Matkamme aikana yritimme ajoittain pitää mielessämme reittimme varrella olevat saaret. Monen saaren nimet alkoivat Saint (tai Sint) ja ne tuntuivat helposti samankaltaisilta, jos ei nyt juuri saarella ollessa, mutta reittiä eteen- tai taaksepäin miettiessä.
Saint Vincent ja Grenadiinit on jo valtion nimenä lähes mahdoton! Etenkin alueella, jossa naapurivaltion nimi on Grenada. Siis mikä, Saint … ja Grenadiinit?
Pitkä ja hiukan hankala nimi johtuu tässä tapauksessa siitä, että valtio koostuu pääsaaresta Saint Vincent ja sen lisäksi Grenadiinien saariryhmästä. Grenadiineja lienee yli 600, joista asuttujakin yli 30.
Osa Grenadiinien saarista kuten esimerkiksi ovat Bequia ja Mustique saattavat olla Saint Vincentiä kuuluisempiakin lomasaarina – erityisesti Mustique yksityisenä saarena, jonne ei noin vaan pääse edes käymään, onkin maineeltaan lähes mystinen.
Me viivyimme saarella lentoyhteyksien ohjaamana vain vuorokauden, mutta ehdimme silti kokea pääkaupunki Kingstownin, hienon Grenadine House -hotellin ja vaeltaa muutaman tunnin sademetsässä.
Ehkä erityisesti johtuen lyhyestä ajasta saarella vertasin vierailuamme risteilyalukselta saarelle tehtävään vierailuun ja totesin, että parempi näin, sillä vaikka aikaa ei ollut enempää, niin se jakautui kivasti kahteen osaan, eli alkuillasta tekemäämme kaupunkikierrokseen ja seuraavan aamun vaellusretkeen.
Jo palatessamme patikointiretkeltämme ensimmäiset risteilymatkustajat olivat vasta tulossa meitä merkittävästi suurempina ryhminä metsään ja kun vaelluksen jälkeen kävin suihkussa, niin ajattelin, että jos ainoa ajankohta tutustua kaupunkiin olisi ollut nyt saman tien, niin rankaksi olisi mennyt!
Pääkaupunki Kingstown
Lähdimme Kingstownin keskustaan alkuillasta, risteilyturistien jo palatessa laivalleen ja keskipäivän kovan auringonvalon muuttuessa jo hiukan lempeämmäksi.
Rantakadun päässä rakennukset ovat monivärisiä ja kapinallisia. Iltapäivän viimeisinä tunteina ihmisiä on liikkeellä vähän eikä turisti ole ainakaan välittömässä vaarassa.
Yön pimeinä tunteina näille kulmille ei ehkä kannata tulla.
Lähempänä keskustaa rakennukset ovat tukevampia, mutta monet rakennukset ovat huonossa kunnossa. Kommentoinkin jo matkan aikana Facebookin puolella, että siinä missä Helsingissä monet kävivät kuvaamassa romahtamassa olevia Kruunuvuoren vanhoja villoja, niin samalla tavalla Kingstown ainakin juuri nyt tarjoaa samanlaista rappioromantiikkaa. Turistille siis – paikalliset ottaisivat varmasti mieluummin parempikuntoisia taloja.
Monet paikalliset eivät halua kuvaan, ainakaan jos on tullut nautittua olutta vahvempia nautintoaineita, mutta muutaman kerran pyyntöön saada ottaa kuva vastattiin sentään myöntävästi. Paikallista elämää näkyi myös lähes kuivuneella joenuomalla: pyykkipäivä menossa! Samanlaisia ratkaisuja pyykin kuivaamiseen olemme nähneet ainakin Madagaskarilla, Nepalissa ja Bhutanissa.
Kaupunkikierroksen vakiokohteista: tori, kirkko, hautausmaa, näköalapaikka – ja mitä niitä nyt on, emme Kingstownissa osuneet paikalle toriaikaan – kookoksia tosin oli myynnissä katujen varsilla myös illalla.
Kirkkoja keskustasta löytyy useita, jokaiselle seurakunnalle omansa.
Tämän kirkon viereinen hautausmaa näytti viihtyisältä, vaikkei se sittenkään ohittanut hautausmaalistauksessani toistaiseksi ykkössijaa pitävää Mahdian merellistä hautausmaata Tunisiassa.
Grenadine House
Asettaessani Karibian saarikierroksemme hotelleja paremmuusjärjestykseen Grenadine House päätyi toiselle sijalle heti Dominican Fort Youngin jälkeen.
Grenadine House on kuulemma entinen kuvernöörin asunto saarella ja hotellitoimintaa pyöritetään ruotsalaisessa omistuksessa.
Rakennus sijaitsi korkealla Kingstownin yläpuolella ja näköalat lahdelle olivat hulppeat (tosin sitten myös matka keskustasta hotellille oli nousuvoittoinen). Tilat olivat kodikkaat ja palvelu ihan toisella tasolla kuin esimerkiksi Sint Maartenin Holland Housessa. Täällä ei tarvinnut pyytää kahdesti vaan pikemminkin henkilökunta ehdotti asioita ennen kuin olit huomannut niitä pyytääkään.
Illallisen söimme Grenadine Housen ravintolassa, joka ilmeisesti onkin yksi Kingstownin parhaita. Karibian lempeässä ilmastossa aterian voi mukavasti nauttia terassilla pitemmänkin kaavan mukaan.
Sademetsää ja papukaijoja
Kokenut turisti osaa lukea myös retkikuvauksen lauseen: “Linnuista kiinnostuneille retki
tarjoaa upean kohtaamisen paikallisen papukaijalajin, Amazona guildingiin, eli Saint Vincentin papukaijan, kanssa.”
Odotuksia ei pidä asettaa liian korkealle lintujen suhteen. Lause “Kävely metsän läpi antaa kiehtovan ja hyvän katsauksen sademetsään ja sen elämään.” on jo realistisempi, ja saammekin antoisan parin tunnin retken Vermontin luontopolulla (Vermont Natural Trail) korkealla saaren keskiosissa. Papukaijojakin näemme pariin otteeseen, mutta vaan lentäviä ja etäältä.
Polku on suhteellisen helppokulkuinen vaikka nousuja ja laskuja kertyykin paljon. Jyrkimpiin kohtiin on rakennettu portaat ja purojen yli sillat.
