Masai Marassa asuimme Ashnil Mara Camp -telttalodgessa. Masai Mara oli tällä Ruandan, Ugandan ja Kenian kierroksellamme viimeinen safarimajoituksemme ja tähtiluokitukseltaan paras, vaikka eipä vaikka Ugandassa järven rannalla ollut Ihamba Lakeside Safari -lodge siitä erityisesti jälkeen jäänyt.
Hiukan vierastan hotelliarvioita, mutta erityisesti jokseenkin kuuluisan Masai Maran osalta on ehkä paikallaan kertoa hiukan myös majoituksesta.
Ashnil Maran teltat levittyvät melko laajalle alueelle päärakennuksesta – meidän telttamme taisi olla lähes viimeisiä joen rannalla ja matkaa sinne kertyikin n. 800 metriä. Laukkujen kanssa saa toki apua henkilökunnalta ja etenkin illalla, pimeässä, joku henkilökunnasta lähtee aina saattamaan ”kotimatkalle”, varmistaen polun eläinten osalta ja näyttäen lisävaloa pimeässä. Mutta sen verran pitkä tuo matka oli, että kannattaa tarkistaa teltalta lähtiessä, että kaikki tarvittava on kerralla mukana!
Mutta toisaalta teltat levittyivät laajalle alueelle joen rannalle joten teoriassa (jos olisi malttanut jättää safariajoja väliin) saattoi istua omalla terassilla ja katsella elämää joessa. Alueen poluilla saattoi oikeasti nähdä eläimiä: matkamme ainoan dikdik -antiloopin näimme yhtenä aamuna matkalla aamiaiselle ja telttamme alla taisi asustaa useampikin mangusti.
Telttamajoitus Ashnil Mara Campissä on kuin mikä tahansa hotellimajoitus: huoneen lisäksi teltassa on kattoa lukuunottamatta normaalit pesutilat. Täällä riitti myös lämmintä vettä ja sähköäkin keskiyön tunteja lukuunottamatta. Vesi lämmitettiin kaminoissa telttojen ulkopuolella: aamuyön tunteina (ja varmaan myös iltapäivällä) henkilökohta sytytti tulet kuten Suomessa saunojen vesipatojen alle.
Päärakennuksessa oli ravintola, baari ja iso matkamuistomyymälä. Wifi oli ilmainen ja toimi baarin alueella useimmiten kohtuullisesti: ei sillä televisio-ohjelmia ladannut, mutta kyllä sillä mailit pääsi tarkistamaan ja muutaman kuvan Instagramiin tai Facebookiin lataamaan. Ilmainen wifi, muun muassa, kokosikin ihmiset mukavasti safariajojen jälkeen baariin aftersafarille!
Ravintola tarjosi aamiaiset, lounaat ja päivälliset. Samaan aikaan kanssamme Ashnil Mara Campissä oli aika isoja aasialaisia ryhmiä, mikä saattoi vaikuttaa siihen, että ruuat olivat ehkä hiukan turhankin aasialaispainotteisia, mutta toisaalta vaihtoehtoja oli paljon, joten jokaiselle löytyi kyllä jotakin. Viimeistään jälkiruokapöydästä :-)
Yhtenä iltana jälkiruokapöydässä oli tarjolla Banana Delight -nimistä jälkiruokaa, johon ihastuin aivan erityisesti – niin paljon, että pyysin sen reseptiä jälkiruokapöydästä vastaavalta kokilta. Herkullinen banaanijälkiruoka osoittautui myös hyvin helpoksi tehdä ja olenkin sitä jo kerran kotonakin kokeillut. Resepti on niin helppo ja yksinkertainen, että se onnistuu vähemmänkin ruuanlaittoa harrastavalta.
Banana Delight kuten Masai Marassa
- 1 kg kypsiä banaaneja
- 0,5 l kuohukermaa
- 200 g tomusokeria
- 100 g valkosuklaata
Vatkaa kerma vaahdoksi. Lisää tomusokeri ja vatkaa vielä 30 sekuntia. Palastele banaani ja lisää se kermavaahtoon. Raasta valkosuklaa ja ripottele se banaanivaahdon päälle. Anna vetäytyä 30 minuuttia ennen tarjoilua.
Annos on, kuten banaanien määrästä voi päätellä, iso. 2 hengelle 0.4x annos oli reilu, 0.4 2 dl kermatölkin mukaan reseptiä sovitellen.
Tässä vielä amatöörikokin toteutuksen kuvat. Valkosuklaan raastaminen jäi palasteluun :-)
Kustannusyhteenvedossamme Ruandan, Ugandan ja Kenian matkasta on myös muutama kuva ja lause Ashnil Mara Campistä.