Parin viikon päästä olemme jo keskellä lähtöä Afrikkaan.
Erilaisia valmisteluja olemme tehneet jo syksyn mittaan – erityisesti rokotuksia on tälle matkalle Ruandaan, Ugandaan ja Keniaan on tarvittu paljon. Lähipäivinä täytyy vielä käydä ostamassa Rumbabor-tabletit malarian torjuntaan.
Olemme syksyn mittaan myös katsoneet vanhoja elokuvia näiltä alueilta.
Sumuisten vuorten gorillat vaikutti ehkä jo hiukan vanhanaikaiselta ja raikkaasta luonnosta huolimatta hiukan tunkkaiselta. Mutta maisemat ja gorillat olivat hienoja!
Hotelli Ruanda kertoi karmaisevaa tarinaa kansanmurhasta, jonka jäljet johtavat ehkä hiukan yllättäen Belgiaan. Hutuja ja tutuja ei ollut ennen kuin belgialaiset alkoivat luokitella ihmisiä tuolla seudulla. Elokuvan loppuosan kuvaukset pakolaisleireistä ja ihmisistä pakenemassa Ruandasta muistuttivat, että ei tämä Euroopan pakolaisongelma ole ihan uusi ongelma.
Last King of Scotland kertoi Ugandan diktaattori Idi Aminista ja hänen Ugandassa toimeenpanemastaan kansanmurhasta. Ja nuoresta ja naivista skotista, joka lähti Afrikkaan hakemaan seikkailua elämäänsä. Ainakin näin hiukan vanhempana ja kokeneempana välillä elokuvassa melkein häiritsi, että voiko joku olla noin tietämätön ja ymmärtämätön. Vähän samaan tapaan kuin monessakin komediassa minua alkaa jonkin ajan kuluttua häiritsemään, että miten vaikeaa se nyt voi olla, sanoa ei. Vaikka nyt Solsidanin Alex, joka ei koskaan saa sanottua Ovelle ei 🙂
Viimeiseksi olemme säästäneet pääosin Keniaan sijoittuvan Out of Africa -elokuvan. Isompia kansanmurhia siinä ei sentään ole, mutta Lasse on kyllä etukäteen vähän jo nyrpistänyt nenäänsä elokuvan rakkaustarinalle: liian sokerinen, kuulemma. Mutta kyllä ainakin minä katson ne maisemat, taas kerran.
Out of Africa -elokuva meillä on omana DVDnä, muut olemme lainanneet kirjastosta. Aikaisemmin tapasin enemmänkin ostaa elokuvia DVD:llä ja sitten myydä niitä edelleen, mutta nyttemmin, etenkin kun niitä ei käytännössä enää saa myytyä halutessaan eteenpäinkään, olen lakannut niitä ostamastakin. Joitakin poikkeuksia lukuunottamatta. Mad Men -sarjan viimeisenkin osan (Kausi 7, osa 2), ostin kokoelmani täydennykseksi, kun olen muutenkin ostanut kaikki muut sen kaudet DVD:llä, kun se kovin nopeasti meni maksullisille kanaville: tuli halvemmaksi ostaa DVD-boxit kuin maksaa maksukanavasta vain tätä sarjaa varten.
Elokuvien tiimoilta poikkesimme välillä myös äskettäin Australian. Tracks -elokuvan asetelma oli ihan uskomaton, kävellä Itä-Australian aavikon poikki seurana muutama kameli ja koira, naisena. Mutta hieno elokuva se oli. Ja opetti taas ainakin yhden uuden asian maailmasta: aboriginaaleja on varoitettava jos elokuvassa voi esiintyä jo kuolleita ihmisiä!
Elokuvien jälkeen ajattelin vielä yrittää ehtiä lukea ainakin Ruandaa, Ugandaa ja Keniaa koskevat osuudet Juha Vakkurin kirjasta Afrikan Sydämeen.
