Alaskan risteilyjä tekevät monet yhtiöt, joten valinnanvaraa riittää.
Selvitimme kevyesti eri vaihtoehtoja ja löysimme ainakin nämä laivat syyskuun ensimmäiselle viikolle suuntana Seward – Vancouver (lista hintoineen napattu varausaikaisesta mailikeskustelusta matkaseurueemme kesken):
- Holland American / Noordam (laiva) su 3.9. oceanview alk. 1248 USD per nuppi
- Norwegian Cruise Line / Norwegian Sun ma 4.9. jäljellä nyt vaan 2(!) hyttiä 1399 USD per nuppi (obstructed view)
- Royal Caribbean / Radiance of the Seas pe 1.9. oceanview alk. 1120 USD per nuppi
Lähtöpäivistä pienelle seurueellemme sopi kuitenkin parhaiten maanantai, joten valitsimme vaihtoehdoista keskimmäisen, vaikka se “hävisikin” tuon kevyen hintavertailun. Mistään näistä varustamoista meille ei ollut aikaisempaa kokemusta.
Norwegian Sun -laivalle mahtuu 1 936 matkustajaa ja heitä palvelemaan 906 hengen miehistö. Laivana se on keskikokoinen, vai pitäisikö jo sanoa pieni ajatellen Helsingissäkin kesällä käynyt Norwegian Getaway -kokoluokan laivoja, jotka ottavat yli 4000 matkustajaa.
Tapaamme “hyödyntää” risteilylaivojen tarjontaa melko vähän, joten laivana tämä sopi meille hyvin, tuskin olisimme tarvinneet mitään isompien laivojen isommasta ravintola- tai viihdetarjonnasta.
Hytti
Valitsemamme ulkohytit rajoitetulla näköalalla (6003 ja 6004 6. kannella) osoittautuivat sijainniltaan nappivalinnaksi: hyttien ikkunan edessä oli kävelykansi, mutta verhot sai halutessaan eteen, kävelijöitä aamun ja illan tunteina oli vain harvakseltaan ja kun merellä oli jotain nähtävää, niin kannelle pääsi nopeasti ja jos kaipasi välillä jotain hytistä, niin siellä pistäytyi helposti.
Hytti oli melko pieni, mutta kuka siellä nyt oleilisi. Ehkä hassuin yksityiskohta oli sängyn sijoittaminen huoneeseen poikittain siten, että sen kiertäminen vaati hiukan pujottelua. Mutta kunhan sängyn ohi sai pujoteltua, niin ikkunan edustalla oli kivasti tilaa pienen sohvan ja kunnon työpöydän verran: sai tietokoneen ja kameravarusteet kunnolla levitettyä tarvittaessa.
Ravintolat
Risteilyn hintaan kuuluivat perusravintolat, joista Garden Café 11. kannella tarjosi buffet-ruokaa käytännössä koko päivän: aamiaista, lounasta ja päivällistä. Tarjoiltuna ateriat sai Seven Seas ja Four Seasons -ravintoloista 5. kannella.
Buffet-ruuassa oli paljon vaihtoehtoja, mutta päivästä toiseen ne eivät juuri vaihdelleet. Tarjoilupuolella lounas- ja päivällismenut vaihtuivat päivittäin, mutta jos mikään päivän puolesta tusinasta vaihtoehdosta pääruuan osalta ei innostanut, niin listoilla oli myös vakiona muutama liha-, kana- ja kalavaihtoehto.
Söimme tilanteen mukaan vaihtelevasti niin itsepalvelusta kuin vähän hienommin tarjoiluravintoloissa, jälkimmäinen kun vaati tietysti aina vähän enemmän aikaa. Hienompikaan ruokailu ei varsinaisesti vaatinut hienommin pukeutumista, eli Norwegian Sun -aluksella pukeutumiskoodi oli hyvin vapaa, mutta toki useimmat pukeutuivat illalliselle siististi vaikkei hienosti.
