White Trash Disease -blogia kirjoittava Natalia Salmela (o.s. Tolmatsova) puhuu bloggaamisesta työnä. Miten hän aloittaessaan julkaisi kolme juttua joka päivä, vähän myöhemmin kaksi ja lopulta yhden. Joka ikinen päivä.
Puuhasteluun ja harrasteluun viittaavat verbit on syytä unohtaa.
Natalian kohdalla toki näin onkin, Iltalehden mukaan Natalian tulot ylittävät 120 000 euroa vuodessa, mutta ne eivät ole tulleet ilman tiukkaa paneutumista asiaan.

Natalia Salmela

Kuuntelen Natalian esitystä “How to success? Content creation with a goal” tämän vuoden PING Festival -tilaisuudessa Clarionissa.

Natalian Mitä? -tiivistys mainitsee useita elementtejä, joista ainakin laatu on hyvä tavoite myös matkabloggaajalle. Myös vain harrastuksekseen kirjoittavalle.
Natalian kuten monen muunkin lifestyle-puolen bloggaajan menestys perustuu myös henkilökohtaisuudelle, tekijän persoonan jakamiseen ja parhaimmillaan koukuttavaan elämäntarinaan blogijuttujen lomassa. Matkablogia voi kirjoittaa keskittyen enemmän matkakohteisiin kuin bloggaajaan, mutta lukijan on kuitenkin jollain tasolla tunnettava myös matkailija osatakseen valita hänelle sopivat matkajutut. Pienellä budjetilla reppureissaavan kuvaus matkakohteesta ei välttämättä kohtaa perheen kanssa matkailevaa tai jo mukavuutta arvostavaa senioria.

Natalian listan kohdassa Uudistuminen tunnen piston sydämessäni: blogimme ulkoasu on pysynyt samanlaisena jo useamman vuoden ja etusivun valikoiden uudistamisestakin on jo yli kaksi vuotta. Mutta toisaalta, me emme tee tätä työksemme.

Harjoittele, kouluttaudu, sparraa paremman kanssa -kohdan tiimoilta olen sentään opiskellut kirjoittamista ja viimeisen vuoden mittaan myös kuvankäsittelyohjelma Lightroomin käytön.

Natalia jatkaa puhumalla kohderyhmän tärkeydestä. Siitä miten hän on määritellyt 28-vuotiaan kuvitteellisen Sofian, jolle hän kirjoittaa. Peilaan tätäkin omaan tekemiseemme. Maabongareita on Suomen kokoisessa maassa vähän, mutta jotkut matkakohteistamme ovat monen muunkin suomalaisen haaveissa tai suunnitelmissa, vaikka he eivät käymiään maita laskisikaan. Eniten luetaan juttuja Euroopasta tai joistakin erikoisemmista kohteista kuten vaikka Bhutan, Grönlanti tai Saudi-Arabia. Lukijamäärillä mitattuna parhaiten Suomessa varmaan menestyisi matkabloggaajana kirjoittamalla Tallinnasta.

Mutta vaikkakin blogimme on menestynytkin, niin matkakohteemme valitsemme edelleen ihan omista lähtökohdistamme, jopa niin, että kotimaan pienimuotoisia yhteistöitä lukuunottamatta, emme ole yhteistöitä tehneet, sillä ajatus siitä, että lähtisimme “ilmaisen” matkan takia kohteeseen, jonne emme muuten olleet lähivuosina suunnitelleet menevämme, ei vaan ole meidän juttumme. Joskus toki matkakohteen valinnan jo tehtyämme saatamme kertoa palveluntuottajalle kirjoittavamme matkasta ja joskus saamme siihen perustuvia alennuksia.

Valmiit yhteistyöehdotukset

Moni matkabloggaajakin toki varmasti toivoisi pystyvänsä hyödyntämään blogiaan enemmän yhteistöiden muodossa ja tähän liittyen Natalian ohje siitä, että epämääräisten avausten “voisimmeko tehdä kanssanne jotain” aika on mennyt jo kauan sitten, että yhteistyöehdotukset on muotoiltava tarkasti ja läpimenoon tarvitaan kunnon myyntityötä, on varmasti paikallaan. Ja vaikkakin Ping Ethics -koodisto puhuu rahapalkan tärkeydestä, niin myös Natalia on aloittanut tuotepalkkioilla. Joskus hotelliyön vastikkeeksi voi kirjoittaa hotellista jutun, mutta kovin montaa sellaista ei vaikka vuodessa jaksa tehdä – tai sitten se todellakin on työtä. Eikä välttämättä ole ainakaan omassa lukijakunnassamme sellaista sisältöä, joka suurina määrinä kiinnostaisi.

