Purjehdus Ateenasta Kosille

Tulevan viikonlopun venemessujen ja Kreikan vaalien jälkeen tiuhaan toistuvien Kreikka-uutisten innoittamana palataan hetkeksi kevääseen 2004, purjeveneeseen ja  Kreikkaan.

Purjehduskartta 2004Purjehdimme tuolloin huhti-toukokuun taitteessa kymmenessä päivässä Ateenan Piraeuksen satamasta Kosille Kean, Syroksen, Mykonoksen, Naxoksen, Patmoksen, Leroksen ja Kalymnoksen kautta.  Lisäksi teimme päiväretket lautalla Mykonoksesta Deloksen saarelle ja Naxoksesta Santorinin saarelle – Delokselle ei ainakaan tuolloin saanut omalla veneellä rantautua ja Santorinille rantautumisessa on omat haasteensa – ankkurit eivät oikein laavapohjassa pidä, joten jonkun  kuuden hengen porukastamme olisi pitänyt jäädä varmuuden vuoksi veneelle muiden tutustuessa saareen.

Piraeuksesta Keaan

Unikko Delos Kreikka Aasi Kea KreikkaEnsimmäinen ilta sujui veneen vastaanottotarkastuksessa ja perehdytyksessä ja ruokaostoksilla – olimme ensin haaveilleet lähtevämme jo samana iltapäivänä merelle, mutta päädyimme sitten kuitenkin syömään illallisen trendikkäässä (ja meluisassa) ravintolassa Piraeuksessa ja yöpymään siellä. Kuuden hengen porukkamme koostui meistä, veljestäni ja kolmesta meille aikaisemmin tuntemattomasta miehestä – yhteensä tälle, ehkä Vene-lehden, kokoamalle matkalle osallistui 5 venettä ja 31 henkeä. Venekunnat toimivat kuitenkin välillä Piraeus – Kos itsenäisesti ja päätyivätkin kaikki hiukan eri reiteille. Kipparina toimi veljeni, mutta kaikilla meillä oli enemmän tai vähemmän purjehduskesiä vähintään Suomen vesillä takana.

Seuraavana aamuna pääsimme matkaan kohti Keaa, enimmäkseen tyynessä koneella, mutta muutama tunti sentään pystyttiin jo purjehtimaankin. Sounionin temppelin edustalla pidimme ankkurointiharjoitukset ja kävimme uimassa Aigeianmeressä. Kean saarella kävimme taksilla tutustumassa Choran kylään (ja ylläolevan kuvan aasiin). Chorassa söimme myös illallisen. Päivämatkaa oli kertynyt 31 meripenikulmaa.

Keasta Syroksen kautta Mykonokseen

Keasta eteenpäin pääsimme jo etenemään purjeilla. Illat olivat vielä huhtikuun lopulla viileitä – taitaa Välimerikin olla parhaimmillaan vasta kesäkuukausina. Yöllä vene keinui lahdessa aika reippaasti – tiesimme nukkuvamme veneessä! Aamupäivällä kiipesimme Ermoupoliksen kaksoiskaupungin toisen kukkulan huipulla olevalle kirkolle. Kirkossa oli joku tilaisuus ja meillekin jaettiin paperipussit, joissa oli pulla ja keksi – tunsimmme itsemme tervetulleiksi. Veneelle palatessamme aallokko oli sen verran kovaa, että käveleminen lankkua pitkin veneeseen oli jo melkein haasteellista – Kreikassahan veneet tavataan kiinnittää perä rantaan päin ja käynti veneeseen tapahtuu veneen ja rannan välille asetettua lankkua pitkin.

Pelikaani Mykonos KreikkaAamupäivän retken jälkeen jatkoimme ensin Ninas Rinoksen South Bay  -lahteen lounaalle – tuuli oli reipasta, jopa 24..28 solmua, ja olimme reivanneet isopurjeen ja keulapurjeestakin oli vain osa ulkona.  Illaksi jatkoimme vielä Mykonokseen.
Matkaa Syrokseen oli 33 mpk ja sieltä Mykonokseen 21 mpk.

 

 

Delos

Päiväretkemme Deloksen saarelle – tälle hyvin säilyneelle antiikin keskukselle – satuimme tekemään suomalaisessa seurassa. Kristina Regina rantautui Mykonokselle samaan aikaan kuin me, joten seurailimmekin sitten Deloksella Erkki Toivasen asiantuntevaa opastusta pummilla. Deloksesta jatkoimme iltapäivällä Naxokseen, matkaa 17 mpk.

Delos Kreikka Delos Kreikka

Santorini

Naxoksessa täydensimme aamupäivällä ruokavarastojamme – ei ihan yksinkertainen asia näillä Kreikan saarilla, joissa ei ole Citymarketia satamassa – pakko käydä useammassa kaupassa, maitotuotteet yhdestä, vihannekset toisesta ja loput kolmannesta pienestä kaupasta. Ja sitten vielä yksi veneseurueemme vanhemmista miehistä (joka itse ei kaupassa ”osannut” käydä) kysyi viattomasti, että miksemme ostaneet valmiiksi viipaloitua juustoa!