Retkiaamuina tilasimme usein aamiaisen huoneeseen, jolloin saatoimme samalla napostella aamiaista ja kasata päivän varusteita. Aamiaisen tilaaminen huoneeseen ei maksanut ylimääräistä, mutta valikoima ei ollut ylettömän laaja.
Erikoisravintoloitakin laivalla olisi ollut: pihviravintolaa, ranskalaista, italialaista, japanilaista, sushia, mutta jotenkin emme koko viikkona niissä ehtineet kunnolla edes käväistä, syömisestä puhumattakaan. Erikoisravintoloissa ateriasta olisi joutunut maksamaan 25-30 dollaria per nuppi.
Havaijin risteilyllämme söimme muutaman illallisen erityisravintoloissa ja ainakin Pride of America -laivalla tarjoilun taso oli niissä merkittävästi parempi kuin perusravintoloissa, eli lisämaksulla sai paitsi parempaa ruokaa myös miellyttävämmän ateriakokemuksen.
Observation Lounge 12. kannella tarjosi kivan paikan meripäivinä tutkailla maisemia sisätiloista – ja riittävän mielenkiintoisessa kohdassa sieltä oli lyhyt matka ulkokansille.
Juomapaketit
Ostimme risteilymme suomalaisen agentin eli Risteilykeskuksen kautta ja kävimme heti ostovaiheessa keskustelua NCL:n tavasta myydä risteilyt vakiona All Inclusivena, eli emme vähemmän alkoholia tyypillisesti nauttivina onnistuneet neuvottelemaan juomapaketteja pois. “Kostimme” sitten aloittamalla jokaisen aterian lasillisilla proseccoa 🙂
Juomapaketteihin kuului myös erikoiskahvit, mutta vain aterioiden yhteydessä, eli ei laivan kahviloista suoraan ostettuna.
Yleensäkin juomatarjoilu on minusta kaikilla risteilylaivoilla järjestetty tosi hankalasti: tarjoilija ottaa tilauksen ja kortin ja käy hakemassa juomat jostain laivan baareista, mikä tyypillisesti kestää ja kestää. Luulisi, että edes itsepalveluravintoloissa voisi olla yleisimmät juomavalinnat jotenkin toteutettuina itsepalvelussa.
Pepsi Maxiin mieltyneelle juomapaketti oli myös pettymys: juomaa sai vain laseittain ja ellei ollut tilatessaan tarkkana, niin lasi oli täynnä jäitä ja juomaa oli ehkä vain desilitran verran.
Ainoa hyvä puoli juomapaketissa oli hyttiin päivittäin toimitettavat 2 litran vesipulloa.
Toivoisin niin, että risteilyille voisi ostaa itselleen sopivan juomapaketin, esimerkiksi vaan alkoholittomia juomia, ja täydentää sitä sitten maksamalla erikseen vaikka muutaman viinipullon illallisilla. Kahvinjuojat voisivat lisäksi hankkia kahvipaketin, jolla saisi kahvia erityisesti muulloin kuin aterioiden yhteydessä!
Lisäksi haluaisin saada ne virvoitusjuomat tölkeissä tai pulloissa, jotka voisin laseja helpommin kuljettaa hyttiin ja jossa hiilihappokin olisi tallella.
Juomapakettiongelmahan ei toki ole vaan NCL:n vaan käytäntö on mielestämme yhtä huono mm. Costalla.
Internet
NCL:n nettivaihtoehdot olivat seuraavat:
- 0.95 USD minuutti
- 100 minuuttia hintaan 75 USD
- 250 minuuttia hintaan 125 USD
tai 29.99 USD per päivä ilman minuuttirajoitusta.
Lisäksi käyttäjätunnuksen perustaminen maksoi kertaluontoisena kuluna 3.95 USD.
