Dijonissa heittäydyimme ryhmämatkasta huolimatta päiväksi omatoimimatkailijoiksi. Saavuimme kaupunkiin alkuillasta, seuraavana päivänä olisi vuorossa retki läheiseen Beaunen kaupunkiin ja vielä yksiin viinimaistajaisiin, mikä olisi jättänyt Dijonille aikaa vain muutamia tunteja muutamana päivänä päivän pääretkien jälkeen. Päätimme siis jättää Beaunen ja Burgundin viinien maistelun ja keskittyä Dijoniin.
Dijonin pöllö (La Chouette)
Mutta emme jääneet Dijonissakaan yksin :-) – yli kolmekymmentä matkaystäväämme korvaantui yhdellä uudella ystävällä, La Chouettella, Dijonin pöllöllä.
Pöllöön tutustuimme Dijonin katedraalin, Notre-Damen, seinustalla. Pöllö tunnetaan Dijonin kaupungin onnenpöllönä. Onnen varmistamiseksi pientä pöllöä pitää silittää vasemmalla kädellä, siis sydäntä lähinnä olevalla kädellä.
Pöllön historia ulottuu 1300-luvulle, jolloin silloinen Dijonin herttuakunnan hallitsija valitsi paikan uudelleen rakennettavalle katedraalille. Astrologina, yliluonnollisiin ilmiöihin uskovana, hän vapautti pöllön, joka sitten hädissään (?) laskeutui lähistölle ja siihen uusi katedraali rakennettiin.
Olimme ”varastaneet” Dijonille kokonaisen päivän, joten lähdimme pöllön matkaan. Kaupungin 22 päänähtävyyttä, sijoittuvat pöllöpolun varrelle, joka on merkitty kaupunkin katuihin metallisilla nuolilla, joissa on pöllön kuva. Oppaan matkalle voi ostaa katedraalin (ja siis pöllön) lähellä sijaitsevasta turisti-infosta neljällä eurolla. Suosittelen, huonomminkin voisi neljä euroa käyttää.
Jääkarhulta kauppahalliin
Pöllöpolun ensimmäinen kohde on, kohteliaasti pöllöltä, Dijonin kaupungin toinen toteemieläin, eli jääkarhu. Darcyn puutarhassa (Jardin Darcy) sijaitseva Francois Pomponin patsas on melkein yhtä suosittu hahmo Dijonin kaupungin matkamuistomyymälöissä kuin pöllökin. Puistossa on myös kiva pieni kahvila ja – tietysti – karuselli, kuten kaikissa Ranskan kaupungeissa ainakin tämän matkamme pienellä otannalla.
Puiston lähellä seuraavat nähtävyydet ovat vanha arvokas hotelli, Hotel del Cloche, ja Dijonin riemukaari, Porte Guillaume. Postitoimistokin on rakennuksena komea, mutta vielä hienompi on sen edustalla oleva patsas, Compteur du Temps.
Kauppahallissa ja sitä ympäröivillä kujilla viihtyisi pitkäänkin, etenkin lauantaina, joka ilmeisesti toi lähikaduillekin markkinat. Kauppahallissa ihailimme hetken niin eksoottisia mereneläimiä (vaikka Dijon sijaitseekin sisämaassa), Ranskan lukuisia juustoja ja kun Dijonissa ollaan, niin tietysti laajaa sinappitarjontaa.
Dijonin sinappi on sinapeista ehkä tunnetuinta ja perinteisintä, joka valmistetaan sinapinsiemenistä, etikasta tai viinietikasta mausteena ehkä valkoviiniä, mutta ilman sokeria. Sinappi voi olla sileää tai karkeaa ja ainakin Dijonin kauppahallissa ja keskustan matkamuistomyymälöissä sitä on tarjolla kaikissa mahdollisissa muodoissa ja kaikilla mahdollisilla mausteilla.
Läheinen Place Francois Rude lienee kaupungin kuvatuin aukio, sillä täällä kuvaan saa niin ristikkotalot kuin karusellin, joka on isompi kuin pienten lasten karuselli Darcyn puistossa.
Notre-Dame ja Place de la Liberation
Katedraalin (ja pöllöpatsaan) jälkeen pitää muistaa katsoa ylös, sillä Maison Millieren (lisää sinappia!) kulmassa on korkealla katon harjalla toinen pöllö ja kissakin. Rue Verrerien varrella on sen verran paljon myymälöitä ja ravintoloita, että hetkittäin kävi mielessä, että tämä parin korttelin kierros on osa pöllöpölkua vain siksi, että myymälät ovat tehneet pöllölle vastustamattoman tarjouksen …
Mutkan kautta päädytään kuitenkin teatterille, taidemuseolle (Museum of Fine Arts, jos haluat nähdä lisää Francois Pomponin veistoksia, niin poikkea sisälläkin) ja lopulta ehkä joidenkin mielestä kaupungin päänähtävyyden, Place de la Liberationille ja Burgundin herttuoiden palatsin äärelle. Pöllön mielestä tietysti tämä alue olisi vasta kaupungin toiseksi tärkein nähtävyys.
Kaupungin historiallinen keskusta on tässä muodossaan peräisin 1600-luvun lopulta, joskin goottilaistyypinen Palais des Ducs et des Etats de Bourgonne on rakennettu osittain jo 1300-luvulla. Nykyisin palatsi toimii kaupungintalona. Palatsin seinässä oleva kyltti julistaa myös alueen Unescon maailmanperintökohdestatusta, joskaan siis palatsi itsessään ei sitä ole, vaan jollain tapaa määriteltynä koko Burgundin alue, eli Burgundin maakunnan viinialueet.
