Kodin Kuvalehti on julkaissut kuluvan vuoden mittaan pientä sarjaa työnimellä ”intohimomatka”.
Sarjassa ilmestyi keväällä esimerkiksi juttu Satu Rämöstä otsikolla Sittenkin hiihtäjä. Myöhemmin keväällä toimittaja Malla Murtomäki otti yhteyttä minuun ja sovimme haastattelusta, jonka tavoitteena oli kirjoittaa samantyyppinen juttu, mutta intohimon kohteena hiihdon sijaan maabongaus. Juttu kypsyi sitten kesän mittaan julkaisuvalmiiksi ja on nyt luettavissa viimeisimmästä Kodin Kuvalehden numerossa (20/2023, ilmestynyt 4.10.).
Helpoin tapa lukea juttu on ehkä edelleenkin se perinteinen, eli ostaa lehti tai käydä kirjastossa sitä lukemassa.
Pääkaupunkiseudun kirjastojen Helmet-tunnuksilla lehti on luettavissa netissä Emagz-palvelussa.
Ehkä juttu päätyy lopulta avoimeen nettiinkin – jos satun sen siellä huomaamaan, niin linkkaan sen tänne.
Pari kommenttia kuitenkin juttuun/jutusta.
Otsikko, 150 maan bongaaja, oli haastatteluhetkellä, toukokuussa, tosi. Sen jälkeen ehdimme jo käydä Malawissa, joka nosti tämän hetkiseksi lukemaksi 151. Tavoite, 150 maata, oli sekin totta, keväällä. !50 tuntui mukavalta tasaluvulta, joka oli vielä kiva saavuttaa. 160 ei tunnu samalta, enkä sitä tavoitteena pidäkään, vielä ainakaan. 155 YK:n jäsenmaata olisi 80% 193, ehkä se voisi olla seuraava, ja ehkä se viimeinenkin tavoite. Melko pitkällä olevia suunnitelmiakin on jo siihen asti olemassa.
Juttu kertoo myös lyhyessä muodossa harrastuksemme historiasta – kuten tämäkin juttu, mutta paljon tiiviimmin.
Mukaan pääsi mainintana myös koronavuosien harrastuksemme, Suomen kansallispuistojen keräily, joka sittemmin ainakin toistaiseksi on taas vähän jäänyt.
Matkailusta, erityisesti maabongauksesta, puhuttaessa päädytään myös usein aiheeseen kustannukset ja erityisesti matkailun rahoittaminen. Todettakoon taas kerran, että samaan tapaan kuin kesän mittaan julkisuudessa olleet kaikissa maailman maissa käyneet Juha Suoniemi ja Anna-Katri Räihä, mekin olemme rahoittaneet harrastuksemme noin 99-prosenttisesti itse, eläkkeillä ja sijoitustuotoilla. Vähänkin harvinaisemmat kohteet kuten vaikka Malawi, eivät tapaa innostaa potentiaalisia matkailualan yhteistyökumppaneita :-)
Kuvia Balilta Paraguayhin
Jutun kuvitukseen päätyivät lopulta lähinnä kuvia minusta/meistä vuoden 2022 matkoiltamme, Balilta, Filippiineiltä, Paraguaysta ja Boliviasta. Vanhemmista kohteista tässä mielessä ”uutiskynnyksen” ylittivät suosikkeiksini mainitsemat Gotlanti, Nantucket – ja syystä, jota en enää muista, Algeria. Kuvat Saudi-Arabiasta, Norsunluurannikolta ja Hawaijilta eivät selvinneet lopullisesta karsinnasta kahden aukeaman juttuun.
Onhan tuo hurja määrä tuo 150+ maata. Saapa nähdä, että millainen määrä itsellä on maita koossa esimerkiksi 20-vuoden kuluttua. Luulen, että ei olla ainakaan yli 150 maassa, sillä jo käydyissä maissa on niin paljon kiinnostavia kohteita, että moniin niistä tulee ensisijaisesti palattua ennen moneenkaan uuteen maahan matkustamista.
Kiitos Mikko! Useampikin maabongaajaystävistänikin koluaa vuosien mittaan jo vierailemiaan maita tarkemmin mm. eri alueilla isoissa maissa, eikä tavoittelekaan kaikkia maita. Meillä palaaminen on jäänyt monen maan osalta vähemmälle, mutta eiköhän sitäkin vielä tulevina vuonna tule tehtyä.
Hiihto ja maabongaus on molemmat sellaisia harrastuksia, että vaatii pitkäjänteisyyttä.