Valitsimme tuon 250 (+ 20) minuuttia paketin, jota vuorotellen harkitusti käyttämällä pärjäsimme, 2 henkeä, koko risteilyn ajan – riittipä se yhden etukäteen hyvin valmistellun blogijutunkin lataamiseen kuvineen. Tuon + 20 minuuttia sai kaupan päälle kun paketin osti ensimmäisen vuorokauden aikana.
Tarkistimme päivittäin sähköpostit, latasimme tusinan verran kuvia Facebookiin, muutaman Instagramiin ja useimmiten onnistuimme lataamaan Hesarinkin. Ja tuo useimmiten viittaa enemmän Hesarin sovelluksen kuin laivan netin toimivuuteen.
Netti toimi mielestämme itse asiassa yllättävän hyvin – toki emme kokeilleet, että olisiko se selvinnyt videostreamauksesta … tuskin.
Samaa pakettia voi siis käyttää useampi henkilö ja useammalta laitteelta, mutta vain yhdeltä kerrallaan.
Free wifi satamissa
Ilmaiset wifit olivat Alaskassa harvassa. Muutamia kuitenkin satuimme löytämään:
- Icy Straitin rannalla sai käyttää wifiä ilmaiseksi tunnin verran, kokeile vaikka toteemipaalujen vieressä
- Juneaussa, jossa laiva oli vaan aamupäivän, emme ehtineet wifejä etsiäkään
- Ketchikanissa rannan isossa turistimyymälässä oli wifi. Myös keskustan pienessä Alaska Cafeessa sai kahvin hinnalla wifi-yhteyden.
- Skagwayssa emme myöskään oleilleet niin kauaa, että olisimme paikallistaneet wifejä, mutta Yukoniin suuntautuneella retkellämme Carcrossin kaupungin turisti-info tarjosi myös wifin.
Valokuvat
Alaskan risteilyllä valokuvaajat olivat kiitettävän aktiivisesti liikkeellä heti laivaan saapumisesta alkaen. Saapumiskuvaa emme halunneet ostaa, sillä kuten useimmat, niin matkalaukkuja raahaamisen ja pienen jonottamisen jälkeen emme olleet ihan edustavimmillamme, mutta kuva kapteenin kanssa ja pari illalliskuvaa ostimme hinnasta (15/30 USD) huolimatta.
Vanhanaikaisesti kuvat sai yksittäin ostettua vain paperikuvina, mutta johonkin suhteellisen korkeaan pakettihintaan olisi saanut kaikki kuvansa USB-tikulla – mutta voihan ne kotona sitten skannata ja heittää paperikuvat pois!
Valokuvaajat olivat myös aina laiturilla eri kohteissa erilaisten hahmojen kanssa ottamassa hupikuvia per satama ja yksi näistäkin oli mielestäni 15 dollarin arvoinen.
Infot ja viihde
Kaikilla risteilyillä, joilla olemme olleet, on laivalla yleensä heti ensimmäisenä päivänä pidetty retki-info, jossa esitellään kaikkien satamien retkivaihtoehtoja. Vaikka laivan retkille ei haluaisikaan lähteä, niin retki-infoon kannattaa osallistua, sillä niistä saa hyvän yleiskuvan siitä mitä kaikkea missäkin on tarjolla.
Satamainfo (NCL:llä nimellä Port & Shopping Info, muistaakseni) sen sijaan on satamatiedon kannalta ihan hyödytön, mutta jos haluaa ihailla hupaisaa markkinointishowta, jossa kerrotaan timanteista, tansaniitista ja väriä vaihtavista Del Sol -tuotteista, niin saattaahan sekin hetken huvittaa.
Norwegian Sunin viihdetarjonnasta emme juuri osaa sanoa, sillä niin vähän siihen paneuduimme. Päivät olimme maissa ja 10 tunnin aikaeron jälkeen show illallisen jälkeen ei onnistunut innostamaan minään iltana.