Santorinillä kävimme siis lautoilla, meno 12:50 – 15:00 Naxos – Santorini ja paluu 19:00 – 21:45. Matka Athenaioiksen satamasta ylös Firaan oli kokemus sekin – lautallinen ihmisiä purkautuu yhtaikaa kapealla ylöspäin kiemurtelevalle tielle!  Aikamme Firaa ja huikeita näkymiä sieltä lahdelle ihailtuamme otimme vielä taksin Perissan mustahiekkaiselle rannalle ennen paluuta lauttasatamaan. Musta laavahiekka on muuten kuumaa!

Santorini Kreikka Auringonlasku Naxos Kreikka

Naxos – Patmos

Yksi välipäivä purjehtimisesta vaatikin sitten seuraavana päivänä jo matkantekoon panostamista – lähdimme Naxoksesta aamuviidelta osan miehistöstä vielä nukkuessa. Delfiinitkin olivat ilmeisesti innoissaan saadessaan seuraa jo aikaisin aamusta ja kulkivat pätkän matkaa veneemme rinnalla. Purjehduspäivää tästä ei kuitenkaan tullut, sillä tuulet loistivat poissaolollaan. Matkaa Patmokselle kertyi 53 mpk – jos nyt veneen loki näyttää oikein, sillä GPS:n mukaan matkaa oli lähes 70 mpk.
Illalla ehdimmekin sitten, onneksi, jo tutustua hiukan Patmokseen ja täydentämään ruokavarastojamme, sillä seuraavana aamuna oleskelumme saarella päättyi nopeammin kuin olimme luulleetkaan.

Naxos Kreikka Delfiini Kreikka

Ajolähtö Patmokselta Lerokselle

Aamulla heräsimme veneen alkaessa kovassa tuulessa hakata päin rantaa ja näimme, että useammankin veneen ankkurit olivat ilmeisesti alkaneet antaa tuulessa myöten – viereinen pienempi vene päätyi sivuittain rantaan vieressämme ja teimme ”hätäpoistumisen” satamasta. Matkalla Lerokseen saimme vaihteeksi nauttia (?) melko kovasta vastatuulesta ja isosta aallokosta. Leroksella kiinnittäydyimme  saaren itäpuolen ”varasatamaan”, kalastajaveneiden keskelle, tuulelta suojaa hakien. Päivämatka oli onneksi lyhyt (16 mpk).

Kiertelimme hiukan Lerosta, ensin vuokraamillamme skoottereilla, mutta niiden kunnon osoittautuessa melko kelvottomaksi, palautimme ne hetimmiten ja ajoimme taksilla saaren toiseen satamaan ja yritimme kävellä sieltä takaisin, mutta valitsimme jossain kohtaa väärän tien ja päädyimme siestan aikaan pieneen tavernaan, jonka omistajat nukkuivat, mutta hiukan kolisteltuamme heräsivät ja soittivat meille taksin! Siesta on täällä oikeasti siestaa, selvästikin.

Leros Kreikka Kalymnos Kreikka

Leroksesta Kalimnoksen kautta Kosille

Lerokselta lähtö tapahtui sentään taas jo ihan normaalissa päiväjärjestyksessä ja muutenkin päivä oli rauhallinen: uinti- ja lounastauko Kalimnoksen rannalla ja sitten rantautuminen Kalimnoksen täyteen satamaan.  Kuten usein Välimerellä, aamun lähes tyyni keli oli iltapäivään mennessä muuttunut rantautumisen kannalta melkein haastavaksi ja kapteeni joutui rantautuessamme käyttämään valtaansa todeten, että nyt menemme tuohon väliin ja jokainen toimii hänen käskyjensä mukaisesti – tässä tuulessa asiasta ei ehditä tekemään päätöksiä demokraattisesti.  Kalimnos mainitaan jossain oppaissa Kreikan pesusienikeskukseksi ja mekin ostimme yhden naapurintytölle tuliaiseksi.

Uimatauko KreikkaKalimnoksesta ei matkaa Kosille enää ollutkaan kuin nimeksi (14 mpk), joten vaikka aamulla lähtömme hiukan viivästyikin, kun eteemme oli kiinnittynyt toinen vene, ei se haitannut: ehdimme pitää päivän uima/lounastauon normaaliin tapaan ja olimme silti hyvissä ajoin perillä Kosin tankkauslaiturilla, jossa veneeseen tuli Mooringsin kippari ajamaan veneen Kosin Marinaan. Veneen tarkistus Kosissa oli yllättävän perusteellinen, sukelsivat jopa tarkastamassa pohjan.

 

Kosilla oli vuorossa koko porukan yhteinen läksiäisillallinen ja seuraavana aamuna alkoi pitkä ja polveileva paluumatka reittiä Kos – Ateena – Kööpenhamina – Helsinki. Purjehdusmatkaa kertyi 8 purjehduspäivän aikana arviolta 260 meripenikulmaa – tulo- ja lähtöpäivän lisäksi vene seisoi satamassa Naxoksessa yhden päivän kun kävimme lautalla Santorinilla.

