Olemme meren kanssa, tiemme on meri
Elämme meren kera, merestä ja merellä
Tiedämme, että meri antaa ja ottaa, eristää ja yhdistää
Meri on sekä menneisyydessämme että tulevaisuudessamme
Meri on tässä ja nyt
Laivalla Maarianhaminan satamaan tultaessa rannassa näkyy komea nelimastoparkki Pommern – Ahvenanmaan tunnetuin maamerkki.
Pommernin olemme vuosien mittaan kiertäneet parikin kertaa, mutta Ahvenanmaan merenkulkumuseo oli jäänyt meiltä vähemmälle huomiolle. Museo on nimetty koko Suomen vuoden 2016 parhaaksi museoksi ja ihan ansiosta!
Maailmallakin valitsemme silloin tällöin merenkulkumuseon, sillä merenkulku, niin isot laivat kuin pienemmät veneet, ovat olleet osa meidän kummankin elämää jo lapsuus- tai nuoruusvuosina. Yhtenä erityisen hyvänä merenkulkumuseona maailmalla mieleeni on jäänyt Falmountin museo Cornwallissa ja vierailumme Ahvenanmaan museossa toi Falmountin mieleen, syystä.
Museo käsittelee useita aihepiirejä, joista omansa löytää oikeanväristä viivaan seuraamalla – ja jos aikaa on niukalti, niin ehkä kannattaakin keskittyä eniten itseään kiinnostaviin aihepiireihin. Edellyttäen, että pääsee museon aulasta ja loistavasta museokaupasta eteenpäin museoon asti – esimerkiksi meriharakka-aiheiset sisustuslinnut saattavat kummasti viivyttää siirtymistä …
Me panostimme erityisesti mm. meriturvallisuusosioon: majakoihin liittyviä asioita on aina mukava katsella ja museossa oleva pelastuslautta, jonne saa halutessaan kömpiä sisäänkin, konkretisoi hyvin Estonian onnettomuuden uhrien tilannetta myrskyävällä merellä.
Toisessa kerroksessa saattoi ihailla upeita vanhojen ahvenanmaalaisten laivojen keulakuvia, kokeilla laivan ohjaamista asettumalla vanhan ruorin eteen tai tietokonesimulaattorilla. Myöskään kotona odottavien perheiden elämää ei oltu unohdettu: museoon rakennettu huone toi mukavalla tavalla esille kotonaolevien odottamisen puhelimen ääressä ja merellä olevan kotiin tuomat monet muistot maailmalta.
Nyttemmin maabongausharrastuksen (ja matkablogien seuraamisen!) myötä – kuulemme aika useinkin ihmisistä, jotka käyvät Cap Hornilla, joko jatkaen sieltä Antarktikselle tai kiertäen sen risteilyllä. Museo esittelee myös nyttemmin jo lakkautetun Cap Hornin rahtipurjelaivoilla kiertäneiden A.I.C.H. -klubin. Näidenl aivojen kapteenit saivat arvonimen Albatrossi. Ahvenanmaalaiset kaphornarit tapasivat vuosina 1956 – 2003 lounaan merkeissä jokaisen kuukauden ensimmäisenä torstaina.
(Hei, tässähän on selviä yhtäläisyyksiä suomalaisiin Maailmanmatkaajiin, jotka tapaavat jokaisen kuukauden ensimmäisenä perjantaina.)
Merenkulkijoiden elämää laivalla esitellään alakerrassa hyttien, keittiön ja varusteiden muodossa. Erityisesti huomioni kiinnittyi Wilhelmina ”Mimmi” Widbomin kuvaan. Hän oli harvinainen naispuolinen ammattimerimies, joka purjehti niin Pommernilla, Garce Harwardilla ja Herzog Ceciliellä stuerttina ja kokkina ja kiersi Kap Horninkin kahdeksan kertaa!
Paljon muutakin museosta löytyy, kuten esimerkiksi laivarotta Ruby, autenttinen merirosvolippu ja paljon pienoislaivoja, jotka nekin herättivät mielessäni monta muistoa, sillä jo lapsena isäni työhuoneessa aikoinaan vieraillessani saatoin tutkia kauankin jonkin laivan pienoismallia.
Purjehdusvuosinamme Maarianhaminan satamat, niin Itä- kuin Länsisatamakin tulivat meille tutuiksi. Veneellä asetuimme useimmiten Itäsatamaan, onhan se ensimmäinen näistä satamista Suomesta tultaessa, mutta toki aina piti myös kävellä toiseen satamaan tarkistamaan minkälaisia veneitä siellä on ja olisiko siellä mahdollisesti tuttuja, Länsisatamassa ehkä ruotsalaisten veneiden lisäksi Ruotsista palaavia.
