Otsikkokuva: Bao Menglong / Unsplash
Luin äskettäin jutun Antarktiksen lentokentästä. Niin, sinnekin pääsee nykyisin lentäen, opin jo keväällä Travelers’ Century Clubin tapaamisessa Maltalla. Lentoreitti Antarktikselle on tosin käytössä vain osan aikaa vuodesta ja kiitorata on rakennettava uudelleen joka kesä. Antarktiksen kesä – ja siis turistisesonki – kestää noin kolme kuukautta, marraskuulta helmikuulle. Lisää tästä lentoreitistä ja lentokentän vuosittaisesta rakentamisesta ja ylläpidosta voit lukea tästä jutusta – suosittelen myös jutun otsikkona olevaa videota, jossa näkyy miten A340 laskeutuu lumelle.
Point of No Return ja Pääsiäissaari
Juttu muistutti mieleeni myös vanhan kiinnostuksen aiheeni, lentoliikenteen Point of No Return -pisteet. Antarktikselle lennettäessä lennoilla on tällainen piste, jonka kohdalla on tarkistettava, että laskeutuminen onnistuu, sillä sen jälkeen polttoainetta ei enää riitä palaamiseen.
Ensimmäisen kerran päädyin tutustumaan tähän Point of No Returniin kun olimme menossa Pääsiäissaarelle. Lennolla Santiago de Chilestä on myös tällainen Point of No Return. sillä jos Pääsiäissaaren lentokenttä ei syystä tai toisesta ole käyttävissä, niin vaihtoehtoisia lentokenttiä ei ole. Syynä voi olla sää tai vaikka se, että Pääsiäissaarella ollut lentokone ei ole päässyt jatkamaan matkaansa, sillä pienelle kentälle ei montaa konetta mahdu.
Mikään näistä lennoista ei tunteina ole kuitenkaan erityisen pitkä. Santiago de Chilestä Pääsiäissaarelle tai sieltä edelleen Tahitille, jonne mekin aikanaan jatkoimme, lentoaika on luokkaa 5 tuntia. Siis vähemmän kuin lennot Helsingistä Kanarialle, esimerkiksi, mutta erona, että Helsingin ja Kanarian saarten välillä vaihtoehtoisia laskeutumiskenttiä taitaa olla vähintään ½ tunnin välein!
Havaiji
Matka Pohjois-Amerikan länsirannikolta Havaijille on sekin jopa pitempi kuin matka Chilen rannikolta Pääsiäissaarelle, mutta kyseisillä lennoilla Point of No Return ei ole samalla tavalla merkittävä, sillä Havaijilla on muitakin lentokenttiä kuin Honolulussa, joten jos se ei jostain syystä olisi käytettävissä on joku muu ehkä onkin.
Mutta ttse asiassa lennot Havaijille ovat kyllä maailman pisimpiä veden päällä tapahtuvia lentoja. Havaijin ja mantereen välillä ei ole vaihtoehtoisia laskeutumiskenttiä – ongelmatilanteissa vaihtoehtoina on jatkaa perille tai palata alkupisteeseen. Länsirannikon ja Havaijin väli onkin TYynenmeren pisin ”jänneväli”.
Lensimme aikoinaan Havaijille Vancouverista ja takaisin Seattleen. Muistan tuosta pääosin omatoimimatkasta ainakin sen, että olimme hyvissä ajoin varanneet lennot Seattleen ja Seattlesta. Lyhyempien kotimaan lentojen varaamisen myöhemmäksi. Seattle – Anchorage olikin helppo, sillä lentoja meni lähes joka tunti, mutta lennot Havaijille/Havaijilta olikin sitten vaikeampi rasti. Pitkään näytti siltä, että reititykseemme olisi jäämässä oleellinen aukko Honolulu – Seattle -välille, sillä noita noin 6 tunnin mittaisia lentoja ei sittenkään ollut kovin montaa per päivä ja olivat aika tiukkaankin varattuja. Aikataulussammekaan ei oikein enää ollut joustoa, sillä Havaijin risteilymme tuli Honoluluun tiettynä päivänä ja lentomme Seattlesta lähti samoin tiettynä päivänä. No löytyihän se lento lopulta, mutta silloin päätin, että lentoketju pitäisi kyllä varata tyyliin aina eteenpäin – joskin tällekin vuodelle on taas tätäkin sääntöä rikottu …
Tulevat pitkät lentomme
Pisin lentomme – aikaan ennen koronaa -taisi olla Mauritiukselta Lontooseen, noin 12 tuntia. Sen jälkeen Helsinki – Singapore, 13 tuntia, poikkeusreitistä johtuen. Siitäkin selvittiin, Finnairin uusi Premium Economy helpotti vähän.