Tuossa maamäärässä ja turvallisessa matkailussa alkaa kohteet olevan vähissä, että vaatii paljon suunnittelua seuraavan kymmenluvun saavuttamiseen, kuten kirjoittelit. Mutta eiköhän se 160 tule ainakin vielä täyteen :-)
Kiitos Rami! Joskus havainnoin tuttavapiirissä pitkäaikaisia harrastuksia ja totesin, että myös ainakin purjehdus on sellainen – hyväksi purjehtijaksi ei opita hetkessä, joten se tarjoaa haasteita (ja haastavia luonnonolosuhteita) pitkäänkin. Samoin lienee golf. Tuosta 160 maasta en nykymaailmassa ole kovinkaan varma, mutta aika näyttää. 155, joka olisi 80% 193 maasta voisi olla vielä realistinen.
Hieno rajapyykki ja mielenkiintoinen lehtiartikkelin aihe, ei ihan jokapäiväinen ja jokaisen tavoitettavissa oleva saavutus. Vielä on pitkä matka, vajaa sata maata, kiinniotettavaa :)
Kiitos kommentista! Tämä on pitkän matkan laji. Siihen, että esimerkiksi Nomadmanian sivustolla voi valita ranking-listat ikäryhmien mukaan on oikein hyvät perustelut.
150 maata on kyllä melkoinen luku! Ehdottomasti lehtijutun arvoinen. En ole vuosiin itse laskenut, monessako maassa on tullut käytyä, ehkä 50:ssä. Viime vuosina ollaan vaan palattu samoihin vanhoihin, hyviksi havaittuihin. Nyt edessä on kyllä poikkeuksellinen matka, sillä reissun aikana käydään neljässä uudessa maassa, tärkeimpänä niissä pitkäaikainen haaveeni Uusi-Seelanti.
Osaatko sinä sanoa, mikä käymistäsi maista on ollut positiivisesti se kaikkein ikimuistoisin? Entä mikä olisi sellainen maa, jonne ehdottomasti haluaisit palata uudestaan?
Kiitos Heidi! Realistina ne maat, joihin olemme halunneet palata – ja sen myötä olemme palanneet – sijaitsevat kyllä lähinnä Euroopassa. Yhdysvalloissa on myös tullut käytyä useamman kerran ja siellä toki riittäisi kohteita vielä tuleviinkin reissuihin. Yksittäisinä paikkoina Glapagos, Grönlannin Ilulissat ja Serengeti Tansaniassa ovat kyllä jääneet mieleen – kokonaisina maina Bhutan ja Myanmar ovat merkittävän omanlaisiaan ja sellaisina kiehtovia.
150 on huisi määrä. Itselle ei juuri ole uusia maita tullut, kun viime vuosina käynyt mm. Karibian saarilla, joista iso osa kuuluu emävaltioille edelleen.
Kiitos Mari! Maabongareina olemmekin melkein välttäneet ”vähän turhina rasteina” noita ei-itsenäisiä valtioita Karibialla :-) Toki niitä itsenäisiä valtioitakin Karibialla on paljon ja niissä kaikissa olemmekin jo käyneet.
Ihan mieletön määrä maita! Täytyy nostaa (olematonta) hattua :) Täältä tullaan kaaaaaaukana perässä, mutta hauska nähdä, monessako maassa sitä tulee vaikka seuraavan kymmenen vuoden aikana käytyä. Mun ”ongelma” maabongauksen osalta on ehkä se, että kiinnyn liikaa tiettyihin paikkoihin ja käyn niissä aina vaan uudelleen.
Olisin itsekin kysellyt ikimuistoisinta matkakohdetta, mutta Heidi ehti ensin. No, mikä kohteista sitten on ollut eniten sellainen, että ”olisi voinut jättää menemättä”?
Kiitos Eveliina! Tuohon kysymykseesi maista, jotka olisi voinut jättää väliinkin, vaikka maabongareina halusimme toki niissäkin, kertaalleen, käydä – ainakin Thaimaa ja Turkki tulevat helposti mieleen sellaisina.
Hieno 150 maan rajapyykin saavutus (ylitys) ja upeaa, että teistä tehtiin haastattelu. Tuo on niin hauskaa ja mielenkiintoista, että teitä selvästi motivoi tai innostaa bongailu, kun maiden lisäksi ainakin kansallispuistot ja majakat ovat olleet keräilykohteina. :)
Kiitos Kati! Majakat olivat kuvioissa mukana jo kivan merellisinä kesäkohteina ennen korona-vuosia. Kansallispuistot tulivat mukaan koronan myötä, joku syy kierrellä Suomea vähän laajemminkin :-)
Onnea 150 maan rajapyykistä! Minulla taitaa olla tuo KK lehtipinossa odottamassa lukemista.