Pienenkin blogijutun kirjoittaminen vaatii aina aiheen ja hiukan ”toimitustyötä.
Uudemmat sosiaaliset mediat kuten vaikka Facebook tai Twitter ovat tässä suhteessa merkittävän keveitä ja nopeita päivittää – ja siksi, kai, painopiste ”nettijulkaisemisessa” helposti siirtyykin niihin.
Facebook tuntui kesän aikana keränneen uuden aallon minunkin ikäpolveni ihmisiä ja jokin pieni uutinen leviää sitä kautta jo yllättävänkin tehokkaasti: alle puoli tuntia siitä, kun jonain päivänä olin päivittänyt pienen uutisen statukseeni Facebookissa puhelin soi ja soittaja kertoi kuulleensa asian pojaltaan, joka oli lukenut sen Facebookista! Alun jälkeen Facebook osaltani onkin keskittynyt pienten ”mitä tänään tapahtui/mitä viikonloppuna on suunnitelmissa” -tyyppisten viestien välittämiseen – ja toisaalta muiden elämän seuraamiseen samalla tasolla. Näin siis henkilökohtaisella Facebook-tililläni. Blogillamme on oma Facebook-sivunsa.
Myös ystävien valokuvien katsominen on mukavaa – jotenkin sellaisetkin ihmiset, jotka eivät tule muuten nettiin rakentaneeksi kuva-albumeja, tulevat tehneeksi sen Facebookissa, luultavasti siksi, että se on Facebookissa todella helppoa.
Twitteriäkin olemme yrittäneet hahmottaa – sekin tarjoaa mahdollisuuden lyhyiden statusviestien helppoon välittämiseen – merkittävänä erona, että niitä lukeakseen kenenkään ei tarvitse kirjautua ystäväksesi vaan voit seurata ketä tahansa Twitterissä.
Joten Sinäkin, joka et vielä halua tulla mukaan Facebookiin, voit halutessasi seurata tekemisiämme Twitterillä, tässä linkki Lassen Twitter-tiliin. Ja taas, blogillamme on oma Twitter-tilinsä.
(Tiedot blogin Facebook- ja Twitter-tilistä päivitetty juttuun niiden perustamisen jälkeen.)