Matkapäiväkirja vs. matkablogi

Helsingin Sanomien NYT -liitteessä on tänään iso juttu matkapäiväkirjoista.

Juttu esitellään päivän lehdessä otsikolla ”Matkapäiväkirja voittaa matkablogin rehellisyydessä”.

matkapäiväkirjat

Itse en ole erillisiä matkapäiväkirjoja koskaan kirjoittanut, mutta sen sijaan olen kirjoittanut ”tavallista” päiväkirjaa jossain muodossa nuoresta tytöstä alkaen ja nimenomaan isältäni perityllä tyylillä faktat lyhyesti talteen.

Alla pari päivää päiväkirjastani sellaisena kun ne heinäkuun lopussa kirjoitin.
Lue ja arvioi itse, että antavatko ne kovin erilaisen kuvan Blue Lagoonin alueella viettämästämme ajasta kuin blogissa sopivasti seuraavana oleva juttumme sieltä!

30.7. Torstai

Lomapäivä jo, aamupäivällä lenkillä vielä ja tavaroiden kasaamista. Lento Reykjavikiin 15:35. Perillä ”jo” n. klo 16 ja 16:30 bussilla Blue Lagoonille. Päädyimme suoraan kylpylään, josta olikin sitten vajaa kilometri matkaa pienelle hotellille pieniä polkuja pitkin matkalaukun kanssa, mutta selvisimme hotellille ja sitten melkein heti takaisin kylpylälle, jossa likoomassa n. tunnin verran. Hiukan iltapalaa  Blue Lagoonin kahvilassa  ja takaisin hotellille, jossa netti toimi vaan vähän aikaa iltapäivällä ennen kylpylävierailua, mutta ei enää illalla – sigh!  Hotellinkin allasta testaamassa vielä myöhemmin illalla, vain minä, enimmäkseen siksi kun siitäkin oli siis tavallaan maksettu. Vähän motellin tapainen hotelli in the middle of nowhere, mutta laavasammalmaisema  oli eksoottinen ja paikka ainakin rauhallinen.

31.7. Perjantai

Hyvä aamiainen nosti hiukan hotellin ”motellifiilistä”. Taksi Reykjavikin kentälle klo 9 (onneksi oli eilen tsekattu, ettei palata Keflavikiin vaan seuraava lento on Reykjavikin kaupunkikentältä). Taksimatka maksoi euroissa noin satasen! Lento pienellä koneella (ehkä 50 paikkaa) Ilulissatiin 11:15 – 12:30 (aikaeroa Islannin 3 tuntiin 2 tuntia lisää). Ilulissatissa Avannaan suomenkielinen kesätyöntekijätyttö meitä (ja yhtä toista pariskuntaa) vastassa lentokentällä. Majoittuminen ja sitten melkein heti kävellen (matka kestää 20 minuuttia) keskustaan, jossa vähän yleistä ihmettelyä ja ruokakaupassa. Sitten tajusimme, että jos haluamme käydä hotellilla ennen klo 16 alkavaa kaupunkikierrosta, niin meillä  onkin jo kiire ja kävelimme reippaasti takaisin hotellille palataksemme aika pian keskustaan osallistuaksemme ihan mielenkiintoiselle parin tunnin kävelykierrokselle. Illallinen keskustan kahvilaravintolassa ja taksilla takaisin hotellille: 3 x 20 minuuttia riitti yhdelle päivälle. Illalla vielä nettijutun hahmottelua.

45 kommenttia artikkeliin ”Matkapäiväkirja vs. matkablogi

  1. Minä olen usein suunnitellut kirjoittavani matkapäiväkirjaa mutta en ole koskaan saanut aikaiseksi. Pienenä tyttönä kirjoitin päiväkirjaa, ja taisinpa joskus yliopistoaikoina hetken viritellä tätä harrastusta hetkeksi uudestaan henkiin. Nykyään blogini korvaa matkapäiväkirjan ja en sanoisi, että se olisi vähemmän rehellinen kuin päiväkirja, vaikka ehkä päiväkirjaan saattaisi sujahtaa joitain pieniä, itselle merkityksellisiä yksityiskohtia enemmän.

