Kuva-albumi Pääsiäissaarelta otetuista kuvista (sain sen sitten lopulta karsittua 50 kuvaan) lisätty 13.12. Kuva-albumiin pääset myös klikkaamalla mitä tahansa kuvaa tässä jutussa.

Melkein 4000 km (vajaan 6 tunnin lento) Pääsiäissaaren ja manner-Chilen välillä ja suunnilleen saman verran Pääsiäissaarelta Tahitille, välissä vain lähes asumaton Pitcairnin saari. Kaukana kaikesta, yksi eristetyimmistä asutuista saarista maailmassa.

Tähän kaukana kaikesta liittyy myös jostain matkaohjelmasta jo vuosia mieleeni jäänyt kiehtova fakta siitä, että Pääsiäissaarelle lennettäessä lentokoneilla on määritelty “point of no return” (paikka, jonka jälkeen ei ole paluuta) – tämän paikkaa kone ei saa ohittaa, jos ei ole varmaa, että laskeutuminen Pääsiäissaarelle onnistuu ja koska kentälle mahtuu kerralla vain yksi iso kone, niin tässä kohtaa Pääsiäissaaren lentokentän on oltava tyhjä (ei voida ottaa riskiä siitä, että kentällä oleva kone ei pääsekään lähtemään).

Eurooppalaiset tutustuivat saareen ensimmäisen kerran 1722, kun hollantilainen tutkimusmatkailija Jacob Roggeveen löysi saaren pääsiäissunnuntaina, mistä nimi Pääsiäissaari. Saaren historia on kuitenkin paljon vanhempi ja tuntui vähän hassulta kun paikallisen oppaan kertoessa saaren historiasta jotkut ryhmästämme hoputtivat opasta eteenpäin kysymyksillään miten eurooppalaiset tulivat saarelle, niin kuin historia sitä ennen ei olisi ollut tärkeää. No, alkoihan silloin tietysti tapahtua, esimerkiksi eurooppalaisten mukanaan tuomat saarelaisille uudet taudit tappoivat laajalti paikallisväestöä.

Parhaiten Pääsiäissaari tunnetaan isoista kivipatsaista, moai-patsaista – ja niihin tutustumiseen mekin käytimme ison osan runsaasta vuorokaudesta saarella. Patsaita on saarelta löydetty Wikipedian mukaan 887 – melkein koko päivän saarikierroksellamme näimme niitä ehkä 100 ja osa patsaista on rannoilla, jonne ei ole tietä, eikä päivän vierailulla ollut aikaa vaellusretkille. Mutta eiköhän noita ihan riittävästi nähty, kuitenkin. Kävimme alueella, jolla patsaita on tehty kalliosta irroittamalla ja näimme isoja ja osittain keskeneräisiä patsaita. Muualla kävimme katsomassa ainakin kolmessa kohtaa patsaita rivimuodostelmissa, ehkä kuuluisin 15 patsaan rivistö, jossa on mukana Paavo Lipposen näköispatsas, “7 veljestä” rivistö (ryhmämme sille antama suomenkielinen nimi) ja saaren ainoalla hiekkarannalla oleva rivistö, josta turkulainen miespuolinen reppumatkaaja joitakin vuosia siteen irroitti korvan, mutta joka sittemmin on palautettu paikalleen. Riveissä olevat patsaat on aseteltu alustalle, hautapaadelle ja siinä määrin kun niitä on säilynyt, patsaiden päällä on kevyemmästä kiviaineesta tehty hiuksia esittävä lieriö. Patsaiden valmistus ja niiden käyttötarkoitus ovat ilmeisesti jo hyvin selvillä – jonkinlaisena mysteerinä jäljellä on patsaiden kuljetus, miten ne on siirretty yli 10 kilometrin matkoja: jonkinlaisella vetosysteemillä parinsadan ihmisen vetämänä, nostamalla niitä patsaan mitta kerrallaan eteenpäin vai miten. Muualla kuin alueella, jossa patsaita on kalliosta irti koverrettu ei ole löydetty 6 metriä korkeampia patsaita, eli ilmeisesti kun alettiin tekemään isompia ja isompia patsaita, ei niitä enää saatu kuljetettua eri puolille saarta.

Moai-patsaiden lisäksi emme saaresta paljon kokeneetkaan, mutta eipä siellä paljon muuta taida ollakaan. Kylänraitti, jonka varrella muutama kauppa, useita ravintoloita (saarella on vain n. 6000 asukasta, mutta vuosittain siellä vierailee n. 60 000 turistia) ja pesula (täälläkin olisi voinut helposti pesettää vaatteitaan).

Jotenkin harvinaisempaa olivat hevoslaumat ympäri saarta ja myös vapaana kulkevat hevoset pääkaupungin (lue kylä) Hanga Roan rantakaduilla. Eivät kai ne ihan villejä olleet, mutta paljon niitä oli ja ainakin ne saivat liikkua vapaana isolla alueella.
Merikilpikonnia joku oli nähnyt rannalla, mutta emme onnistuneet niitä bongaamaan. Paikallisten kalasaalis näytti sisältävän myös jännän kirkkaan sinisiä kaloja.

Ja täälläkin tapasimme suomalaisen ryhmämme ulkopuolelta. Seppo, johon olemme tutustuneet Maailmanmatkaajaklubissa, oli saarella osana omaa melkein vuoden kestävää maailmanympärimatkaansa samoina päivinä kuin me (ja jatkoi jopa Tahitille samalla yölennolla), joten nautimme yhteisen illallisen Pääsiäissaaren auringonlaskua katsellen.

P.S.
Pääsiäissaareenkin liittyen katso myös juttu matkaamme liittyvistä elokuvista.
Ja tässä linkit Daily Mailin ja USA Todayn -juttuihin tästä Pääsiäissaaren tunnetuimmasta suomalaisesta.