Pysähdyin jokin aika sitten lukemaan Conde Nast Traveler -lehden artikkelin The Golden Rules of Retirement Travel, According to Actual Retirees. Juttu lupasi kokeneiden matkailijoiden vinkkejä ja niksejä niin matkojen ajankohtaan kuin pakkaamiseen liittyen.
(Tämän jutun otsikkokuva on kyseisen jutun kuvituksesta.)
Omakohtaista kokemustakin matkailusta työelämän jälkeen on jo kertynyt vähän yli yhdeksän vuotta.
Poimin jutusta itseäni eniten puhuttelevat ajatukset ja kommentoin niitä hiukan seuraavassa samalla, kun esittelen niitä:
Kohtele matkustamista kuin työtä
Työvuosina matkustaminen sovitettiin työn ehtoihin – jutussa ehdotetaan, että kohtele nyt matkustamista kuin se olisi uusi työsi. Asetelma on kääntynyt toisin päin: elämä rakentuu matkojen ympärille.
Kuulostaa tutulta! Juuri näin me teemme – tiedostaen, että joskus jäämme sen vuoksi paitsi joistakin sukujuhlista tai muista mukavista tapahtumista. Valintoja on tehtävä, myös eläkkeellä.
Matkaideoiden osalta käytössämme on muutama lista: itsenäisiä maita ehkä vielä muutama, Euroopassa muutama Nomadmania-alue. Nomadmania-alueet eivät ole tärkeitä, mutta kartta niistä muistuttaa, että vaikka olemmekin käyneet kaikissa Euroopan maissa, emme ole käyneet kaikkialla, Euroopassakaan. Isojen kaupunkien osalta on oma kertauslistansa, jonne juuri lisäsin Budapestin takaisin maan vaihdettua vaaleissa lopultakin suuntaansa.
Tee se nyt
Aikahorisontti lyhenee vuosi vuodelta. Jotkut matkatyypit, kuten vaikka pitkiä vaelluksia sisältävät matkat, ovat jo osaltamme historiaa, joten suunnitelmat kannattaa toteuttaa nyt eikä sitten joskus.
Toisaalta emme halua olla jatkuvasti liikkeellä. Kotikin on meille tärkeä ja jokaisen matkan jälkeen on hyvä pysähtyä hetkeksi. Käytännön syistäkin – sekä kodista että omasta hyvinvoinnista huolehtiminen vaatii sekin aikaa.
Matkaile sesonkien ulkopuolella
Tätäkin noudatamme. Nykyisin hyvin harvoin suunnittelemme reissuja juhlapyhien ajaksi, sen sijaan lähdemme matkalle niiden jälkeen tai palaamme kotiin ennen niitä. Suomalaisten lomakaudet eivät globaalisti juurikaan vaikuta matkustajamääriin kohteissamme, etenkin kun vaikka Välimeren kesän jätämme jo helteidenkin takia suosiolla väliin. Isompia matkailuruuhkia, kuten amerikkalaisten kevätloma kannattaa kyllä ottaa huomioon! Monissa kohteissamme ei kyllä turistiruuhkia ole mihinkään aikaan vuodesta.
… ja hyödynnä aamun aikaiset tunnit
Tässä me ole parhaimmillaan – ainakaan jos puhutaan varhaisista aamuista.
Useimmiten olemme liikkeellä aamupäivällä tai alkuillasta, silloin kuin muutkin. Päivämme rytmitämme, jos mahdollista mielellään kahteen osaan: aamu- ja iltapäiväretkeen, jos majoituksen sijainti ja etäisyydet sen sallivat.
Valitse hotellin sijainti huolellisesti
Sijainti ratkaisee – niin hotellin kuin oman kodin osalta.
Arvostamme sitä, että keskeiset kohteet ovat kävelyetäisyydellä ja päivän voi jakaa useampaan lyhyeen retkeen. Luksus ei ole itseisarvo, mutta käytännössä parhaat sijainnit löytyvät usein hyvistä hotelleista. Neljä tähteä riittää meille hyvin – viisi tuntuu jo hieman kiusalliselta.
Outoja ja tuttuja niksejä
Artikkelissa oli myös muutamia käytännön vinkkejä.
Yksi matkailija vannoo VapoRubin nimeen epäilyttävien hajujen varalta – esimerkiksi lentokoneessa. En ole koskaan kokeillut, en .flunssaankaan.
