Muutama vuosi sitten olin työporukan kanssa jonkun projektin päättäjäisiksi menossa kuumailmapallolennolle. Säät eivät kuitenkaan silloin suosineet ja vaikka retkeä taidettiin yrittää kolmeen otteeseen elo-syyskuussa, niin se ei toteutunut. Jossain vaiheessa myös eräs ystäväpariskuntamme intoutui kertomaan kuumailmapallolennostaan, kuvien kera. Joten, tänä keväänä sitten ajattelin, että nyt!
Malmilta Mäntsälään ja takaisin
Tällä kertaa kolmas kerta oli se oikea – kaksi retkeä peruuntui, kun tuuli oli yli pallojen tuulirajana käyttämän 5 m/s, mutta kolmannella kerralla iltapäivällä tehty varmistussoitto vahvisti, että illalla lennetään ja saavuimme Malmin lentokentälle klo 18:30 lähtöön. (Lähtö tosin venyi yli ½ tuntia, kun ryhmämme jäi odottamaan Nokialta tullutta pariskuntaa, joka oli arvioinut ajoajan Malmille väärin!). Lennon paikan ja suunnan määrää tuuli (ja lentokieltoalueiden kunnioittaminen) ja lähtöpaikaksemme osui Mäntsälä, jonne meidät (17 hengen ryhmä) vietiin minibussilla. Pallo kulki bussin perässä peräkärryssä.
Mäntsälässä pallo levitettiin nurmikentälle ja täytettiin ensin kylmällä ja lopuksi kuumalla ilmalla. Sitten olikin jo kiire, että kaikki ehtivät kiivetä koriin ennen kuin pallo jo nousi ilmaan. Fyysisesti kuumailmapallolennon haastavin osuus taisikin olla tuo koriin kiipeäminen, reunat ovat korkeita ja vaikka niissä muutama reikä askelmana onkin, niin hiukan notkeutta (tai apua) se vaati. Tilaa korissa on jokaisen seistä ja hiukan kääntyillä, mutta ei sen enempää. Ilta kesäkuun alussa oli hiukan viileä, mutta yläilmoissa kuumailmapallossa ei ollut kylmä – pallo kun liikkuu tuulen mukana, niin pallossa ei tuule – ja kuuman ilman lämmittäminen lämmittää kyllä hiukan korissakin olijoita!
Ylös ja alas
Pallo nousi yläilmoihin niin hiljaa ja tasaisesti, että jotenkin vaan yhtäkkiä olimme ilmassa ja ruohokenttä ja siihen jääneet autot näyttivät pienemmiltä ja pienemmiltä. Pallon lentokorkeutta säädeltiin lämmittämällä pallon sisällä olevaa ilmaa ”kaasupolttimoilla” – tai olemalla lämmittämättä. Suunnan määrää kai pitkälti vain tuuli. Lento kesti runsaan tunnin ja lensimme n. 11 kilometrin matkan. Lentokorkeus oli ehkä keskimäärin 400 metriä. Lento oli tasainen ja rauhallinen, kuten lentoon lähtökin, mitä nyt joskus hiukan hirvitti, kun välillä mentiin alaspäin, että putoammeko me nyt, mutta emme pudonneet!
Maaseutumaisema oli pallosta katsottuna kaunis ja rauhallinen. Hiukan enemmän asutusta ja elämää olisi ehkä ollut vielä jännempi katsoa, mutta ei osunut nyt tällä kertaa lentoreitillemme. Näkyi jollain pellolla kuitenkin jokunen jänis, kettu tai fasaani – kaikista pienistä pisteistä ei ihan ottanut selvää … Palloja oli ilmassa samalla reitillä useita, ilmeisesti kun sää suosii lentämistä, niin sopivin alue ja reitti on kaikille palloille samana iltana sama.
Laskeutuminen oli hiukan jännittävämpää kuin nouseminen, mutta jotenkin pilottimme pystyi kuitenkin ”ohjaamaan” pallon kohtaan, jossa kulki tie (jotta pallo saatiin taas koottua perävaunuun). Tien vieressä oli pelto, jolloin kun menimme alaspäin ja jo välillä kosketimme maatakin, niin nostamalla palloa hiukan ja pallosta ja vetämällä koria hiukan köydestä (maahan jo hypänneet ihmiset) saimme pallon hienosti tielle, jossa se oli helppo tyhjentää ja pakata. Tien toinen kaista oli kyllä sen aikaa pallon varaamaa ja piti olla tarkkana, ettei kukaan työn touhussa jää auton alle.
Takaisin Malmilla olimme vasta n. klo 23:30 – vaikka itse lento kesti vain noin sen tunnin, niin pallon saaminen lähtökuntoon ja pakkaaminen takaisin lennon jälkeen vievät oman aikansa. Malmilla meille tarjottiin vielä kuohujuomat lennon kunniaksi ja pieni iltapala, joka siinä vaiheessa jo maistui kaikille. Ennakkoon mainostettu itse leivottu leipä oli oikeasti hyvää.
Joten, monen yrittämisen jälkeen olemme sitten lentäneet kuumailmapallollakin. Kannattiko? Aika arvokas kokemus se oli, kahdelta hengeltä yli 300 euroa, mutta kerran elämässä kokemuksena ihan ok. (Mietimme aikoinaan ensimmäistä helikopterilentoakin Australiassa Suuren Valliriutan ylle hetken, kun hinta hiukan hirvitti – mutta kyllä sekin ”kannatti”, ehdottomasti.)
Kuvia lennolta
