porin taidemuseo, mutta ulkomaista taidetta on edelleen esillä myös Villa Maireassa.

Olohuoneessa on esillä Edgar Degasin Tanssija, joka on kuulemma ollut Maire Gullichsenin ensimmäisiä hankintoja.
Jotkut esillä olevista tauluista ovat hyvinkin kysyttyjä maailmalla, jopa niin kysyttyjä, että vaikka taidetta maailmalla liikuteltaessa pyritään tietysti olemaan varovaisia, niin osa tauluista on sijoitettu nyt ainakin toistaiseksi tänne, lepäämään, jotta ne säilyisivät tulevillekin sukupolville.

Kirjahyllyjen päissä on taidekaapit, joissa säilytetään niitä teoksia, jotka eivät juuri nyt ole esillä. Säätiön edustajan sanoja lainaten: tässä talossa voi valita mitä Picassoa haluaa tänään katsella.

Olohuoneen musiikkihuonepäädyssä on kuperakantinen tanskalainen flyygeli. Flyygeliä ei ole tarkoitettu alustaksi kukkamaljakoille tai sukuvalokuville ja tämän flyygelin päälle niitä ei voikaan asettaa. Flyygeli on kuulemma alunperin hankittu Havulinnaan, mutta Villa Mairean valmistumisen jälkeen päätettiin vaihtaa talojen flyygelit keskenään – ilmeisesti Villa Mairean flyygeli on vähän tavanomaisempi ja sellaisena se sopikin paremmin Havulinnaan.

Taide Villa Mairea
Edgar Degas Tanssijatar (kuva netistä) ja Villa Mairean pääovi – taideteos sekin
Maire Gullichsen Pori
Kerttu Horilan Maire Gullichsen ja jutun kirjoittaja Porissa kesällä 2017

Samppanjaa käden ulottuvilla

Nyttemmin myös Villa Mairean keittiö on avattu talossa vierailevien nähtäväksi – vielä muutama vuosi sitten näin ei ollut. Nyt pääsemme kuitenkin kurkistamaan tarjoiluhuoneesta itse keittiöön ja näemme myös taloudenhoitajan asuntoon kuuluvan pienen keittiön varsinaisen keittiön takana. Keittiön kodinkoneita on uusittu vuosien mittaan, mutta jääkaappi, tai pikemminkin isokokoinen kylmäkaappi, on kuulemma alkuperäinen. Kätevä kylmäkaappi aukeaa kahteen suuntaan, niin keittiöön kuin tarjoiluhuoneeseen, joskin tarjoiluhuoneen ovesta kylmäkaapista taitaa saada vain shamppanjaa erityisesti shamppanjahyllyköstä. Mutta toki, onhan shamppanja se tärkein elintarvike!

Lapsuudenkodissanikin Linnankadulla Turussa oli tarjoiluvälikkö, keittiö, apukeittiö ja palvelijanhuone, omalla sisäänkäynnillä, kuten Villa Maireassakin, mutta shamppanjajääkaappi kyllä puuttui!

Paitsi että huvilan sisätiloissa ei saa kuvata ei tutustumiskierrokselle saa ottaa mukaan laukkuja tai reppuja. Syy tähän selviää viimeistään ruokailutilassa, sillä huoneen ikkunalaudalla on muutama koristeellinen maljakko, joita ei kenenkään haluta vahingossa pudottavan lattialle. Nekin ovat nimittäin Picassoa. En tiedä sitten miten ne ovat pysyneet ehjinä lapsiperheessä, jossa ruokailutilan aulassa sijaitsevaa isoa pyörivää kuparista astiaakin on kuulemma käytetty karusellina. Alunperin kyseinen astia on ollut ranskanpastillien kuorrutusastia Fazerilla ja Gullichsenit saivat sen jossain vaiheessa lahjaksi Fazereilta.

Villa Mairea
Etualalla vihreiden köynnösten takana talvipuutarha ja vasemmalla ruokailutilan ikkunat
Picassoa ruokailutilassa
Picassoja ruokailutilan ikkunalaudalla
Villa Mairea
Ruokailuryhmiä pergolassa

Villa Mairea

Talvipuutarhasta puutarhaan

Taiteen lisäksi viherkasvit ovat saaneet näyttävästi tilaa huvilassa. Musiikkihuoneen seinustoja kiertää rivi kukkalaatikoita, jotka ovat uniikkikappaleita. Tällaisia “viherkalusteita” ei ole myytävänä Artekissa. Eipä silti, en pitänyt niitä kovin kauniinakaan. Kotonamme on kevyesti laskien yli 20 Artekin huonekalua, joista toki tuoleja jo tusinan verran, mutta nämä kukkalaatikot eivät olisi päässeet kotiimme.

Talvipuutarhan funktionaalisen sisustuksen kruunaa pienen kylpyammeen kokoinen allas, jossa kasveja voi tarvittaessa suihkuttaa. Kasveja huoneessa on talon nykyisellä käytöllä ehkä vähemmän, mutta mikä olisi parempi ympäristö pitää esille lukuisia Aalto-maljakoiden kehitysvarsioita.