Lopuksi Natalia laskee hiukan rimaa, ehkä meitä harrastuksekseen kirjoittavia armahtaakseen ja palaa alkuun: vähintä mitä voit tehdä on postata säännöllisesti.
No, useimpina viikkoina pystymme kyllä siihen.

Ebba Kleberg von Sydow

Päivän viimeisen kaikille suunnatun esityksen pitää ruotsalainen Ebba Kleberg von Sydow, joka hänkin on lifestyle-bloggaaja ja yrittäjä kuten Nataliakin.
Muistelen, että Ebbasta on ollut Suomessakin ajoittain lehtijuttuja, joissa kerrottiin hänen vaikutusvallastaan ruotsalaisten pukeutumiseen.

Minunkin kirjahyllystäni löytyy jostain syystä Ebban kirja Kungligt snygg : mäktiga modedrottningar och stilsäkra prinsessor. Ja se jopa on siellä edelleen, vaikka monta kirjaa olenkin isosta kirjakokoelmastani viime vuosina karsinut.

Ebba kertoo työstään toimittajana, juontajana ja kirjailijana. Ebban blogin fokus on vuosien mittaan seurannut muutoksia hänen elämässään: muoti tehnyt sijaa äitiyteen liittyville asioille. Muoti elää omaa elämäänsä Säker stil -konseptin alla. Kirjojakin on ilmestynyt kuusi: muodista, raskaudesta, ruuasta, juhlista, yksin tai yhdessä siskonsa Amy Von Sydow Greenin kanssa.

Kesällä 2010 Ebba juonsi Ruotsin televisiossa prinsessa Victorian ja Danielin häät: ohjelman, jota seurasi enemmän ihmisiä kuin mitään ohjelmaa Ruotsissa koskaan sitä ennen.

Ratkaisevat 8 minuuttia?

Ja kaiken tämän jälkeen hän puhuu työstään bloggaajana ja siitä, miten häntä edelleenkin stressaa oma onnistumisensa.

Facebookin muutettua algoritmiaan siten, että jos postauksesi ei siellä kerää tykkäyksiä ja kommentteja heti julkaisunsa jälkeen, niin sitä näytetään jatkossa vähemmän, hän kertoo seuraavansa postaustaan ensimmäiset 8 minuuttia ja ottavansa sen pois, jos se ei “lennä”. Näin bloggaaja, jolla on Facebookissa lähes 20 000 seuraajaa.
Tuo 8 minuutin aikaikkuna on myös valittu huolella: Ebba on tehnyt kotityöt huolella ja tietää mihin aikaan hänen yleisönsä on paikalla.

Tunnustan, kun vihdoin saan blogipostauksen valmiiksi ja julkaistua, niin julkaisen sen Facebookissa ja jos se näyttää olevan ok, niin siihen se jää, tykättiin siitä 8 minuutissa tai ei. Mutta ehkä siksi minulla onkin alle 1 500 seuraajaa. Postauksen ajankohtakin voi pahimmillaan olla vähän mitä vaan, useimmiten sentään iltapäivällä tai alkuillasta.

Otsikolla “Trust Me – Building a Successful Relationship with Your Audience” Ebba puhuu myös journalistin ja vaikuttajan eroista. Journalisti tavoittelee objektiivisuutta, mutta vaikuttajalta odotetaan subjektiivisuutta. Yleisöstään Ebba puhuu faneina, ei seuraajina. Seuraaja kuullostaa niin kylmältä – nämä fanit rakastavat minua!
Ehkä matkabloggaaja joutuu tyytymään seuraajiin …

Mikä PING Festival 2018?

Osallistuin siis viime viikolla kolmannen kerran PING Festival -vaikuttajamarkkinoinnin tapahtumaan sisällöntuottajan ominaisuudessa. Tilaisuus on tarkoitettu yritysten markkinointiväelle, jotka siis tekevät päätöksiä vaikuttajamarkkinoinnin käytöstä yhtenä markkinoinnin välineenä, mutta mukana on myös paljon sisällöntuottajia, siis meitä vaikuttajia.

