Auto Halifaxin lentokentältä ja seuraava majoitus varattuna Prince Edward Islandilla – siinä suunnilleen suunnitelmamme Kanadan lomamme alkuun.
Lentokentältä nappasimme myös Nova Scotian ja Prince Edward Islandin kartat – New Brunswickin karttaa heillä ei sattunut olemaan, mutta olihan autossa navigaattori, joten matkaan, kohti Confederation Bridgeä, joka pitkin ajaisimme saarelle.
Hetken karttaa tutkittuamme päätimme, että moottoritietä pitkin ajaminen on tylsää ja ehdimme me saarelle vähän myöhemminkin ja lähdimme kiertämään rantatietä pitkin.
Ensimmäiseksi satuimme sen verran Truron risteyksissä ajamaan väärin, että päädyimme joen rantaan ihmettelemään, että mitähän tidal bore on suomeksi? Sittemmin saimme selville, että vuorovesiporras tarkoittaa, että joen virtaussuunta hetkeksi muuttuu nousuveden tullessa voimalla jokeen. Ilmiötä emme nähneet, sillä olimme liikkeellä laskuveden aikaan, mutta sivistyimmepä termin verran kuitenkin.
Vuorovedestä näillä Bay of Fundyn rannoilla puhutaan monessa kohtaa, sillä täällä on maailman korkein vuorovesivaihtelu, jopa 21 metriä.
Vuorovesi-ilmiöiden lisäksi kartta lupaili majakoita ja ensimmäistä sellaista kävimme lähempää katsomassa Five Islandsin pienessä kylässä. Majakka on jotenkin niin perinteisen söpö, ettemme sitä oikeaksi majakaksi ensin olleet uskoa, mutta ilmeisesti se sellainen kuitenkin oli.
Tällä rannalla toinen kiinnostava ilmiö veden lisäksi oli isot asuntovaunualueet, täkäläisten kesämökit. Pääosa vaunuista näytti olevan sen verran hyvin kukkaistutusten keskelle kotiutuneita, että tuskin niillä paljoa liikutaan, kesän mittaan ainakaan, mutta toisaalta miksi liikuttaisiin, onhan näiltä rantapenkereiltä mahtavat näköalat näihin jatkuvasti eläviin vesimassoihin.
Five Islandin kylästä jatkoimme Cape D’Orin majakalle, jossa vuorovedet iskevät kallioihin kolmelta suunnalta ja näytelmä on varmasti vaikuttava. Me olimme täälläkin laskuveden aikaan ja tunnelma majakanvartijan vanhoissa rakennuksissa nykyisin toimivassa majatalossa ja pienessä ravintolassa oli uneliaan epätodellinen. Lounasleipiä odotellessa tarjolla oli luettavaksi monisteena majakanvartijan tyttärentyttären tarinoita näiltä rannoilta.
Tähän asti rantatien kylät olivat kaikki olleet samantyyppisiä: kirkko, koulu, paloasema, hautausmaa, pari taloa. Siellä täällä joku pieni kauppa tai ravintola, mutta ei suinkaan jokaisessa kylässä. Advocate Harbourin jälkeen kyliä ei oikeastaan enää ollut vaan tie kulki metsän läpi ja hetkittäin kävi mielessä, että olemmeko Suomessa vai Kanadassa, sillä maisemat olivat ihan samanlaisia. Kylissä arkkitehtuuri poikkesi sen verran suomalaisesta, ettei maasta voinut erehtyä.
Jatkoimme kuitenkin pohjoiseen, sillä karttaan oli myös merkitty kohta Joggins Fossil Cliffs (UNESCO). Never heard, mutta jos se nyt ihan reitillä on ja Unescon maailmanperintökohde, niin käydään katsomassa. Rannan mahdolliset fossiilit ja niiden merkityksellisyys ei aihetta harrastamattomalle täysin avautunut, mutta korkeat kalliot muistuttivat täälläkin vuorovesi-ilmiön suuruudesta. Etenkin kun tuoreessa muistissa oli Cape D’Orilla lukemani tarina, jossa pieni tyttö pelastettiin nousevan veden alta viime hetkellä.