Villa Mairea musiikkihuone
Musiikkihuoneen kuva kukkalaatikoineen julisteessa ruukin klubitalossa

Esittelykierroksen jälkeen saimme kierrellä vapaasti huvilan puutarhassa, jonka keskeisin elementti on iso munuaisenmuotoinen uima-allas. Uima-altaan reunalla on myös erillisessä ruohokattoisessa rakennuksessa perinteinen suomalainen sauna. Pihan pergolat tuovat vahvasti mieleen Tammisaaren Villa Skeppetin pergolat – toki Villa Maireassa ja Villa Skeppetissä on muutenkin paljon samankaltaisuuksia, mutta pelkistetyssä tilassa ne huomaa selvemmin ja Aallon puutarhakalusteryhmähän on samanlainen molemmissa huviloissa.

Villa Mairea puutarha
Luonnonmukaiset portaat vievät talon sivustalta puutarhaan

Sauna Villa Mairea
Uima-allas Villa MaireaVilla Mairea puutarha

Noormarkun ruukki

Kotoamme Espoosta on matkaa Noormarkkuun n. 250 kilometriä, joten emme kuvitelleetkaan käyvämme siellä päiväseltään. Noormarkusta olimme jatkamassa Turkuun, mutta sitä ennen majoituimme yhdeksi yöksi Noormarkun Ruukin vierastaloon. Vierastaloja on kolme ja kussakin niissä on useita huoneita. Me majoituimme Vainiolaan, kulmahuoneeseen, josta oli mukavasti näköala niin klubitalon suuntaan kuin Noormarkun joellekin. Vierastaloissa on huoneiden lisäksi isot yhteiset tilat: olohuone, ruokailutila ja keittiökin vieraiden käytettävissä ja kaikki sisustettu Aallon henkeen.

Melkeinpä voisi sanoa, että vierailu Villa Maireassa vaatii parikseen yön tällaisessa vierastalossa ja tutustumisen Noormarkun ruukin alueeseen, sillä Villa Maireahan rakennettiin juuri tänne Noormarkkuun siksi, että tämä oli Ahlström-yhtiön kotipaikka. Perheyhtiö A. Ahlström Osakeyhtiön pääkonttori sijaitsee edelleen ruukin alueella. Ahlström-konsernihan jakautui vuonna 2001 kolmeen osaan, joista teollinen liiketoiminta fuusioitui myöhemmin Ahlstrom-Munksjöksi ruotsalaisen Munksjön kanssa, sijoitusyhtiö Ahlström Capitaliksi ja perheyhtiöksi.

Alkuillasta kiertelimme ruukin alueella, jonka monestakin kohteesta ainakin pääkonttorirakennus, pato ja miksei Koli-saunakin ovat kävelyretken arvoisia. Sahamuseo ja Ahlström Voyage-näyttely jäivät meiltä näkemättä, sillä ne taisivat olla auki vain lauantaisin ja vierailimme Noormarkussa torstaina.

Vainioa Noormarkun ruukki
Vierastalo Vainiola
Vainioa Noormarkun ruukki
Reissussa kuin kotona: kotona samanlaiset yöpöydät, tosin ilman lasikantta
Noormarkun ruukki
Vainiolan oleskelu- ja ruokailutiloja

Noormarkun ruukki Noormarkun ruukki Noormarkun ruukki Noormarkun ruukki

Noormarkun ruukki
Pääkonttorirakennus
Noormarkun ruukki
Koli-saunan laiturilla

Noormarkun ruukki

Noormarkun ruukki
Illallinen Noormarkun Ruukin klubiravintolassa

Aalto -elokuva

Lopuksi vielä muistutus Virpi Suutarin elokuvasta Aalto, joka kertoo Alvar Aallon sekä Aino Aallon urasta ja elämästä. Elokuvahan tuli elokuvateattereihin, koronasta huolimatta, syyskuun alussa ja pysynee ainakin jonkin aikaa ohjelmistossa. Me ehdimme katsomaan elokuvan sopivasti ennen vierailuamme Villa Maireassa. Vajaan kahteen tuntiin ei mahdu Alvar Aallon koko elämä ja tuotanto, mutta paljon Virpi Suutari on siihen saanut sisällytettyä, myös Villa Mairean.

Muista Aallon töistä olemme tarkoituksella hakeutuneet erityisesti yksityisasuntoihin, Alvar Aallon kotitaloon ja ateljeeseen Helsingissä ja Villa Skeppettiin Tammisaaressa. Vähän sattumalta olemme päätyneet mm. Paimion parantolaan ja Viipurin kirjastoon ja Turussa Walo Rooftop Barissa vieraillessamme muistui mieleen myös Turun Sanomien toimitalo osana Aallon tuotantoa. Teekkarina vietin neljä vuotta Aallon tuotannon ympäröimänä Otaniemessä ja Jyväskylässäkin olemme käyneet mm. Aalto-museossa.