Joskus tosin koko Maarianhamina jäi väliin matkalla Ruotsin saaristoon tai sieltä palattaessa ja tukikohtana toimi yhden yön verran mainio Rödhamn Maarianhaminan eteläpuolella.
Nyt, viikkoa ennen juhannusta, niin Itä- kuin Länsisatamassa oli vielä väljää: veneilysesonki on näillä leveysasteilla niin lyhyt, että satamat ovat ääriään myöten täynnä heinäkuussa, mutta ennen juhannusta ja elokuun alusta alkaen tilaa on taas hyvin.
Kaupungin paras pursiseuran ravintola taitaa edelleen olla Ålands Segelsällskapin ÅSS Paviljongen Länsisatamassa. Siellä mekin nautimme yhden maittavan illallisen merellisessä ympäristössä:
Melko hiljaisena alkukesän iltana palvelu oli todella hyvää, eikä ruuissakaan ollut moitteen sijaa. Ruokalistan viinisuositukset helpottivat viinivalintoja etenkin kun päädyimme niin kala- kuin lihavaihtoehtoihin. Sisäfileen kanssa tarjottu punaviinivoi oli ehkä hiukan outo valinta, mutta toisaalta en yleensäkään maustevoista juuri innostu.
Leivästä sen sijaan innostuin, tapani mukaan liikaakin: voisikohan ravintolaa moittia liian hyvästä leipätarjonnasta, sillä ruokaahan siellä pitäisi syödä!
Miljöö on niin sisällä ravintolassa kuin terassilla juuri niin merellinen mitä etenkin kesäisin mielellämme tavoittelemme. Ravintolahan palvelee niin sisällä kuin ulkona, kahdella hiukan erilaisella ruokalistalla, mutta useimpina vuorokauden aikoina ruokaa voi tilata kummalta listalta vaan kumpaan tilaan vaan.
Käy tykkäämässä Meriharakan Facebook-sivusta, niin saat uudet päivitykset suoraan uutisvirtaasi. Seuraa kuviamme ja kommenttejamme myös Instagramissa (@Meriharakka) ja Twitterissä (@Meriharakka1)!
Yhteistyössä Visit Ålandin kanssa.
Maarianhaminassa kävimme usein vielä silloin kun lapset olivat pieniä – siellä oli aikoinaan minunkin makuuni sopiva huvipuisto Ålands Parken;). Muuten Ahvenanmaata on tullut kierrettyä lähinnä työmatkoilla ja oikeastaan harmi, sillä siellä olisi vaikka kuinka paljon nähtävää – ja Turusta sinne vielä pääsee helposti. Kiitos vinkistä – laitetaanpa vaikka tämän kesän toivelistalle;)
Kiitos Lady! Minä olen aina pitänyt saaristosta ja siis myös Ahvenanmaasta. Pidä listallasi, ja jos et tänä kesänä ehdi, niin tuleehan se seuraavakin kesä!
Maarianhamina on mulle niitä sittenjoskus-kohteita, kiehtoo kyllä mutta aina tulee joku muka parempi idea. Täytyypä lukaista teidän muutkin Maarianhamina-jutut, ja tästä sain jo korvan taakse hyvän vinkin tuohon museoon! :)
Kiitos Emma! Meillä on hyvä vainu näistä Suomen parhaista museoista – viime vuonna käytiin Serlachiuksessa ja nyt täällä. Kummankaan asemasta vuoden parhaana museona emme tienneet etukäteen.
Voin niin hyvin kuvitella, että heinäkuussa Ahvenanmaan venesatamat on tupaten täynnä. Täytyykin muistaa suunnitella oma Ahvenanmaan reissu niin, että se osuu johonkin väljempään sesonkiin. Sitten tosin kun sen aika on. Ei kuitenkaan ihan vielä tänä vuonna.
Kiitos Teija! Ei tosin ole vain Ahvenanmaan ongelma tuo heinäkuun ruuhka. Parhaimmillaan/pahimmillaan Saaristomerellä Helsingholmilla ei saanut paikkaa klo 13 jälkeen ja Vasahamnetiin on hyvä olla jonottamassa heti aamusta kun edelliset lähtevät.
Falmountin museo Cornwallissa kuulostaa mielenkiintoiselta, kuten myös Ahvenanmaan museo, kiitos vinkeistä. Merimuseot, majakat ja meriturvallisuus kiinnostavat myös meitä. Meriturvallisuus on todella tärkeä aihe ja onneksi siihen saa tarvittaessa kattavaa koulutusta myös, kuten esimerkiksi GWO ART training, jossa harjoitellaan merellä selviytymistä monella tavalla.
Kiitos kommentista! Poikkeuksellisesti julkaisen sen, vaikka ymmärränkin, että tarkoituksenasi on saada linkki tuonne Meriturvan sivuille näkymään, mutta olen samaa mieltä kanssasi siitä, että turvallisuus on tärkeä asia merellä liikuttaessa.