Toinen taas pitää (amerikkalaisena) eurooppalaista vessapaperia niin karkeana, että kuljettaa oman rullan mukanaan. Niin muuten mekin, joihinkin kohteisiin, kuten vaikka Irak tai Afrikan kierrokset. Jos (vajaalle) rullalle ei ole ollut pakottavaa käyttöä, käytämme sen sitten viimeisessä hotellissa.
Concierge-palvelut
Silloin kun matkamme ei ole sisältänyt valmiita retkiä eikä kohteessa ole ollut sopivia tarjolla GetYourGuiden tai Viatorin kautta, olemme käyttäneet näitä onnistuneesti useamman kerran. Esimerkiksi Tunisiassa emme halunneet vuokrata autoa, mutta meillä oli selkeä retki-idea. Hotellin kautta järjestyi vaivattomasti auto kuljettajineen – juuri tarpeisiimme sopivasti.
Opettele vähän paikallista kieltä
Jo aika kauan sitten, ennen Etelä-Amerikkaan suuntautuneita pidempiä matkojamme opiskelimme espanjaa muutaman vuoden ajan. Jo sitä ennen kielivalikoimaamme kuului tietysti englanti, minulla myös ranska ja molemmilla hiukan saksaa.
Jutussa kehotetaan opettelemaan muutama sana paikallista kieltä, mutta en oikein usko tähän. Espanjan ja ranskankin osalta usein haasteeksi muodostuu se, että voit muotoilla hetken mietittyäsi asiallisen lauseen kyseisellä kielellä, mutta jos vastaus on pitkä ja nopea, niin joudumme kuitenkin kysymään, että onnistuisiko englanniksi. No, helpot keskustelut esimerkiksi ravintoloissa tapaavat silti onnistua.
Mitä emme juuri tee
Välilaskuja emme yleensä hyödynnä erillisinä kohteina, vaan suosimme mahdollisimman suoria lentoja – se on meidän tapamme huomioida myös lentämisen vastuullisuus.
Risteilyillä omatoimiretket ovat meille harvinaisempia, sillä kahdestaan matkustaessa varustamon retket ovat usein kustannustehokkain vaihtoehto. Tuttuja eurooppalaisia kaupunkeja toki tutkimme mielellämme omin päin, jalan.
Asuntoautoilijoitakaan emme ole, joten jutussa siihen liittyvät vinkit eivät meille kolahtaneet.
Vesa Puttosen ajatuksia
Luin hiljattain myös Helsingin Sanomien haastattelun, jossa Vesa Puttonen pohti rahan käyttämistä. Vesan vaimo oli jossain vaiheessa kysynyt, mihin me tarvitsemme lisää rahaa, ja hän oli havahtunut siihen, että ehkä sitä tosiaan pitäisi myös osata kuluttaa :-)
Matkailun – ja muutaman muunkin asian suhteen olemme hänen kanssaan hyvinkin samoilla linjoilla.
“Matkustaminen on Puttosen mukaan ehdottomasti hyvä tapa käyttää rahaa. Se tuo elämyksiä. Elämykset puolestaan lisäävät usein onnellisuutta enemmän kuin tavarat. Matkustamisessa Puttonen kuitenkin välttää turhaa rahankäyttöä. Bisnesluokassa kannattaa matkustaa vain kaukomatkoilla. Muuten hän suosii economy-luokkaa ja ostaa sieltä paikan, jossa on enemmän jalkatilaa. Se on hänestä järkevämpää.”
Samaa mieltä olemme myös loma-asunnoista:
“Entä Lapin ja Rivieran loma-asunnot? Niistä Puttonen ei piittaa. Hän sanoo maksavansa mieluummin muuttuvia kuluja kuin huoltokustannuksia. Loma-asunnon vuokraaminen tarvittaessa on paljon vaivattomampi vaihtoehto kuin sen omistaminen.“
Autonkin suhteen Puttonen kehottaa toteuttamaan unelmiaan, jos sellaisia on. En tiedä, onko meillä niitä oikeastaan, mutta viimeisen leasing-auton korvautuessa omalla autolla ostimme haluamamme auton, uutena.
Vesa Puttonen on myös sitä mieltä, etteivät turhan suuret perinnöt ole jälkikasvulle hyväksi – samaa mieltähän on myös Microsoftin Bill Gates, joka jättää kuulemma lapsilleen vain prosentin omaisuudestaan. Meillä ei suoria jälkeläisiä ole, joten paineita jättää heille ainakaan jättiperintöjä ei todellakaan ole.