    1. Kiitos Heidi! Minullakin päiväkirjaan päätyy edelleen joitakin yksityiskohtia, joiden en arvele blogissa kiinnostavan lukijoita. Lisäksi blogijuttumme eivät ole ihan kronologisia per päivä vaan jonkun aiheen ympäriltä ja haluan myös tallettaa tiedon siitä, että mitä tehtiin oikeasti minäkin päivänä.

    1. Kiitos kommentistasi Helena!
      Hiukan se oli tosiaan vaatimattomampi kuin mielikuva, jonka sen nettisivuilta saimme, mutta tuota nettiä lukuunottamatta kaikki kyllä toimi hyvin ja aamiainen tosiaan oli jo ylellinenkin. Ja ovathan nuo omat altaat luksusta!
      Blue Lagoonin viereenhän on nyt rakenteilla isompikin hotelli, valmistunee 2017, eli silloin kannattanee käydä tutustumassa siihen sitten.

  2. No tokihan matkapäiväkirja ja blogi ovat eri asioita, itselleni ainakin! Toisin kuin tuon linkkaamasi jutun kirjoittaja ilmeisesti, minä kirjoitan matkapäiväkirjaan muutakin kuin negatiivistä nillitystä tai yltiöpositiivisuutta 😀 Matkapäiväkirjani on minulle muistiksi, blogilla haluan muitakin inspiroida ja informoida matkustamaan. Itseäni ei kiinnosta lukea negatiivisia juttuja blogeista, joten en niitä juuri kirjoitakaan 🙂

    1. Kiitos Annika! Taisit sanoa juuri minullekin sen oleellisen, blogijuttumme yrittävät kertoa suht neutraalisti tai positiivisella asenteella kokemastamme. Sellaiset negatiiviset fiilikset, jotka johtuvat vaikka hienoisesta väsymyksestä, joka kuitenkin haihtuu omastakin muistista nopeasti, eivät mielestäni kuulu ”valituksena” blogitekstiin. Tietysti jos kohteessa jotain on oikeasti pielessä, mistä kannattaa varoittaa muita, niin sen kirjoitan blogitekstiinkin.

  3. Äh, en jaksanut lukea tuota NYTin juttua loppuun kun oli turhan negatiivista purnaamista. Kirjoittaja itse on näköjään suoristellut mutkia ihan urakalla matkablogiinsa, jos vertaa hänen päiväkirjatekstejään. Itse en ole niinkään törmännyt siihen (tai ainakaan saanut sellaista vaikutelmaa), että matkablogitekstejä siloitellaan noin reippaalla kädellä. Itse tykkään, että teksti on todentuntuista, mutta ei se kyllä siltikään pelkkää valitusta saa olla: silloin jää lukematta, kuten kävi tämän NYTin artikkelinkin kanssa. Mielenkiintoista oli tällä kertaa lukea sinun päiväkirjamerkintöjä, mutta saan enemmän irti normaaleista blogiteksteistä! 🙂

    1. Kiitos Terhi! Omien lukukokemusteni perusteella, niin löytyy niitä kiiltokuvan kauniitakin blogeja, mutta ne ovat usein niin yliampuvia, että ne kyllä tunnistaa. Ja sitten niitä, joissa joka kohteesta löytyy valittamista, jos ei muusta, niin säästä, mutta useimmat lukemani ovat mielestäni realistisia.
      Tietysti, sillä nuo kiiltokuva- ja valitusblogit karsiutuvat pian lukulistalta 🙂

  4. Kai se pitkälti riippuu myös kirjoittajasta. Lisäksi pitäisi ymmärtää että päiväkirja ja matkablogi on kaksi täysin eri genreä. Eihän sitä kukaan vaadi tieteeliseltä julkaisulta samaa kuin proosalta. Blogi ja päiväkirja palvelevat (yleensä) eri tehtäviä.

    Lisäksi pitää muistaa että paljon on kiinni myös ihmisen persoonallisuudesta. On olemassa ihan oikeasti ihmisiä jotka näkevät asiat mielummin positiivisessa valossa ilman että se on mitään varsinaista silottelua.