Tulevalla Karibialle ja Etelä-Amerikkaan suuntautuvan matkamme lennoista neljä ovat pitkiä, eli Helsingistä Miamiin, Miamista Sao Pauloon ja paluussa Bolivian Santa Cruzista Miamiin ja edelleen Miamista Helsinkiin. Pisin on Finnairin menolento Miamiin, runsaat 11 tuntia. Ilmavirtojen takia paluulento Miamista onkin, toivottavasti, ainakin normaalisti, yli tunnin lyhyempi. Yölento Miamista Sao Pauloon kestää sekin yli 8 tuntia, siinä missä lento Santa Cruzista Miamiin on ”vain” 7 tunnin mittainen.
Näistä eniten hirvittää etukäteen tuo paluulento Miamista Helsinkiin. Menolento Miamiin on käytännössä päivälento. Miamista Sao Pauloon lähdemme virkeinä risteilyllä levättyämme ja paluulento Boliviasta Miamiin onkin jo taas vähän lyhyempi. Mutta toisaalta, jos vaikka palaisimmekin Helsinkiin rättiväsyneinä, niin eipä sillä ole väliä – kotona on sitten taas hyvin aikaa levätä!
Miten viettää päivä Miamissa?
Tulevan matkamme lentokuvioihin liittyy myös hienoinen haaste Miamissa vietettävien päivien suhteen. Risteily päättyy aamulla, mutta lentomme lähtee vasta illalla, joten päivä pitäisi viettää jossain ja/tai ainakin saada tavarat kätevästi jonnekin. Joku vinkkasi tavaroiden osalta LuggageHerosta, mutta tutkimme edelleen muitakin vaihtoehtoja. Lentokentälle tavarat kuulemma saisi säilöön, mutta olisiko sitten kätevää siirtyä laivalta ensin lentokentälle ja sieltä takaisin kaupunkiin ja taas illalla takaisin lentokentälle.
Haastavalta tuntuu myös päivä ennen paluulentoa Helsinkiin, sillä lentomme Santa Cruzista on – jos se on aikataulussa – Miamissa jo aamukuudelta, mutta lentomme Helsinkiin lähtee vasta puoliltaöin. Päivä on siis vielä pitempi kuin risteilyltä palatessamme ja lisäksi silloin takana on yölento. Toistaiseksi voimassaoleva suunnitelmamme tähän on ollut varata edullisin lentokenttähotelli kahdeksi vuorokaudeksi, jotta pääsisimme sinne heti aamusta ja saisimme halutessamme olla siellä iltaan asti.
Pitkähköt vaihtoajat ovat toki toisaalta hyvä idea siltä varalta, että joku lento (tai laiva) myöhästyy, mutta toisaalta sitten, jos kaikki menee suunnitellusti, niin aikaa lentojen väliin jää reippaasti!
Hyvät ideat tuon Miamin suhteen ovat tervetulleita!
Me olemme olleet kaupungissa tätä ennen vain yhdeltä risteilyltä palatessamme päivän verran ja silloin kiertelimme ehkä kaupungin ne tärkeimmät kohteet laivayhtiön retkellä, joka päättyi sopivasti lentokentälle, joten kerro vinkkisi niin matkatavaroiden kuin käyntikohteiden osalta.
Hei,
tämä kuvailemasi Point of No Return lienee kyllä pienoinen väärinkäsitys. Kaupallisessa liikenteessä koneet eivät suunnitellusti päädy mihinkään, mistä ei pääsisi tarvittaessa varakentälle. Pääsiäissaaren tapauksessa varakenttä tarkoittaa käytännössä paluuta lähtökentälle, joten koneeseen on tankattava tätä ajatellen riittävästi polttoainetta. Tässä ei sinänsä ole ongelmaa, sillä LAN käyttää reitillä Boeing 787 Dreamliner -laajarunkokonetta, joka kykenee taittamaan helposti yli tuplasti pidempiä reittejä.