Ehkä sitä pitäisi siis opetella lentämään nykyistä useammin business-luokassa :-)
Lisää vinkkejä tai ajatuksia?
Matkailetko itse jo vapaalla aikataululla? Tuleeko mieleesi vielä jotain muita ajatuksia aiheesta?
Tai matkailetko työsi reunaehdoilla – mitkä niistä rajoittavat eniten matkailuharrastustasi?
En ole seniorimatkailija, vielä. Mutta kyllä mä silti tunnistan itseni muutamista kohdista. Tykkäisin, kun olisi hiljaista ja rauhallista. Siispä pidin valtavasti korona-ajan matkustelusta ja Aasiassa unirytmi tuntuu menevän usein niin, että olen hereillä auringon noustessa ja nautin varhaisista, hiljaisista aamukävelyistä ennen aamiaista. Toisaalta mikään ei voita afrikkalaisen torin mekkalaa ja sekasortoa – että pitäisi varmaan munkin päättää, mistä oikein pidän.
Tutulta kuulostaa sekin, että hotellin valinnassa kaikkein eniten vaikuttaa sijainti ja silloin on helppo palata päivän mittaan huoneeseen vaikkapa lepäämään, viilentymään tai välipalalle.
Mutta on tuolla paljon sellaistakin, mitä en allekirjoita. Joulukuussa lensin Bangkokiin välilaskullisesti. Lippuja ostaessa se tuntui hyvältä idealta, kun säästö oli suuri, mutta lentopäivänä kadutti, kun mietti, miten nopeasti olisi päässyt perille suoralla lennolla, vaikka sitten Venäjäkin kiertäen.
Enkä opettele kummallisia kieliä vain matkan takia, ehkä kiitoksen ja jonkin tervehdyksen mutten sen enempää. Toisaalta lensin juuri Cataniaan, hetken mielijohteesta Finnairin pisteillä, ja kyllähän siellä tuli käytettyä niitä muutamia italian sanoja, jotka ovat tarttuneet matkoilta mukaan. Mutta italialaiset ovatkin erikoistapaus, heillä on kyky ymmärtää ulkomaalaista melkein pelkästä ilmeestä ja jotenkin minäkin tunnun ymmärtävän, mitä minulle selitetään, niin kuin nyt vaikka se, että kun läppärin laturin pistokeosa on unohtunut kotiin, niin markkinoilta voi käydä ostamassa kolmella eurolla radioon sopivan pistokkeen, ja sillä saa läppärinkin ladattua!
Kiitos Daniel! Matkabloggaajakolleegoissakin on näitä välilaskuintoilijoita, mutta en kyllä ole niille lämmennyt yhtään. Joskushan on pakko, mutta että vapaaehtoisesti muutaman kympin tai vaikka satasenkaan takia. Nuo laturit ovat hankalia, joskus taisi olla ihan Jenkeissä metsästettiin unohtunutta kameran akun laturia, mutta moisen löytäminen kivijalasta oli haasteellista, netissä niitä olisi ollut pilvin pimein, tietysti.
Lähestyn kiihtyvällä tahdilla esi-seniorimatkailijan ikää joskin eläkkeelle pääsy ja täyspäiväiseksi matkailijaksi siirtyminen tuntuu vain karkaavan kokoajan kauemmaksi.
Vaikka olen vielä työelämässä niin elämäni kuitenkin rytmittyy vapaa-ajan matkojen ympärille eikä niinkään kiireisiin IT-projekteihin, ja olenkin uskaltanut varailla matkoja kysymättä keneltäkään mitään ja sitten myöhemmin vääntänyt pitkään että nyt lähdenkin lomalle ja näitä varauksia on aina ollut 3-5 etupeltoon tehtynä. Varsinkin kun lomat pitäisi pitää heinäkuussa jolloin Suomi on kiinni, mutta lennot kalliit sesonkina ja tästä on tullut säätöä että pidän lomia kesäkuussa tai tammikuussa kun muut ovat töissä. Hyvin usein tällöin lennot ovat olleet huomattavasti halvempia kuin koulujen lomien aikoina.
Hotellin sijainnin suhteen olen samaa mieltä, varsinkin näin vanhempana on kiva että pääsee heti nähtävyyksille hotellista kävellen eikä tunnin parin julkisilla matkustuksen jälkeen.
