Lensimme Istanbulin kautta Aqabaan – reittimme Helsingistä Istanbuliin sivusi niin Vilnaa, Minskiä kuin Kiovaa – kaikki sattumalta kaupunkeja (tai Kiovan osalta vain lentokenttä), joihin menemme vielä tänä keväänä. Ylitämme Ukrainan. Katson elokuvaa Gravity ja mietin, että ehkä lentokone ei ole paras paikka katsoa Sandra Bullockin toivottomalta tuntuvaa kamppailua avaruudessa – tämä sopisi kyllä paremmin kotisohvalle. Aika hyvin elokuva kyllä tavoittaa ihmisyyden, niin kauan kuin on elämää, on toivoa. Suomessa jatkuisi Iltalehden mukaan tänään aikaisemmin seuraamani televisiosarja Viimeistä päivää melanoomaan kuolevasta Cathystä. Jotenkin samaa teemaa, niin kauan kuin on elämää on toivoa – täytyy etsiä ohjelma netistä vähän myöhemmin.
Aqabassa on vuorossa heti loman alkuun välipäivä. Kieltäydyin ensimmäisestä ohjelmaversiosta, jossa aamuyöstä (04:00) tapahtuvan saapumisen jälkeen olisimme samana päivänä jatkaneet kohti Wadi Rumia ja Petraa, joten vietämme yhden päivän ja yön rantakaupungissa, josta Tripadvisor listaa (vain) 6 ”Things to do”, joista 5 ovat ranta- tai sukelluskohteita. Emme luultavasti tee kumpaakaan. Kuudes on joku taidegalleria – ehkä. Tai ehkä tosiaan vaan otamme rennosti, laskeudumme lomalle viime päivien töiden ja lähtöön aina liittyvän pienen stressin jälkeen.
Saavuimme siis Aqabaan aamuyöllä ja tämän matkan järjestäjä, Starlight Tours, saa heti pisteitä: meitä ollaan vastassa jo ennen passintarkastusta ja paikallinen operaattori ottaa passimme ja käy jonon ohi hakemassa niihin Jordanian viisumit ennenkin huomaammekaan ja olemme hetkessä laukkuinemme meitä odottavasta autossa ja matkalla hotelliin. Hotelli, Aqaba Gulf, ei ole kovin kummoinen – mutta siihen olemme itse syyllisiä, annoimme ohjeen etsiä 5 tähden sijaan 4 tähteä ja todellisuus taitaa olla 3, mutta eiköhän täälläkin pari yötä selvitä. Viime vuosina olemme tehneet paljon kiertomatkoja, joissa olemme yöpyneet samassa hotellissa tyypillisesti 1-3 yötä ja silloin hyvänä puolena on, että jos hotelli ei satu ihan kohdalle, niin kohta ollaankin jos seuraavassa. Tosin joskus sitten käy niinkin, että jää harmittamaan, että matka jatkuu ihanasta hotellista jo seuraavana päivänä. Erityisesti tässä mielessä muistelemme lämmöllä Royal Livingstone -hotellia Victorian putouksilla Sambian puolella puistoalueella vapaana kulkevien seeproineen ja 7 tähden (mielestämme) aamiaisineen.
Aamulla pakotamme itsemme heräämään (tasoltaan heikohkolle) aamiaiselle ja lähdemme pian sen jälkeen tutustumaan kaupunkiin. Aqaba vaikuttaa näin maaliskuun alussa hiukan uneliaalta, hiukan ränsistyneeltä rantakaupungilta, jossa joka toinen pieni liike myy sukellusretkiä tai retkiä Petraan tai Wadi Rumiin. Isompia ja pienempiä moskeijoita riittää. Kahviloissa istuu paikallisia polttamassa vesipiippua ja niitä myydään niissä joka toisessa liikkeessä, melkein. Turisteja näkyy, mutta ei paljoa. Päädymme pienvenesatamaan ja siellä aallonmurtajalle tuijottamaan vastarannalla sijaitsevaa Eilatia, jossa olemme käyneet kahdesti, yli 20 vuotta sitten. Tunnistamme muutaman isomman kolmionmuotoisen hotellirakennuksen. Jatkamme pienelle yleiselle rannalle, kaupungin ainoalle sellaiselle, sillä pääosa rannoista on hotellien. Ilma ei ole ihan rantalämmin, mutta rannalla on joitakin perheitä: naiset tiukasti vaatetettuina päästä varpaisiin, mutta lapset uima-asuissa. Lasse pyytää lupaa kuvata joitakin nuoria tyttöjä kaavuissaan ja päätyy myös itse kuvaan tyttöjen kännyköihin – vähän kuin Intiassa aikoinaan. Käymme vielä katsomassa ison Al-Hussein Bin Ali -moskeijan ja päädymme lopulta läheiseen Ali Baba -nimisen ravintolan terassille seuraamaan paikallista elämänmenoa ja syömään erinomaista lounasta: halloumileipiä ja sipulikeittoa.
Illalla palaamme vielä pienvenesatamaan ja siellä pursiseuran ravintolaan (Royal Yacht Clubin Romero) illalliselle – ja hyödyntäen ravintolan ”ilmaista” nettiä lataamme tämän jutun nettiin. Eilatin valojen loistaessa vastarannalla.