Avainsana-arkisto: Punakha

Dochula Pass Bhutan

Bhutan ja Nepal – kustannusyhteenveto

Tällä kertaa kustannusyhteenveto matkastamme on todella lyhyt ja yksinkertainen. Matkustimme Bhutaniin (ja Nepaliin) Olympian matkalla, joka sisälsi viikon Bhutanissa ja sinne mennessä ja tullessa muutaman päivän (3 yötä) Kathmandussa, Nepalissa.

Bhutanilaisia Punakha
Bhutanilaisia parhaimmissaan Punakhan kansanjuhlissa (Kuva: Raffaello Tesi)

Bhutanin osalta matka sisälsi kaiken ruokajuomia lukuunottamatta – näin siis jo Bhutanin viisumiehtojen mukaisesti. Nepalissa Olympian matkaan kuului puolihoito.

Olympian hinta helmikuun lähdölle oli 3 800 euroa per henkilö.

Nepalissa maksoimme yhteensä 30 euroa parista lisäretkestä (Boudhanathin stupalle ja Bhaktapurin kaupunkiin) –  oppaamme Raffaello Tesi järjesti mukavasti ohjelmaa jokaiseen mahdolliseen väliin, jotta näkisimme myös Kathmandun laaksossa niin paljon kuin muutamassa päivässä oli mahdollista. Nepalista en olekaan vielä kirjoittanut juuri mitään, mutta pysy kuulolla, Bhutanin jälkeen vuorossa on Nepal.

Hevoskyydistä Tiikerinpesälle maksoin (yhdeltä hengeltä) ylimääräistä n. 10 euroa.

Taksit lentokentälle ja takaisin maksoivat 110 euroa ja muutamaan matkamuistoon upposi yhteensä 20 euroa. Yhden lyhyen taksimatkan teimme myös Punakhassa. Se maksoi 1,50 euroa.

Eli koko matkan hinnaksi muodostui 2 hengeltä melko tarkkaan 7 770 euroa.

Bussimme Bhutanissa - juttu Bhutan kustannukset
Pikkubussimme Bhutanissa – mukavasti tilaa 12 hengen ryhmälle

Tällä kertaa tuo hinta sisälsi myös melkein kaikki ateriat. Nepalin puolihoitoa paikkasimme parilla Hyatt Regency Kathmandussa nautitulla aterialla, joihin kului ehkä 50 euroa. Kathmandussa söisi varmasti paljon tuota halvemmallakin, mutta emme jaksaneet muun ohjelman lisäksi lähteä hotellilta etsimään muuta ruokapaikkaa.

Ruokajuomiin, lähinnä kevytkokikseen (tai joskus Pepsi Maxiin) ja paikalliseen olueen saimme vajaassa kahdessa viikossa kulumaan n. 70 euroa. Pääosan juomista ostimme ravintolahinnoilla, eli n. 2 euroa kokis tai olut, mutta muutaman juoman sentään haimme kaupoista, jolloin pieni kokispullo maksoi halvimmillaan 30 senttiä ja olut 80 senttiä.

Kaupassa Punakhassa - juttu Bhutan kustannukset
Viinakaupassa Punakhassa – olutta ei myyty ruokakaupoissa

Olympian matkajärjestelyihin olimme tyytyväisiä: ohjelmaa toki oli melkein liiankin runsaasti, eli vapaa-aikaa matkalla ei käytännössä ollut, mutta tiesimme jo matkaa valitessamme, että tänne mennään “turistin töihin”, ei lomailemaan, ja “lomailu” tehdään sitten matkan jälkeen kotisohvalla.

Bhutanin matkajärjestelyistä ja hotellivalinnoista Olympiaa ei ehkä edes voi kiittää tai arvostella, sillä ne lienevät pääosin bhutanilaisten tekemiä. Tosin saattaa olla, että Olympian suhteet sikäläisiin tuottivat perushinnallakin hiukan paremmat hotellit kuin mitä yksittäinen matkustaja olisi saanut.