Iso periaate matkailuun on minulla “nytku, ei sitku ja mutku” koska tulevaisuutta on mahdotonta oikeastaan suunnitella saati ennustaa.
Uusien kielten opiskeluissa olen erittäin huono – suomi, savo ja englanti saa riittää. Etelä-Amerikkaan varten olin hieman espanjaa “opiskellut”, mutta eihän siitä mitään tullut kun en ymmärtänyt vastauksesta yhtikäs mitään. Onneksi nykyään on googlet ja muut kääntäjät, joiden kanssa pelata jos vastapuoli ei ymmärrä käsillä puhumista ja joidenkin käyttämää tapaa puhua kovempaa ääneen ja hitaammin.
Rahan käyttö ja perinnön jättäminen – tämä onkin sitten mielenkiintoisempi juttu. Vanhemmiten sitä alkaa jo käyttämään enemmän rahaa matkustuksen, kun lainat on jo aikaa sitten maksettu eikä muita isompia rahareikiä ole… esim. juurikin business luokassa matkustukseen tai upgraden avulla sinne pääsemiseksi, samoin majoituksissa käytän 2-4* hotelleja ja pieniä majataloja enkä hostelleja ja airb2b… Rahan säästäminen sukan varteen tai tilille/osakkeisiin on toki järkevää jossain määrin (ja matkailla niiden tuotoilla), mutta pitää muistaa että “kuolinpaidassa ei ole taskuja”. Mutta jokainen tehkööt omat valintansa elämänsä ja mahdollisen varallisuuden suhteen – mikä minä olisin muita opettamaan.
Kiitos Jani! Mukavaa, että juttu oli innoittanut Sinua laajemminkin kertomaan ajatuksiasi aiheesta. Itselläni viimeisinä työvuosina aikatauluttaminen oli helpohkoa, sillä taloushallinnon kalenterit isossa konsernissa julkaistiin aina parikin vuotta eteenpäin ja niistä tiesi, vaikka ne olivatkin välillä haastavia ymmärtää 4-4-5 -viikon kiertoa noudatettaessa, jo kauan etukäteen, että mitkä viikot olivat mahdollisia, mitkä ei ja silloin varauksia tosiaan usein oli melkein vuosikin eteenpäin. Totta tuokin, että eipä tuo sitku kellekään ole varma nakki, oli ikä mikä tahansa, eli nytku on parempi valinta. Sen verran rahaa on hyvä olla sijoituksissa, että niiden tuotoilla halutessaan maksaa vähän hulppeammatkin matkat, vaikka useamman kerran vuodessa :-)
Elämän rakentuminen matkojen ympärille ei kuulosta lainkaan huonolta, kelpaisi kyllä itsellenikin. Nuo aikaiset tunnit muuten tulee hyödynnettyä aika hyvin, se on hyvä vinkki. Tuo pitää varmasti totta, että kannattaa toteuttaa matkoja ja asioita nimenomaan mieluummin ennemmin kuin myöhemmin. Onhan se myös niin, että ikä ei tietenkään ole ainoa juttu, vaan nytkin moni maailman kolkka on mahdottomia matkustaa toisin kuin vielä jokin aika sitten. Eipä tarvi Bill Gatesin jälkikasvun muuten nälkää tuolla prosentinkaan perinnöllä nähdä.
Kiitos Mikko! Niinhän se on, kuten Janikin tuossa juuri kommentoi, että elämässä ei koskaan tiedä mitä se eteen heittää, muistakin syistä kuin iän kertymisen myötä, eli NYT! Tuota maailmantilanteen muuttumista ja oikeaan ajankohtaan osumista olemme erityisesti viime syksyn osalta ihastelleet, mutta aikoinaan kyllä osuimme myös Myanmariin siinä kapeahkossa aikaikkunassa, mitä maa silloin oli melko helpponakin kohteena auki. Sudanin missasimme ennen nykyistä sotaa, valitettavasti, eikä nyt joku pistäytyminen Port Sudanissa oikein vedä vertoja maan oikeilla nähtävyyksillä vierailulle.
