Kesäisen kiertomatkamme tärkeimmät kohteet: ne joiden ympärille reittiä lähdimme rakentamaan, olivat Merenkurkku ja Oulu. Matkalla rannikkoa pohjoiseen majoituimme ihan kivoissa, idyllisissäkin paikoissa: luotsiasemalla, pienessä vuokrakesämökissä ja ystävien luona, yö kerrallaan, mutta Oulussa halusimme asua keskellä kaupunkia ja tasokkaasti, joten valintamme oli Sokos Arina.

Olin keväällä lukenut parikin juttua hotellin Luoto-huoneesta ja huoneen saaristoteemainen sisustus tuntui NIIN oikealta kesäiselle majakkaretkellemme. Tämä Luoto oli kuitenkin keskellä kaupunkia ja täällä ei tarvinnut miettiä, että tuleeko suihkusta lämmintä vettä tai haittaako tuo pieni rusehtava sävy vedessä tukan pesua.

Saavuimme Ouluun illalla, mutta vielä löytyi tilaa autollemme Arinan omasta paikoituksesta. Lähellä olisi ollut muitakin pysäköintivaihtoehtoja, mutta muutaman kassin kanssa tämä oli helpoin. Huoneemme osoittautui juuri niin tyylikkääksi kuin kuvissa ja ilta-aurinko heijastui kivasti vastapäisen talon ikkunoista.

Sänky, hotellihuoneen tärkein huonekalu, osoittautui nukkumisen kannalta loistavaksi. Ihan pienenä miinuksena huone oli ehkä vähän pieni sängyn katokselle, seinän ja pylväiden väliin jäi vähän niukasti tilaa. 200 cm leveässä sängyssä sen sijaan oli hyvin tilaa!

Luoto-teema jatkui myös kylpyhuoneessa muutamalla pienellä yksityiskohdalla – kuten kotiakin sisustaessa, asioiden ei välttämättä tarvitse olla suuria, pienetkin oikein valitut jutut luovat tunnelmaa.

Luoto on tarina saaristolaisuudesta, meren ja tuulen tuoksusta, juurevan maan voimasta. Anna aikaa rakkaallesi, ole hyvä itsellesi, anna lempeän kylvyn eheyttää ja nauti. Anna aistiesi viedä kohti hyvää oloa. Tunne pohjoinen puu jalkojesi alla, kiven paino sormillasi ja villan pehmeys poskillasi.

Arinan aamiaiselta löytyi kaikkea ja vähän enemmän. Emme tapaa erityisesti ruuasta intoilla ja useimmiten riippumatta hotelliaamiaisen tarjonnasta teemme melko lailla samat valinnat: leipää, juustoa, jogurttia, müsliä, hedelmä ja jotain makeaa aterian päätteeksi. Nämä kaikki löytyivät tietysti helposti, mutta ehkä ruokaa enemmän ilahduttikin tietynlainen pilke silmäkulmassa tehty toteutus, joka alkoi sisääntulon päivittäin vaihtuvasta mietelauseesta, jatkui hauskoissa mukeissa ja henkilökunnan ystävällisyydessä.

Hotellin ravintoloihin emme tällä kertaa aamiaista lukuunottamatta oikein tulleet tutustuneeksi, sillä  pääravintola (Frans & Camille) oli iltaisin kovin täynnä puolihoitovieraita ja lounasaikaan emme hotellilla olleet. Coffee Houseen sentään päädyimme yhtenä iltana pienelle iltapalalle.

Ravintolasta ei kuitenkaan Oulun keskustassa saa ongelmaa: läheisessä Valkean ostoskeskuksessa niitä riittää samoin kuin hotellia vastapäätä ja noin joka korttelissa hotellilta torille päin kulkiessa.

Oulu

Oulun pääkohteemme oli Hailuoto ja Marjaniemen majakka. Ja toripolliisi – ainoa kohde Oulussa, jonka tiesimme sentään jo entuudestaan.

Toripolliisia pitikin käydä katsomassa heti ensimmäisenä iltana. Samalla päätimme, että ainakin Kauppahallin tulemme katsastamaan vielä jonain toisena päivänä silloin kun se on aukikin. Torin laidalla ihmettelimme ravintoloiden määrää – hiukan viileänä sunnuntai-iltana kaikkiin ei tuntunut riittävän asiakkaita, mutta ehkä joskus. Myös Rotuaari oli sunnuntai-iltana autio.

Kyselimme vinkkejä myös tapaamiltamme Oulu-oppailta ja päädyimme mm. Oulun merikoulun tähtitorniin vuonna 1875 valmistuneeseen tähtitorniin, jossa toimii kahvila. On toiminut jo vuodesta 1912, eli kahvila on yli 100-vuotias! Oulun vanhan, jo 1700-luvun lopulla tuhoutuneesta linnasta on täällä jäljellä vielä kellari.
Kahvila väitti olevansa ainoa paikka, josta saa tervajäätelöä, joten pakkohan sitä oli testata. Ja hyvä, että testasin, sillä en sitten tuon testin jälkeen halunnut ostaa myös tarjolla olleita tervasuklaita. Kai joku tervan mausta, vaikka jäätelössäkin, voi pitää, mutta minulle ei kolahtanut.

Kahvila oli myös kirjakauppa ja entisenä nokialaisena Jarmo Stoorin kirja Nokian varjossa tarttui mukaani, jopa sitten ihan kirjailijan omistuskirjoituksella varustettuna, sillä kahvilan pitäjä vinkkasi kirjaa ostaessani, että tuossahan tuo kirjailija istuu, terassilla, jos haluatte tavata hänet. Ja tottahan me halusimme.

Sittemmin olen jo ehtinyt kirjan lukeakin, mutta negatiivisuus yhdistettynä runsaaseen alkoholin käyttöön latistaa taustalla mahdollisesti olevaa asiallistakin tarinaa mielestäni vähän liikaa.

Ehkä samaa negatiivisuutta edustaa Oulun oudoin nähtävyys, Paska kaupunni -graffiti, josta olimme myös lukeneet. Sen verran sekin uteloitti, että piti hotellin respasta kysyä ohjeet sen löytämiseksi ja käydä sekin katsomassa. Hotellin vastaanottovirkailija olisi kyllä tainnut mieluummin tarjota meille mitä tahansa muuta Oulun nähtävyyttä, mutta auttoi toki asiakasta asiassa kuin asiassa.

Muita äskettäin Oulussa – ja Luoto-huoneessa – vierailleiden bloggaajien juttuja samasta aiheesta voit lukea Archie Gone Lebanon ja Valkoinen kartano -blogeista.

(Original Sokos Hotel Arina tarjosi meille toisen yön Luoto-huoneessa (ja pienen alennuksen toisesta yöstä). Huoneen normaali hinta on 176 euroa yö.)