Turisteja ja bhutanilaisia
Yksi bhutanilainen ja muutama turisti temppelissä: kengät odottavat ulkopuolella

Nepalissa Hyatt Regency Kathmandu viisine tähtineen toimi hyvin ja tarjosi mukavasti rauhallisen keitaan hiukan kaaoottisessa Kathmandussa. Aikoinaan Intiassa pidimme myös erityisen hyvänä valintana asumisen viiden tähden hotelleissa, joihin pääsi ainakin öiksi hetkeksi pois Intian kaupunkien tungoksesta.
Hyvin nukutun yön ja hyvän aamiaisen jälkeen likaista, ruuhkaista ja hektistäkin kaupunkia kestää taas päivän verran!

Kulkukoiria Bhutanissa
Kulkukoiria Bhutanissa

Lennot olivat reittiä Helsinki – Doha – Kathmandu – Paro – Kathmandu – Doha – Helsinki Qatar Airwaysillä Kathmanduun asti ja Druk Airillä Paroon. Arvostimme erityisesti reititystä Dohan kautta aikaisemmin ainakin yleisesti Kathmanduun mentäessä käytetyn Delhin sijaan. Voisinkin ehkä kirjoittaa tarkemmin jossain vaiheessa myös kokemuksistamme Qatar Airwaysistä (ja Dohan loungesta), mutta yleisesti ottaen olimme ihan tyytyväisiä myös lentoihin.

Turisti Bhutanin vanhimmalla sillalla
Turisti Bhutanin vanhimmalla sillalla

Raffaello TesiOppaamme Raffaello Tesi oli ehkä hiukan yllättävä tapaaminen Olympian matkalla. Italiasta kotoisin oleva, mutta Suomeen jo vuosia sitten muuttanut, suomea sujuvasti puhuva, paljon myös vuoristo-oppaana toiminut nuori mies luotsasi meidät läpi Nepalin ja Bhutanin siltä osin kuin paikallisoppaat eivät hoitaneet hommaa.

Ainoa asia mistä Raffaelloa voisi hiukan arvostella, oli hänen ylioptimistinen suhtautuminen aikatauluihin ja käveltäviin matkoihin. Vuoristo-oppaalle kaikki alle kymmenen kilometrin pätkät olivat lyhyitä, mutta iso osa 12 hengen ryhmästämme olivat 50+ -ikäisiä, eivätkä kaikki, minä mukaanlukien, ihan trimmissä kunnossa. Mutta toki, vähitellen opimme “lukemaan” Raffaelloa: vartti hotellille tarkoittaa, että kyllä me siellä tunnissa olemme ja ihan lyhyt matka kestää sekin alle tunnin 🙂

Tiikerinpesä portaita
Portaita matkalla näköalapaikalta itse luostarille matkalla Tiikerinpesään (jos tarkkaan katsot, niin siinä me olemme!) (Kuva: Raffaello Tesi)

Lisää luettavaa Bhutanista

Bhutanista kertovat matkajuttumme, jos et ole niihin vielä tutustunut, löydät täältä:

Bhutanista voit lukea suomeksi myös Kulkutautiset-matkablogista. Neljässä vuodessa Bhutan ei näytä kovin paljoa muuttuneen ja pientä variaatiota lukuunottamatta taisimme kiertää samat kaupungit ja temppelit kuin Henna perheensä kanssa.

Nepalin juttuja julkaisen lisää lähiviikkoina – tavoitteena tietysti ehtiä kirjoittaa nekin vielä ennen parin viikon päästä alkavaa Marokon matkaamme!

Dochula Pass Bhutan
Korkealla matkalla Thimphusta Punakhaan (Dochula Passin taukopaikalla)
Thimphu tekstiilikoulu

Thimphu – pääkaupunki, jossa ei ole liikennevaloja

Tutustuimme Bhutanissa kolmeen kaupunkiin: pääkaupunki Thimphuun, vanhaan pääkaupunkiin Punakhaan ja lyhyesti Paroon, jossa sijaitsee maan ainoa kansainvälinen lentokenttä ja joka toimii tukikohtana retkelle Tiikerinpesän luostariin.