Vaikka elämäni ei pyöri matkailun ympärillä, löysin jutusta paljon samaistuttavaa näin 15 vuotta eläkepäivistä nauttineena seniorina. Olen vielä toistaiseksi kokopäiväinen koiraharrastaja vaikka kilpaileminen (agility) on jo jäänyt nuoremmille. Usein on tullut mainittua, että koira rajoittaa hiukan matkustamista. Toisaalta koirien myötä olen saanut paljon uusia ystäviä ja syitä sekä mahdollisuuksia käydä kisamatkoilla kotimaassa ja Euroopassa.
Koronan jälkeen ja maailmantilanteen muututtua olen tajunnut, että nyt pitää matkustaa, kun se taas ja vielä on mahdollista.
Aina ei tule matkustettua sesonkien tai juhlapäivien ulkopuolella, jos esimerkiksi reissukumppaneille sopii vain sellainen aika. Tulee mieleen pyöräreissu Viroon muutama vuosi sitten juhannuksen aikaan. Osa matkasta tehtiin junilla, jotka olivat niin täysiä, etteivät polkupyörät meinanneet mahtua mukaan vaikka istumapaikat oli varattu 1. luokasta. Enää sitä virhettä ei tehdä.
Hotellit tulee valittua huolellisemmin kuin nuorena ja varauksia teen hotelleiden kautta, jos netistä tai kadulta ei löydy sopivaa palvelun tarjoajaa.
Dohassa vietimme kerran kaksi vuorokautta, kun palasimme jostakin kauempaa ja saman voisin tehdä vielä joskus Istanbulissa, jossa vuosikymmeniä sitten olin vain yhden vuorokauden retkellä Bulgariasta käsin.
Perintöjä ei pahemmin jää itsellistä elämää viettäville lapsettomille tyttärille heidän omasta ehdotuksestaan. Heillä on pikemminkin ongelma, mihin testamenttaavat oman mahdollisen jäämistönsä.
Kiitos kommentistasi Eila! Meillä kun ei ole tuota koiraharrastusta :-) niin matkailu taitaa tosiaan vielä toistaiseksi olla pääharrastuksemme. Joskus tosiaan tulee päädyttyä ruuhkaan omaa huolimattomuuttaan tai muusta syystä – me viimeksi syksyllä Aulangolle koulujen syysloman aikaan – huh! Kiva hotelli on tärkeää ja useimmiten olemme niiden valinnassa onnistuneetkin, mutta tietysti kun paljon reissaa, niin joskus tulee hutejakin. Matkanjärjestäjät, erityisesti Aventura, tapaavat kyllä löytää upeita vaihtoehtoja maailmankolkasta kuin maailmankolkasta. Istanbulia voisin itsekin miettiä välietappina, se kun hyvinkin olisi kertaamisen tarpeessa, mutta ehkäpä odotan, että sielläkin valta vaihtuisi kuten Unkarissa.
Olipa mukava – ja itselle melko samaistuttava kirjoitus. Yrittäjänä teen itse aikatauluni eli matkustus pääasia ja työelämä sovitetaan siihen. Töitä on ollut tähän asti hyvin eli onnistunut hyvin, mutta nyt alkaa matalasuhdanne vaikuttaa ja asiakkaat ovat tulleet vaativammiksi aikataulutuksesta. Lomat usein asettelen sesonkien ympärille – kuitenkin jos talvilomaviikon maissa lähtee kaukolomalle, niin niissä lentohinnoissa ei sesonkilisää ole. Kesäisin lomailen Suomessa ja Pohjoismaissa – ruuhkaa ei ole koskaan. Vaelluksia yritän tehdä nyt paljon, tiedostan, että pakosti niitä ei enää eläkkeellä tehdä. Ehkä en eläkkeelle täysin koskaan jää, mutta ei sillä väliä ole, teen jo nyt sen verran vähän töitä, että uskon tällä tyylillä jaksavani ties kuinka pitkään.
Kiitos Mari! Meikäläisen työvuosina ei ainakaan suuryrityksissä etätyö onnistunut kuin satunnaisia päiviä eikä nekään juuri ulkomailta. Joskus kevyesti selvittelin mahdollisuutta työskennellä Sveitsin toimistostamme jonkin aikaa, mutta siinä tuli vastaan mm. se, että Sveitsissä olet verovelvollinen noin 1. työpäivästä alkaen. Itse eläköidyin muutaman vuoden ennen varsinaista eläkeikääni omilla varoillani – onneksi, sillä jos olisin odottanut oikeaan eläkeikääni niin olisin päässyt vapaalle juuri kun maailma sulkeutui koronan takia!