Tämän jutun kuviksi valitsin pienen otoksen matkamme kuvista – ja jaoin ne myös Instagramissa. Keväällä 2004 kukaan ei ollut vielä kuullutkaan Instagramista, mutta nyt tutut ja tuntemattomat läheltä ja kaukaa pääsivät niitä katsomaan – ja tykkäämään 🙂
Ja viitaten viime kuukauden IG Travel Thursday -juttuuni yleensä Instagram -kuvista, niin tuo #sunset hashtag keräsi näistäkin kuvista ehdottomasti eniten tykkäyksiä iltakuvalle Naxoksen satamasta! Pelikaanit Mykonoksen satamassa ja kuva Firan kaupungista Santorinilla pärjäsivät nekin hyvin.

Varsinainen kuvakertomus matkaltamme on katsottavissa Picasassa – on ollut jo pitkään, sillä jossain vaiheessa blogimme historiaa kokosin tänne listan kaikista purjehdusretkistämme, myös niistä, jotka tuli tehtyä ennen blogiamme tai blogimme alkuaikoina, jolloin emme siihen vielä pitempiä juttuja kirjoittaneet.

Ateena Kos purjehduskuvia
Purjehdus Ateenasta Kosille

instagram-travel-thursday-FIN-150x150
Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday –tempausta, jonka järjestäjinä toimivat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Running With Wild Horses.

10 kommenttia artikkeliin ”Purjehdus Ateenasta Kosille

  1. Santorini kelpais mulle koska vaan! Ja sattuneesta syystä olis myös kiva vierailla Keassa. Mauna Kea on jo nähty… seuraavaks sit Uuuten-Seelantiin tapaamaan niitä Kea-lintuja. 😉

  2. Kreikan saaret olivat ihan ensimmäisiä pakettilomakohteitani nuorena. Niihin saariin ei ole jäänyt mitään poltetta, koska ne näyttäytyivät lähinnä turistirysinä. Tietenkin kyse oli omasta kokemattomuudesta matkustaa. Vasta ihan viime vuosina olen alkanut taas kaivata maahan ja pari kertaa käynytkin. Santorinista näkee upeita kuvia valkoista taloista sinisine kattoineen, mutta niin viehättävältä kuin kaikki näyttää, mietin, millainen on todellisuus. Onko se tällä hetkellä niin muodissa, että menee ns. pilalle?

  3. Kea – usko tai älä, niin juttua kirjoittaessani kävit mielessäni, sen verran harvinainen tuo Kea -nimi kuitenkin on!

    Annika – näkymä saariin on tietysti aika erilainen kun niitä kiertää omalla veneellä (tai tässä tapauksessa tietysti vuokraveneellä). Lounas- ja uimatauot saa pidettyä poukamissa, joissa useimmiten ei ole montakaan, jos yhtäkään, muuta venettä ja satamissakin pienet kylät näyttäytyvät tavallisemmalta kreikkalaiselta elämältä, kun joudut tekemään normaaleja ruokaostoksia – vaikka illalliset useimmiten rannan ravintoloissa söimmekin.
    Saarihyppelyä voi toki tehdä myös lautoilla – mutta kieltämättä silloin turistimäärät ovat varmaan suurempia joka käänteessä.

    Tällä hetkellä matkahaave/suunnitelmalistallani on tuolta suunnalta vaan käydä jossain vaiheessa uudelleen Kreetalla, mutta sekään ei ole vielä suunnitelmapuolella.

  4. Kreikan saaret on kyllä niin kauniita! Ja suurin osa niistä vielä minulta näkemättä, lähtisin siis tuollaiselle purjehdukselle koska tahansa. Kos onkin minun lapsuuden ensimmäinen matka ulkomaille. En siitä toki mitään muista, mutta kun lapsuudessani ei perheessäni pahemmin reissattu, niin siitä ainakin Kosista puhuttiin paljon 🙂

  5. Kiitos Arja kommentistasi!
    Siitä vaan purjehdusreissulle – tai saarihyppelylle lautoilla. Tiedäthän, että purjehdusmatkoille pääsee miehistöksi vaikka ilmankin purjehduskokemusta, kiinnostus purjehtimiseen riittää.

  6. Kreikan saarista nähtynä vain Rodos, mutta voisin ehdottomasti muitakin kiertää. Purjehtia en osaa, mutta olisi hauska kokeilla. 🙂 Työkaverilla on vene ja ollaan puhuttu, että kesällä tehtäisi joku pieni veneilyretki.

  7. Kiitos kommentista Marikaw – Kreikan saaristossa on kiva liikkua veneellä, ja tosiaan, vaikka sanoinkin, että purjehduslomalle pääsee toki mukaan osaamatta etukäteen purjehtiakaan, niin ehkä ainakin viikonloppureissu kaverin veneessä koti-Suomessa voisi olla veneilykokemusta takana: sen verran, että tietää, että pitääkö siitä yhtään 🙂 ennen kuin sitoutuu olemaan veneessä 1-2 viikkoa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.