Kööpenhamina – lempikaupunkini?

(Kuviin kuvasta tai tästä)

Kööpenhaminassa kävin ensimmäisen kerran isäni kanssa 40 vuotta sitten.
Muistan vieläkin Strögetin ja tanskalaiset voileivät tältä ensivierailultani.
Sittemmin olemme käyneet Kööpenhaminassa (ja muualla Tanskassa) autolomalla, ”kevättä vastassa” -lomalla jonain pääsiäisenä ja (minä) useammalla työmatkalla erityisesti SAPin vuosinani (1998-2005) ja viimeksi viikonloppumatkalla syntymäpäiväni kunniaksi syksyllä 2011.

Tuolloin lainasimme hotellista pyörät, kiertelimme kauniissa syyssäässä Kööpenhaminaa Christianiaa myöten ja nautimme syntymäpäiväillallisen Strögetillä yhdessä veljeni ja hänen puolisonsa kanssa, jotka sattumalta olivat kaupungissa, hekin, pyöräkilpailuja seuraamassa. Jo tuolloin paluumatkalla ajattelin, että tänne pitää tulla kohta uudelleen, en ollut muistanutkaan miten mukava kaupunki tämä on! Ja nyt, vietettyämme taas muutaman päivän Kööpenhaminassa, pyöräillen, shoppaillen ja kävellen Nyhavnin kanavan rantoja, kaupunki tuntui entistä mukavammalta.

Tällä kertaa kävimme uusina kohteina Torvehallernessa ja ensimmäistä kertaa kiinnitimme huomiota risteilyaluksiin (ja laiturialueen outlet-myymälöihin). Kävimme myös Tivolissa nauttimassa kesän vihreydestä ja uskaltauduimme yhteen laitteeseenkin. Pientä Merenneitoa pitää (melkein) aina Kööpenhaminassa käydessä käydä tervehtimässä ja teimme retken kaupungin ulkopuolelle Karin Blixen -museoon. Aivan hotellimme lähellä oli tämän kesän erikoisuus, hiekkalinnanäyttely, ja kävimme katsastamassa senkin, ihan aidan sisäpuoleltakin (50 DKK / aikuinen).
Automatkallamme kauan sitten poikkesimme Louisianassa ja yhdellä työmatkoistani käytin illan bussimatkaan edestakaisin Malmöhön, silla halusin ylittää (silloin) uuden Juutinrauman sillan – minulla on edelleenkin meidän perheen ainoa ”piste” tämän sillan ylittämisestä!

Asuimme tälläkin kertaa mahdollisimman lähellä Kongens Nytorvia, jonne pääsee suoraan lentokentältä metrolla, ja joka on lähellä niin Nyhavnia, Strögetiä kuin rantaa, josta löytyy Pieni Merenneito – pyörä riittää, muita kulkuneuvoja ei tarvitse paitsi lentokenttäkuljetuksiin. Ja pyörän saa hotellilta.

Eri yhteyksissä kun minulta on kysytty mielikohteitani maailmassa olen usein sanonut, että Lontoo. Lontoo siinä mielessä, että vaikkakin olen sielläkin käynyt välillä lähes vuosittain, niin aika on aina tuntunut loppuvan kesken ja olen ajatellut, että joskus, kun siihen olisi tilaisuus, voisin viettää Lontoossa useamman kuukauden. Nyt mietin vakavasti, että pitäisikö vaihtaa tuota vastausta ja sanoa, että Kööpenhamina!
Kummassakin kaupungissa viihtymiseeni vaikuttaa länsimaisen maailman toimivuus ja (ainakin illuusio) turvallisuudesta.
Kummassakin kaupungissa ymmärrän kieltä – vaikken tanskaa osaakaan, niin ruotsilla saa kirjoitetusta tanskasta melko hyvin selvää ja englannilla tai ruotsilla pärjää muuten.
Kummassakin kaupungissa on on kiva kierrellä tavaratalojen vaateosastoilla, sillä tarjontaa myös isommalle, pidemmälle ja aikuisemmalle naiselle on runsaasti. Ja nähtävää riittää monelle matkalle – tai monelle viikolle (kuukaudelle), jos ei ihan kaupungin keskustassa, niin lähiseuduilla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.