Meillä taitaa tulla helppo liukuma seniorimatkailijoiksi, kun tykkäämme jo nyt monista artikkelissa mainituista mukavuuksista kuten laadukkaista hotelleista keskeisillä paikoilla ja hyvästä palvelusta aina, kun sellaista on tarjolla :)
Mekin pidämme tosi paljon omasta arkielämästä, johon on kiva palata matkoilta ja matkat taas ovat niitä, joista on kertynyt mahtavia muistoja sekä yhteisö kaupan päälle. Win-win siis!
Kiitos kommentista! Meistä paras hotelli on kiinnostava boutique-hotelli, mutta niissä on tietysti aina pieni riskikin. Erityisesti vaikka Afrikassa kunnon laadukas ketjuhotelli takaa laadun paikassa kuin paikassa. Jotkut viisaat väittävät, että eläkeaikaa varten on hyvä olla takataskussa jokin harrastus, jo sosiaalisten suhteidenkin takia ja kivastihan tämä on tosiaan matkailun saralla toiminut, olemmehan mekin tutustuneet toisiimme!
Hahah, pitääkö huolestua, kun tämän ikäisenä tunnistaa itsensä seniorimatkailijan kuvauksesta? :D Monet artikkelin jutut nimittäin sopivat omaankin matkailutyyliin. Majoituksista tosin joustan aika paljonkin, ja usein mennään budjetti edellä. Sesongin ulkopuolella matkailu taas kuulostaa erittäin tutulta!
Kiitos Eveliina! Etenkin Euroopan kohteissa matkan hinnasta tosi iso osa tulee yleensä majoituksesta, eli reissun hintaa voi tehokkaimmin säädellä majoituksen tasoa säätelemällä.
Taidan olla seniorimatkaaja, koska kuusikymmentä vuotta lähestyy talvella.
On sitten seniorimatkaaja tai ei, on tässä jutussa myös muutenkin niitä perustapoja.
Mutta ikään liittyen juurikin olemme seuraavana talvena toteuttamassa reissun Peruun, Boliviaan ja Chileen. Ajatuksella, että kohta emme tuota matkaa pystyisi tekemään….
Kiitos Sari! Mukavaa reissua Etelä-Amerikkaan, kuuden vuosikymmenen jälkeen ehtii kyllä vielä tekemään monen monta reissua, kauaskin, ellei elämä sitten heitä jotain yllättää tielle. Senkin todennäköisyys taitaa iän mukana vähän koko ajan nousta.
Olemme seniorimatkailijoita jo vuodesta 2015. Sitä ennen perhematkailijoita 90-luvun alusta ja sitä ennen yksin matkustavia. Monet asiat ovat kuitenkin tunnistettavia omassa matkailussa blogikirjoituksen kanssa. Matkailu tuntuu nykyisin enemmän työltä, osin matkakohteetkin valikoituvat niin, että niistä on mukava saada kuvia ja jutunjuurta. Pääkohteemme nykyisin on Espanjan Aurinkorannikko, mutta aina eri reittejä valiten. Majapaikat valikoituvat pysäköinti edellä ja hinta toisena kriteerinä. Juha
Kiitos kommentistasi Juha! Kotimaassa joskus käymme jossain paikassa tai tilaisuudessa vähän juttunäkökulmakin edellä, mutta matkat maailmalle ja kohteet siellä tulevat kyllä vain maa- tai alue- tai tämä pitää ehdottomasti nähdä -listoilta. Monet niistä nykyisin tunnistankin jo etukäteen kohteiksi, jotka todennäköisesti kiinnostavat vain harvoja, mutta emme silti ala kiertämään maailmaa potentiaalisesti suosittujen kohteiden tiimoilta :-) Aurinkorannikollekin on kuitenkin tehty pari reissua, mutta ihan erityisesti sekään ei ole innostanut palaamaan. Pysäköinti on haasteellista, sen verran vuokra-autokokemuksia meillekin on kertynyt, myös niitä kohteita, jotka on lopulta päädytty skippaamaan, kun autolla ei vaan onnistu. Kuski onkin monessa kohtaa hyvä valinta, esimerkiksi Amalfin rannikolla liikuimme kuljettajan kanssa: aina pääsi ihan kylien ytimeen ja kuljettaja sitten mietti mitä tekee autolla sen aikaa kun kiertelimme kylää.