    On ollut mielessä kirjoittaa postaus siitä miten lukijan kannattaa valita itselleen blogit, sillä matkustustavat ja asiat jotka itse kutakin miellyttävät saatetaan kokea niin eri tavoin. Se mikä yhdelle on kamalaa, on toiselle taivas.

    1. Kiitos Miika & Gia.
      Juuri noin, päiväkirja, asiallinenkin sellainen, on kuitenkin eri tarkoitukseen kuin blogijuttu. Omalta osaltamme etenkin nykyisin kun viimeiset parikymmentä vuotta päiväkirjoja ovat koneella, niin käytän niitä paljon hakuihin, kun mietitään, että koska viimeksi oltiin jossain, vaikka ihan tässä lähellä, Espoon Pentalassa tai mitä tehtiin juhannuksena vuonna XXXX (jos emme olleet matkoilla, ei siitä välttämättä ole mitään blogissa).

  5. No jos matkablogin kirjoittaja yrittää kertoa vain asioista pelkästään positiiviset puolet niin siinähän kusettaa loppujen lopuksi vain itseään kuten ilmeisesti tällä Nyt-lehden artikkelin kirjoittajalla on tapana. Tietysti pitäisi sama kommentti heittää siihen artikkeliin, jos asia hänellä on pelkästään näin. Jos jotain negatiivista on tapahtunut ja se olleellisesti kuuluisi mainita kirjoituksessa niin olisi hyvä lukijoita kohtaan näin kertoa. Esim. jos on ollut neljä tuntia umpijäässä valasristeilyllä ja ”unohtaa” mainita tämän kirjoituksessa, niin siinä on jo melkein lukijoiden harhaanjohtamista kyseessä 😀 Itsestä on muuten mukava kun joidenkin postauksissa on välillä lyhyitä pätkiä jostain matkakirjamerkinnöistä – ne kun on yleensä lyhyitä ja tiiviitä, niin ne tuo mukavan lisän kyseiseen kirjoitukseen ja pääsee ehkä tunnelmaankin paremmin jo sisään. Koska itse en näitä matkapäiväkirjoja kirjoita, niin en pysty itse sitä hyödyntämään. Tämä siis tällaista yleisen tason ajattelua aiheesta.

    1. Kiitos Rami! Noinhan se on, että oikeasti mahdollisesti samasta kohteesta/matkasta/retkestä kiinnostuneiden pitää saada siitä oikea kuva.
      Ja jos viittaat retkeemme Kapisillit -vuonolla äskettäin, niin ne lämpö/kelluntahaalarit pitivät meidät kyllä lämpiminä 🙂
      Tuo ideasi, että joskus voisi ottaa päiväkirjasta suoran lainauksen mukaan johonkin blogitekstiin, täytyy pitää mielessä!

  6. Musta tuo juttu oli aivan susityperä!

    Tuota Ramin mainitsemaan taktiikkaa nostaa matkapäiväkirjasta otteita mukaan blogitekstiin olen käyttänyt jonkun verran, ja se on ollut minusta kiva tapa tuoda juttuun syvyyttä – kirjoitan usein kuitenkin sellaiset vähän ”hassummat” jutut nimenomaan sinne matkapäiväkirjaan, eivätkä ne sellaisenaan useinkaan sopisi oman blogikirjoituksensa aiheiksi. Yhden postauksen olen kirjoittanut myös ihan pelkästään päiväkirjasitaateista.

    No, summa summarum: minusta matkapäiväkirjani on todella samanlainen kuin itse blogi, eikä oma blogini ole minusta mitenkään siloiteltu. Tylsä se voi jonkun mielestä olla, mutta onneksi kenenkään ei ole pakko lukea. 🙂

    1. Kiitos kommentista sarrrri! Muistankin päiväkirjasitaattisi, erillisenä juttuna ihan hauska.

  7. Vähän turhan kärjistetty tuo NYT:in juttu, mutta eihän se herättäisi muuten mielipiteitä. Itse koen, että turha sinne blogiin on kirjoitella joka ikistä vastoinkäymistä ja mielellään itsekin luen positiivissävyitteisiä blogeja. Pienen pintaraapaisun siitä matkasta se blogi muutenkin antaa – joku älyttömän siisti tai onnistunut juttukin saattaa jäädä kertomatta muiden vielä siistimpien alta. Toki joskus asiat menevät pieleen ja niistä kuulee mielellään ainakin silloin, jos itse on samaan kohteeseen/samanlaiselle reissulle lähdössä.