Thimphu
Aamu Thimphussa, Bhutanin pääkaupungissa

Thimphussa saimme ensikosketuksemme Bhutaniin ja bhutanilaisiin.
Vierailimme pienessä paperitehtaassa, jossa tehtiin vanhoin menetelmin paperia. Kävimme katsomassa opiskelua taide- ja käsityökoulussa, tekstiilitaiteen museossa ja pienessä kutomossa, josta olisimme myös  voineet halutessamme ostaa paikallisia tekstiilejä, vaikka sikäläisen kansallispuvun.

Thimphu paperitehdas Thimphu paperitehdas

Yhteistyö Bhutan
Neljä jaloa eläintä: norsu, apina, jänis ja lintu – yhteistyö on valttia!

Alkuun nämä vierailut kuullostivat kovin turistisilta, mutta matkamme edetessä  aloin oikeasti arvostaa erityisesti vierailuja taide- ja käsityökoulussa ja tekstiilitaiteen museossa. Myöhemmin näimme kaikissa temppeleissä tekstiilejä ja patsaita, joiden tekoa olimme nähneet koulussa opiskeltavan. Tekstiilitaiteen museon videoesitykset puolestaan tyydyttivät bhutanilaisiin kansallispukuihin liittyvän uteliaisuuteni – ilman niitä olisin koko matkamme ajan vähän uteliaana katsellut kaikkialla vastaantulevia paikallisia asuja ja pohtinut minkälaisia ne oikeasti ovat. Satuimme Norjassa joskus paikalle kansallispäivänä ja ihastelimme kansallispukujen määrää katukuvassa. Bhutanissa jokainen päivä on edelleen kansallispäivä ja jokseenkin kaikki ihmiset pukeutuvat päivittäin näihin perinteisiin asuihin.

Thimphu tekstiilikoulu Thimphu tekstiilikoulu Thimphu tekstiilikouluThimphu tekstiilikoulu

Lapsista lähes kaikki käyvät koulua – tosin osa maasta on vielä tiettömien taipaleiden päässä, jolloin kouluun pääsykin voi olla vaikeaa. Peruskoulutuksen jälkeen parhaimmat pääsevät jatkamaan ilmaiseksi yliopistossa ja muutkin, jos vanhempien varallisuus riittää koulumaksuihin. Taide- ja käsityökoulu on vaihtoehto yliopistolle ja valtio palkkaa täältä parhaat käsityöläiset temppeleiden ja julkisten rakennusten tarpeisiin. Käsityölaisille vaihtoehtona on myös oman yrityksen perustaminen.

Thimphu kutomo Thimphu kutomo

Vanha bhutanilainen kirja
Uutta ja vanhaa kansalliskirjastossa: kankaaseen kääritty kirja ja älypuhelin

Thimphussa tutustuimme myös sen hallinnolliseen keskukseen, Tashichhon dzongiin, luostarilinnoitukseen, josta uskonnollinen osa on avoin kansalle (ja turisteille), mutta kuninkaallinen osa vain kuninkaalle. Joen rannalla näimme myös kuninkaan asunnon (jota ei luonnollisesti saanut kuvata).

Paikallisoppaamme Thimphun dzongin edessä
Paikallisoppaamme Thimphun dzongin edessä aikaisin lauantai-aamuna
Thimphu dzongi rukous
Turisti ja dzongin sisäpihan rukousmyllyt

Bhutanissa viimeisin vallan vaihto on tehty nuorelle kuninkaalle ja nyt kansa tuntuukin olevan hullaantunut nuoreen kuningaspariin ja heidän vuoden vanhaan poikaansa.
Vanha kuningas keskittyy neljään vaimoonsa, jotka sattuvat olemaan kaikki samasta sisarusparvesta. Kätevä ratkaisu, vaikka vaimoja onkin neljä, niin appivanhempia on vain yhdet. Toki poikkesimme matkamme aikana myös kylässä, josta nämä neljä vanhan kuninkaan vaimoa olivat kotoisin, nähtävyyshän sekin nykyisin on.

Nuorella kuninkaalla oli ollut äskettäin syntymäpäivät ja paikallisissa lehdissä ilmeisesti lähes kaikki bhutanilaiset yritykset julkaisivat oman onnitteluilmoituksensa.