Puoliympyrän muotoista Place de la Liberation -aukiota jotkut väittävät yhdeksi Ranskan kauneimmista.
Philippe le Bonin nimeä kantavaan torniin voi kiivetäkin, jos kaipaa kävelykierrokselle paitsi askelia myös portaita (316) – emme kaivanneet.
Tämän aukion jälkeen kohteet pöllöpolun varrella ovat vähän harvemmassa ja ne eivät välttämättä enää sykähdytä samaan tapaan sen jälkeen kun ne tärkeimmät on jo nähty. Parin jäljellä olevan kirkon, Saint-Jean, Saint-Philibert ja Saint-Benignen, jotkut yksityiskohdat ja värikkäät katot ovat kyllä lyhyen ihailun arvoisia.
Pari muutakin polkua
Pöllöpolun lisäksi kaupunkiin on syntynyt pari kilpailevaakin polkua, eli pöllöpolkua laajentavia lisäkierroksia. Näistä tutustuimme vain Rousseau loop -nimiseen pieneen kierrokseen, sillä se vei meidät keskustasta takaisin Place de la Republiquelle ja edelleen Clemenceaun ison liikenneympyrän ja kongressikeskuksen lähellä sijainneelle hotellillemme.
Ibis Dijon Centre Clemenceau oli keskitason hotelliksi oikein kiva, persoonallinenkin. Aamiaisella pysyi hyvin hengissä ylikin puoli päivää ja hotellin alakerran pieni ravintola tarjosi ainakin laiskalle vaihtoehdon keskustan ravintoloille.
Ranskalaista ruokaa
Kaupunkikierroksen jälkeen liityimme illalla taas ryhmäämme ja kävimme matkaan kuuluneella toisella ryhmäillallisella Maison Philippe Le Bon -hotellin La Closette -ravintolan kellarissa. Kellarikerros oli tietysti omalla tavallaan tunnelmallinen, mutta vähän kävin kateeksi ravintolan puutarhankin tunnelma syyskuun alun vielä lämpimässä illassa. Mutta ehkä ryhmämme ei olisi sinne mahtunut ja mitä luultavammin ravintola ei olisi halunnut täyttää viehättävää puutarhaa ryhmällä.
Ruoka oli kuitenkin hyvää, olimmehan Ranskassa!
Pari sanaa Beaunestakin
Burgundin viinien osalta kokemuksemme jäi vähän ohuemmaksi, sillä skippasimme tosiaan retken Beauneen. Beaune lienee Burgundin viinialueen pääkaupunki Cote D’Or viinialueella samaan tapaan kuin Epernay on Champagnen alueen ja Dijon lähin isompi kaupunki samaan tapaan kuin Reims on Epernayta lähin isompi kaupunki.
Beaunessa kävijät kehuivat myös Hôtel-Dieu de Beaune -sairaalaa, jossa he olivat ison viinikellarin lisäksi päivän retkellä piipahtaneet. Muinaisessa sairaalassa järjestetään viinihuutokauppoja. Viinikellarit olivat kuulemma olleet isoja ja mahtavia, mutta lohduttauduimme sillä, että niin ne olivat Moldovassakin.
Toki Beaunekin olisi varmasti ollut kokemisen arvoinen, mutta emme halunneet jättää Dijoniakaan kokematta, joten tällä kertaa nyt näin. Ehkä Albatrosin matka olisi voinut olla päivän pitempi, niin aikaa olisi jäänyt myös Dijonille?
Tuo pöllöpolku kuulostaa todella näppärältä tavalta tutustua kaupunkiin. Krakovassa tykättiin kovasti, kun siellä oli muutama selkeä eri aihepiiriin keskittyvä reitti, joita kävelemällä pystyi kätevästi tutustumaan kaupungin päänähtävyyksiin. Tällaisia reitteihin olisi mukava törmätä useamminkin.
Kiitos Mikko! Tuo konsepti on kyllä kiva! Tosin siinä on hienoinen riski ”läpijuoksemiseen”, mutta toisaalta yhdessä päivässä on kuitenkin rajallisesti aikaa. Jos kaupungissa viipyisi pitempään, voisi reitin pätkiä tai poimia sitten seuraavina päivinä joitakin kohteita reitin varrelta tarkemman tarkastelun kohteeksi.
Näyttää todella kauniilta ja tunnelmalliselta kaupungilta ja tuo pöllöhommeli luo kivasti kaupungille jotain muusta erottuvaa ja turistille mieleenjäävää; hyvää markkinointia. Pariisista näkyisi olevan parin tunnin vaihdoton junayhteys Dijoniin, eli sinne pääsisi oikeastaan aika helposti.
Jos suomalaiset maakuntakaupungit olisivat kauneudessaan ja kiinnostavuudessaan edes kymmenesosan tuosta, niin minäkin voisin joskus matkailla kotimaassa. Dijon (155 000 asukasta) vai Jyväskylä (145 000)? Onpas vaikea valinta
Kiitos Daniel! Tosiaan, monessa Keski-Euroopan pienessä kaupungissa on nähtävää ja koettavaa lähes jokaisessa korttelissa, ehkä se on sitä historian havinaa aina Rooman vallan ajalta asti. Tosin Jyväskyläkään ei nyt ehkä Suomen vähän pienemmistä kaupungeista ole ihan tylsimmästä päästä :-)