    1. Kiitos Lotta! Hyvä periaate tuo, että positiivisuutta kunnolla, mutta tarvittaessa kritiikkiäkin, jos on aihetta.

  8. Aiemmin kirjoittelin matkapäiväkirjoja, mutta nyt en enää viime vuosina ole jaksanut. Lähinnä tein sitä silloin kun matkustin yksin, oli hyvä tapa jäsennellä päivän tapahtumia ja ajatuksia. Harmittaa kyllä, että Japanin vaihto-oppilasvuoteni aikaiset päiväkirjat heitin jonnekkin takkaan (tai ”katosivat” muutossa). En kyllä tiedä, olisiko myötähäpeästä enää niitä pystynyt lukemaan 🙂

    Mutta mitä blogeihin tulee, en oikein henkilökohtaisesti jaksa lukea liian päiväkirjamaisia matkakertomuksia. Pidän enemmän jutuista, joissa on selkeä alku ja loppu, esitellään yksi asia kerrallaan. Kirjoitin myös itse aiemmin aika päiväkirjamaiseen tyyliin, mutta nykyään keskityn mieluummin yhteen tai kahteen asiaan kerralla. Päiväkirjamaiset hommat sopivat mielestäni paremmin videolle. 🙂

    1. Kiitos kommentistasi Anne! Tosiaan, päiväkirjan tarkoitus, ainakin minusta, on tallettaa faktoja ja muistoja, blogijutut kirjoitetaan jo vähän lukijan näkökulmasta ja tunti tunnilta raportointi menee kyllä tekstissä ainakin puuduttavaksi!

  9. Mä en ole ikinä aikuisena kirjoittanut matkapäiväkirjaa – kokeilin 12-vuotiaana, ja se oli liian tuskaista – ja nyt kun blogaan niin ihan hyvä vaan. Blogi nimittäin ajaa saman asian kuin matkapäiväkirja siinä mielessä, että muistaa itse paremmin jälkikäteen mitä on tehnyt, mutta koska teksti on alunperinkin vähän hiotumpaa, sitä vuosia jälkikäteen lukiessa ei hävetä. Toivottavasti ainakaan. 😉

    1. Kiitos kommentista Jenni! Ainakaan sen verran mitä olen blogitekstejäsi lukenut, niin tuskin niitä tarvitsee jälkeenpäin katua 🙂

  10. Mulle tuli tosta NYT-liitteen jutusta ihan sellainen mielikuva, että kirjoittaja ei tunnu oikein pitävän matkailusta. Miksi edes reissata, jos matkapäiväkirjan perusteella reissuilu on noin tuskallista? 😀 No, ehkäpä hän etsi tätä juttua varten ne kaikkein kärjistetyimmät esimerkit, mutta sellainen kuva tuosta artikkelista kieltämättä jäi. Mä en kylläkään ole törmännyt yhteenkään blogiin, jossa elämä olisi pelkkää pilvillä tanssimista tai täysin sen vastakohta. Mun mielestä matkablogit ovat mukavan rehellisiä, niistä voi lukea sekä positiivisia että negatiivisia kokemuksia. Tein pari kuukautta sitten lyhyen kyselyn omassa blogissa sekä suomeksi että englanniksi siitä, miksi omat lukijani ylipäätään lukevat matkablogeja ja mitä he tykkäävät eniten lukea. Kummassakin kyselyssä selkeät ykkösvastaukset olivat seuraavanlaiset:
    1) Miksi? Koska blogeista voi lukea rehellisiä ja aitoja kokemuksia
    2) Mitä? Satunnaisia matkajuttuja (tällä tarkoitan siis sitä, että harva vastasi lukevansa blogeja pelkästään hotelliarvostelujen tai ravintola-arvostelujen vuoksi, vaan kaipaavat laajemmassa skaalassa erilaisia kokemuksia ja myös tarinoita kommelluksista, joita ainakin allekirjoittaneelle sattuu – ja usein!)