Jogginsin jälkeen Nova Scotian karttammekin loppui, mutta palattuamme Trans Canada Highway -verkostoon pelkillä tienviitoillakin olisi varmasti jo löytänyt maailman pisimmän jäätyvän veden ylle rakennetun Confederation Bridge sillan. Vielä muutama valokuva sillasta ennen sille ajoa, ja sitten 13 km siltaa. Juutinrauman vajaa 8 km on tullut joskus ylitettyä, samoin 6 km Öölantiin, mutta tämä on siis vielä niitäkin pitempi. Etukäteen hiukan huolestutti, ettei siltaa vaan suljeta tuulen takia, sillä päivällä tuuli melko reippaasti, mutta onneksi pääsimme ongelmitta yli saarelle. Sittemmin luin, että kovalla tuulella saatetaan rajoittaa korkeiden ajoneuvojen ja moottoripyörien pääsyä sillalle, mutta henkilöautot pääsevät ylittämään sillan lähes aina.
Prince Edward Islandin puolella viivyimme sillan kupeessa vielä hetken ennen viimeistä 50 kilometriä Charlottetowniin – tässä vaiheessa meitä, yleensä vähemmän roadtrippejä harrastavia, alkoi jo ajaminen hiukan kyllästyttääkin. Kilometrejä näin rantateitä hiukan kiertelemällä Halifaxin ja Charlottetownin väliltä kertyi Hyandai Velosterin mittariin runsas 400.
Vautsi! Olettepa ajelleet hienoissa maisemissa. Pitkä matkahan tuosta kertyi, mutta ihan yhtä paljon hienoa nähtävää. Minustakin tuo pieni majakka on ihan tosi söötti :)
Kiitos Teija! Rantatiet vs. suora moottoritie ei yleensä ole meille vaikea valinta, mutta tietysti sillä valinnalla sitten joskus päivä tuppaa loppumaan kesken :-)
On siinä sillalla ihan komeasti pituutta, ja rantakalliot on hienoja myös. Harmi, etteivät fossiilien salat auenneet. Mitä fossiileita tuolla sitten olisi pitänyt olla?
Kiitos Johanna Hulda! Eiköhän niissä kivissä ole kivettyneinä fossiileja, mutta se, että löytyykö niitä vielä noin vaan tuolta rannalta – ja osaako asiaan perehtymätön ne havaita, jäi vähän ex tempore -vierailulla hämäräksi :-)
Kivan näköinen ajoreitti. Söpö tosiaan tuo majakka. En ollut vuorovesiportaasta kuullut, mutta voin hyvin kuvitella, että virtaussuunta muuttuu kun se voimalla rytisee jokeen. Vuorovedet ovat kyllä reissatessa aina jänniä, kun niihin ei ole Suomessa tottunut.
Kiitos Lotta! Uusi juttu tuo vuorovesiporras meillekin oli ja kun siitä vielä englanniksi ensin opiskeltiin, niin piti vähän aikaa etsiä netistä, että mikä tämä juttu nyt onkaan.
Ei ole itselle yhtään tuttua seutua, joten kiva nähdä maisemia! Söpöt majakat ja mahtavat rantakalliot luo hienon kontrastin :)
Kiitos Kaisa! Me ihastuimme kyllä näihin itäisen Kanadan maisemiin ihan täysillä. Jos tapanamme olisi matkustaa ”aina samaan paikkaan”, niin tämä voisi olla hyvä ehdokas sellaiseksi.
Erittäin kaunis ajoreitti kyllä! Mielettömän upeita maisemia ja kauniita kuvia oot saanut!:) ja oikeen suloinen toi majakka!
Kiitos Noora! Suunnitelmissa on vielä palata noihin majakoihin noilla rannoilla oman jutun merkeissä, sillä kuvia niistä kertyi … muutama …
Oho, 21 metrin vaihtelu kuulostaa kyllä aika isolta! UNESCO-kohteita kannattaa aina bongailla, vaikka tietenkään kaikki eivät sytytä kaikkia yhtä paljon.
Kiitos Meri! Aika paljon noilla rannoilla oli erilaisissa infotauluissa juttuja siitä, että tuo vuorovesi kannattaa ottaa tosissaan. Etenkin jossain kohdissa, jossa vesi iskeytyy pahimmillaan kolmelta suunnalta johonkin niemeen, niin ei kannata leikkiä nousevan veden kanssa.