Bhutanin kuningas

Thimphun temppelin lootukset

Buddhalaisia temppeleitä (joita ei saanut kuvata) näimme viikon aikana melkein enemmän kuin tarpeeksi: kauniita käsitöitä ja eri asennoissa olevia buddhan patsaita. Munkkeja ja nunnia (toki eri luostareissa). Tämä on buddhalainen valtio henkeen ja vereen. 51 metriä korkeasta buddhasta Thimphun lähellä kirjoitinkin jo erikseen.

Alla vielä muutama kuva Thimphun keskustasta – ja torilta, jolla tässäkin kaupungissa piti tietysti poiketa!

Thimphun keskustaaThimphun keskustaa
Thimphun markkinoilla Thimphun markkinoilla

Punakha

Siinä missä Thimphu on n. 2300 metrissä vanha pääkaupunki Punakha on laaksossa, vain 1300 metrissä. Thimphussa onkin talvella melko viileää, etenkin iltaisin ja öisin, siinä missä Punakhassa viihtyvät banaani- ja mandariinipuut ja riisisatojakin voidaan saada kaksi vuodessa. Bhutanin hallinto viihtyy edelleen niin vanhassa kuin uudessa pääkaupungissa: talvikuukaudet vietetään mielellään Punakhassa, hiukan lämpimämmässä, mutta kesäkaudella uusi pääkaupunki Thimphu kelpaa hyvin.
Punakhasta kirjoitinkin jo parikin juttua: kansanjuhlista dzongissa ja harjoitusvaelluksista parillekin läheiselle temppelille.

Kuorma-auto Punakhassa
Persoonallinen kuorma-auto Punakhassa

Paro

Paron kaupungissa kävimme katsastamassa kansallismuseon. Ehkä vain siksi, että hotellihuoneemme eivät olleet vielä valmiita kaupunkiin saapuessamme, mutta Bhutanin eläimistön esittely oli kyllä ihan mielenkiintoinen. Eläimiä emme luonnossa muutamia lintuja lukuunottamatta nähneet, mutta edes nyt sitten museossa, täytettyinä. Himalajan vuorilla eläviä uhanalaisia lumileopardeja on myös Bhutanissa edelleen.
Täplikäs, söpö, kissan kokoinen lumileopardin poikanen sai melkein pohtimaan, että minkähänlainen tuo olisi kotikissana!

lumileopardin poikasia
Lumileopardin pentuja (Kuva Flicrk: dingopup)

Myös Parossa oli tietysti luostarilinnoitus, dzongi, mutta sen jätimme väliin. Paron pääkatu on täynnä matkamuistomyymälöitä ja jopa muutamia länsimaalaisia kahviloita latteineen ja free wifi -verkkoineen, joissa kelpasi levätä hetken Tiikerinpesän jälkeen!

Paro Paro

 

Punakha feature

Harjoitusvaelluksia Punakhassa

Reittimme Bhutanissa kulki lentokentältä Parosta suoraan pääkaupunkiin Thimphuun ja sieltä edelleen muutaman päivän kuluttua vanhaan pääkaupunkiin Punahkaan ja sieltä taas takaisin Paroon.

Pääkaupunki Thimphu on n. 2300 metrissä, mutta vanha pääkaupunki Punakha on laaksossa, vain 1300 metrissä. Thimphussa onkin talvella melko viileää, etenkin iltaisin ja öisin, siinä missä Punakhassa viihtyvät banaani- ja mandariinipuut ja riisisatojakin voidaan saada kaksikin vuodessa. Bhutanin hallinto viihtyy edelleen niin vanhassa kuin uudessa pääkaupungissa: talvikuukaudet vietetään mielellään Punakhassa, hiukan lämpimämmässä, mutta kesäkaudella uusi pääkaupunki Thimphu kelpaa hyvin.

Punakhan dzongista ja juhlista siellä  kirjoitinkin jo aikaisemmin.

Punakha dzong

Dzongin ja juhlien lisäksi harjoittelimme Punakhassa Tiikerinpesää varten. Toki itse kunkin peruskunto oli jo hankittu ennen matkaa (tai sitten) ei: muutama “harjoitusvaellus” pari päivää ennen nousua Tiikerinpesälle ei toki kuntoa varsinaisesti kohentanut, mutta antoi kuitenkin itse kullekin vähän mielikuvaa tulevista nousuista ja polkujen ja portaiden kunnosta.