    1. Kiitos Saana! Mielenkiintoinen tuo kyselysi ja saamasi vastaukset. Minäkin (myös itse blogien lukijana) uskon tuohon, että blogeissa tärkeää on kokemuksen kuvaaminen, vain sen verran itse tapahtumista jalostettuna, että tylsimmät ja merkityksettömimmät yksityiskohdat on jätetty pois.

  11. Päiväkirjoja ei pitäisi verrata blogiin, mutta oli tuossa jutussa pari hyvääkin kohtaa. Itse en esimerkiksi saa siitä oikein mitään irti jos joku hehkuttaa huippuihanaa lomaa altaan äärellä bikinikuvissa, siis että jos itse matkakohteesta ei edes esitellä mitään muita kuvia ja ainoa teksti koko lomasta on että ihanaa oli. Arvostan rehellisiä mielipiteitä ja myös sitä jos bloggaaja kertoo rehellisesti mikä kohde/hotelli ei miellyttänyt. Olen päättänyt että blogiini listaan hyvien matkakokemusten lisäksi myös niitä huonompia, rehellisyyden nimissä

    1. Tästä olen kyllä samaa mieltä, juuri näin. Itse luen matkablogeja pääasiassa kuitenkin sen takia, että saan niiden kautta kohteista jotain irti. Osaan kyllä itse pinacoladan juomisen jalon taidon uima-altaalla, eikä se fiilis ole muuttunut siitä juuri mitenkään missä se allas sijaitsee. Mutta jos Pinacolan sijaan kerrotaan ympäristöstä mitä voi käydä tutkimassa juoman jälkeen, niin se kiinnostaa. Myös siellä olevat selkeät negatiiviset seikat, mitkä saattaa vaikuttaa kohteeseen menemiseen.

      Tosin onhan sellaisiakin blogeja paljon, jotka keskittyy enemmän bloggaajan elämään. Matkabloggaajien kuitenkin toivoisi kirjoittavan kuitenkin pääasiassa matkoista tai niihin liittyvistä asioista.

    2. Kiitos Rami! Samaa mieltä, jos blogista löytyy vain ranta/uima-ranta, hyvin lakatut varpaankynnet ja lasi kuohuviiniä, niin se ei ole minua varten. Mutta toisaalta, voivathan nekin jutut ja kuvat rentouttaa jotakuta, onneksi kukin saa lukea sellaisia matkajuttuja ja -blogeja kun haluaa 🙂

    3. Kiitos Susanna kommentistasi! Juu, hyviä ja huonoja kokemuksia blogiin, mutta ehkä kuitenkin innostavasti 🙂

  12. Mielenkiintoinen aihe. Itse koen asian niin, että blogi on minulle ns. päiväkirja. En jaa kovinkaan henkilökohtaista informaatiota netissä, mutta sen kautta pysyy hyvin kärryillä mitä on milloinkin tullut tehtyä. Ja tietysti juttuihin tulee lisättyä myös infoa joka muita matkaajia saattaa kiinnostaa, eli palvelee blogin tarkoitusta. Yritän pitää blogin pääosin positiivisena ja siksi jokaisesta vastoinkäymisestä en kirjoittele – tosin ehkä jossain vaiheessa niitäkin tulee. Päiväkirjaa en ole koskaan kirjoittanut, blogi tosiaan palvelee sen tarkoitusta. Jotenkin koin tuon NYTin artikkelin vähän omituisena… 🙂

    1. Kiitos Lena kommentistasi! Sinulle – ja parille muullekin, jotka ovat todenneet blogin olevan heidän päiväkirjansa, niin olethan miettinyt sen varmistuksia jossain muodossa. Siltä varalta, että 20 vuoden kuluttua haluaisit palata tämän vuotiseen ”päiväkirjaasi” 🙂

  13. äää, en tykkää yhtään näistä vastakkainasettelujutuista, mitä NYT-liite välillä valitettavasti suoltaa. En tykkää sen tyyppisistä kovasti edes blogeissakaan. Joku vastaan joku, on vähän väsynyttä.