Osa sisällöntuottajista on paikalla sponsoroidusti hakuprosessin perusteella, mutta tänä vuonna sponsoroitujen vaikuttajien määrä oli laskenut reilusti, enkä minäkään enää kuulunut siihen joukkoon. Vaikuttajalipun olisi kuitenkin saanut ostaa melko edullisesti (147 + alv muistaakseni), mutta teemme niin vähän kaupallisia yhteistöitä, etten innostunut tuosta vaihtoehdosta. Mutta lopulta satuin kommentoimaan jotain Facebook-postausta oikeaan aika-aikaisesti (sen 8 minuutin sisällä?) ja voitin lipun tilaisuuteen, joten päädyin kuin päädyinkin PINGiin kolmannenkin kerran.

Oatly ja kultti sen ympärillä

Tilaisuus rakentui kaikille yhteisestä aamupäivästä, iltapäivän rinnakkaisista sessioista vähän eri teemojen ympärillä ja taas päivän päätteeksi yhteisistä sessioista.
Referoimani parin esityksen lisäksi Oatlyn John Schoolcraftin esitys “Building a Cult to Change the World” oli kerrassaan huikea.

Tarina siitä miten Oatlyn brändi muutettiin nykymuotoonsa ja miten siinä samassa rakennettiin erinomaisen sitoutunut yhteisö, joka puolustaa sitä tarvittaessa ihan oma-aloitteisesti oli tuore ja kiinnostava. En ole koskaan käyttänyt Oatlyn tuotteita (tai minkään muunkaan merkin kaurajuomatuotteita), mutta tämän esityksen jälkeen olin melkein jo harkitsemassa, että pitäisi ainakin kokeeksi ostaa joku Oatlyn tuote!

Maitoa emme juo, mutta muita maitotuotteita, kuten jogurttia, rahkaa ja juustoja käytämme kyllä, joten ehkä siirtymällä vaikka kaurapohjaisiin tuotteisiin voisimme osaltamme pelastaa planeetan. Tehokkaammin kuin vähentämällä lentämistä?

Futuristi Anna Lise Kjaer taisikin esityksessään “Liquid Society 2025+” sanoa, että joka kerta kun ostamme jotain, annamme äänemme brändille. Tämän esityksen myötä Oatly saattaa saada minulta ainakin “kokeiluäänen”.

Mitä kannattaa kirjoittaa?

Nick Westergaardin esityksestä “Future Brand: How to Stand Out in a Crowded, Distracted World” mieleeni jäi parhaiten lauseet:

• Content: What can you and only you create ja
• Neutral content is becoming useless

Eli matkablogien maailmaan käännettynä:

• Kerro kohteesta vaan sellaisia asioita, joita vaan Sinä voit kertoa? ja
• Painota hyviä ja huonoja kokemuksiasi, niillä keskinkertaisilla ei ole väliä?

Ehkä näin – tosin matkapäiväkirjafunktion takia joskus ehkä sittenkin haluan kertoa myös niistä asioista kohteessa, joita “kaikki” tekevät ja/tai jotka ovat melko neutraaleja.

Emilie Taborin esityksessään “How to Bypass Million Dollar Marketing Budgets by Effectively Using Influencers” esittämän faktan siitä, että alle 30-vuotiaat lukijat hakevat inspiraatiota mutta yli 30-vuotiaat hakevat tietoa, ajattelin pitää mielessäni kun taas seuraavan kerran kipuilen sen kanssa, että onko tämä(kin) juttu turhan kuiva ja asiallinen.

Momondo Open World

Päivän päätteeksi julkistettiin vielä Momondo Open World -kilpailun voittajat.
Lavalle nousivat Sami Lensu, Sonja Riihikangas ja Sanna Wallenius.

Juttumme kohtaamisesta Saudi-Arabiassa ei menestynyt yleisöäänestyksessä, vaikka Saudi-Arabia kohteena syksyllä lukijoitamme kiinnostikin, mutta veikkaan, että lukijoitamme ei netin äänestykset oikein taida kiinnostaa 🙂 Mutta kieltämättä, ainakin Sonjan juttu oli kyllä mielenkiintoinen, kuten purjehdusjutut aina!

Sonjan juttu PING Festival 2018 -tapahtumasta tarjoaa muuten hyvän vaihtoehdon Sinulle, joka mieluummin lukisit enemmän tapahtuman tunnelmista ja kohtaamisista: Sonja tarjoaa mainiosti niitä!