Chime Lhaktang

Ensimmäisenä iltana Punakhassa nousimme Hedelmällisyyden temppeliin (Chime Lhakhang) ja matkalla sinne ihastelimme/kauhistelimme talojen seiniä yleisesti koristavia peniksen kuvia. Thimphussa tätä vanhaa perinnettä on kuulemma jo yritetty hiukan hillitä, mutta Punakhassa hedelmällisyysaihe näkyi kyllä lähes kaikkien talojen seinillä. Bhutanilaiset avioparit käyvät kuulemma hedelmällisyyden temppelissä hakemassa lapsionnea kerta toisensa jälkeen. Temppelistä voi myös hakea nimilapun tulevalle lapselle, niin ei tarvitse sitä itse keksiä – minulle tosin jäi epäselväksi, että saako sieltä aina sekä tytön, että pojan nimen ja miten kaksosraskaudet hoidetaan, mutta kuitenkin …

Punakha

Punakha
Kuva: Raffaello Tesi

Punakha Punakha

Khamsum Yuelley Namgyel Chorten

Seuraavana päivänä teimme jo hiukan rankemman “harjoitusvaelluksen” ylös Khamsum Yuelley Namgyel Chortenin temppelille. Temppeli sijaitsee melko korkealla vuorella ja nousu sinne antaa mielikuvaa siitä minkälainen nousu Tiikerinpesälle on. Nousu parkkipaikalta temppelille lienee vaativuudeltaan suunnilleen samanlainen kuin Tiikerinpesään nousun ensimmäinen vaihe parkkipaikalta kahvila/ravintolaan. Matkan varrella näimme miten ensimmäisiä riisipeltoja valmisteltiin kevään kylvöihin ja muutenkin maisemia tuli ehkä tällä pienellä vaelluksella katseltua enemmän kuin Tiikerinpesää noustessa. Rankka nousu tämäkin oli, vaikka Punakhassa emme vielä korkealla olleetkaan. Nousua läheiseltä parkkipaikalta Khamsum Yuelley Namgyelin temppelille kertyi vain 200 metriä, mutta kului matkaan silti tunti suuntaansa, ylöspäin vähän enemmän, alaspäin vähän vähemmän.

Punakha Khamsum Yuelley Namgyel
Khamsum Yuelley Namgyel Chortenin temppeli ylhäällä mäellä – päämäärämme

Harjoitusvaelluksella PunakhassaPunakha riisipeltoja
Harjoitusvaelluksella PunakhassaPunakha riisipeltoja Punakha Khamsum Yuelley NamgyelHarjoitusvaelluksella PunakhassaPunakha harjoitusvaellusPunakha harjoitusvaellus

Talviuintia Punakhassa

Punakhassa Lasse (ja muutamat muut reippaat) urheilivat myös uimalla Punakha Dzongin lähellä Pho Chhun ja Mo Chhun jokien risteyksessä. Vesi oli kuulemma lämpimämpää kuin talvella Espoossa, mutta en silti innostunut uintiretkestä sen enempää kuin talviuinnista koti-Suomessakaan!

Uimassa Punakhassa

Nunnaluostari

Hedelmällisyyden temppelin, Chime Lhakhangin, ja kuningataräidin rakennuttaman Khamsum Yuelley Namgyelin temppelin lisäksi kävimme Punakhassa myös nunnaluostarissa. Munkkeja ja munkkiluostareita Bhutanissa ei voi välttyä näkemästä, mutta nunnaluostareita on vähemmän. Erityisesti pojille munkkiluostarit ovatkin koulutusvaihtoehto, eikä munkiksi meneminen nuorella iällä tarkoita, että pojan olisi vietettävä loppuikänsä luostarissa.

Nunnaluostari erosi muuten mielestäni muista luostareista siten, että siellä oli mielestäni enemmän kukkaistuksia: naisen kädenjälki! Sisällä luostarin temppelissä ei täälläkään saanut ottaa kuvia, kuten ei missään Bhutanin tai Nepalin temppeleissä tai luostareissa.

Nunnaluostari Punakha

Nunnaluostari Punakha
Kuva: Raffaello Tesi

Nunnaluostari Punakha