    Itse en kirjoita matkapäiväkirjaa, mutta teen muistiinpanoja. Miten ne sitten eroavat päiväkirjasta on siinä, että ne ovat vain sanoja, tai lauseita, kellonaikoja tai joku nimi. Eli hyvin typistynyttä.

    Kun sitten kirjoitan blogijutun, tarkistan tietty faktat esitteistä ym. mutta katson myös nuo muistiinpanot läpi. Usein sieltä löytyy joku pieni yksityiskohta tai tapahtuma, joka on unohtunut kokonaan, mutta joka voi olla tosi olennainen juttua ajatellen.

    1. Kiitos Anna ajatuksistasi!
      Ehkä muistiinpanojen ja päiväkirjan välillä on myös eroa siinä, että säilytetäänkö ne ja ovatko ne edes sen verran kokonaisia lauseita, että ne aukeavat (edes) kirjoittajalle vielä vuoden päästä. Itse teen töissä muistiinpanoja palavereista ja palaverin jälkeen ne muuttuvat entryiksi työlistalla tai dokumentiksi tai muistioksi, mutta sellaisenaan ne eivät säily kauaa.
      Päiväkirja sen sijaan säilyy.

  14. Ehkäpä tuon artikkelin kirjoittajan pitäisi pysyä kotona jos hänen reissunsa ovat noin kamalia ja tylsiä ja sitten ne pitää vielä blogiin siloitella. 😀

    1. Niinpä 🙂 Mutta ehkä kuten joku jo aikaisemmissa kommenteissa arvelikin, niin jutun takia asiaa on luultavasti vahvastikin kärjistetty!

  15. Pidin ennen blogi-juttua välillä päiväkirjaa joistakin matkoista, mutta en kaikista. Blogin aloittamisen jälkeen se on korvannut päiväkirjan – kirjoittelen yleensä reissun päällä kännykän muistioon tekstin suoraan sellaisena, kun haluan sen julkaista, vaikka julkaisu sitten tapahtuukin myöhemmin. Ihan kaikkea henkilökohtaista ei tietenkään ole syytä lähteä tilittämään, mutta olen kyllä yrittänyt pitää tekstit sellaisina, että kunkin reissun osuuden tunnelma pysyy sellaisena, kuin se on sillä hetkellä tuntunut! 🙂 Muinaisia matkapäivikirjoja (esim. tutkimusmatkailijoiden) on kyllä todella mielenkiintoista lukea! Ja olipas tosiaan negatiivinen tuo Hesarin juttu…. 😀

    1. Kiitos Reetta!Tuosta kännykällä kirjoittamisesta tuli mieleen tämä tilanne, joka on mielestäni jakamisen arvoinen: Kiotossa joltain temppeliltä pois lähtiessämme ruuhka parkkipaikalla oli sellainen, että ryhmämme bussi ei päässyt lähtemään lähes tuntiin. Siinä sitten istuttiin bussissa ja odoteltiin … tai muut odottelivat. Minä päädyin kirjoittamaan päivän blogijuttua (tekstiosuutta) kännykällä (kun ei silloin muuta laitetta ollut matkassa) ja kun bussi sitten lähti, niin havahduin, että nytkö me jo lähdetään! Eli matkapäiväkirjan kirjoittaminen & bloggaaminen on monta kertaa reissussa hyvä tapa hyödyntää hyödyttömät odotusajat, oli ne sitten bussissa tai lentokoneessa tai lentokentällä.

  16. Olen itsekin kirjoittanut matkapäiväkirjoja muutamilta pidemmiltä reissuilta ennen blogia. Nyt teen kyllä muistiinpanoja,mutta jollain tapaa blogi ajaa matkapäiväkirjan aseman – siellä ovat kuvat ja tunnelmat kuitenkin muistissa.