Vastaavasti A340-lennot Etelä-Afrikasta Antarktikselle kestävät viitisen tuntia suuntaansa. Kyseisiä lentoja operoi maltalainen Hi Fly. Näille tankataan lähtökentällä mukaan vieläpä edellä mainittua enemmän polttoainetta, sillä samalla kertaa on otettava mukaan myös paluumatkalle tarvittava määrä – Antarktiksella Wolfs Fangin kentällä kun ei ole tankkausmahdollisuutta. Aiheesta lisää: https://www.flightglobal.com/air-transport/hi-fly-details-pioneering-a340-flight-to-antarctic-runway/146534.article
Näin ollen siis ainakaan menomatkalla ei ole mitään sellaista pistettä, josta ei voisi kääntyä takaisin. Toki viimeistään puolivälin kohdalla perille kohteeseen ei kannata jatkaa, jos sääennuste näyttää vähänkin huonolta. Esimerkiksi moottoririkon sattuessa voi olla, ettei lähtökentälle enää olekaan mahdollista palata, varsinkaan kaksimoottorisella koneella. Tosin A340 on nelimoottorinen kone ja pärjää hyvin myös kolmella.
Tässä mielessä mielenkiintoinen kohde on lisäksi melko hiljattain avattu Saint Helenan lentokenttä. Myös sinne lentävien koneiden pitää yltää tarvittaessa varalaskupaikalle, joista lähimmät sijaitsevat Afrikan mantereella. Erotuksena on kuitenkin se, ettei Saint Helenalle ole mahdollista laskeutua suurilla laajarunkokoneilla, joten koneen täytyy olla pieni ja siksi kuormaa joudutaan rajoittamaan, jotta polttoaine riittäisi myös varakentälle asti. Tämä tekee lennoista erityisen kalliita.
Kiitos asiantuntevasta, selvästikin, kommentistasi.
Pääsiäissaarelle aikoinaan lentäessämme tuosta käsitteestä oli kyllä puhetta eri yhteyksissä, ainakin siinä muodossa, että jos puolessa välissä tulisi tieto, että kenttä ei ole vapaa tai kelin vuoksi käytettävissä, niin kääntyisimme takaisin. Mutta ehkä käytettävien koneiden koko ja sen myötä kantosädekin on kasvanut kymmenessä vuodessa?
Niin ja tosiaan, jossain mielessä tähän sarjaan vähintäänkin mielenkiintoiset lentokohteet kuuluu tuo Saint Helena. Ihan äskettäin Yle näytti uudelleen jo parikymmentä vuotta vanhan Matkapassi-sarjan Saint Helena -jakson ja sen myötä aikoinaan saaresta mm. tuttavan kokemuksiin tukeutuen kirjoittamaamme juttua on viime viikkoina luettu huikeasti!
Hei,
en voi tietenkään täydellä varmuudella sanoa mitään chileläisistä käytännöistä tai LANin käyttämästä kalustosta varsinkaan vuosikymmenten takaa.
Epäilemättä puoliväli on tänäkin päivänä ratkaiseva piste matkanteon kannalta, juurikin turhien riskien välttämiseksi esimerkiksi, jos koneelle sattuu tekninen ongelma, eikä kohdekentälle olekaan enää sään vuoksi mahdollista laskeutua. En kuitenkaan usko, että normaalitilanteessa olisi ollut mahdotonta palata tarvittaessa lähtökentälle tämän pisteen jälkeenkään.
Suurilla laajarunkokoneilla on taitettu pitkiä matkoja (esimerkiksi valtamerten yli) jo 70-luvun alusta lähtien. Ensimmäisiä tällaisia olivat Boeing 747 ja DC-10.
Wikipedian mukaan Pääsiäissaaren lentokentän kiitotietä on pidennetty vuonna 1987, jotta se kelpaisi NASAn avaruussukkulan varalaskupaikaksi! Ainakin tästä eteenpäin kentälle on pystynyt liikennöimään myös suurilla laajarunkokoneilla.
Kiitos aktiivisesta keskustelusta! Itse en osaa tuon enempää ottaa kantaa Pääsiäissaaren lentoyhteyksien historiaan. Kovin pieneltä se kenttä kyllä mielestäni vielä 2013 näytti, mutta eihän sitä tietysti matkustajana koneesta terminaaliin kävellessään kaikkea näe. Tuosta valtamerten yli lentämisestä, esimerkiksi Havaijille, alkuun kai koneiden piti olla nelimoottorisia, kaksimoottorisille koneille lupa reitille tuli vasta myöhemmin.
Itseäni Miamiassa kiinnostaisi Art Deco Historic District tour, niin pääsisi näkemään 1980-luvun suosikkisarjani, Miami Vice, kuvauspaikkoja. Sitten menisin kuubalaisiin kortteleihin, josta sitten South Beachille tai autolla Ocean Drivelle. Matkatavarat jättäisin lentokentälle säilytykseen tai mikä vielä helpompaa tsekkaisin ne heti jatkolennolle.