Noormarkku Alvar Gullichsen
Noormarkussa kannattaa käydä katsomassa myös Maire ja Harri Gullichsenin lapsenlapsen Alvar Gullichsenin värikäs patsas
Artikkelin avainsanoja
,

17 kommenttia

  • Kiitokset tästä jutusta. Olenkin juuri suunnittelemassa nyt syyslomaa Varsinais-Suomeen ja länsirannikolle, kun Latviaan en pääsekään enää rajoituksien vuoksi. Noormarkun Ruukki vaikuttaa mielenkiintoiselta kohteelta. Villa Mairea tuntuu olevan bookattu ainakin lähti viikkoina.

    • Kiitos Jani! Villa Maireasta voi toki kysellä muitakin aikoja (vähän isommalla rahalla) – tai josko paikkoja vapautuisi.

  • Olemme käyneet Villa Maireassa yksityistilaisuudessa, syntymäpäiväjuhlilla. Mielelläni kävisin siellä uudestaankin, silloin ei päässyt katsomaan keittiötä. Ja uudella vierailulla kiinnittäisi varmaan huomiota hieman eri asioihin.

    • Kiitos Marika! Minua vähän “hämäsi” talon alakerran tietynlainen samankaltaisuus Tammisaaren Villa Skeppetin kanssa – välillä piti miettiä, että olen nähnyt tämän ennenkin, vai olenko?

    • Kiitos Arja! Hienoa kyllä, että näitä ruukkeja, joita on pidetty hyvässä kunnossa, löytyy Suomesta useampiakin. Me kävimme tämän lisäksi tänä kesänä Mathildedalissa.

  • Olipa mielenkiintoista lukea näistä kohteista! Pitääkin viedä meidän lapset myös Alvar Aallon museoon, kun mennään vierailemaan Jyväskylään. Itse olen siellä kyllä käynyt lapsena montakin kertaa, mutta omien lasten kassa ei olla vielä koskaan käyty missään museossa… 😅

    • Kiitos Mira! Siitä vaan suunnittelemaan kotimaan kierrosta kun ulkomaillekaan ei tähän maailman aikaan oikein pääse.

  • Kiitos kattavasta esittelystä. Alvar Aallon elokuvan haluaisin päästä katsomaan. Katsotaan ehditäänkö elokuviin!

    • Kiitos kommentistasi! Luulisi, että Aalto pyörii elokuvateattereissa jonkun aikaakin, vaikka eihän sitä näin korona-aikaan näistä tiedä – jos ihmiset kaikkoavat teattereista, niin kai sitten leffatkin.

  • Nyt kun ulkomaanreissut on peruttu ja pitää miettiä uusia Suomi-kohteita, niin tämä onkin kiva vinkki: yhdistää Noormarkun Ruukki ja Villa Mairea. Kun keksisi siihen vielä jonkin kivan luontokohteen ja erityisen majoituksen, olisi pitkän viikonlopun suunnitelma valmis. Kiitos siis ideasta♡.

    • Kiitos Heidi! Kevyesti harkittiin menomatkaan Torronsuon liittämistä, mutta sää ei sitten oikein ollut sille otollinen.

  • Villa Mairea on upea paikka! Kävin itse Mairen päivänä 1.8.2015 ja ihastelemista riitti. Harmi kun sisätiloissa ei saanut kuvata mutta ihan ymmärrettävää koska paikan yläkerta on edelleen suvulla käytössä. Mietin samaa nähtyäni Piccason maljakot – ehkä perheen lasten ollessa pieniä eivät olleet ihan noin vaarallisessa paikalla. Itse talosssa on paljon upeita yksityiskohtia, jotka miellyttävät minut mm. sisäänkäynnin päällä oleva katos ja rimoitus seinissä. Munuaisen muotoinen uima-allas on piste iin päällä.

    Myös Noormarkun ruukkialueella on paljon katsottavaa ja elämyksellinen tuo teidän majapaikka. Aalto-elokuvan haluan ehdottomasti nähdä jossain vaiheessa.

    • Kiitos Marjo! Minusta taas tuo katos oli vähän turhan tumma ja jykevä – pimensi sisäänkäynnin 🙂 Rimoitus monessa kohdin oli kyllä upea yksityiskohta ja esimerkiksi yläkertaan vievissä portaissa ei-säännöllinen luonnonmukaisuutta hakien.

  • Kuulostaa kiinnostavilta vierailukohteilta. Parastahan tietysti olisi, jos Villa Maireassa olisi voinut yöpyä. Olisi kyllä silti ihan kiinnostavaa vierailla, vaikka suurin kiinnostus olisi ollut minulla juurikin se yöpyminen tuollaisessa miljöössä.

    • Kiitos Teija! Ajatus Villa Maireasta yöpymisestä, turistina, on vähän kuin ajatus yöpyä jossain museossa, eli eipä oikein käväissyt mielessäkään. Villa Maireassa on nyt esillä niin paljon arvotaidetta ja mm. kirjoja ja perheen yksityisiä tavaroita, että tilaa ei mitenkään voisi käyttää valvomattomasti, esimerkiksi turistien majoittamiseen. Mutta nuo vierastalot, jotka ovat kävelyetäisyydellä samassa kylässä, ovat kyllä hyvä vaihtoehto ja miljöössä on paljon samaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.