    1. Kiitos Arja! Kuten jollekin aikaisemmin jo kommentoin, niin oletko miettinyt varmistuksia, eli ovatko matkajuttusi blogissa tallessa vielä 10 vuoden kuluttuakin 🙂

  17. Mun mielestä päiväkirjaa ja blogia ei voi verrata, koska ne ovat kaksi täysin eri asiaa. Itse kirjoitin maailmanympärimatkalla päiväkirjaa (ja joillain aiemmilla pitkillä reissuilla olen kirjoittanut myös), mutta lomamatkoilla en nykyään kirjoittele. Kumpikin on rehellisiä, mutta niillä on ihan eri tarkoitukset. Päiväkirjaa kirjoitan itselleni, blogia lukijoille. Päiväkirja on mulle enemmän sellainen terapiakeino, blogi taas kanava jonka avulla voin jakaa matkainspiraatiota ja vinkkejä. Ja samaa mieltä kuin muutama muukin kommentoija, miksi lähteä matkalle jos matkustaminen on niin vastenmielistä :), mun päiväkirjoista ei ainakaan tuollaisia valitusvirsiä löydy.

  18. Hehe, aikamoinen artikkeli. Tuon kirjoittajalla on kyllä ihan henkilökohtainen ongelma bloggaamisen kanssa, jos hän jatkuvasti kirjoittaa jotain siloiteltua versioita omasta elämästään. Olen nähnyt tuollaista kansainvälisellä blogipuolella, mutta suomalaisissa blogeissa on onneksi melkoisen rehellinen meininki. Ja se rehellinen meininki ei mielestäni tarkoita sitä, että blogiin täytyisi kirjoittaa auki jokainen hetki kun ärsytti ja väsytti. Eihän henkilökohtaista matkapäiväkirjaa voi mitenkään verrata julkiseen blogiin. Pitäisikin kaivaa jostain kätköistä vanhoja matkapäiväkirjoja ja katsoa, mitä on tullut kirjoitettua. Harmittavan vähän on tullut kirjoitettua päiväkirjoja viime vuosina.

  19. Kiitos Mirka! Tosiaan suomalaiset blogit, kuten me suomalaisetkin, taitavat olla suorempia ja rehellisempiä – ja vähemmän matkamainoksia – kuin jotkut kansainväliset.

  20. Tuo NYT-liitteen juttu inspiroi mut kirjoittamaan aiheesta blogiini – varsinkin sen jälkeen kun löysin vanhan matkapäiväkirjan ajalta ennen bloggaamista.
    NYTin juttu on kärjistetty, mutta on siinä totta toinen puoli. Matkustamiseen voi välillä väsyä ja silloin ei mikään kiinnosta, mutta se ei silti tarkoita sitä, että koko ajan tuntuisi siltä.
    Itse yllätyin radikaalista erosta matkapäiväkirjani ja blogini välillä. Niin rankkaa tekstiä en ole blogiin aikaisemmin kirjoittanut. Mutta nyt kirjotin! Rehellisyys maan perii. 🙂

    1. Kiitos kommentistasi Anna! Aika kokemus teillä tuon yhden kämpän vuokrauksen suhteen – mitään noin ankeaa ei olekaan meille vielä, onneksi, kohdalle osunut. Ja kun harvoin olemme samassa paikassa yli 3 yötä, niin jos vaikka joku olisi ankeampikin, niin sitä ei tarvitse kauaa kärsiä 🙂

  21. Kyllä (hyvät) matkabloggaajat sen verran informatiivisesti ja rehellisesti kokemuksellaan kirjoittavat, että kyllä niitä ihan mielellään lukee. Matkapäiväkirjat, samoin kuin muutkin päiväkirjat, ovat ehkä vain niitä ihan kirjoittajan omille silmille tarkoitettuja…?

  22. Kiitos kommentistasi Erja! Minun päiväkirjatkin kyllä kestäisivät, pääosin, muidenkin, ainakin tuttujen ja sukulaisten lukea, mutta tuskin se detaljitaso ja asiat sillä lailla kronologisesti kuvattuna kiinnostaisivat jostain paikasta tietoa & inspiraatiota hakevaa tuntematonta, eli eivätköhän nämä matkablogit sittenkin ole kiinnostavampia!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.