Kiitos Jani! Muuten hyviä ideoita, matkatavaroiden suhteen tosin heti jatkolennolle tsekkaaminen ei taida onnistua ainakaan silloin kun vaihto on aamulla Miamiin palaavalta risteilyltä illalla lähtevälle lennolle. Samoin Etelö-Amerikasta palatessamme jatkolentoon on, jos lennot ovat ajoissa, luokkaa 16 tuntia. Lentokentällä on kuulemma kyllä matkatavarasäilytykseen mahdollisuuksia, eli silloin päässemme kaupungille aika pienin kantamuksin.
Tosi inhottavia nuo koneenvaihdot, jossa saavutaan aamulla ja lähdetään myöhään illalla. Miten olisi päivähuone? Ainaki http://www.hotelsbyday.com myy sellaisia ja Hiltonillakin varaaminen onnistuu helposti, kun laittaa saapmis- ja lähtöpäiväksi saman päivän. Pitää vaan olla tarkkana, että valikoi sellaisen hotellin, jossa saa olla mahdollisimman pitkään. Jos vaikka klo 8-18 sallitaan, niin eiköhän sillä jo pärjäisi.
Mulla oli joskus Miamista myöhäinen lähtö, ja silloin buukkasin itseni Evergladesin retkelle, niin oli tekemistä hotellista lähdön jälkeen. Ihan hauska kokemushan se oli.
Mun vinkkini olisi yrittää löytää mahdollisimman läheltä South Beachia päivähuone, jolloin voitte levätä, käydä kävelemässä rannalla, tehdä pienen kävelyn Lincoln Roadille, joka on jenkkiläisittäin aika harvinainen kävelykatu ja käydä syömässä – ravintolatarjonta South Beachin alueella on monipuolinen. Takseilla on muistaakseni kiinteät hinnat tuolta lentokentälle.
Miamin kenttä ei ole kamalan kaukana keskustasta, eli jos päädytte lentokenttähotelliin, joka sattuu olemaan metron lähellä, niin voitte ihan metrolla pistäytyä Downtown Miamissa. Se on siistiytynyt paljon takavuosista ja siellä on nykyään elämää klo 17 jälkeenkin, mutta kyllä siellä vielä kodittomiakin riittää. Sanoisin silti, että valoisaan aikaan se on hyvin käveltävissä, joskaan nähtävää ei ole kovin paljon.
Tuollainen point of no return kuulostaa kyllä pelottavalta. Ei pidä ajatella sellaisia koneessa!
Kiitos Daniel, erityisesti selkeistä vinkeistä! Itse asiassa jo tätä juttua kirjoittaessani jäin katsomaan kuvaa tuolta Biltmore-hotellin uima-altaalta ja ajattelin, että tsekkaanpa sen. Ja yllättäen heillä onkin päiväksi vuokrattavia, ei nyt huoneita, mutta sellaisia majoja uima-altaan äärellä, johon palveluna kuuluu juomat, wifi, vähän ruokaa niin aamu- kun iltapäivällä ja tietysti sitten mahdollisuus uida tuossa uima-altaassa. Moneen otteeseen olen vähän pyöritellyt mahdollisuutta palata tuonne Biltmoreen tuon uima-altaan takia ja nyt olemmekin varanneet yhden aamu- ja iltalennon väliin allaspäivän Biltmore-hotellista. Mutta ehkäpä otamme tuon Lincoln Road -vinkkisi käyttöön risteilyn ja yölennon välisenä päivänä, joka on siis toinen Miami-päivämme.
Havaji on meillä harkinnassa osana pidempää Pohjois-Amerikan reissua, hyvä vinkki, että lentoja sinne ei välttämättä ihan jatkuvasti menekään. Itse inhoan pitkiä lentoja, mutta se on pakollinen paha, jos mielenkiintoisiin paikkoihin haluaa.
Kiitos Mikko! Toki lentoja sinne on, mutta ei tyyliin kerran tunnissa jokaisesta länsirannikon kaupungista siinä missä (ainakin aikaan ennen koronaa), jostain Seattlesta tuntui olevan Anchorageen lentoja joka tunti. Tuli sikäli tuo jälkimmäinen testattua, että myöhästyimme varaamaltamme maahantulomuodollisuuksien kestäessä ja kestäessä, siirsivät meidät seuraavalle ja melkein myöhästyimme siitäkin, mutta tuli siinä sitten selvitettyä, että kyllä niitä vielä riittää!