Yhtenä iltana kuuntelimme sentään miehistön toteuttaman elokuvavisan: pieniä pätkiä näyteltynä tunnetuista elokuvista, jotka piti sitten arvata – usein elokuvan musiikki auttoi arvaamisessa enemmän kuin näytelmä 🙂
Osallistuimme myös NCL:n tarjoamaan matkaan maailman ympäri, eli laivalla tulevia risteilyjä myyvät henkilöt kävivät tunnin esityksenä läpi yhtiön koko tarjonnan kuvin ja sanoin. Jos olisimme jo laivalla varanneet seuraavan risteilymme, niin olisimme saaneet sinne reilusti käyttörahaa, olisiko ollut, että 250 dollarin varausmaksu olisi tuonut 250 dollaria käyttörahaa. Varaus olisi ollut voimassa seuraavat 4 vuotta ja sen ajankohtaa ja kohdetta olisi voinut vielä tuona aikana muuttaa, mutta vaikkakin melko varmasti toteutamme Etelä-Karibian risteilyn, niin emme halunneet vielä rajata vaihtoehtojamme vain NCL:n tarjontaan.
Mutta siis, kaikkea muutakin olisi laivalla ollut tarjolla, aamusta myöhään yöhön, mutta me emme niistä joko innostuneet (tai emme jaksaneet). Casinokin – reittimme kulki monta kertaa sen läpi, mutta emme innostuneet kokeilemaan edes yksikätisiä rosvoja.
Kuntosali, kylpylä, uima-altaat
Kaikkea näitä olisi laivalta toki myös löytynyt, mutta myös nämä jäivät meiltä väliin. Kuntosali siksi, että onnistuin saamaan lievän flunssan heti risteilyn alkupäivinä ja vaikkakin jaksoin siitä huolimatta osallistua retkiin ja selvisin aamusta iltaan, niin kuntosalille meneminen siinä kunnossa olisi ollut tyhmä veto. Eikä Lassekaan sitten mennyt, myötätunnosta.
Uima-altaista suosituimmat syyskuisessa Alaskassa taisivat olla kannen muutamat lämpimät porealtaat. Pääuima-allas oli monena päivänä suljettukin kun kannella tuuli liikaa.
Kaupat
Risteilylaivoilla, myös Norwegian Sunilla, oli myös muutama kauppa: alkoholia, hajuvesiä, kosmetiikkaa, matkamuistoja, Alaska-vaatteita, pieni valikoima lääkkeitä jne. Alkoholin olisi kai saanut mukanaan vasta laivalta lähtiessään.
Me taisimme olla niin vaatteiden kuin kosmetiikan (ja flunssalääkkeiden) osalta sen verran hyvin varustautuneita, että emme ostoksia tehneet, mutta hyvähän se on, että jotain pientä mahdollisesti tarvittavaa laivaltakin voi ostaa.
Kapteenihattu, t-paita tai kenties puhallettava risteilyalus … ?
Kohdekuvaukset
Lopuksi vielä linkkilista jo aikaisemmin kirjoittamiini kohdejuttuihin Alaskan risteilystä Seward – Alaska -reitillä:
Alaskan osalta aloitimme oikeasti matkamme Anchoragesta, josta hiukan asiaa tässä jutussa. Vancouverin juttuja joudut odottamaan vielä hetken.
Hinta
Risteilyn kustannusyhteenvedon löydät täältä.
Muita juttuja Alaskan risteilyistä
Matkaystävämme tapaavat kirjoittaa matkoistaan runomuodossa, myös tästä samasta Alaskan risteilystä. Tässä pieni näyte runosta, eli kannattaa klikata luettavaksi koko runo!
Laivan hyttiin kotiuduimme hyvin nopeasti,
kaappeihin ja hyllyihin kun sopi koko lasti.
Laivan kansi tilaisuuden valokuviin soi –
hytistäkin maisemia ihastella voi.
Sillä välin maailmalla -blogia pitävä pariskunta sattui myös olemaan Alaskan maisemissa samoihin aikoihin, mutta ei sentään ihan samalla laivalla. He kirjoittavat blogissaan Alaskan risteilystään näissä kahdessa jutussa:
