198: How I Ran Out of Countries -kirja

garfors 198

(For English version click here.)

Gunnar Garfors ei ole tainnut osallistunut Matkakirjoittajakurssille, sillä hänen kirjansa 198 How I Ran Out of Countries alkaa Boeing 737 –lentokoneessa. (Osallistuin juuri tällaiselle kurssille ja ensimmäinen ”Älä tee tätä” -sääntö oli: älä aloita lentokoneesta. )

Gunnar oli kuitenkin laskeutumassa 198. maahansa ja hetken merkityksellisyttä ja sitä edeltäviä tuhansia ja taas tuhansia lentomaileja ajatellen, ehkä tämä oli se kohta, jossa tuo sääntö on tehty rikottavaksi.

Olen itsekin maabongari, ja vaikken koskaan (vasta 102 maalla, jo 58 ikävuodella ja naisena) pääsekään tuohon kohtaan, että olisin laskeutumassa viimeiseen maahani maailmassa, niin kirja kiinnosti minua. Olin jopa oikeasti odottanut, että se julkaistaan englanniksi (alkuperäisteos on julkaistu norjaksi).
Aiheesta kiinnostuneena olen kuuliaisesti hankkinut useampiakin suomalaisia kirjoja aiheesta: kirjoja, joissa kaikissa maailman maissa tai useimmilla Most Traveled People -listauksen alueilla käyneet kertovat tarinansa. En kuitenkaan, selailtuani näitä kirjoja muutaman sivun verran, ole vielä tullut niitä lukeneeksi. (Mutta lupaan, Ismo, Rauli ja Veikko) että kyllä minä vielä teidänkin kirjanne luen!).

198 maata

Gunnarin kirjaa en kuitenkaan voi laskea käsistäni. Ensimmäisessä luvussa hän laskeutuu saarella, ei kerro mille, vaan alkaa kertoa tarinoitaan kaikista muista maista, joissa hän on ennen tätä käynyt. Enkä huijannut selaamalla kirjan loppuun. En myöskään ollut kiinnittänyt huomiota tähän yksityiskohtaan hänen blogissaan vaikka olenkin sitä seurannut jo jonkin aikaa.

Hän kertoo lukijalle hieman itsestään: norjalaisesta, joka on kotoisin pienestä tuntemattomasta kylästä nimeltä Naustdal. Minulla ei vieläkään ole aavistustakaan, missä se on. Mutta tunnistan puolet Gunnarin kirjassaan kuvailemista muista paikoista.

Olen lähdössä jännittävälle maailmanympärimatkalle. Gunnar rikkoo heti alussa aikajärjestyksen aloittamalla lopusta ja senkin jälkeen kirjassa on hyvin vähän järjestystä. Maita ei ole käydä läpi maanosittain, ei aakkosjärjestyksessä tai millään muullakaan järjestyksellä, jonka voisi määritellä kukaan muu kuin Gunnar itse. Hän ryhmittelee maat satunnaisiin ryhmiin kuten ”Tänne Sinun on mentävä”, ”Täällä tuli ongelmia”, ”Tämä on Afrikka”. Hänen koko luettelonsa on:

  • Stanit
  • Kotona
  • Minun kotini on Sinun kotisi
  • Tänne en aio palata (lähiaikoina)
  • Tänne Sinun on mentävä
  • Junalla Euroopassa
  • En rentoudu kuten Sinä
  • Täällä tuli ongelmia
  • Maailman turistihelvetit
  • Marsut, koirat ja muita herkkuja
  • Juomaa ja juhlia
  • Pukumiehiä ja muita lobbareita
  • Impulsiivisuus voittaa suunnitelmallisuuden
  • Rakkaus ja avioliitto
  • Epätodelliset maat
  • Tämä on Afrikka
  • Lentokoneita, junia ja autoja
  • Helppo on tylsää
  • Saarihyppelyä

Ensimmäiselle, Stanit, on tietysti olemassa oikeakin määritelmä. Kazakstaniin päästyäni haluaisin kertoa kirjasta kazakstanilaiselle matkabloggaajaystävälleni , mutta en tee sitä vielä, haluan ensin lukea koko kirjan. Issyk-Kul järvellä Kirgisiassa tunnen olevani kotonani. Tadžikistanissa hän osoittaa päättäväisyyttä, jota tarvitaan, jos aikoo vierailla kaikissa maailman maissa: Uzbekistanin ja Tadžikistanin välinen raja on suljettu, mutta se ei estä Gunnaria ja hänen ystäviään. Gunnar matkustaa usein ystäviensä tai tyttöystäviensä kanssa, mutta molemmat vaihtuvat matkan varrella usein.

Jotkut 198 maasta ovat hänelle sikäli ”helppoja”, että hän asui niissä jossain vaiheessa tai hänellä on ystäviä, jotka asuivat niissä tai olivat niistä kotoisin. Yksin matkustaessaan hän myös usein löytää uusia ystäviä matkan varrelta.

Olen eri mieltä useimmista Gunnarin ”Tänne en aio palata” –maista: eivät Qatar, Bahrain tai Kuwait niin pahoja olleet, mutta tietysti, maailmassa on niin paljon nähtävää, että tuskin minäkään palaan näihin. Mutta voisin kuvitella palaavani.

Gunnar Kuwaitissa
Gunnar Kuwaitissa

Myanmar, Bhutan ja Madagaskar ovat jo omalla listallani  ja Kuubassa ja Brasiliassa olen jo käynyt, joten tältä osin olen jo melko pitkällä. Eikä hän tietenkään ole ainoa, joka nyt kehottaa ihmisiä lähtemään Myanmariin tai Kuubaan.

”Täällä tuli ongelmia” –osiossa on monta Afrikan maata, mutta myös Jordania, missä Gunnar onnistuu melkein hankkimaan itselleen niitä menemällä tiukkojen moraalisääntöjen maassa ulos paikallisen tytön kanssa. Me tutustuimme Jordaniaan osittain oppaan/autonkuljettajan kanssa ja ainoa ongelmamme oli hänen paniikkireaktionsa lumisateeseen Petraa lähestyessämme.
Minäkin muista aseet Israelissa, en tosin nähnyt niitä yökerhossa vaan uimarannalla, mutta sielläkin ne olivat minusta jotenkin väärässä ympäristössä.

En aio matkusta laivalla Gabon ja São Tomé ja Príncipen väliä: 40 tunnin matka koettuna lukien riitti minulle! Riski tosin lienee pieni kyseiselle laivalle päätymiseen, sillä en luultavasti koskaan tule käymään kummassakaan näistä maista. Tai Päiväntasaajan Guineassa, joka oli seuraavana Gunnarin matkareitillä tässä kohtaa.

Maailman turistihelveteistä minulla on mukavia muistoja Malediiveiltä, mutta valitsimmekin yksityinen saaren Malen sijaan. Minäkään en pitänyt Thaimaasta, mutta Espanja ja Portugali ovat ihan ok!

Ruoka ei ole keskeisiä kokemuksia matkoillamme, joten ainoa Gunnarin ruokaelämyksistä, jonka ”tunnistan” on marsu, jota tosin söin Cuscossa enkä Quitossa. Voisin ehkä kuvitella syöväni koiraa, jos sitä minulle tarjottaisiin, mutta Gunnarin siirtyessä Juomaa ja juhlia –osioon hän samalla siirtyy minulle vieraaseen maailmaan maailmalla. Juhlat Etelä-Sudanissa, kiinnostaisiko? Mutta kun joulukuussa menemme Kigaliin, täytyykin muistaa hotelli Ruanda.
Minun Belgradissani Sava-joella ja sen rannoilla oli paljon miellyttävämpää kuin silikonirintaisten tyttöjen täyttämissä baareissa Stranahinjica Bana -kadulla.

Gunnar Belgradissa
Gunnar Belgradissa

Gunnar esittelee itsensä nuorimmaksi kaikissa maailman maissa harrastuksenaan käyneeksi matkailijaksi. Kuitenkin luettelo maista, joissa hän on vieraillut työnsä puolesta, on sekin melko pitkä. Mutta ehkä hän on käynyt kaikissa niissä myös muuten, en tiedä.
Suomalaisten maailmanmatkaajien keskuudessakin monet ovat keränneet osan käymistään maista työmatkoilla, mutta toisaalta kukaan ei ole korostanutkaan matkustaneensa vain harrastuksena.

Gunnar on myös kiinnostunut äärimmäisistä kokemuksista: sen lisäksi, että hän käynyt jokaisessa maailman maassa, hän on myös vieraillut 19 Euroopan maassa 24 tunnissa ja 5 mantereella 24 tunnissa. Ja tehnyt 24 tunnin vierailun Australiaan, Norjasta käsin (luento Sydneyssä, laskun taisi maksaa Ericsson).

Naimattoman nuoren miehen lista maista otsikolla ”Rakkaus ja avioliitto” on vaikuttava. Naimisissa oleva, ei enää ihan nuori nainen, melkein hämmentyy pelkästään lukiessaan tätä osiota, joten en referoi sitä sen tarkemmin. Mutta siellä ne ovat, kirjassa on siis muutakin siis kuin vain matkustamista.

”Helppo on tylsää” –osion vaikeapääsyisiin maihin kuten Angolaan ja Saudi-Arabiaan näyttäisi olevan kätevintä käyttää transit-optiota. En usko, että pystyisin tähän – eikä minulla ole tuota toista passiakaan:

”Ensimmäisellä poliisilla, jonka kohtasin rajalla, on varmasti saksalainen isoisä. Hän ei päästäisi minua maahan missään tapauksessa, hän jopa takavarikoi passini. ”Saat sen takaisin kun lähdet”, hän sanoi hymyillen voitokkaasti.

Hän nautti siitä pienestä määrästä valtaa, joka hänellä oli. Onneksi minulla oli molemmat passini mukana, ja huomasin, että rajavartijat vaihtuisivat kohta. Odotin, että uudet poliisit asettuivat paikoilleen ja lähestyin yhtä heistä, 30-vuotiasta naista. Hän antoikin minulle luvan poistua lentokentältä ja pääsin maahan! Halleluja!”

En myöskään haluaisi päätyä tänne:

”OK, vien Sinut kaupungin parhaaseen.”
En odottanut Marriottia, enkä ollut yllättynyt. Hotellissa oli oma moskeija, sattumalta aivan oveni ulkopuolella. En siis tarvitsisi herätyskelloa. Jos nyt yleensä onnistuisin nukahtamaan. Torakat huoneessani olivat pienien banaanien kokoisia ja tapoin niitä massoittain kengälläni ennen kuin uskalsin mennä vuoteeseeni, jossa oli suhteellisen puhtaat lakanat. Huoneeseeni kuului kylpyhuone, mutta suihku ei toiminut. Wc oli yhdistetty viemäriin, mutta vesisäiliötä ei oltu yhdistetty vesijohtoon. Kuljetin vettä pienellä astialla roskakoriin, jonka lopulta tyhjensin vessaan sen huuhdellakseni.
Huoneessani oli televisiokin, 14-tuumainen näyttö oli jotenkin kiinnitetty seinään. Ohjelmisto oli vähemmän vaikuttavaa, vain paikallisesti tuotettuja saippuaoopperoita. Nigerian elokuva – ja televisiotuotanto on yksi maailman suurimpia.
Nollywood on Nigerian ja Afrikan vastine Hollywoodille ja Bollywoodille.
Aamun moskeija-konsertin jälkeen ei tarjottu aamiaista.
Nolla tähteä.

Tämä siis Maidugurissa, Nigeriassa.

Kun itsekin olen jonkin verran matkustanut, oli myös mielenkiintoista verrata maailmojamme. Valitsin satunnaisesti muutamia maita ja vertasin: Gunnarin Vietnam oli ystäviä, telakka Vung Tayn kaupungissa ja paljon baareja ja yökerhoja. Meidän Vietnamimme oli nähtävyyksiä ja historiaa Hanoissa ja Saigonissa. Machu Picchu,  junamatka Cuscosta Aquas Calientesiin ja bussilla sieltä Machu Picchulle: tässä kohtaa kokemuksemme sen sijaan olivat hyvin samanlaisia.
Osa kirjan viehätystä onkin havainnoida miten monet kasvot maapallollamme on, jokainen meistä näkee samasta kaupungista tai maasta hiukan erilaisen näkymän.

Gunnar on tietysti myös käynyt Suomessa. Hän vietti ystävineen vuosituhannen vaihteen Haaparanta – Tornion alueella ylittäen sillan juuri ennen puoltayötä Suomen puolelle täten ”välttäen” hetken, jolloin vuosituhat vaihtui. Useimmat muut ihmiset ylitti sillan toiseen suuntaan, haluten kokea sen kahdesti.

Lopuksi, vaikka todella pidin kirjasta, niin pakkohan siinä on olla jotain, josta en pitänyt. Maiden jako näihin virkistävän erilaisiin ryhmiin voi vaikeuttaa tietyn maan jutun löytämistä, jos siihen haluaisi palata. Itse luin Kindle-version ja sen Hae-toiminto hoitaa tarvittaessa homman, mutta ellei perinteisessä kirjassa ole hyvää hakemistoa, olet eksyksissä. Minusta oli myös hiukan vaikea pysyä kärryillä hänen lukuisista ystävistään, etenkin kun norjalaiset nimet ovat tietysti hiukan vieraita. Lempinimet, kuten Dr. Vodka, olivat helpompia!

Kommentti liittyen monien ihmisten tapaamisesta kaikkialla maailmassa – ehkä Gunnar sittenkin osallistui sille Matkakirjoituskurssille, sillä yksi sen suosituksista oli tavata paljon paikallisia jutun elävöittämiseksi saamiseksi. Gunnar todella teki näin.
Ja valitettavasti näin tehdessään hän sai minut tuntemaan itseni hieman vanhaksi ja tylsäksi: olenhan matkustanut melkein aina mieheni kanssa ja asuneet tyypillisesti 4-tähden hotelleissa – ohittaen baarit ja juhlat, joten emme ole maailmalla tavanneet läheskään niin paljon ihmisiä kuin tässä kirjassa.

Mutta, olit sitten käynyt 20 tai 50 tai 100 maassa – tai kaikissa, lue 198 How I Ran Out of Countries -kirja. Se vie sinut maailman ympäri, vaikka olisit juuri käyttänyt kaikki lomapäiväsi. Istu alas, lentokoneeseen tai kotisohvalle ja nauti matkasta!

Matkalle näihin 198 maahan pääset myös seuraamalla Gunnarin Instagram -tilillä juuri alkanutta haastetta, jossa hän julkaisee joka päivä kuvan yhdestä näistä maista, antaen ihmisten noin vuorokauden ajan arvata mistä maasta kuva on.

(Kuvat ovat Gunnarin lehdistökuvia.)

Tags from the story
Join the Conversation

48 Comments

  1. Kiitos luku- ja seurantavinkistä! En ollut kuullut Gunnarista…

    Olen itse käynyt vasta 18 maassa (joskin reilusti yli 100 kaupungissa), ja se on oikeasti aika vähän verrattuna tällaisiin supermatkailijoihin. Minua myös hämmästyttää tällaisten ihmisten sosiaalisuus. Koska olen aavistuksen introvertti, en erityisesti hae kontaktia matkoillani ihmisiin silloin, kun matkustan yksin tai perheen kanssa. Toimittajana työskentely tai blogimatkalle osallistuminen on asia erikseen – silloin kontaktit ovat normaali osa matkaa, ja silloin on myös tavallista helpompi ajautua valmiin ohjelman vuoksi juttusille paljon kohteesta tietävien kiinnostavien ihmisten kanssa. Työmatkalla on tietysti myös rooli päällä, mikä vaikuttaa sosiaalisuuteeni.

    Muuhun kirjan sisältöön lienee helpointa ottaa kantaa sitten, kun sen on itse lukenut. :)

    1. says: Pirkko

      Kiitos Panu kommentistasi! Taitaa olla melko ”normaalia” suomalaisten ja puolisonsa kanssa matkustavilla, ettei niin kovin paljoa kontaktia paikallisiin tule otettua, mutta onneksi kaikki saavat matkustaa kuten haluavat ja olla sen verran sosiaalisia kuin haluavat tai eivät halua.

  2. Kiitos loistavasta kirjavinkistä! Tämä täytyy ottaa työn alle syksyn sateiden alkaessa ja lähteä maailmanympärimatkalle! :)
    Olen samaa mieltä siinä, että paikallisten ihmisten kanssa keskustelu on antoisa osa matkaa ja sitä kautta saa tietoa matkakohteesta & arjesta siellä aivan eri tavoin kuin oppaasta lukemalla.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Mia! Mukavia lukuhetkiä Gunnarin kirjan parissa, uskon, että viihdyt.

  3. says: Reissu-Jani

    Onko kirjassa käsitelty matkojen rahoitusta ja budjetointia? Kiinnostaisi kovasti tietää että paljonko ko. henkilöllä on mennyt omaa rahaa tuohon matkustukseen. Toki jos oma firma tai työnantaja maksaa niin se tieto myös kiinnostaisi.

    Itse perheellisenä olen käynyt vain 63 maassa tavoitteena se, että maassa ollaan vähintään viikko tutustuen paikalliseen kulttuuriin, ihmisiin ja nähtävyyksiin. Maabongaus-lukemani olisi varmaankin huomattavasti suurempi, jos ”en olisi käynyt” mm. Saksassa 10 kertaa, Itävaltavassa 6 kertaa ja Italiassa 5 kertaa jne jne.
    Jokainen matkailee tavallaan ja käytettävissä olevilla resursseilla. Hurjaa kuitenkin tuo kaikissa maissa käynti — tavoite se on itsellänikin, mutta sellaiseksi se taitaa jäädäkin.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Rami! Kirja ei ota kantaa matkojen rahoitukseen, mutta Gunnarin sivuilla todetaan hänestä työn osalta: President of International DMB Advancement Group (IDAG), a digital radio and mobile TV organization with members on 4 continents. Ehkä norjalaisella ja tuolla työpaikalla on jo kivasti varaa matkustaakin. Ja siis hän taitaa edelleen olla naimaton – eipä taida tuolla elämäntyylillä ihan heti ehtiä vakiintumaan.

  4. Nämä maabongarijutut ovat sikäli kiinnostavia, että on vain jotenkin niin hullua, miten jotkut ehtivät käydä niin uskomattoman monissa paikoissa ja mitä kaikkea he ovat valmiit tekemään päästäkseen johonkin tiettyyn paikkaan. Itse en varsinaisesti bongaile maita, mutta ihan tässä vähän aikaa sitten laskin mielenkiinnosta, monessako maassa olen käynyt. Listalla on tällä hetkellä 41 maata (ja niistä monessa olen käynyt useamman kerran).

    Pakko kommentoida tuota kirjoituskurssia sen verran, että itse vierastan tuollaisia ehdottomia ohjeita (kuten tuo ”älä koskaan aloita kirjoitusta lentokoneesta”) tai ainakin niiden orjallista noudattamista. Kuten kirjoitit, joskus säännöt on tehty rikottaviksi.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Jenni! Juu, en minäkään ihan tuota kaikkea tekisi mitä kaveri on tehnyt, mutta ihan kiva niistä oli lukea. Ja tosiaan, ihan kaikkia Mondon Älä tee tätä -sääntöjä eivät kaikki bloggaajat ole, ihan asiallisesti, nielleet, mutta niinhän se on, vaikka niitä joskus hiukan ajattelisikin, niin jossain tilanteissa niitä ei kannata noudattaa.

  5. says: Virpi /Täynnä tie on tarinoita

    Tämä kirja kyllä täytyy jostain etsiä käsiin, vaikuttaa sen verran mielenkiintoiselta! :) Melko persoonallinen kaveri kyllä kyseessä. Millainen mahtaakaan olla se kirja, jonka hän kirjoittaa viisikymppisenä! :D

    1. says: Pirkko

      Kiitos Virpi! Kirja löytyy esimerkiksi Amazonista, itse ostin sen Kindle-versiona (ja luin iPadillä, eli senkin saa sillä luettua). Voihan olla, että kaveri rauhoittuukin vanhemmiten, mutta tämä oli ainakin sujuvaa ja vauhdikasta tekstiä.

  6. says: Timo

    Kiinnostavalta kirjalta kuulosti – pistetään listalle. Itselläni on nyt käytynä 48 maata (joista 44 viim 16v aikana; vaimo ehkä kuutisen enemmän), mutta nyt kun on päässyt vauhtiin, niin tuollainen on kyllä hauska.

    1. says: Pirkko

      Kiitos kommentistasi Timo! Samaa mieltä olen, maabongaus ohjaa kivasti aina uusiin kohteisiin, mutta ihan överiksi sitä ei kannattane vetää niin, ettei mitään ehdi maasta näkemään tai ettei elämään mahdu mitään muuta :-)

  7. says: Jenna

    Kiitos hyvästä kirjavinkistä – tämä täytyy lukea. Kyllä tuo maabongaus on vaan aikamoista, miten ihmiset ehtiikin matkustaa niin monessa maassa. Itse en bongaile maita, vaan ennemminkin niitä elämyksiä ja kokemuksia. Täytyy silti arvostaa tuota, miten monissa eri maissa maabongarit matkustaa.

    1. says: Pirkko

      Kiitos kommentistasi Jenna! Äärimmilleen vietynä tuo maabongaus alkaa kyllä jo erottautua ”normaalista” matkustamisesta, mutta ilman äärimmäisiä kuvioita ei kyllä kaikkiin maailman maihin pääsekään ja Suomessakin on sentään kohta kait lähes 10 ihmistä, jotka ovat kaikissa maissa käyneet, joten tämäkin harrastus vetää väkeä.

  8. says: Ulla

    Kirjoitat kyllä hyvin Pirkko! Tätä postausta oli ilo lukea! Tuo kirjan kirjoittaja aiheutti mielessäni ristiriitaisia tunnelmia. Toisaalta tuollainen kaikissa maailman maissa käyminen tuntuu maailman siisteimmälle harrastukselle, toisaalta se kuulostaa mielessäni sille, että suoritetaan jotain monella tapaa niin vaikeasti toteutettavaa, että siinä sivussa monia uhrauksia/turhia riskejä täytyy varmasti ottaa. Ihmiset ovat vain niin erilaisia. Vaikka itsellänikin on tavoite vierailla kaikissa USA:n osavaltioissa, valitsen sitten kuitenkin matkoja jotka ovat esim. kuukausi samassa osavaltiossa jo toistamiseen xD

    Tuo matkakirjoittamisen kurssi kuulosti mielenkiintoiselle. Olen samaa mieltä Jennin kanssa, että epäilen voiko yleispäteviä ohjeita antaa. Toisaalta tajusin myös hyvin mitä tuolla ”älä aloita lentokoneesta” -vihjeellä haluttiin sanoa. Se on hyvin sanottu, että josus säännöt on tehty rikottavaksi. Mutta on hyvä, että tuollaisia perusohjenuorista hoksautetaan – sitähän on niin helppo jaaritella ja aloittaa kirjoittaminen ihan liian kaukaa sen sijaan että menisi suoraan asiaan :)

    1. says: Pirkko

      Kiitos Ulla! Melkein lähti lapasesta tämän jutun kirjoittaminen ja vielä kun päätin tehdä sen molemmilla kielillä, kun kirja kuitenkin oli englanniksi. Kirjoitin sitten ensin englantilaisen version ja yritin melko tarkkaan kääntää sen samanlaisena suomeksi, mutta yllättävän vaikeaa se oli, tuo kääntäminen, kun tässä kuitenkin tekstiä oli aika paljon, mukaanlukien nuo otteet kirjasta. Omasta mielestä englanninkielinen versioni on itse asiassa sujuvampi kuin tämä!

      Jossain vaiheessa tuo maabongaus vie mukanaan, varmaan niiden viimeisten puuttuvien 10 tai 20 maan eteen tekee jo aika paljon. Meillä oli hetkellisesti vähän tsempattavaa viime syksynä, kun halusimme saada 100 maata kasaan, mutta sen jälkeen olemme taas ottaneet rennommin ja käyneet paljon myös ”vanhoissa” maissa.

  9. says: Ansku BCN

    Minä poden kroonista kirjapulaa, joten jos tämä sattuu vastaan edes englanninkielisenä niin varmasti ainakin selaan ja saatanpa ostaakin!

    1. says: Pirkko

      Kiitos Ansku! e-kirjana löytyy helposti vaikka Amazonista ja jos olet fyysisen kirjan ystävä, niin eiköhän vaikka sieltä löydy myös pokkarikin.

  10. Mielenkiintoinen matkailija tämä Gunnar, pitänee laittaa seurantaan, joten kiitos vinkistä Pirkko. Minkä ikäinen Gunnar on? Nuorelta näyttää kuvissa ainakin, paljon on ehtinyt näkemään ja kokemaan! :) Ehtinee kiertämään maailman maat toiseenkin kertaan, vaikka ei jokaiseen haluakaan palata.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Saana! Blogissaan olevan esittelynsä mukaan on syntynyt vuonna 1975, eli 40-vuotias. Ja siis tuo maailma tuli ensimmäiseen kertaan kierrettyä jo muutama vuosi sitten.

  11. says: Susanna

    Jotkut lähtevät hakemaan matkoilta tosiaan aivan eri asioita kuin toiset! minullakin oli yhteen aikaan kaveri joka kiersi vain Välimeren bilekohteita, kun taas minä matkustan mieluummin maisemien, nähtävyyksien, historian ym. takia. Eivät menneet matkatoiveet yhteen. Bilekohteet olen tahallisestikin jättänyt välistä, vaikka olen nuori. Mielestäni on myös kivempi tutustua kohteisiin vaikka viikon ajan (tai kuukauden tai kauemminkin) kun taas sellaista 24 tunnin matkailua en ainakaan omalle kohdalle koe riittäväksi. Kun vietin vain viikonlopun ekaa kertaa Roomassa, en nähnyt juuri muuta kuin Colosseumin ja Palatinus-kukkulan. Onneksi myöhemmin olin Roomassa 3kk ja ehdin nähdä paljon muutakin, rantakaupunkeja ja Terracinan todella vanhan historiallisen kaupungin. Olisi tietysti hienoa saada upea pitkä lista kasaan kaikista käydyistä maista, mutta itse taidan kumminkin jättää välistä suurimmat bilekohteet ja vaaralliset alueet. Joihinkin kohteisiin en lähde periaatteen takia, esimerkiksi Saudi-Arabiassa on tarkka burkha pakko naisille jota on melko vaikea hyväksyä

    1. Kiitos Susanna! Kyllä tuollakin kaverilla on rajansa bongaamisessa, eli jokaisessa maassa pitää tehdä ainakin yksi ”juttu”, joka sitten maasta riippuen voi olla ihan erilainen, mutta jotenkin siihen maahan oleellinen. Tuo 19 maata 24 tunnissa olikin sitten eri juttu, nuorten miesten reipas autoralli läpi Euroopan, eli sen hän teki vasta jo Euroopan muuten kierrettyään.

      Saudi-Arabian osaltasi periaatteesi ei ainakaan vielä joudu koetukselle, sillä naisena et sinne pääse, et vaikka pukeutuisit kultturin vaatimalla tavalla.
      Minä voisin kyllä käydä siellä, mutta kun en pääse :-(

  12. Gunnar ja hänen huikea saavutuksensa oli ihan uusi juttu minulle! Kaveri on tosiaan nuorella iällä reissannut ja paljon, huh. Tosin en ihan ymmärrä tuota Eurooppa-rallia 24 tunnissa. Kuulostaa ihan puhtaalta suorittamiselta, jos minulta kysytään :) Mutta toisaalta, meillä jokaisella on oikeus kokea reissunsa omaan tyyliinsä :)
    On sulla Pirkko kyllä itselläkin aika huikea maalistaus jo kasassa ja ymmärrän hyvin että tämän tyyppinen kirjallisuus kiinnostaa myös. Kiitos tämän tiedon jakamisesta.

  13. Säännöt on tehty rikottaviksi. Voisi ihan kiusallaan aloittaa seuraavan jutun lentokoneesta ;D. Minusta tuo oli ihan sairaan hauska yksityiskohta, että tuo tyyppi on halunnut välttää vuosituhannen vaihtumisen :D. Ja vielä Suomessa. Vaikuttaa ihan kiinnostavalta kirjalta. Vaikka en itse maabongaukseen osaa mitenkään samaistua, niin onhan se aika huikeaa, että joku on oikeasti käynyt noin monessa paikassa noin nuorena.

    1. Kiitos kommentistasi Mirka! Minusta kirja antaa, oli sitten kiinnostunut bongauksesta tai ei, aika hyvän kokonaiskuvan tästä maapallosta ja mielenkiintoisella tavalla.

  14. Mielenkiintoinen kirjavinkki. Kiitos. Pitää laittaa tilaukseen kirjastosta.

    Lukeminen on jäänyt jostain syystä nyt kovin vähälle, mikä on sääli. Täytyy stempata tätä asiaa. Yritän kuitenkin aina matkoille ottaa mukaan jonkun sitä maata käsittelevän, vaikka viihteellisenkin kirjan. Välillä onnistuu, välillä ei.

    1. Kiitos Anna kommentistasi! Niinhän se tahtoo olla, että lukeminen ihan kirjan kokoisina kokonaisuuksina tahtoo nykyisin jäädä kaiken netistä luettavan silpun jalkoihin, mutta välillä on kiva keskittyä johonkin vähän pitempäänkin.
      Pidin erityisesti siitä, että kirja antoi kivan kokonaiskuvan tämän pallon kaikista kolkista ja kun kaveri on bongannut kaiken aika lyhyellä aikataululla, niin kokemukset olivat vielä suht tuoreitakin joka suunnalta.

  15. says: Heidi

    Kirja vaikuttaa ehdottomasti ainakin selaamisen arvoiselta. Kirjastoon siis… Gunnarin näkemys siitä, etä Espanja olisi turistihelvetti särähtää kyllä korvaani. Totta kai EspanjassaKIN on monta kaupunkia, joita voi kutsua turistihelveteiksi, mutta että koko maa! Maabongaus on kyllä kunnioitettava harrastus, mutta minulta se ei onnistuisi: palaan aina uudestaan samoihin maihin. Ja syksyllä suuntaan pariksi kuukaudeksi juuri sinne Gunnarin nimeämään turistihelvettiin – taas kerran.

    1. Kiitos kommentistasi Heidi! Kuten itsekin totesin, Espanjassa(kin) on niin monta kolkkaa, että hyvinkin voisin monesta Espanjaan suuntautuneesta matkastamme huolimatta vieläkin käydä siellä :-)

  16. says: Henna/suurin onni

    Kiitos Pirkko, tämä oli tosi mielenkiintoinen juttu! Pitää hankkia tuo kirja jostain, itse luen mieluummin kirjoja paperisina versioina, vaikka olisihan se ekologisempi vaihtoehto lukea sähköisenä. Minulla on tällä hetkellä käytynä 49 valtiota ja seuraavan matkan varasimmekin Kreikkaan, jossa olen käynyt jo reilusti yli 20 kertaa, joten jää nähtäväksi, mikä on listani 50. maa :)

    1. says: Pirkko

      Kiitos kommentistasi Henna! Sinun kannattaakin sitten tutustua myös Gunnarin Twitter-haasteeseen ja ilmoittautua mukaan #CountryChallenge #Visit50

  17. Ihan ensimmäisenä, tykkään todella paljon tämän jutun kirjoitustyylistä, eli hyvää työtä sen saralla Pirkko. :)

    Kiinnitin tässä huomiota tuohon mitä kirjoitat noita valtioista jonne Gunnar ei koskaan palaa. Olen pohtinut tässä pitkään sitä minkä perusteella kenenkin matkavinkkejä kuuntelee – kaikilla on kuitenkin niin erilainen pohja arvostella maita ja kokemuksia, ja se on niin monisyinen juttu mistä sattuu milläkin hetkellä tykkäämään ja mikä taas tökkii. Mielenkiintoista kyllä että mies on ehtinyt käydä kaikki maat läpi.

    Ja mitä tarinankerrontaan ja lentokoneisiin tulee, jokainen varmasti päättää mikä mihinkin sopii. Säännöt on tehty rikottaviksi. :)

    1. Kiitos Miika & Gia tuosta kommentista koskien kirjoitustyyliäni – kiva saada positiivista palautetta etenkin kun tällaisen paljon tekstiä sisältävän jutun kirjoittaminen tietysti vaatii vähän enemmän panostamistakin, ei synny ihan noin vaan, että no nytpä kirjoitan tämän :-)

      Ja tietysti, näistä 198:sta (tai 193:sta tai 200:sta, miten näitä nyt sitten lasketaankin) maasta on jokaisella oma mielipiteensä ja eipä taida niistä sittenkään montaa olla, joista *kaikki* olisivat yksimielisiä siitä, että nämä ovat huippuja ja nämä kamalia!

  18. Nuori kaveri ja paljon ehtinyt! Vähän tuntuu hölmöltä käydä vuorokaudessa 19 Euroopan maassa, mutta aikamoinen saavutus sekin :) Mutta kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen kirjavinkki, kiitos tästä Pirkko!

    1. Kiitos Terhi! Juu, emme mekään varmaan ensimmäiseksi lähtisi tuollaiselle autoilutourneelle, mutta saahan sitä harrastaa mitä vaan, melkein …

  19. Yhdyn edellisiin – en välttämättä ymmärrä noita 19 maata 24 tunnissa- megapuristuksia, mutta toisaalta jos kaiken on jo nähnyt ja kokenut… Hurja suoritus kyllä. Voisi olla hyvinkin mielenkiintoista seuraa tuo veikko!

  20. Tässähän ihan hengästyy jo lukiessa :) Täytyypä laittaa kirja lukulistalle! Matkakirjallisuus kiinnostaa aina, varsinkin kohtaamiset paikallisten kanssa. Mikä on siinä mielessä outoa, että mainitsemaasi suomalaiseen tapaan olen myös itse melko huono ottamaan kontaktia matkatessani. (Liian) helposti tulee vietettyä aikaa vaan oman puolison kanssa, vaikka lopulta monet parhaista reissukokemuksista ovat juuri niitä, joissa tutustuu paikallisiin ihmisiin. Onneksi meillä on kavereita ympäri maailmaa, tuttuihin paikallisiin on helpompi olla yhteydessä.

    1. Kiitos Mirje! Älä nyt hengästy, vaikka olihan teksti hiukan keskimääräistä blogitekstiä ehkä pitempi :-) Ne muutamat kerrat kun on oikeammin paikallisten kanssa jutellut jäävät toki hyvin mieleen.

    1. Kiitos Jenna! Ei taida runsaat 100 maata vielä riittää siihen, että tarvittaisiin jotain tuollaista, jos viittaat 19 maata tai 5 mannerta 24 tunnissa – kyllä meille vielä riittää ihan ”normaalitkin” matkat.

  21. says: Tiia

    Varmasti mielenkiintoinen kirja, tai ainakin kuvauksen perusteella. Jotenkin silti mietin, onko tämä herra vaan ennätysmielessä tehnyt nämä reissut, vai onko oikeasti kiinnostusta esim. erilaisiin kulttuureihin jne.

  22. says: Pirkko

    Kiitos Tiia! Poislukien nuo 24 tunnin harjoitukset kaveri on kyllä viettänyt tyypillisimmin useita päiviä kussakin maassa ja vaikea siinä eseimerkiksi Afrikan lukuisia maita kierrellessä taitaa olla välttyä paikalliselta kulttuurilta – etenkin kun maitse monessa kohtaa liikuttaessa liikkuminenkin tapahtuu paikallisten avustuksella ja kanssa.

  23. Todella hyvä postaus tai voisiko paremmin sanoa kirja-arvostelu :-) Mielenkiintoista luettavaa, voisi joskus itse vaikka lukaista kyseisen kirjan. Sen verran täytyy kyllä sanoa Gunnarin kuvista mitä Instagramissa on, että ne on valokuvauksellisesti melko köyhiä. No ehkä hän on käyttänyt valokuvausajan johonkin mielekkäämpään, mutta lähes poikkeuksetta jokaisella matkabloggaajalla on paremmat kuvat kuin Gunnarilla. Mutta onhan tuossa mieletön juttu, että on onnistunut käymään kaikissa valtioissa – kurinalaista ja päättäväistä puuhaa se on.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Rami! Gunnarin kuvista sen verran, että kirja on kirjoitettu (norjaksi) jo jokunen vuosi sitten ja eikä koko maailmaakaan ihan vuodessa tai kahdessa kierretty, joten osa kuvista taitaa olla ja aika monen vuoden takaa ja ainakin”helppo” kuvaaminen matkoilla on muuttunut aika paljon vaikka 10 vuoden aikana. Kuten bloggaaminenkin. Meidänkin blogissa jo 5-7 vuotta vanhat jutut ovat hyvin tekstipainotteisia ja kuva on pääjutussa postimerkin kokoinen, koska nettiyhteydet eivät paljon enempää sallineet. Kuvia laitoimme sitten erillisiin kuva-albumeihin, joista ne, joilla sattui olemaan hyvä yhteys saivat ne katsottuakin, mutta esimerkiksi ensimmäisillä matkapuhelimilla ei juuri kuvia sen aikaisilla verkoilla voinut katsoa.

    2. Tuo on varsin totta kuvien fyysisestä laadusta. Itse lähinnä ajattelin sitä kuvien taiteellista puolta, mitä noissa Instagram kuvissa ei ole kyllä yhtään minun mielestäni. Tosin kuvanottohetket ovat varmasti tärkeitä Gunnarille, kun on yksi/maa menossa tällä hetkellä.

Leave a comment
Leave a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *